Unelmieni hääpuku – sain sen sittenkin!

Unelmieni hääpuku oli alun perin liian kallis, mutta kun häät olivat siirtyneet kahdesti, pääsinkin yllättäen toteuttamaan unelmani.

Osa blogin lukijoista varmaan muistaakin, että hankin hääpukuni alun perin järjen enkä tunteen perusteella. Unelmieni Pronovias-puku olisi maksanut reilusti yli kaksituhatta euroa ja sen hankkiminen olisi ollut käytännön syistä hankalaa, joten päädyin ostamaan hyvin samantyylisen mutta selvästi edullisemman hääpuvun, jonka sain helposti heti mukaan.

Vakuutin itselleni, että olin tehnyt oikean ratkaisun – mutta on pakko tunnustaa, että ajatus unelmapuvustani ei missään vaiheessa jättänyt minua rauhaan. Jouduin kerran toisensa jälkeen vakuuttamaan itselleni, että järkiratkaisu oli ollut oikea, mutta mikään ei muuttanut sitä, että ratkaisu ei tuntunut oikealta. Hätiköiden tehty päätös ahdisti ja kadutti, ja kun luin blogeista ja Instagramista muiden morsiamien hääpukupohdintoja, en osannut olla surematta sitä, ettei ostamani puku ollut myyttinen ”The Dress”. Olin kokenut pukuja sovittaessani sen paljonpuhutun hetken, jolloin tunsin löytäneeni hääpukujen joukosta Sen Oikean, mutta toisin kuin tosi-tv-ohjelmissa, olin sanonut unelmapuvulleni ”ei”. Jos ostoretkestäni olisi otettu kuva someen, olisin joutunut askartelemaan sitä varten oman kyltin, jossa olisi lukenut ”I said NO to The Dress”.

Soimasin itseäni siitä, että annoin hääpuvun valintaa mystifioivan kulttuurin vaikuttaa itseeni, mutta en voinut mitään sille, että hääkulttuurin tarinallinen puoli vetoaa minuun voimakkaasti. Rakastan tarinoita, eikä hyvissä tarinoissa tehdä järkiratkaisuna kompromisseja. Niissä unelmat toteutuvat vastoinkäymisistä huolimatta.

Kun aloin tämän vuoden alusta pitkän tauon jälkeen aktiivisesti järjestää häitämme, päädyin taas kerran etsimään netistä kuvia ostamastani puvusta ja unelmieni puvusta. Tarkoitukseni oli vakuuttaa itselleni jälleen kerran, että ratkaisuni oli hätiköinnistä huolimatta oikea. Hakuni tuotti kuitenkin tällä kertaa yllättävän tuloksen: käytettyjen hääpukujen myyntipalvelu Stillwhitessa oli unelmapukuani myynnissä useita kappaleita, ja niiden kaikkien hinta oli huomattavasti alhaisempi kuin puvun alkuperäinen myyntihinta.

Olin etsinyt unelmapukuani käytettynä netistä jo ennen kompromissipuvun ostamista, mutta silloin sitä ei juurikaan ollut tarjolla, eikä puku ollut tuohon aikaan erityisen edullinen edes käytettynä. Nyt noista päivistä oli kuitenkin jo aikaa. Häämme olivat siirtyneet kahdesti, ja sillä aikaa unelmapukuni oli jäänyt auttamattomasti pois muodista. Unelmapukuani omissa häissään käyttäneet rouvat olivat joutuneet hyväksymään sen, että koska muoti oli muuttunut, heidän puvustaan ei enää saisi käytettynä nelinumeroista hintaa. Lisäksi pandemia oli ajanut monet hääpukuliikkeet myymään poistuvia sovituspukujaan myös netissä, ja unelmapukuni oli monen yrittäjän kirjoissa jo niiden pukujen joukossa, jotka haluttiin raivata pois uudempien mallien tieltä.

Kun näin tarjonnan ja puvuista pyydetyt hinnat, sydämeni alkoi pamppailla. Voisinko sittenkin vielä toteuttaa unelmani?

