Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

timanttisormus Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "timanttisormus"
Amerikkalainen kihlasormus valkokultainen timanttisormus filigreekoristelulla

Vihkisormuksen valinta epätyypilliseen kihlasormukseen

Aloitin vihkisormukseni miettimisen heti, kun kihlasormukseni oli saatu valittua, hankittua ja pujotettua sormeeni.Koska kihlasormus oli koristeellinen ja koukeroinen, sen rinnalle piti saada jotakin muuta kuin yksinkertaisen suoralinjainen rivisormus. Jos kuitenkin vihkisormuskin olisi koukeroinen, koukeroiden pitäisi sopia yhteen. Epäilin, ettei suurin osa maailman sormuksista mielestäni sopisi yhteen ihanan kihlasormukseni kanssa. Projektista saattaisi siis tulla vaikea.Kävin katsomassa vihkisormuksia Bostonin keskustassa DePriscossa, josta kihlasormukseni oli ostettu. Hylkäsin kaikki myymälässä näkemäni sormukset suoralta kädeltä. Minua sillä kerralla palvellut myyjäkin sanoi suoraan, ettei olisi helppo löytää vihkisormusta, joka täydentäisi kihlasormustani eikä vähentäisi sen tehoa.Kotimatkalla viestittelin Samulille näin: ”Mietin, että tää sormus on ihan kuin me: sille ei ole helppo löytää paria kun se on niin harvinaislaatuinen ja ihana ja tarvitsee rinnalleen jotain yhtä ihmeellistä.” Sormukseni valmistaneella Valinalla oli ongelmaan tarjolla ratkaisu: kihlasormukselleni oli varta vasten suunniteltu pari. Kihlasormukseni kanssa yhteensopivaksi suunnitellun vihkisormuksen luvattiin istuvan täydellisesti kihlasormuksen muotoihin.Ajatus oli mielestäni erinomainen. Koska vihki- ja kihlasormusta käytetään yleensä yhdessä, käy järkeen suunnitella ne alun perinkin kokonaisuudeksi. Näin toki tekevät monet muutkin kuin Valina, myös monet suomalaiset korusuunnittelijat.Asiassa oli kuitenkin yksi iso mutta: sormus oli mielestäni ruma.Rumaa sormusta en tietystikään missään nimessä halunnut, vaikka se sopisi kuinka täydellisesti kihlasormukseni muotoon. Helpoin ratkaisu ei siksi valitettavasti ollutkaan hyvä.Päätin tutustua Valinan muihin vihkisormuksiin. Osa heidän kihlasormuksistaan on samantyylisiä kuin minun sormukseni, joten elättelin toivoa, että vihkisormusten joukosta löytyisi jokin toinen sormus, joka olisi minusta kaunis ja sopisi tyylin puolesta yhteen kihlasormukseni kanssa.Löysinkin pian etsimäni. Erääseen toiseen kihlasormukseen suunniteltu vihkisormus oli yksinään kuvankaunis ja tyyliltään samanlainen kuin kihlasormukseni.   DePriscon vakiomyyjämme Aaron tilasi valitsemani sormuksen mallikappaleen myymälään minulle sovitettavaksi. Olin innoissani mutta myös hermostunut. Sopisivatko sormukset yhteen?Kun mallisormus saapui, säntäsin heti kauppaan sovittamaan sitä. Samuli olisi päässyt mukaan vasta useita päiviä myöhemmin, enkä malttanut jäädä odottamaan.Sormus oli yksinään juuri niin kaunis kuin olin toivonutkin. Pujotin sen sormeeni kihlasormuksen rinnalle ja räpsin innoissani Samulille kuvia. Sormukset sopivat tyylin puolesta yhteen erinomaisesti.Samulille on tyypillistä huomata pienetkin yksityiskohdat, joille minä olen usein täysin sokea. Niinpä hän huomasi heti jotain, mikä minulta oli mennyt täysin ohi: sormusten muodot eivät istuneet yhteen.Asia vaivasi Samulia, ja kun hän mainitsi siitä, se alkoi vaivata myös minua. Se oli hirveä pettymys, olinhan jo ehtinyt iloita siitä, että vihkisormukseni olisi löytynyt.En tiennyt, mitä ajatella. Pelkäsin, etten koskaan löytäisi kihlasormukselleni paria.Palasimme toisena päivänä myymälään katsomaan sormusta yhdessä – onneksi! Sillä kerralla Samuli asetteli sormukset sormeeni ja katsoi tarkasti, miten päin kummankin sormuksen kuuluisi olla. Olin ihmeissäni. Olin luullut sekä kihlasormukseni että vihkisormuksen olevan vaaka-akselinsa suhteen...

