Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

koronavirus Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "koronavirus"
Hangon Casino ja Casinonranta aurinkoisena kesäpäivänä

Alkuperäinen hääpäivä ja treffit Hangossa

Alkuperäisen hääpäivämme aamuna tuijotin peilistä valtavia silmäpusseja ja tunsin häittemme siirtymisestä suurta helpotusta. Toinen kaksosistamme oli pari päivää aikaisemmin oppinut kiipeämään pois vauvansängystään. Siihen loppui kertaheitolla seitsemän kuukautta kestänyt vaihe, jonka aikana olimme koko perhe nukkuneet kohtalaisen hyviä yöunia. Alkuperäistä hääpäiväämme edeltävänä iltana olin katkiväsyneenä vuodattanut epätoivon kyyneliä paluusta rikkonaisten öiden ja ajatukset sumentavan univelan maailmaan. Peilissä näkyvä nainen ei todellakaan näyttänyt morsiamelta. Ilma sen sijaan oli kuin morsian. Jos olisimme viettäneet häitämme alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisimme saaneet juhlia yhtenä kesän kauneimmista päivistä. Se herätti vaikeita tunteita meissä molemmissa. Jos sää on uutena hääpäivänämme huono tai keskinkertainen, on varmasti vaikeaa olla vertaamatta mielessään lopullista ja alkuperäistä hääpäivää. Kaunis sää ei kuitenkaan ollut pelkästään huono asia. Olimme nimittäin päättäneet juhlistaa alkuperäistä hääpäivää treffien merkeissä. Lapset olivat menossa mummolaan yökylään, ja meillä olisi kerrankin mahdollisuus viettää viikonloppua kahden kesken.    Koska sää oli niin ihana, päätimme ajella Hankoon. Samuli ei ollut koskaan käynyt Hangossa, mutta minulle se on rakas ja tärkeä paikka. Tulevaisuudessa sen on tarkoitus olla tärkeä meille molemmille ja osa yhteistä tarinaamme, olemmehan viettämässä siellä häitämme. Oli tavallaan omituista viettää alkuperäistä hääpäivää juuri siellä, missä häitämme on tarkoitus juhlia. Hangon valinta treffiemme paikaksi esti työntämästä pois mielestä ajatusta siitä, että päivän oli tarkoitus olla hääpäivämme. Toisaalta olisin varmasti miettinyt asiaa pitkin päivää joka tapauksessa, ja tuntui paremmalta kohdata tilanteen herättämät ajatukset ja tunteet kuin yrittää teeskennellä, ettei niitä ole olemassa. Kaikista ristiriitaisista tunteista huolimatta päivä oli ihana. Sää oli täydellinen, ja Samuli näki Hangon kauneimmillaan. Söimme lounasta Hangon Casinolla, kuljeskelimme rantakallioita pitkin Rakkauden polulla ja vaeltelimme rantakaduilla. Kävimme jopa tulevassa vihkikirkossamme Hangon kirkossa, jossa sattui juuri olemaan kihlapari harjoittelemassa papin kanssa vihkimisen kulkua. Kuuntelin sivusta papin selostusta ja kuvittelin meidän vihkiseremoniaamme. Myös muutamat häävieraamme olivat päättäneet viettää kesäviikonloppua Hangossa häiden siirtymisestä huolimatta, ja törmäsimme sattumalta lapsuudenystävääni ja hänen perheeseensä, mikä oli hauska yllätys. Suurin osa vieraistamme oli ilmeisesti kuitenkin perunut majoitusvarauksensa ja keksinyt muita kesäsuunnitelmia; muuten olisimme varmasti tavanneet pienen kesäkaupungin nähtävyyksien äärellä tutun toisensa jälkeen. Alkuperäisen hääpäivän viettäminen Hangossa sai häämme tavallaan tuntumaan todellisemmilta ja tavallaan epätodellisemmilta. Tässä vaiheessa päällimmäisenä mielessä on epätodellinen olo: hääpäivämme tuli ja meni eikä häitä vietettykään, ihan kuin koko hääsuunnitelma olisi ollut pelkkää kuvitelmaa, yhtä epätodellista kuin ne ajatusleikit, joilla lohdutin itseäni ystävien häissä vuosien varrella. Uskon kuitenkin, että kun uusi hääpäivämme lähestyy ja heittäydymme taas nykyistä aktiivisemmin hääjärjestelyiden pyörteisiin, häiden suunnitteleminen tuntuu paljon aiempaa konkreettisemmalta, kun osaamme molemmat kuvitella päivän kulun ja sijoittaa sen mielessämme niihin todellisiin paikkoihin, joihin saimme tänä kesänä...