Olin onneksi sovittanut aikoinaan Bostonissa unelmapuvustani kaksi eri versiota ja tiesin täsmälleen, mitä etsin – ja mitä en etsinyt. Läheskään kaikista myynti-ilmoituksista ei nimittäin käynyt selvästi ilmi, mikä puvun värisävyversioista oli kyseessä. Ensimmäisessä liikkeessä sovittamani värisävy oli minulle juuri se oikea, mutta kun sovitin pukua jälkimmäisessä liikkeessä toisessa sävyssä, koko puku ei tuntunutkaan enää lainkaan omalta. Olin oppinut myös, että puvusta oli saatavana sekä kimaltava että kimaltamaton versio. Netti-ilmoituksissa ei kuitenkaan yleensä kerrottu, oliko puvussa kimallusta vai ei. Tämäkin asia oli minulle tärkeä: halusin puvun olevan juuri sellainen kuin se, johon alun perin rakastuin.

Luulin jo löytäneeni etsimäni, mutta kaksi ensimmäistä yhteydenottoa tuottivat pettymyksen: molemmilla myyjillä olikin tarjolla puvusta se väriversio, jota en missään nimessä halunnut. Olin jo ehtinyt innostua niin, etten meinannut saada yöllä nukutuksi, ja pettymys oli murskaava. Jatkoin kuitenkin yrittämistä. Etsimäni väri ei ollut millään tapaa epätyypillinen. Pakkohan jonkun tarjolla olevista puvuista oli olla juuri oikeanlainen.

Sitten tärppäsi! Kaliforniassa asuva rouva myi unelmieni pukua täsmälleen oikeanlaisena vain 540 eurolla. Puku oli kaiken huipuksi käyttämätön, sillä hän oli tullut puvun ostamisen jälkeen raskaaksi ja joutunut vaihtamaan jo hankkimansa puvun äitiyshääpukuun. Postikuluineenkin puvun hinnaksi tuli vähän päälle 600 euroa – eli alle neljäsosa siitä 2590 eurosta, jonka puku olisi Suomesta uutena tilattuna maksanut. Päättelin hänen ilmoituksensa sanamuodoista, että puku oli ollut hänellä myynnissä jo kohta kaksi vuotta, ja arvelen hänen laskeneen hintaa ajan kuluessa.

Matkassa oli kuitenkin yhä kaksi muttaa: kalifornialaisrouvan puku oli minulle monta numeroa liian suuri ja Samuli oli vuosien varrella vastustanut johdonmukaisen jyrkästi ajatusta toisen puvun hankkimisesta. Näkemyksemme hääpukubudjetista olivat eronneet alusta alkaen jyrkästi toisistaan, ja ajatuskin toisesta pukuostoksesta sai hänet ärtymään.

Soitin ompelijalleni, ja riemukseni hän suhtautui luottavaisesti siihen, että saisi puvun pienennettyä. Myös ensiksi ostamani hääpuku oli minulle useita numeroita liian suuri, kuten amerikkalaisten hääpukuliikkeiden sovituspuvut tapaavat olla. Kalifornialaisrouvan puku oli vielä yhtä kokoa suurempi kuin alkuperäinen pukuni, mutta kokoero näiden kahden puvun välillä ei ollut ompelijani mielestä merkittävä.

Olin niin pakahduttavan riemuissani ja pukulöytöni oli niin hyvässä alennuksessa, että lopulta Samulikin heltyi. Pääsin tekemään kaupat!

Puvun matka Suomeen tuntui kestävän ikuisuuden. Olin paitsi malttamaton myös hermostunut, sillä pelkäsin loppuun asti, että jotain menisi pieleen: puku häviäisi postissa tai ei vastaisikaan kaikilta osin myyjän kuvausta. Ensin myyjällä kesti useita päiviä ennen kuin hän ehti viedä puvun postiin, ja sitten Yhdysvaltojen posti kuljetteli pakettia välietapista toiseen. Lopulta kuitenkin paketti lastattiin lentokoneeseen ja se matkasi vain yhden välilaskun kautta Helsinkin-Vantaalle.

Pukuni oli viimein kotimaan kamaralla, mutta riemuani varjosti ikävä yllätys: ostoksestani piti maksaa arvonlisäveroa ja tullimaksuja yli 240 euroa. Tätä puolta asiasta en ollut tullut lainkaan ajatelleeksi puvun hinta laskiessani. En tiennyt arvonlisävelvoitteen koskevan myös yksityishenkilöiden välistä käytetyn tavaran kauppaa silloin, kun tavaran tilaa EU:n ulkopuolelta, enkä osannut odottaa, että veroprosentti voisi olla niin korkea. Puvun myyjä suhtautui kuitenkin tilanteeseen aivan käsittämättömän reilusti ja ehdotti, että maksaisimme yllätyskulut puoliksi. Otin tarjouksen kiitollisena vastaan ja maksoin näin ollen puvusta lopulta yhteensä reilut 700 euroa.