Amerikkalainen kihlasormus

Amerikkalainen kihlasormus oli nuoruusvuosien unelman täyttymys

Olin teinitytöstä saakka haaveillut, että jonain päivänä vasenta nimetöntäni koristaisi amerikkalaistyylinen näyttävä kihlasormus. Nuoruudessani äitini yritti säästää minua myöhemmältä pettymykseltä selittämällä, etteivät sellaiset kuulu suomalaiseen kulttuuriin, enkä siksi koskaan saisi sellaista.Toisin kävi. Menimme Samulin kanssa kihloihin Bostonissa asuessamme, ja sain kuin sainkin ei vain amerikkalaistyylisen vaan suorastaan amerikkalaisen sormuksen.Kosinta oli spontaani, eikä Samuli siksi ollut tietenkään hankkinut sormusta ennakkoon. Palasimme ihanalta lomamatkalta kihlaparina ja aloimme yhdessä etsiä molemmille sormusta.Yhdysvalloissa kihlasormuksen keskustimantti myydään usein erikseen. Koruliikkeet olivat täynnä sormuksia, joissa oli keskellä iso ammottava aukko timanttia varten. Sovitellessa aukkoon tiputettiin sovitustimantti.Amerikkalaiset sormukset on usein suunniteltu niin, että keskustimantti on reilusti koholla ja sitä ympäröi mahdollisimman pieni määrä metallia. Tarkoitus on, että valo pääsee osumaan timanttiin joka suunnasta, jotta se kimaltelee mahdollisimman paljon.Sormuskauppoja kierrellessäni päädyin Bostonin keskustassa jännittävään rakennukseen: kahdeksankerroksinen talo oli täynnä pelkkiä jalokiviliikkeitä. Monet niistä olivat arvokivien tukkukauppoja, mutta seassa oli myös muutama yksityisasiakkaita palveleva koruliike. Juttelin DePrisco-nimisen liikkeen myyjän kanssa, ja hän selitti, että koko talo oli jalokivikauppiaiden omistama. Niin sormusten kuin keskustimanttienkin hinnat olivat hänen mukaansa siellä selvästi alhaisemmat kuin muualla, sillä jalokivikauppiaat kävivät keskenään kiihkeää kilpailua ja siirsivät hintoihin osan säästöstä, jota saivat, kun eivät joutuneet maksamaan vuokraa liiketilastaan.Timanttien hintojen vertailuun ei asiantuntemukseni riittänyt, mutta ainakin sormusten osalta mainos piti paikkansa. Päätimme ostaa sormukseni DePriscosta Jewelers’ Buildingistä eli Jalokivikauppiaiden rakennuksesta.Siinä vaiheessa olimme jo löytäneet yhdessä sormuksen, joka sopi meidän molempien mielestä minulle täydellisesti. Siro mutta koristeellinen sormus kuului seattlelaisen Valina-korupajan mallistoon. Valkokultaisessa sormuksessa oli paljon valkokultakiemuroita ja muutamia pieniä timantteja – ja keskellä korokkeella tila päätimanttia varten.Keskustimantin ostamista varten piti varata aika erikseen. Kun saavuimme yhdessä liikkeeseen, asiakaspalvelijamme Aaron oli ottanut meille esiin valikoiman sovitun kokoluokan timantteja. Joukossa oli eri laatu- ja hintaluokan kiviä.Aaron sekoitti timantit ja lähetti meidät tutkimaan niitä eri valoissa tietämättä, minkä hintainen mikin niistä oli. Pääsimme jonkinmoiseen yksimielisyyteen timanttien kauneusjärjestyksestä. Sen jälkeen Aaron kertoi hinnat. Vaikka emme tienneet timanteista juuri mitään, olimme äänestäneet halvimmat timantit huonoimmiksi!Vähiten silmäämme miellyttäneet timantit karsittiin joukosta, ja sama harjoitus toistettiin vielä kahdesti eri olosuhteissa. Kerran jalokivet olivat sormenjälkien ja pölyn peitossa, kerran juuri puhdistuskoneesta otettuja.Vasta sitten saimme sovitella timantteja sormukseen.Suosikkitimanttimme oli isompi kuin olin sormukseeni ajatellut, ja olin jo aikeissa karsia sen sillä perusteella. Samuli oli kuitenkin toista mieltä.Rakkaastani oli alkanut tuntua kaupassa voimakkaasti siltä, että kihlasormukseni timantin pitäisi olla yhtä harvinaislaatuinen ja ihmeellinen kuin minä hänen silmissään. Hän halusi ostaa minulle juuri sen timantin, josta olimme pitäneet eniten.Ei sellaiseen tietenkään voi sanoa vastaan. Valinta oli sillä selvä.Aaronia...