etäpolttarit videopuhelun välityksellä

Ennakkopolttarit nettipuhelun välityksellä

Tänään piti olla alkuperäinen polttaripäiväni, ja polttariseurueeni oli järjestänyt minulle sen kunniaksi pienet ennakkopolttarit. Varsinaiset polttarit päätimme keväällä kaasojen kanssa siirtää ensi vuoteen lähemmäs minun ja Samulin uutta hääpäivää.Kaasot olivat kuitenkin ilokseni tarttuneet täällä blogissa esittelemääni ajatukseen, että alkuperäisenä polttaripäivänä olisi kiva vaikka soitella polttariporukan kesken nettipuhelu. Meillä noin nelikymppisillä arki on usein niin kuormittavaa, että yhteisen soittelu- tai tapaamisajan löytäminen on vaikeaa pienelläkin porukalla tai välillä jopa kahden ihmisen välillä. Nyt kuitenkin suuri joukko minulle tärkeitä ihmisiä oli varannut kuukausia etukäteen kalenteristaan päivän polttareitani varten, mikä tarjosi harvinaislaatuisen mahdollisuuden tavata virtuaalisesti vähän isommalla porukalla.Läheskään kaikki polttareihin kutsutut eivät videopuheluun päässeet, ja ymmärrän toki hyvin, ettei etäpolttaripuhelu vuotta ennen häitä ollut yhtä tärkeä prioriteetti kuin varsinaiset polttarit. Toisaalta kuitenkin videopuheluun pystyi osallistumaan esimerkiksi mökiltä käsin tai lasta vahtiessa, ja ilahduttavan moni pääsi kuin pääsikin mukaan.Minut johdateltiin polttaritunnelmaan jo aamulla, kun eräs ystävä tuli käymään ja yllätti minut lahjakassilla. Kassissa oli pullo kalifornialaista kuohuviiniä, vaaleanpunainen Bride to Be -nauha ja pieni kakkurasia, jonka panin avaamattomana jääkaappiin.Kuohuviinin alkuperämaa vahvisti teoriaa, joka mieleeni oli tullut heti, kun kaasot muutama päivä sitten kertoivat minulle puhelusuunnitelmista ja sain samalla sivumennen tietää alkuperäisen polttaripäiväni: veikkaan, että polttarieni teema on Amerikka. Tänään oli nimittäin heinäkuun neljäs eli Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä, enkä usko, että päivää oli valittu sattumalta.Kun puhelun alussa avasin kakkurasian, sain lopullisen vahvistuksen teorialleni. Siellä oli nimittäin periamerikkalaisia red velvet -kuppikakkuja. Maistoin niitä ensimmäisen kerran päivälleen viisi vuotta sitten, kun vietin ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa heinäkuun neljättä. Matkustimme tuolloin Samulin kanssa Bostonista New Yorkiin itsenäisyyspäivää juhlimaan, ja ostin Coney Islandilla kaksi red velvet -kuppikakkua Piece of Velvet -nimisestä kakkupuodista, joka mainosti myyvänsä kaupungin parasta red velvetiä.Eristäytyneen koronakevään jälkeen hyvin perhe- ja työkeskeisen pikkulapsiarjen keskellä oli ihanaa nähdä ystäviä edes tietokoneen ruudulla. Herkkuja en valitettavasti päässyt ystävieni kanssa nettipuhelun välityksellä jakamaan, mutta oli tosi mukavaa jutella pari tuntia kaikessa rauhassa.Häätkin tuntuvat nyt taas hieman todellisemmilta – joskin edelleen kaukaisilta. Olin etukäteen ajatellut, että ennakkopolttarit saisivat minut ehkä innostumaan taas vähän enemmän hääjärjestelyistä, mutta sen sijaan tulikin voimakkaasti sellainen olo, että töiltä ja taaperoilta liikenevä vähäinen aika ja energia kannattaisi suunnata yhteydenpitoon ystävien kanssa. Onneksi asiat ovat häiden suhteen hyvällä mallilla siihen nähden, että aikaa on vielä melkein vuosi. Mitään ei ole pakko tehdä juuri nyt. Voin siis hyvällä omallatunnolla ottaa seuraavaksi projektikseni sen, että saisin vähintäänkin soiteltua pitkän puhelun tai ehkä jopa tavattua kasvokkain mahdollisimman monen ystävän kanssa. ...

