Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Yhdysvallat Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "Yhdysvallat"
lahjalista netissä amerikkalaiseen tyyliin

Lahjalistat netissä – mihin ne katosivat?

Lahjalistakulttuuri on muuttunut, enkä ole pysynyt muutoksen perässä. Olen yrittänyt selvittää, missä muodossa suomalaiset hääparit nykyään lahjatoiveensa esittävät, mutta edes kaikkitietävä Google ei osannut auttaa. Toivottavasti te lukijat osaatte.Kuvittelin, että tapoihin kuuluisi edelleen laatia lahjalista jonkin ilmaisen nettipalvelun kautta. Se oli tavallista vielä silloin, kun kalenterini oli kesästä toiseen täynnä ystävien häitä. Vaikuttaa kuitenkin, että monet tällaiset palvelut ovat lopettaneet, mikä viitannee siihen, ettei niille ole enää ollut kysyntää. Olen löytänyt ainoastaan yhden, lahjalista.netin, jonka visuaalinen ilme on suoraan sanottuna niin ummehtunut, että sekin taitaa olla lähinnä jäänne menneisyydestä. Voin toki olla väärässä, mutta palvelutarjonnan perusteella päättelin, että netin ilmaiset lahjalistat eivät ole tällä hetkellä suomalaisten hääparien suosiossa.Amerikkalaisilla hääsivustoilla sen sijaan on aivan upeita lahjalistapalveluita. Ne ovat todella tyylikkäitä ja vaikuttavat helppokäyttöisiltä niin hääparille kuin vieraillekin. Esimerkiksi hääsivusto The Knotin lahjalistapalveluun voi koota lahjatoiveita mistä tahansa verkkokaupasta, lisätä haluamiaan tuotteita verkkokauppojen valikoimien ulkopuolelta ja perustaa yhden tai useamman käteislahjarahaston, johon häävieraat voivat lahjoittaa rahaa joko yleisluontoisesti määriteltyyn tarkoitukseen kuten häämatkaan tai täsmällisemmin määriteltyihin elämyksiin kuten snorklausretkeen häämatkalla. Zankyou.us-palveluun lahjalistansa perustava hääpari puolestaan saa kaikki lahjat rahana tililleen riippumatta siitä, onko häävieras valinnut listalta leivänpaahtimen vai hierontalahjakortin.Näistä palveluista joutuu kuitenkin maksamaan. Kustannukset saatetaan periä vierailta tai hääparilta sivuostosta riippuen, mutta kaikkien liikeidea perustuu siihen, että osa lahjaan käytetystä rahasta jää lahjalistan palveluntarjoajalle.Suomalaisen hääparin kannalta siinä ei ole mitään järkeä.Miksi amerikkalaiset siis ovat valmiita maksamaan osan häälahjarahoistaan lahjalistapalvelun ylläpitäjälle? Kyse on perustavanlaatuisesta kulttuurierosta: Mutkattomat ja suorapuheiset suomalaiset kehtaavat pyytää lahjaksi rahaa. Amerikkalaiset eivät.Amerikkalaisilla hääsivustoilla lahjalistapalveluita hehkutetaan ratkaisuksi muuten ylitsepääsemättömään ongelmaan: hääparilla on jo liiankin kanssa tavaraa ja he toivoisivat lahjaksi rahaa, mutta sen pyytäminen on täysin mahdoton ajatus. Lahjalistapalvelun palvelumaksu on pieni hinta siitä, että lahjat saa rahana sen sijaan, että kaapit täyttyisivät turhista hopealusikoista.Suomessa olen kuitenkin nähnyt useita kertoja hääparin pyytävän lahjansa rahana, eikä minulla ole käynyt mielessäkään pöyristyä asiasta. Olen päinvastoin ollut tyytyväinen siihen, miten helpolla olen lahjan antajana päässyt. Rahalahjan pyytämistä pidetään ymmärtääkseni Suomessa yleisesti ottaen hyväksyttävänä; esimerkiksi vuonna 2016 tehdyssä Häät-lehden kyselyssä yli 80 prosenttia vastaajista hyväksyi rahan pyytämisen. Lahjalista ei kyselyn perusteella vaikuttanut olevan juurikaan hyväksyttävämpi kuin suora rahapyyntö: senkin hyväksyi alle 85 prosenttia vastaajista. (Kyselyyn vastanneiden määrää ei kerrottu lukemassani Häät-lehden nettiartikkelissa, joten en osaa arvioida tulosten luotettavuutta.)Toinen syy lahjalistapalveluiden suosioon Yhdysvalloissa lienee se, että verkkopankit ovat siellä todella alkeellisia. Vaikka hääpari kehtaisi pyytää lahjaksi rahaa, vieraat eivät voisi vain helposti ja vaivattomasti siirtää sitä heidän tililleen, ja rahan siirtämisestä saattaisi helposti koitua vieraille paljon kovemmat...

