Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

 

Blogi

Mennään naimisiin / Hääblogit  / Kahden morsiamen häät  / Vihkiminen meren rannalla

Vihkiminen meren rannalla

Kuvat: Petra Lönnqvist

Hääpäivämme aamuna satoi vettä, mikä uhkasi ulkona tapahtuvaa vihkimistämme. Vihkimiseen kuului musiikkia, ja pelkäsimme sateen rikkovan musiikkilaitteet. Aamupäivän jatkuva säätutkien tulkitseminen päättyi siihen, että otimme riskin ja päätimme järjestää vihkimisen ulkona. Vieraille olisi kyllä sateenvarjoja, ja musiikista vastaavat kaverini vakuuttelivat, että laitteet kestäisivät pientä tihkusadetta. Pidimme sormet ristissä ja valmistelimme vihkipaikan. Veimme itsetehtyihin amppeleihin takapihaltamme poimitut kukat ja asettelimme isomummini perintömaton vihkipaikan merkiksi hiekalle. Pari tuntia ennen vihkimistä sää alkoikin kirkastua, sade loppui ja itse vihkimisen ajan paistoi aurinko. Tämä oli kyllä uskomaton tuuri!

Odotimme Karon kanssa villan sisätiloissa vieraiden siirtyessä rantaan odottamaan vihkimistä. Koska siviilivihkiminen kestää vain kymmenisen minuuttia eikä vieraissamme ollut iäkkäitä ihmisiä, emme olleet järjestäneet rantaan istumapaikkoja. Karon kaaso jakoi vieraille kauraa heitettäväksi ja nenäliinoja, ja serkkuni nappasi rannasta hyvän paikan, jotta pystyi välittämään vihkimisen mummolleni videopuhelun avulla.

Kun kaikki oli valmista, alkoi soida Ellie Gouldingin versio Elton Johnin Your Song:sta. Ensin kaasot ja bestman kävelivät rantaan, ja tämän jälkeen Karo ja mä yhdessä. Rannassa kaikki oli täydellistä. Aurinko paistoi ja ihana pehmeä merituuli heilutti hiuksiani kasvojani vasten kun astuin isomummini vanhalle matolle Karon kanssa käsi kädessä. Tuntui, että kaikki aistit olivat erityisen herkkiä, ja yritin imeä kaikkia tuoksuja ja ääniä ja tunteita, jotta muistaisin tilanteen mahdollisimman hyvin.

Tämä hetki – tässä ja nyt – on ainutlaatuinen. Te olette päättäneet seistä toistenne vieressä ja rakastaa toisianne niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Rakkaus on yhteistä jaettua elämää, jossa toista ei jätetä ulkopuoliseksi. Rakkaus on yhdessä iloitsemista, joskus myös yhdessä itkemistä. Mutta ennen kaikkea, rakkaus on tapa katsoa ja kuunnella toisianne.

Rakkaus, kunnioitus ja ystävyys kantavat teitä yhteisen elämänne päivinä. Kun te rakastatte toisianne, teillä on voimaa toisistanne. Kun te kunnioitatte toisianne, te ette voi loukata toisianne. Kun te olette ystäviä, teillä on maailmassa paras turva. Rakastamalla ja kunnioittamalla toisianne ja olemalla ystäviä keskenänne, te solmitte tiukimman liiton, jonka voi solmia.

Nyt teidän on aika aloittaa oma yhteinen matkanne. Nauttikaa seikkailustanne, olkaa uteliaita, ja yllyttäkää toisianne mitä hulluimpiin tempauksiin. Sen sijaan, että yrittäisitte jarruttaa toisianne, kannustakaa toisianne kasvuun, sillä hyvässä avioliitossa on aina tilaa kasvulle.

Olkoon rakkautenne lujaa kuin kallio jalkojenne alla, olkoon se kestävää kuin tähdet päänne päällä. Antakaa rakkautenne roihuta tulen lailla, mutta nauttikaa myös ajoista, jolloin se on tyyni kuin lammen pinta. Sallikaa älynne ja mielenne voimien ohjata liittoanne ja tuoda siihen viisautta. Antakaa tahtojenne voiman sitoa teidät toisiinne, rakkauden ja intohimon voimien tehdä teistä onnellisia, ja omistautumisenne voiman tehdä teistä erottamattomat. Olkaa toistenne omat, mutta antakaa silti toisillenne tilaa hengittää. Olkaa kärsivällisiä, sillä vaikka myrskyjä nousee, ne myös aina laskevat.

Vihkijämme puhui kauniisti, ja moni vieras tulikin kehumaan vihkimistä jälkikäteen. Vihkimisen lopuksi otimme toisiltamme sormukset, suutelimme ja poistuimme rannasta kaurasateen ja aplodien siivittämänä The Crashin Pony Riden soidessa kohti huvilaa.

PS. Tuo mun valkoinen puku on kaupan. 🙂

Ei kommentteja

Jätä vastaus