Hääpäivälaskuriin tuli reilusti lisää päiviä, kun häät siirtyivät lähes vuodella koronan vuoksi

Pikajuoksu muuttui maratoniksi

Jos korona ei olisi puuttunut peliin, hääjärjestelyistämme olisi tullut aikamoinen pikajuoksu.Vaikka olemme olleet kihloissa jo syksystä 2015 saakka, emme tehneet hääjärjestelyiden eteen juuri mitään konkreettista ennen kuin tiesimme varmuudella, koska muuttaisimme Yhdysvalloista takaisin Suomeen. Haaveilimme häistä silloin tällöin ja keräsimme muistiin ideoita, mutta häiden tarkempi suunnittelu ei tuntunut vielä ajankohtaiselta.Kun Suomeen muuttomme ajankohta lopulta varmistui, se johtui siitä, että pitkäaikainen unelmamme omista lapsista oli viimein toteutumassa. Tuolloin sovimme viettävämme häitä parin vuoden päästä kesällä 2020, kun olisimme ehtineet asua Suomessa vuoden verran. Tuolloinkaan mielemme ei kuitenkaan täyttynyt hääajatuksista, vaan päällimmäisenä mielessä olivat kaksosraskaus ja kahden vauvan tuloon valmistautuminen.Kuten arvata saattaa, vauvojen syntymän jälkeen häiden miettimiseen oli vielä vähemmän aikaa ja energiaa. Keväällä 2019 innostuin hetkellisesti hääjärjestelyistä, kun vanhempani olivat kuukauden vierailulla auttamassa lasten kanssa ja minulla oli tavallista enemmän aikaa muuhun kuin lastenhoitoon. Tuolloin varasimme hääpaikan ja kirkon ja löimme sen myötä lukkoon myös hääpäivämme. Ostin myös hääpuvun. Tuolloin häihin oli reilu vuosi aikaa ja ajattelin, että kunhan pääsisimme Suomeen vanhempiemme ja muiden läheisten lähelle, onnistuisin kyllä järjestämään itselleni aikaa hääpuuhailuun.Toisin kävi.Muutto mantereelta toiselle kaksosvauva-arjen keskellä oli vielä paljon kuormittavampi kokemus kuin olin pelännyt. (Olen kirjoittanut muutosta tarkemmin Amerikkaa ymmärtämässä -blogissani, joka kertoo elämästämme Yhdysvalloissa.) Lisäksi vauvamme nukkuivat todella rikkonaisia öitä ja olin niin univelkainen, että hädin tuskin selvisin päivästä toiseen. Ja kaiken tämän keskellä täysin odottamatta rakas isäni kuoli keuhkokuumeeseen.Sinä syksynä häät eivät juurikaan käyneet minulla mielessä. Olimme tilanneet Save the Date -kortit kesällä muutamia viikkoja ennen isäni kuolemaa, ja niinä ohikiitävinä hetkinä kun häitä syksyn mittaan ajattelin, tunsin piston sydämessäni siitä, ettei kortteja ollut vieläkään saatu postiin. Mietin stressaantuneena, onnistuisivatko vieraamme enää varaamaan majoitusta Hangosta siinä vaiheessa, kun saisimme kortit viimein postitettua.  Postitimme kortit lopulta välipäivinä.Joulun aikoihin elämä alkoi kuitenkin voittaa. Lapset olivat oppineet nukkumaan öisin ja nukkuivat alkuun aiempia univelkojaan pois jopa 12 tunnin mittaisilla yöunilla. Minäkin sain taas nukkua, ja mikä ihmeellisintä, minulla oli iltaisin useampi tunti omaa aikaa.Kun alkuvuodesta pääsin viimein sukeltamaan häähattaraan, siellä uiskentelu oli juuri niin ihanaa kuin olin aina toivonutkin. Tuolloin häihin oli kuitenkin enää puolisen vuotta aikaa. Olin odottanut häiden järjestämistä melkein enemmän kuin itse häitä, ja päätin nauttia täysipainoisesti jäljellä olevasta ajasta. Siksi perustin myös tämän blogin, vaikka bloggaamisaika olikin jäämässä lyhyeksi ja oman ajan riittävyys huoletti.Siitä alkoi pikajuoksu. Käytin kaikki illat hääjärjestelyihin ja hääbloggaamiseen. Järjestelyt etenivät hyvin enkä ollut varsinaisesti stressaantunut aikataulusta, mutta hetkittäin surin sitä, ettei meillä ollutkaan enää aikaa haaveiluun tai kivojen pienten yksityiskohtien suunnitteluun kuten niillä...