Parin päivän kuumeisen odotuksen jälkeen puku saapui noutopisteeseen, ja pian avasin eteisessä jännittyneenä suurta pahvilaatikkoa. Olisiko puku yhtä ihana kuin muistin?

Se oli! Puin puvun ylleni ja tuntui, kuin olisin tavannut pitkästä aikaa vanhan ystävän. Puku sekä näytti että tuntui ihanalta. Peilistä katsoi morsian, eikä minulla ollut epäilystäkään siitä, että juuri tässä asussa halusin astella alttarille.

Ensiksi ostamani kompromissipuvun olin jättänyt helpottuneena ompelijani ateljeehen kahdeksi vuodeksi, mutta tätä pukua en millään malttaisi päästää käsistäni edes muutamaksi viikoksi. Haluaisin vain sovitella sitä peilin edessä illasta toiseen ja pakahtua aina uudelleen onnesta sen vuoksi, että hääpuku-unelmani toteutui sittenkin.

Kuva: Tässä puvussa on joitakin samoja elementtejä kuin unelmieni puvussa – mutta myös paljon eroavaisuuksia. Nimimerkki 明辉 李 kuvapalvelu Pixabaystä.

Jaa tämä julkaisu:

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp
Share on email
Share on pinterest

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  • All
  • Adieu Mademoiselle, Bonjour Madame
  • Aika meidän tullut on
  • Cutting the Cake together
  • DIY & Suunnittelu
  • Filosofin morsian
  • Hääblogi
  • Hääblogit
  • Häämimmit
  • Inspiration
  • Jotain punaista
  • Jotain valkoista
  • Kahden morsiamen häät
  • Mangoa ja tahmariisiä
  • Muoti & Kauneus
  • Oikeat Häät
  • Rakkaudella, Rea
  • Syyskuussa tahdomme
  • testikategoria
  • Uncategorized
  • Vihdoinkin Häät
All
  • All
  • Adieu Mademoiselle, Bonjour Madame
  • Aika meidän tullut on
  • Cutting the Cake together
  • DIY & Suunnittelu
  • Filosofin morsian
  • Hääblogi
  • Hääblogit
  • Häämimmit
  • Inspiration
  • Jotain punaista
  • Jotain valkoista
  • Kahden morsiamen häät
  • Mangoa ja tahmariisiä
  • Muoti & Kauneus
  • Oikeat Häät
  • Rakkaudella, Rea
  • Syyskuussa tahdomme
  • testikategoria
  • Uncategorized
  • Vihdoinkin Häät

Kuusi vinkkiä onnistuneeseen koemeikkiin

Miksi koemeikki kannattaa teettää ja miksi omani tuotti tarpeetonta stressiä.

Lue julkaisu

Hitaasti, mutta varmasti

Kohti häitä mennään kovaa vauhtia, muutama juttu saatu to do-listalta pois, mutta vielä tekemistä riittää!

Lue julkaisu

Tehtävälista lyhenee – huh!

Paljon muistettavaa, jatkuvaa listausta ja ruksittamista, muistiinpanoja ja huomioita hääpäivän lähestyessä vauhdilla.
Lue mitä muutamia konkreettisia asioita on viime aikoina saatu tehtyä!

Lue julkaisu
Hangon Casino

Hääjuhlapaikan valinta

Saimme hääjuhlapaikan valittua ihmeen helposti, vaikka asuimme toisella mantereella emmekä päässeet tutustumaan vaihtoehtoihin paikan päällä.

Lue julkaisu

Avioliiton esteiden tutkinta – yksinkertaisesta muodollisuudesta tulikin valtava stressi

Häävalmisteluissa on vain yksi asia, jonka epäonnistuminen estäisi koko häät. Tuskaisen viikonlopun ajan pelkäsin juuri sen yhden asian menneen pieleen.

Lue julkaisu
kirsikkakukka

KAKSI VIIKKOA MEIDÄN HÄIHIN!

Viimeisiä viikkoja viedään ja edelleen on paljon tehtävää! Lue missä mennään, kun meidän häihin on enää vain kaksi viikkoa aikaa!

Lue julkaisu