Amerikkalainen kihlasormus

Amerikkalainen kihlasormus oli nuoruusvuosien unelman täyttymys

Olin teinitytöstä saakka haaveillut, että jonain päivänä vasenta nimetöntäni koristaisi amerikkalaistyylinen näyttävä kihlasormus. Nuoruudessani äitini yritti säästää minua myöhemmältä pettymykseltä selittämällä, etteivät sellaiset kuulu suomalaiseen kulttuuriin, enkä siksi koskaan saisi sellaista.Toisin kävi. Menimme Samulin kanssa kihloihin Bostonissa asuessamme, ja sain kuin sainkin ei vain amerikkalaistyylisen vaan suorastaan amerikkalaisen sormuksen.Kosinta oli spontaani, eikä Samuli siksi ollut tietenkään hankkinut sormusta ennakkoon. Palasimme ihanalta lomamatkalta kihlaparina ja aloimme yhdessä etsiä molemmille sormusta.Yhdysvalloissa kihlasormuksen keskustimantti myydään usein erikseen. Koruliikkeet olivat täynnä sormuksia, joissa oli keskellä iso ammottava aukko timanttia varten. Sovitellessa aukkoon tiputettiin sovitustimantti.Amerikkalaiset sormukset on usein suunniteltu niin, että keskustimantti on reilusti koholla ja sitä ympäröi mahdollisimman pieni määrä metallia. Tarkoitus on, että valo pääsee osumaan timanttiin joka suunnasta, jotta se kimaltelee mahdollisimman paljon.Sormuskauppoja kierrellessäni päädyin Bostonin keskustassa jännittävään rakennukseen: kahdeksankerroksinen talo oli täynnä pelkkiä jalokiviliikkeitä. Monet niistä olivat arvokivien tukkukauppoja, mutta seassa oli myös muutama yksityisasiakkaita palveleva koruliike. Juttelin yhden liikkeen myyjän kanssa, ja hän selitti, että koko talo oli jalokivikauppiaiden omistama. Niin sormusten kuin keskustimanttienkin hinnat olivat hänen mukaansa siellä selvästi alhaisemmat kuin muualla, sillä jalokivikauppiaat kävivät keskenään kiihkeää kilpailua ja siirsivät hintoihin osan säästöstä, jota saivat, kun eivät joutuneet maksamaan vuokraa liiketilastaan.Timanttien hintojen vertailuun ei asiantuntemukseni riittänyt, mutta ainakin sormusten osalta mainos piti paikkansa. Päätimme ostaa sormukseni Jewelers’ Buildingistä eli Jalokivikauppiaiden rakennuksesta.Siinä vaiheessa olimme jo löytäneet yhdessä sormuksen, joka sopi meidän molempien mielestä minulle täydellisesti. Siro mutta koristeellinen sormus kuului seattlelaisen Valina-korupajan mallistoon. Valkokultaisessa sormuksessa oli paljon valkokultakiemuroita ja muutamia pieniä timantteja – ja keskellä korokkeella tila päätimanttia varten.Keskustimantin ostamista varten piti varata aika erikseen. Kun saavuimme yhdessä liikkeeseen, asiakaspalvelijamme Aaron oli ottanut meille esiin valikoiman sovitun kokoluokan timantteja. Joukossa oli eri laatu- ja hintaluokan kiviä.Aaron sekoitti timantit ja lähetti meidät tutkimaan niitä eri valoissa tietämättä, minkä hintainen mikin niistä oli. Pääsimme jonkinmoiseen yksimielisyyteen timanttien kauneusjärjestyksestä. Sen jälkeen Aaron kertoi hinnat. Vaikka emme tienneet timanteista juuri mitään, olimme äänestäneet halvimmat timantit huonoimmiksi!Vähiten silmäämme miellyttäneet timantit karsittiin joukosta, ja sama harjoitus toistettiin vielä kahdesti eri olosuhteissa. Kerran jalokivet olivat sormenjälkien ja pölyn peitossa, kerran juuri puhdistuskoneesta otettuja.Vasta sitten saimme sovitella timantteja sormukseen.Suosikkitimanttimme oli isompi kuin olin sormukseeni ajatellut, ja olin jo aikeissa karsia sen sillä perusteella. Samuli oli kuitenkin toista mieltä.Rakkaastani oli alkanut tuntua kaupassa voimakkaasti siltä, että kihlasormukseni timantin pitäisi olla yhtä harvinaislaatuinen ja ihmeellinen kuin minä hänen silmissään. Hän halusi ostaa minulle juuri sen timantin, josta olimme pitäneet eniten.Ei sellaiseen tietenkään voi sanoa vastaan. Valinta oli sillä selvä.Aaronia varmasti...