Hääpari pitää liioitellusti huolta käsihygieniasta koronavirusepidemian vuoksi

Häät siirtyvät koronan vuoksi

Olemme päättäneet siirtää häämme kokonaan ensi vuoteen.Päätös ei ollut helppo, ja tuskailimme sen kanssa pitkän aikaa. Olimme kumpikin jo useita viikkoja sitten tulleet siihen tulokseen, että järjellä ajatellen siirto olisi meille ainoa oikea vaihtoehto. Kesti kuitenkin aikansa, ennen kuin olimme myös tunnetasolla valmiita tekemään päätöksen.Kaikkein tärkein syy siirtoon on riskiryhmään kuuluvien läheistemme turvallisuus. Emme missään nimessä halunneet saada aikaan tilannetta, jossa joku riskiryhmään kuuluva sairastuisi häissämme koronaviruksen aiheuttamaan covid19-tautiin. Emme myöskään halunneet, että riskiryhmäläiset joutuisivat jäämään häistämme pois. Esimerkiksi oma äitini kuuluu ikänsä puolesta riskiryhmään, enkä kestäisi ajatusta, ettei hän uskaltaisi olla mukana häissämme.Lisäksi siirtopäätökseen vaikutti se, että juhliimme on kutsuttu vieraita ulkomailta, ja hääkuvaajammekin on ulkomaalainen. Tämän vuoksi haluaisimme juhlia häitämme tilanteessa, jossa Suomen rajat ovat auki ja tänne voi matkustaa niistäkin maista, joita pandemia tällä hetkellä koettelee kovin. Vieraamme olisivat tulossa Yhdysvalloista ja Espanjasta, joissa koronatilanne on tällä hetkellä todella synkkä, ja pidimme lähes mahdottomana, että he voisivat tänä kesänä matkustaa. Osa vieraista oli jo itse ilmoittanutkin, että he siirtäisivät Suomen-matkansa ensi vuoden kesään riippumatta siitä, siirtäisimmekö me häät vai emme. Oli surullista luopua alkuperäisestä hääpäivästä. Päivä oli onneksi alun perin valikoitunut meille sattumanvaraisesti eikä sillä ollut sen suurempaa tunnearvoa kuin se, mitä oli ehtinyt kehittyä häitä suunnitellessa ja järjestäessä. Silti päivä oli alkanut tuntua omalta, ja siitä luopuminen teki kipeää.Eniten minua huolettaa se, että alkuperäisenä hääpäivänämme sattuisi olemaan aivan ihana sää mutta uutena hääpäivänämme sää olisi huono. Se olisi vähän sama juttu kuin jos olisi unohtanut lotota ja juuri sillä kerralla oma vakiorivi voittaisi. Mutta ei auta kuin toivoa, ettei niin käy!Sää on silti pikkuseikka sen rinnalla, miten paljon arvelemme koronan vaikuttavan häiden tunnelmaan. Tämä olikin kolmas syy siirtopäätökseemme: Uskomme, että juhlista tulee paljon ihanammat, jos koronaviruksen uhka on ensin väistynyt. Emme haluaisi häitä, joissa vieraat pitäisivät toisiinsa etäisyyttä tartunnan pelossa ja joista kuka tahansa läheinen saattaa viime hetkellä joutua jäämään pois, jos saa lieviä flunssan oireita. Sitten kun elämä lopulta palautuu normaaliksi ja ihmisten lähellä olo on taas turvallista, juhliminen tuntuu varmasti pitkän sosiaalisen eristyneisyyden jälkeen vielä paljon ihanammalta. Vaikka päätös oli vaikea, olemme vakuuttuneita siitä, että se oli meille oikea. Samaa vakuuttivat meille vieraamme, kun kerroimme päätöksestämme. Osa myös kiitteli sitä, että päätimme asian niinkin pitkällä varoitusajalla. (Teimme päätöksen jo reilu kuukausi sitten mutta päätimme kertoa asiasta blogissa vasta, kun olisimme tavoittaneet kaikki vieraat.)Halusimmekin tehdä ratkaista asian ajoin ennen kaikkea vieraittemme vuoksi. Kaukaa tulevat ovat jo joutuneet miettimään matkajärjestelyittensä mahdollista siirtoa, ja koska kukaan meistä ei asu...

