Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Parisuhde Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "Parisuhde"

“Menimme naimisiin kuukauden kuluttua ensitapaamisesta” – hälytyskellojen pitäisi soida pikaliittoon ryntäävillä

Viime aikoina pinnalla ovat olleet nopeasti solmitut avioliitot ja pikaiset kihlat. Supertähti Justin Bieber kihlasi tyttöystävänsä vain parin kuukauden seurustelun jälkeen ja kirjailija Kari Hotakainen puolestaan paljasti aikoinaan menneensä naimisiin vaimonsa kanssa vain muutaman viikon seurustelun jälkeen. Hotakaisille kävi hyvin; he ovat yhdessä vielä yli 30 vuotta myöhemminkin, ja aika näyttää, miten Bieberille ja mallirakkaalle käy. Yksi niistä ikävämmin päättyneistä esimerkeistä saatiin tänään, kun megatähti Ariana Granden kerrottiin purkaneen kihlauksensa koomikkopoikaystävänsä kanssa. Kaksikko kihlautui vain viikkojen seurustelun jälkeen ja on sen jälkeen hehkuttanut rakkauttaan niin sosiaalisessa mediassa kuin haastatteluissakin vuolaasti. Nyt, noin viiden kuukauden yhdessäolon jälkeen, suhde on tullut otsikoiden mukaan päätökseensä.Vaikka olen aiemmin kertonut maanitelleeni poikaystävääni kosimaan minua jo puoli vuotta seurustelun aloittamisen jälkeen, olen silti lähtökohtaisesti salamakihloja vastaan. Itselleni olisi ollut suuri vaaran merkki, mikäli tuleva mieheni olisi kosinut minua vain pari viikkoa seurustelun jälkeen. Suhde ei olisi välttämättä kaatunut siihen, mutta en myöskään missään nimessä olisi pystynyt vastaamaan kyllä.Minulle kihlat ovat lupaus siitä, että naimisiin ollaan menossa, ja että tässä sitä nyt ollaan, siihen viimeiseen yhteiseen auringonlaskuun asti. Ihmiset ja tilanteet muuttuvat, eikä ikinä voi tietää mitä tapahtuu. En tarkoitakaan missään nimessä syyllistää ihmisiä, jotka ovat eroamassa tai eronneet. Tarkoitan vain, että kihlat ovat itselleni iso päätös ja lupaus, jota ei todellakaan voi tehdä heppoisin perustein ja ennen kuin tuntee toisen niin hyvin kuin se ylipäätään on mahdollista.Mitkä sitten ovat niitä ratkaisevia tekijöitä siinä, onko toinen aviopuolisomateriaalia? Mielestäni sen näyttää vain aika. Kahdessa viikossa asiaa ei voi tietää. Toinen voi paperilla vaikuttaa vaikka kuinka hyvältä tahansa, mutta muutaman viikon aikana toisesta ei missään nimessä opi tietämään niin paljon kuin elämänkumppanista pitäisi tietää. Ja tottakai ratkaisevasti parisuhteen toimimiseen vaikuttaa myös se, miten arkielämä sujuu; ihan sama, vaikka toinen olisi miljonääri ja miesmalli, joka omistaisi elämänsä hyväntekeväisyydelle - jos persoonat eivät mätsäisi, ei suhteesta tulisi pitkässä juoksussa mitään.Suhteen alkuhuumassa ihminen myös tutkitusti käyttäytyy kuin olisi käyttänyt huumeita, koska rakkaushormonit sekoittavat pään huolella. Silloin ei ehkä kannata tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat koko loppuelämän kulkuun.Itselleni ratkaisevat hetket arjen lisäksi ovat olleet ne, jolloin olen tarvinnut tukea. Pelkkä sanahelinä paljastuu kuplaksi siinä vaiheessa, kun hajoaa palasiksi ja toisen tehtävä olisi olla juoksematta karkuun ja kannatella toista pinnalla. Siinä karsitaan jyvät akanoista. Lähtisikö kumppanisi, jos sairastuisit? Syyllistäisikö hän sinua, jos väsyisit? Ymmärtäisikö hän, jos muuttuisit kokiessasi sen itse välttämättömäksi? Mielestäni nuo ovat tärkeitä kysymyksiä, joita on hyvä miettiä elämänkumppania valitessa.Keskustelin aiheesta ystäväni kanssa viikonloppuna ja hän sanoi mielestäni jotain todella ratkaisevaa: Jokainen meistä...

