Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

pariskunta Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "pariskunta"

“Joskus sen vaan tietää” – eli 5 syytä, miksi haluan naimisiin mieheni kanssa

Aina aikaisemmin olen suhtautunut lähes allergisesti ihmisten hehkutukseen siitä, miten sen "tosirakkauden vaan tunnistaa sitten kun se osuu omalle kohdalle". Ihmiset, jotka ovat hehkuttaneet elämänsä muuttuneen kumppaninsa myötä ja aina vaan ainoastaan parempaan suuntaan, ovat vaikuttaneet silmissäni valheellisilta tai vähintäänkin siltä, että liioittelevat rankasti.Kun kohtasin oman mieheni, eivät ensimmäiset kuukaudet olleet ruusuilla tanssimista. Olin tavannut ihmisen, joka halusi olla kanssani, ja joka oli valmis hyväksymään minut virheineni - en vaan meinannut millään uskoa sitä todeksi. Niinpä noin kahdeksan ensimmäistä kuukautta seurustelustamme kului siihen, että mieheni vakuutteli vakuuttelemasta päästyään, ettei aio jättää minua. Kuka tahansa voi kuvitella, kuinka raskasta tuollainen parisuhteelle pitkässä juoksussa on. Olin saanut siipeeni rakkaudessa niin monta kertaa, että mieheni suostutteli minua ensimmäisille treffeille kolmen kuukauden ajan ennen kuin uskaltauduin niille lähtemään. En halunnut kenenkään enää särkevän sydäntäni. Niinpä, mitä enemmän tunteeni miestäni kohtaan vahvistuivat, sitä enemmän pelkäsin.Mieheni onnistui vakuuttaa minut luotettavuudestaan pienin teoin, vauvanaskelin ja ajan kanssa. Kun sain joka päivä positiivisia luottamuksen kokemuksia, aloin pikkuhiljaa ajatella, että ehkä tämä ihminen todella ei ole menossa mihinkään rinnaltani. Olemme ehtineet vajaan kolmen vuoden seurustelumme aikana käydä läpi melkoisen kipeitäkin asioita - tai siis minä olen käynyt, mieheni on ollut rinnallani ja tukenut minua. Hän on onnistunut ennen kaikkea teoilla todistamaan, ettei hätkähdä pienistä ja että hän on tässä suhteessa tosissaan, sataprosenttisesti - ja että se tarkoittaa hänelle samaa kuin minulle: niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.Kun mietin, mistä tiedän mieheni olevan se, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää, nousevat mieleeni ennen kaikkea nämä asiat:1. Hän on kuin kallio, joka ei vähästä hätkähdä. Hänen kanssaan minun ei tarvitse pelätä - ei sanoja, ei kipuja, ei nolaamista eikä sydänsuruja. Hän on rinnallani huonoinakin hetkinä ja yksi parhaista lohduttajista, joita olen tavannut.2. Hän jakaa samat arvot. Olemme molemmat liberaaleja ja suvaitsevaisia. Muunlaisen ihmisen kanssa en voisi harkitakaan yhteistä tulevaisuutta.3. En ole koskaan nauranut kenenkään kanssa yhtä usein sydämeni kyllyydestä. Miehelläni on valtavan nopeat hoksottimet ja terävä kieli. Rakastan sanailua hänen kanssaan, vaikka jäänkin usein kakkoseksi.4. Perheeni rakastaa häntä, ja mieheni on ottanut perheeni omakseen. Olen superperhekeskeinen, joten tämä oli minulle todella tärkeä asia alusta asti. Mieheni haaveilee usein siitä, että meillä olisi jonain päivänä valtava puutalo, jonka toisessa siivessä kehitysvammainen siskoni voisi asua. (Anoppia mies ei sentään ottaisi meille asumaan, joku raja hänelläkin! ;))5. Hän haluaa samoja asioita kuin minä: menestyä työssään, perustaa perheen ja kasvattaa mahdollisimman onnellisia lapsia turvallisessa ympäristössä ja mikä kenties tärkeintä; vanheta yhdessä.Seurustelumme alkuaikoina kävimme muutaman todella vakavan keskustelun siitä,...