Kirkollinen vihkiminen ja avioliiton siunaus samalle parille – vinkkejä koronamorsiamille osa 2

Voiko kirkossa vihitty pari saada myöhemmin hääjuhlansa osaksi kirkossa avioliiton siunaamisen, jonka kaava muistuttaa hyvin paljon kirkollista vihkimistä? Tämä kysymys on nyt ajankohtainen, kun hääparit joutuvat muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiaan koronavirusepidemian vuoksi.Moni pari on kertonut Facebookissa tai Instagramissa päättäneensä siirtää hääjuhlansa mutta mennä siitä huolimatta naimisiin alkuperäisen suunnitelmansa mukaisena hääpäivänä. En kuitenkaan ole nähnyt juuri kenenkään pohtivan kahden kirkollisen seremonian mahdollisuutta tai edes mainitsevan toivovansa pelkän vihkimisen tapahtuvan kirkossa.Olen ollut tästä ihmeissäni. Minulle itselleni kirkollinen vihkiminen on aina ollut tärkeä, ja haluaisin ehdottomasti sanoa ”tahdon” kirkossa evankelis-luterilaisen papin edessä siinäkin tapauksessa, että siirtäisimme koronan vuoksi pelkän hääjuhlan eivätkä häävieraamme pääsisi todistamaan vihkimistämme. En varmasti voi olla ainoa koronamorsian tai -sulhanen, joka kokee näin.Tarkoittaisiko kirkollinen vihkiminen kuitenkin sitä, ettei pari voisi enää myöhemmin hääjuhlaansa viettäessään marssia luterilaisen kirkon alttarille?Kysyin asiaa tänään evankelis-luterilaisen kirkon viestinnästä naimisiinkirkossa.fi-sivuston kysymyslomakkeen kautta. Kävi ilmi, ettei asia ei ole yksiselitteinen. Toivoa ei kuitenkaan kannata menettää, jos kaksi seremoniaa tuntuisi itselle vähiten huonolta ratkaisulta tähän ikävään tilanteeseen.Avioliiton siunaaminen on tarkoitettu vaihtoehdoksi kirkolliselle vihkimiselle niille pareille, jotka eivät voi tai halua tulla vihityksi luterilaisin menoin. Normaalioloissa on varmasti äärimmäisen harvinaista, että pari haluaisi ensin kirkollisen vihkimisen yhtenä päivänä ja siihen perään vielä lähes identtisen avioliiton siunaustilaisuuden toisena päivänä. Kirkon kannalta kahden tilaisuuden järjestäminen samalle parille ei kenties myöskään olisi normaalissa arjessa erityisen houkutteleva vaihtoehto, kuluisihan parin häihin tuolloin kaksinkertainen määrä kirkon työntekijöiden työaikaa.Nyt ei kuitenkaan eletä normaalioloissa. Kirkon tiedotuskeskuksesta kehotettiinkin kahdesta seremoniasta haaveilevia olemaan yhteydessä siihen seurakuntaan, jossa siunaaminen tapahtuisi, tai suoraan siunaavaan pappiin. Poikkeuksellisina aikoina voi olla mahdollista saada poikkeuksellista joustoa.Toivotan onnea matkaan kaikille kahdesta seremoniasta haaveileville! Toivottavasti vihkiseurakunnassanne on töissä empaattisia ihmisiä, jotka suostuvat mielellään epätyypillisiin ratkaisuihin tukeakseen pareja tässä maailmanlaajuisessa kriisissä. Kuvaaja Katerina Knizakova kuvituskuvapalvelu Pixabaystä ...

