Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

kirkkohäät Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "kirkkohäät"
Ilmakuva Hangon kirkosta

Kristityn ja uskonnottoman kirkkohäät

Kun olen vuosikymmenien varrella haaveillut häistäni, olen usein pohtinut, mahdanko saada kirkkohäät. Kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja uskonto on tärkeä osa elämääni, vaikka en yleensä käykään kirkossa kuin jouluna. Yksikään seurustelukumppanini ei kuitenkaan ole jakanut maailmankatsomustani, enkä näin ollen ole yhdessäkään parisuhteessani voinut olettaa, että jos joskus menisimme naimisiin, meidät vihkisi luterilainen pappi.Asiaa pohtiessani olen huomannut selvästi, että kirkollinen vihkiminen olisi minulle tärkeä. Se on tuntunut ihan yhtä tärkeältä 17-vuotiaana, kolmekymppisenä kuin nyt lähes nelikymppisenäkin.Onneksi olen menossa naimisiin ihanan, huomaavaisen miehen kanssa, joka on valmis joustamaan niissä asioissa, jotka ovat toiselle tärkeämpiä kuin hänelle itselleen. Samuli identifioituu uskonnottomaksi, mutta hän on siitä huolimatta nyt liittynyt kirkkoon, jotta meidät voi vihkiä toiveitteni mukaisesti luterilainen pappi.Kehtasin pyytää Samulilta tuota palvelusta siksi, että hänet on liitetty lapsena kasteessa luterilaiseen kirkkoon ja hän on käynyt teini-iässä rippikoulun. Hän oli eronnut kirkosta aikuisena, mutta koska kaste ja rippikoulu eivät siitä nollaudu, kirkkoon liittyminen oli äärimmäisen helppoa: ei tarvinnut kuin täyttää netissä lomake, ja muutaman päivän päästä postiluukusta kolahti tervetulokirje seurakunnalta. Oikeutemme kirkolliseen vihkimiseen oli sillä selvä.Mikäli kirkkoon kuuluminen ei Samulista edelleenkään tunnu omalta, kirkosta eroaminen onnistuu häiden jälkeen aivan yhtä helposti.Tulevaisuudessa meidän kaltaisemme parit saattavat päästä kirkossa vihille ilman, että toisen tarvitsee liittyä kirkkoon. Helsinkiläinen Paavalin seurakunta hyväksyi helmikuussa 2020 aloitteen, joka tähtää evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa säätelevän kirkkojärjestyksen muuttamiseen. Aloitteentekijät haaveilevat, että tulevaisuudessa kirkollisen vihkimisen voisivat saada myös ne parit, joista vain toinen on rippikoulun käynyt kirkon jäsen. Aloite on mielestäni hyvin kiinnostava ja nykyaikaan sopiva, mutta en tiedä yhtään, minkälaiset mahdollisuudet asialla on edetä kirkolliskokouksen käsittelyyn asti – saati sitten tulla hyväksytyksi. Toinen vaihtoehto luterilaisen ja uskonnottoman kirkkohäiksi olisi ollut erillinen vihkiminen maistraatissa ja avioliiton siunaustilaisuus kirkossa. Minulle on kuitenkin hyvin tärkeää, että häävieraamme ovat todistamassa juuri sitä hetkeä, jona avioliittomme virallisesti alkaa. Jos Samuli ei olisi suostunut liittymään kirkkoon, olisin varmaan mieluummin halunnut siviilivihkimisen hääjuhlassa kuin erillisen maistraattikäynnin aiempana päivänä ja siunaustilaisuuden kirkossa.Miksi vihkiminen vieraittemme läsnä ollessa sitten merkitsee minulle niin paljon? Yritän olla kohdistamatta häihimme liikaa toiveita ja odotuksia, mutta kaikkia toiveita ja odotuksia ei tietenkään voi eikä pidäkään välttää. Yksi tärkeä toiveeni on, että naimisiinmenon hetki tuntuisi erityiseltä ja merkitykselliseltä.Järkevää olisi ollut mennä naimisiin vuosia sitten. Se olisi helpottanut ulkomailla asumiseen ja lasten saamiseen liittyvää byrokratiaa. Kun lomailimme Las Vegasissa, Samuli yritti ehdottaa, että Elvis-imitaattori voisi vihkiä meidät siellä, ja voisimme siitä huolimatta viettää häät muutamaa vuotta myöhemmin Suomessa. Amerikkalaisissa tv-sarjoissa Vegasissa vihille meno on yleensä humalaisen parin virheliike, mutta meille spontaani elvisvihkiminen...