Tervetuloa mukaan matkallemme kohti alttaria

Huh, onpa jännittävää! Vaikka olen kirjoittanut työkseni jo useamman vuoden ajan, on ensimmäisessä blogipostauksessa jotain samaa kuin uudessa työpaikassa aloittamisessa - ”toivottavasti ihmiset pitävät minusta” -ajatus pyörii päässä!Olen 31-vuotias radiojuontaja Rea, ja asun Helsingissä 35-vuotiaan insinöörikihlattuni ja koirani kanssa. Työni on todella mielenkiintoista ja usein jännittävääkin, ja ehkä siksi olen siviilissä melkoinen kotihiiri. Netflixin lisäksi harrastuksiini kuuluu raivojuoksu (sana, joka summaa sen, kuinka paljon inhoan kyseistä lajia) sekä potkunyrkkeilyä. Eih, älkää hetkeäkään luulko, että olen sporttinen vaan koska minulla on kaksi urheiluharrastusta - liikun ainostaan, koska rakastan herkkuja ja yritän pysyä suunnilleen sen kokoisena, että mahdun vaatteisiini![caption id="attachment_11376" align="aligncenter" width="2730"] (Kuvan I H A N A hame on Muotikuusta. Tämän hameen kohdalla kyse oli rakkaudesta ensi silmäyksellä!)[/caption]Tapasin mieheni perinteiseen tapaan Tinderissä (tajusin muuten juuri, että tämä on lause, jota meidän sukupolvemme voi oikeasti myöhemmin käyttää!) vuonna 2015, mutta en "päästänyt häntä siellä jatkoon". Tästä hän jaksaa muistuttaa minua luultavasti loppuelämäni ajan. Mieheni oli sinnikäs ja aloitti keskustelun Instagramissa, jossa olin myös harvinaisen vaikeasti tavoiteltava seuraavat kolme kuukautta. Vastahakoisuuteni ei suinkaan johtunut ylenkatseesta vaan siitä, että olin särkenyt sydämeni jo liian monta kertaa, enkä olisi millään uskaltanut antaa kenellekään uutta mahdollisuutta särkeä sitä. Lopulta, monien keskustelujen rohkaisemana, päätin tavata Samun.Ensimmäiset treffimme kestivät 20 minuuttia, jonka jälkeen Samun piti lähteä koripallopeliin. Toiset treffit sovittiin heti seuraavalle päivälle ja ne kestivät useamman tunnin. Seurustelusta sovittiin jo muutaman hassun viikon päästä, koska molemmille kävi nopeasti selväksi, että muita ei enää kuvioihin haluttu.Muutimme yhteen melko pian tapaamisen jälkeen ja suhteellisen nopeasti aloin myös kysellä sormuksen perään. Miehelläni oli tapana sanoa, että hän kosisi aikaisintaan viiden vuoden seurustelun jälkeen, mikä harmitti minua. Rehellisesti sanottuna meillä ehti olla aiheesta pari isoa riitaakin ennen varsinaista kosintaa. Minä en ymmärtänyt, miksi mies ei voinut kosia, jos tiesi haluavansa kanssani naimisiin, mies taas ei ymmärtänyt mikä hoppu asialla oli, jos olo muutenkin tuntui varmalta. Vihdoin ymmärsin lopettaa painostamisen - ja aika pian sen jälkeen mies jo polvistuikin. Kerron kosinnasta lisää myöhemmin - kyseessä oli ihanan intiimi, meidän näköisemme hetki, mutta koska en ollut osannut aavistaa tulevaa alkuunkaan, näytän kosintavideolla ja kuvissa täysin urpolta - tästä luvassa myöhemmin pari kuvakaappausta nolostumisen uhallakin!Kihlauduimme siis joulukuussa 2017 ja hääsuunnitelmat aloitettiin lähes heti. Myös ajatus blogin kirjoittamisesta kävi selväksi heti, koska olen aikaisemmin työskennellyt uutispäällikkönä ja ikävöin kirjoittamista. Hääajankohtakin on jo päätetty ja häitämme tanssitaan lauantaina 24.8.2019.Yritän tehdä blogiin mahdollisimman mielenkiintoista sekä hyödyllistä sisältöä teitä tulevia kanssamorsioita ajatellen! Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän matkaamme kohti...