polttariporukka viettämässä iltaa

Polttarit ja korona – vinkkejä koronamorsiamille osa 1

Moni tämän kesän hääpareista on päättänyt mennä naimisiin alkuperäisen suunnitelmansa mukaisena päivänä, vaikka joutuisikin koronaviruksen vuoksi siirtämään hääjuhlansa kauemmas tulevaisuuteen. Tämä ratkaisu aiheuttaa jonkin verran käytännön pulmia, joista yksi ovat polttarit.Miten käy polttareiden, jos koronaepidemian aiheuttama poikkeustila jatkuu vihkimiseen saakka? Tätä pohdiskelin viikonloppuna Instagramissa hääinstaaja maalaishaat2020:n kanssa, ja kun ideoita alkoi syntyä, päätin koota ne tänne blogiin siinä toivossa, että niistä saattaisi olla iloa muillekin samassa tilanteessa oleville.Minua ja Samulia tämä pohdiskelu ei ainakaan tällä tietoa kosketa henkilökohtaisesti, olemmehan alustavasti suunnitelleet siirtävämme myös vihkimisen, mikäli joudumme siirtämään häät. 1. Polttareiden siirtäminen poikkeustilan jälkeiseen aikaanTämä on hyvä vaihtoehto niille, joille polttareiden perinteinen merkitys ja symboliikka ei ole niin tärkeää, että se estäisi nauttimasta polttareista vihkimisen jälkeen. Jos polttareihin suhtautuu ensisijaisesti vaikkapa hauskana yhteisenä päivänä läheisten ihmisten kanssa, voi luultavasti elää sen kanssa, että asiat tapahtuvat nurinkurisessa järjestyksessä. Kaikille tämä ei kuitenkaan ymmärrettävästi sovi, onhan polttareiden tarkoitus olla siirtymäriitti ennen avioliittoa. 2. Muun yhteisen päivän kuin polttareiden järjestäminen poikkeustilan jälkeenYhteinen päivä rakkaiden ihmisten kanssa poikkeustilan väistyttyä saattaisi olla ihana siinäkin tapauksessa, että polttarit vihkimisen jälkeen eivät tunnu omalta jutulta. Kaasot/Bestmanit ja muut ystävät ovat todennäköisesti nähneet jo vaivaa suunnitellakseen rakkaalleen ikimuistoisen päivän, ja olisi sääli antaa suunnitelmien valua hukkaan. Voisiko samoja suunnitelmia käyttäen juhlistaa vaikkapa morsiamen/sulhasen seuraavaa syntymäpäivää, ystävyyttä tai jo alkanutta avioliittoa? Tai osoittaa arvostusta sisukkaalle morsiamelle/sulhaselle, joka sai mentyä naimisiin historiallisesta pandemiasta huolimatta? Juhlia ei ole koskaan liikaa, ja pitkän eristyksissä olon jälkeen yhteinen päivä voi tuntua jopa vielä hauskemmalta kuin normaalisti. 3. EtäpolttaritJos polttaripäivä on jo ehditty valita ja osallistujat ovat varanneet sen kalenteristaan, tämänkään vaivannäön ei kannata antaa valua hukkaan. Ainakin meille ruuhkavuosia eläville morsiamille on harvinaista luksusta löytää kalenterista päivä edes muutaman hengen kaveriporukan tapaamiselle, isommasta porukasta puhumattakaan. Morsiamen/sulhasen yllättäminen onnistuu muutenkin kuin saapumalla hänen ovelleen. Voisiko ovelle saapuakin esimerkiksi kukkalähetti morsiusseppeleen kanssa tai ihana herkkukori? Asuuko morsiamen/sulhasen kanssa samassa osoitteessa joku, jonka avustuksella saisitte järjestettyä hänelle aarteenetsintäleikin omassa kodissa? Miltä tuntuisi kaveriporukan illanvietto nettipuhelun välityksellä? Jos polttareissanne oli tarkoitus juoda alkoholia, voitte nostaa nettipuhelun ääressä maljan jos toisenkin, pelata vaikka juomapeliä ja uskoutua kaikesta maan ja taivaan välillä.Mikäli tilaatte morsiamelle/sulhaselle kotiin kukkia, herkkuja tai muuta mukavaa, voisitteko tilata ne hänen hääfloristiltaan, pitopalvelultaan, hääkakkuleipuriltaan tai joltakulta muulta hänen häihinsä osallistuvalta kotimaiselta pienyrittäjältä? Näin tukisitte samalla yrittäjää, jonka yrityksen selviäminen kriisistä on hääparille tärkeää. 4. Morsiussauna tai sulhasen polttarisauna kotioloissaOnko morsiamen/sulhasen kotona sauna ja onko hänen elämässään ainakin yksi ihminen, jonka kanssa hän on epidemiasta huolimatta muutenkin lähikontaktissa? Hääinstaaja Usvamorsian ratkaisi polttariongelman...