Häästressi kuriin osa 3: Häiden suunnittelu menee parisuhteen edelle

Häät ovat täynnä onnea ja rakkautta, mutta niiden järjestäminen ei aina ole yhtä juhlaa. Kysyimme morsiamilta, mikä hääjärjestelyissä stressaa ja pyysimme avuksi parhaimmat asiantuntijat. Fitness-valmentaja Jutta Gustafsbergin, varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmen, logoterapeutti Elina Tanskasen ja ratkaisukeskeinen valmentaja Anna Perhon neuvoilla selvität hääsuunnittelun äkilliset alamäet. Artikkelin kolmannessa osassa ratkotaan parisuhdekemioita, kun morsiamesta on tullut bridezilla ja sulhasesta vetäytyvä: ”Olen todella innostunut tulevista häistämme. Vietän paljon aikaa Pinterestissä, suunnittelen ja organisoin, sekä askartelen. Häiden järjestäminen vie kaiken vapaa-aikani ja nyt sulhanen sai sanotuksi, etten vietä hänen kanssaan aikaa enää ollenkaan. Hänen mielestään minusta on tullut bridezilla. Minua taas raivostuttaa, kun miestä ei tunnu kiinnostavan mikään häihin liittyvä. Riitelemme häistä jatkuvasti.”Logoterapeutti ja erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Elina Tanskanen vastaa:Parille todennäköisesti tyypillinen suhdedynamiikka on nostamassa päätään. Nyt jo pinnalla olevasta konfliktista voi syntyä negatiivinen kehä, jota kummankin toimintatapa, morsiamen hyökkääminen ja sulhasen vetäytyminen, vain vahvistaa. Tilanteen kärjistyessä suhteen osapuolet voivat pahimmassa tapauksessa kääntyä toisiaan vastaan. Tilanteeseen kannattaa ehdottomasti tarttua, jotta pari löytää takaisin samalle puolelle.Morsiamen kannattaisi miettiä, mitä häät hänelle merkitsevät ja mitä odotuksia häihin liittyy? Kontrollin tarve ja täydellisyyden tavoittelu voivat olla yksi tapa kanavoida omaa – hyvin ymmärrettävää – ahdistusta niistä asioista, joihin ei voi vaikuttaa. On tärkeää tulla tietoiseksi omista odotuksistaan ja uskomuksista niiden takana. Kuinka paljon mukana on pitäisi-ajattelua, missä voisi ottaa rennommin ja miten se onnistuisi? Mitä tapahtuu, jos kaikki ei menekään, niin kuin olet suunitellut? Joskus morsian saattaa myös huomata täyttävänsä jonkun muun toiveita kuin omiaan. Tällöin kannattaisi miettiä, miten juhlista voisi saada enemmän parin itsensä näköiset.Seuraavassa artikkelissa jatkamme toisen tulevan hääparin parisuhdepulman ratkomista!  Lue myös: Häästressi kuriin osa 1: Laihdutus ei onnistuHäästressi kuriin osa 2: Paisuva budjetti ahdistaa...