Tapaaminen vihkipapin kanssa – mitä vihkikeskustelussa tapahtuu?

Viime viikolla kävimme tapaamassa vihkipappiamme, ja jostain syystä tapaaminen jännitti minua kovasti etukäteen. Olen ollut muutaman kerran aikaisemmin kirkkohäissä, mutta en tietenkään itse oikein osannut odottaa millainen koko toimitus ja näin ollen sen suunnittelu papin kanssa tulisi olemaan. Minua ehkä jännitti myös se, kuinka meillä hänen kanssaan synkkaisi, sillä olisi todella ikävää, mikäli vihkipappi ei olisi samalla sivulla meidän kanssamme.[caption id="attachment_2054" align="alignnone" width="1500"] Kuva: Täydenkuun Kuva[/caption]Olimme valinneet papin etukäteen meidän seurakunnastamme. Tapaaminen sijoittui kuitenkin vihkikirkkoomme, jossa jo hieman myös harjoittelimme alttarilla olemista sekä kaikkea sitä mitä siihen kuului. Heti ensi hetkestä lähtien, minulle tuli todella hyvä ja lämmin fiilis pappimme puheista sekä koko toimituksesta. Mitä sitten tapaamiseen kuului? No kävimme läpi minun ja Samulin tarinaa hieman. Kuinka olimme tavanneet ja miten rakastuimme? Miksi haluamme mennä naimisiin ja mitä me toisillemme oikein merkitsemme? Pappi kyseli myös melko vaikeitakin kysymyksiä, kuten sitä tahdon-sana meille merkitsee. Minusta näitä asioita on aivan äärettömän tärkeää pohtia, sillä en ollut aikaisemmin oikein edes sisäistänyt sitä mitä tuolla tahdon sanalla tarkoitetaan eli mihin oikein olen lupautumassa.Voin kuvitella, että viimeistään siinä papin edessä moni saattaa vielä miettiä sitä onko nyt tekemässä ihan oikeaa ratkaisua? Avioliitto ei ole vain sen yhden päivän homma, vaan sinun on valittava se toinen joka päivä. Rakkautta voi olla todella vaikea näyttää niinä huonoina päivinä ja elämän vastoinkäymisisissä, mutta kuten pappimme meille sanoi, rakkautta voi myös osoittaa teoin, aina ei tarvita sanoja. Minusta oli hienoa käydä näitä asioita tapaamisella läpi sekä myös kertoa niitä ääneen Samulille. Olisi muutenkin tärkeää kertoa toiselle usein, mitä hän todella merkitsee, eikä vain siinä papin silmien alla.Kävimme läpi myös vihkikaavaa ja saimme valita, tuleeko meille esimerkiksi sormuslupaukset. Me jätimme ne välistä, sillä se osuus ei oikein tuntunut meidän näköiseltä. En ole ihan varma pystynkö siinä alttarilla sanomaan mitään muuta kuin tahdon. Eniten minua päivässä taitaa (ainakin näin etukäteen) jännittää juuri tuo vihki-osuus. Kuinka kehoni reagoi? Pyörrynkö? Pystynkö puhumaan? Miten nopeasti oikein kävelen alttarille?Olen päättänyt kävellä alttarille yksin. Minusta se, että isä (tai muu sukulainen) luovuttaa tyttärensä alttarilla sulhaselle on todella kaunis ja ihan koskettava tapa, mutta en vain koe sitä omanlaiseksi. Jotenkin tuntuu, että ei minua olla luovuttamassa kenellekään, enkä ole niin sanotusti ”kenenkään”, vaan pysyn edelleen tyttärenä sekä tietenkin sitten vihkimisen jälkeen vaimona. Isäni alkaa olemaan jo iäkäs, eikä hän osannut varmuudella sanoa, pääseekö hän edes paikanpäälle juhlaan. Kotiseutuni, jossa vanhempani asuvat on melko kaukana, joten matkustaminen vaatii aina oman veronsa. Aluksi ajatus siitä, ettei isäni olisi paikalla...