sylikkäin istuva pariskunta kesäpäivänä rannalla

Rakkautta koronan aikaan – tuplabuukkaukset auttoivat säilyttämään hääsuunnittelun ilon

Pelko häiden peruuntumisesta tai siirtymisestä koronavirusepidemian vuoksi on varmasti kummitellut viime viikkoina jokaisen lähikuukausille häitään suunnittelevan mielessä. Monelle se ei ole peloista suurin, vaan mieltä saattaa painaa paljon enemmän vaikkapa jonkun riskiryhmään kuuluvan läheisen turvallisuus tai oma toimeentulo. Häihin liittyvä ahdistus on kuitenkin jollain tapaa erilaista.Kerroin ensimmäisessä blogipostauksessani ylitsevuotavasta innostuksestani, kun olin viimein päässyt järjestämään häitäni lähes kahdenkymmenen vuoden unelmoinnin jälkeen. Mainitsin, että hääjärjestelyt toivat iloa arkeeni päivittäin. Nyt tuo ilo on vaarassa, ja se on jo itsessään iso menetys – varsinkin tällaisena aikana, kun ilonaiheet ovat muutenkin vähissä.Onneksi tunnen itseni aika hyvin, ja tiedän, minkälaiset selviytymiskeinot minua auttavat parhaiten. Kaikille eivät samat keinot sovi, mutta minä olen viimeisen päälle varasuunnitelmien ihminen. Kun jokin asia ahdistaa, teen mahdollisimman selkeän suunnitelman sen varalle, että pahin tapahtuu. Kun varasuunnitelma on kunnossa, pystyn aika hyvin työntämään asian mielestäni.Häittemme suhteen varasuunnitelmamme on siirtää häitä vuodella. Tarkoitus on, että mikäli emme pääse juhlimaan tänä kesänä, toteutamme nykyiset suunnitelmamme täsmälleen samassa muodossa vuotta myöhemmin.Se ei missään nimessä ole kivuton ratkaisu. Samulin kosinnasta tulee syksyllä kuluneeksi jo viisi vuotta, ja naimisiinmenoa on jo lykätty useita kertoja minun toiveestani. Samuli on tainnut olla asiasta surullisempi kuin olen tajunnutkaan, ja nyt tulossa saattaa olla taas uusi pettymys. Tällä kertaa avioliiton lykkääminen tuntuu vielä ihan erilaiselta, kun olimme jo ehtineet molemmat kuvitella, että nyt olisi vihdoinkin meidän häittemme aika. Kynnys kahdestaan vihille karkaamiseen ja pelkkien hääjuhlien lykkäämiseen on kuitenkin korkea, kun olemme jo monta vuotta sinnitelleet aviotonta elämää nimenomaan siksi, että häävieraamme pääsisivät todistamaan avioliittomme alkua.Häihimme liittyvät keskeiset palveluntarjoajat ovat kuitenkin suhtautuneet tilanteeseen upean joustavasti ja hyväksyneet meiltä tuplabuukkauksen: pidämme ensisijaisesti kiinni alkuperäisestä hääpäivästämme, mutta mikäli häiden järjestäminen ei heinäkuussa ole mahdollista, meillä on samat toimijat varattuna myös uudelle päivälle kesällä 2021.Arastelin ensin pyytää yrittäjiltä tällaista venymistä, mutta asiaa pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, ettei pyyntöni ehkä kuitenkaan ole heidän kannaltaan niin epäkiitollinen kuin aluksi pelkäsin. Jos päättäisimme saman tien siirtää häät, he tuskin saisivat tämän vuoden kesälle uutta varausta. Sen sijaan ensi vuoden kesälle heillä on vielä hyvin aikaa löytää tilallemme uusi asiakas, mikäli emme varapäiväämme lopulta tarvitse. Näin ollen heidän kannaltaan on todennäköisesti parempi, että yritämme ensisijaisesti pitää kiinni alkuperäisestä päivästä. Jos kuitenkin tilanne nyt tulevana kesänä on lopulta sellainen, ettei häitä voi viettää, on yrittäjienkin etu, että yksi heidän kesän 2021 asiakkaistaan olemme me. Tällöin niin he kuin mekin pystymme hyödyntämään täysipainoisesti kaiken sen työn, mitä olemme jo ehtineet tehdä häittemme suunnittelun eteen sen sijaan, että he...