Kaukosuhteessa Kaakkois-Aasiassa

Ihanaa olla kotona! Mä olin siis syyskuun alusta asti Vietnamissa työharjoittelussa. Vaikka mun ja Karon suhde alkoi aikanaan etäsuhteena, totta kai meitä vähän jännitti, miten selviämme syyskuusta tammikuuhun asti pelkän Whatsappin välityksellä. Ajomatkalla Helsinki-Vantaalle kuunneltiin Sannia, ja Koti-ikävä -biisin "Nojaan ikkunaan, ja katson tietä, se vie mua mukanaan taas kauas sieltä" sai tunteet pintaan. Aikaeroakin on Vietnamin ja Suomen välillä sen verran, että usein Karon päästessä töistä mä olisin jo käymässä nukkumaan, joten keskusteluun reaaliajassa ei jäisi paljon aikaa.Kuitenkin jo syyskuun lopussa Karo sai tietää, että saa töistä vapaata ja pääsee meidän yhteisen ystävämme kanssa mun luo Vietnamiin joulun- ja uudenvuodenviettoon! Joten näimmekin kuukatta aikaisemmin kuin mihin olimme alunperin asennoituneet. Meillä oli tosi huikeet pari viikkoa, jonka jälkeen mä jäin vielä pariksi viikoksi yksin reissaamaan Vietnamiin, kun muuta matkaseuruetta kutsui jo työt Suomessa.Vaikka mun reissu oli ajoittain rankka kulttuurierojen ja sairastelujen vuoksi, tällaisessa tilanteessa rankempaa on usein silti sillä, joka jää kotiin odottamaan. Aika kuluu hitaammin tavallista arkea pyörittäessä kotona kuin kaikkea uutta ja jännittävää kokiessa toisella puolella maailmaa. Yritin tehdä odottamisesta hauskempaa lähettämällä Karolle joka viikko postikortin. Lisäksi olin ennen lähtöäni jättänyt Karolle läjän valokuviemme taakse kirjoitettuja viestejä, joita oli myös yksi jokaiselle viikolle.Opin Vietnamissa arvostamaan vielä enemmän läsnäoloa kaikissa ihmissuhteissa, ja aika Vietnamissa korosti sitä, mitä kaikkea meillä on parisuhteessamme ja miten kiitollinen olen siitä. Arjessa toista ja toisen tekoja pitää helposti itsestäänselvyytenä, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun makaa yksin kuumeessa toisella puolella maapalloa, sitä alkaa ikävöidä arkista huolenpitoa, läsnäoloa ja tukea, jotka kotona saa ja saa antaa joka päivä.Younghearted on ihana bändi ja kun he julkaisivat lähtöni aikaan Vaikeeta -biisin, se tuntui olevan kuin kirjoitettu meille:Vaikka välillä on vähän vaikeeta Niin kyl mä ymmärrän Ilman sua vaan on niin haikeeta Oot niin samanlainen kuin mä Kuka mua kuuntelee, ketä kiinnostaa Nyt kun sulle puhua en voi Sä mua ymmärrät ehkä paremmin kuin mä Kuka mut rauhottaa, kun jokin alas painaa Ja pitäis päästä ylöspäin Ilman sun lämpöös, jäädyn sänkyyn kii Vaikka välillä on vähän vaikeeta Niin kyl mä ymmärrän Ilman sua vaan on niin haikeeta Oot niin samanlainen kuin mä Kuulen sun äänen minne ikinä mä meen ja mitä ikinä mä teen ne mua vainoo rauhas pysty olee en vaik taas kevääl sun kasvot nään tää talvi kylmä pimee on etkä sitä lämmittämäs oo tekis mieli raivoo mut kelle huutaisin Älä musta huoli ei mun viereen kukaan toinen tuu vain sä kelpaat en pystyis olee kenenkään muun mut kaipaan sua niin Vaikka välillä on vähän vaikeeta Niin kyl mä ymmärrän Ilman sua vaan on niin haikeeta Oot niin samanlainen kuin mä Nää kylmät yöt kun yksin ikkunasta katson pois ja...

Meidän perheemme

Meidän rakkaustarinamme on saanut alkunsa niinkin romanttisesta paikasta kuin Tinder. Monella tuntuu olevan viha-rakkaussuhde kyseiseen sovellukseen ja niin oli minullakin. Ainakin siihen päivään asti, kunnes tapasin mieheni. Kukapa olisi arvannut, että löydän sovelluksesta tulevan aviopuolisoni.Asumme kerrostalo kolmiossa Helsingissä ja meidän lisäksi perheeseemme kuuluu myös 6-vuotias tyttäreni. Mieheni ylitti alkuvuonna kolmenkympin rajan ja itselleni vuosia on kertynyt 28. Elämme hyvin tavallista elämää, käymme molemmat töissä ja tytär esikoulussa.Ajoittain toivon, että olisin tutustunut mieheeni jo nuorempana. Toisaalta olen kiitollinen myös siitä, että minulla on ihana tytär ja elämä on kasvattanut minua ylä- ja alamäillä. Olenpahan oppinut kunnioittamaan itseäni, tiedän mitä haluan parisuhteelta ja mitkä arvot ovat minulle tärkeitä.Monesti olen kuullut vastakohtien täydentävän toisiaan, ja osittain voin allekirjoittaa sen. Koen mieheni täydentävän minua. Hän on luonteeltaan rauhallisempi, hieman varautuneempi ja ehkä jopa tasapainoisempi kuin minä. Minä taas olen se spontaanimpi ja sosiaalisempi osapuoli.Emme juuri riitele, sillä emme pidä siitä eikä kumpikaan meistä ole riidanhakuista sorttia. Vietämme mielellämme aikaa molempien perheiden kanssa, meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja teemme mielellämme asioita yhdessä. Koen, että suhteessamme on hyvä tasapaino parisuhteen, perheen, työn, harrastuksien ja vapaa-ajan välillä. En ole koskaan ollut näin onnellinen parisuhteessa. Minulla on hyvä olla ja viimein koen, että minua rakastetaan ja arvostetaan juuri omana itsenäni. Olen löytänyt sen oman puuttuvan palaseni, miehen, jonka kanssa menen ensi kesänä naimisiin.         Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme kohti kesähäitä 2018! – Sara ♥...

Miten tämä tarina alkoi

Meidän tarina alkoi Tinderissä keväällä 2014. Kuulostaa säälittävältä, mutta pidin aina hakuetäisyyden maksimissa (160 km), sillä ainakin niihin aikoihin esimerkiksi 50 km säteeltä naisena naista etsiessä vastaan tuli ainoastaan joko eksiä tai eksien eksiä. No, edes tämä Tinderin maksimihakuetäisyys ei olisi riittänyt saamaan meitä yhteen, jos olisin ollut silloisessa kotikaupungissani Lahdessa, sillä sieltä on matkaa Turkuun 250 km. Olin kuitenkin vapunvietossa Tampereella (juuri se maaginen 160 km Turusta), kun mätsäsimme.Hyvin nopeasti yhteydenpito oli niin tiivistä, että halusimme tavata. Pelkäsin, että ellemme pian näe toisiamme, muodostan Karosta mielikuvan, joka ei vastaa totuutta. Eräs perjantai-ilta sitten sovimme, että matkustaisin seuraavana päivänä Turkuun. Asuin Lahdessa rautatieaseman lähellä, ja muistan, kuinka puhuin samalla Karon kanssa puhelimessa kun marssin koirani kanssa lippuautomaatille perjantai-iltana ja ostin lauantaiaamulle lipun Turkuun. Tämä lippu on edelleen tallella: kehystettynä asuntomme seinällä.Karo matkusti Lahteen tai mä Turkuun lähes joka viikonloppu kesän 2014 ajan. Syksyllä 2014 sain töitä ja asunnon Turusta, ja maaliskuussa 2015 muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Turussa.Tiesin, että naimisiinmeno on Karolle tärkeää, ja olin itsekin alkanut ymmärtää avioliiton tuomien oikeuksien päälle, erityisesti mitä tulee lastensaamiseen naisparina. Kihlauduimme elokuussa 2015 ja jäimme odottamaan, että tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan. Samalla saimme alkaa pikkuhiljaa suunnitella häitä: rakastan suunnittelemista, oli sitten kyseessä illanistujaiset, juhlat tai matka!...