Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

kihlasormus Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "kihlasormus"
Amerikkalainen kihlasormus

Amerikkalainen kihlasormus oli nuoruusvuosien unelman täyttymys

Olin teinitytöstä saakka haaveillut, että jonain päivänä vasenta nimetöntäni koristaisi amerikkalaistyylinen näyttävä kihlasormus. Nuoruudessani äitini yritti säästää minua myöhemmältä pettymykseltä selittämällä, etteivät sellaiset kuulu suomalaiseen kulttuuriin, enkä siksi koskaan saisi sellaista.Toisin kävi. Menimme Samulin kanssa kihloihin Bostonissa asuessamme, ja sain kuin sainkin ei vain amerikkalaistyylisen vaan suorastaan amerikkalaisen sormuksen.Kosinta oli spontaani, eikä Samuli siksi ollut tietenkään hankkinut sormusta ennakkoon. Palasimme ihanalta lomamatkalta kihlaparina ja aloimme yhdessä etsiä molemmille sormusta.Yhdysvalloissa kihlasormuksen keskustimantti myydään usein erikseen. Koruliikkeet olivat täynnä sormuksia, joissa oli keskellä iso ammottava aukko timanttia varten. Sovitellessa aukkoon tiputettiin sovitustimantti.Amerikkalaiset sormukset on usein suunniteltu niin, että keskustimantti on reilusti koholla ja sitä ympäröi mahdollisimman pieni määrä metallia. Tarkoitus on, että valo pääsee osumaan timanttiin joka suunnasta, jotta se kimaltelee mahdollisimman paljon.Sormuskauppoja kierrellessäni päädyin Bostonin keskustassa jännittävään rakennukseen: kahdeksankerroksinen talo oli täynnä pelkkiä jalokiviliikkeitä. Monet niistä olivat arvokivien tukkukauppoja, mutta seassa oli myös muutama yksityisasiakkaita palveleva koruliike. Juttelin yhden liikkeen myyjän kanssa, ja hän selitti, että koko talo oli jalokivikauppiaiden omistama. Niin sormusten kuin keskustimanttienkin hinnat olivat hänen mukaansa siellä selvästi alhaisemmat kuin muualla, sillä jalokivikauppiaat kävivät keskenään kiihkeää kilpailua ja siirsivät hintoihin osan säästöstä, jota saivat, kun eivät joutuneet maksamaan vuokraa liiketilastaan.Timanttien hintojen vertailuun ei asiantuntemukseni riittänyt, mutta ainakin sormusten osalta mainos piti paikkansa. Päätimme ostaa sormukseni Jewelers’ Buildingistä eli Jalokivikauppiaiden rakennuksesta.Siinä vaiheessa olimme jo löytäneet yhdessä sormuksen, joka sopi meidän molempien mielestä minulle täydellisesti. Siro mutta koristeellinen sormus kuului seattlelaisen Valina-korupajan mallistoon. Valkokultaisessa sormuksessa oli paljon valkokultakiemuroita ja muutamia pieniä timantteja – ja keskellä korokkeella tila päätimanttia varten.Keskustimantin ostamista varten piti varata aika erikseen. Kun saavuimme yhdessä liikkeeseen, asiakaspalvelijamme Aaron oli ottanut meille esiin valikoiman sovitun kokoluokan timantteja. Joukossa oli eri laatu- ja hintaluokan kiviä.Aaron sekoitti timantit ja lähetti meidät tutkimaan niitä eri valoissa tietämättä, minkä hintainen mikin niistä oli. Pääsimme jonkinmoiseen yksimielisyyteen timanttien kauneusjärjestyksestä. Sen jälkeen Aaron kertoi hinnat. Vaikka emme tienneet timanteista juuri mitään, olimme äänestäneet halvimmat timantit huonoimmiksi!Vähiten silmäämme miellyttäneet timantit karsittiin joukosta, ja sama harjoitus toistettiin vielä kahdesti eri olosuhteissa. Kerran jalokivet olivat sormenjälkien ja pölyn peitossa, kerran juuri puhdistuskoneesta otettuja.Vasta sitten saimme sovitella timantteja sormukseen.Suosikkitimanttimme oli isompi kuin olin sormukseeni ajatellut, ja olin jo aikeissa karsia sen sillä perusteella. Samuli oli kuitenkin toista mieltä.Rakkaastani oli alkanut tuntua kaupassa voimakkaasti siltä, että kihlasormukseni timantin pitäisi olla yhtä harvinaislaatuinen ja ihmeellinen kuin minä hänen silmissään. Hän halusi ostaa minulle juuri sen timantin, josta olimme pitäneet eniten.Ei sellaiseen tietenkään voi sanoa vastaan. Valinta oli sillä selvä.Aaronia varmasti...

Ajatus on timantti -minun sormukseni

Heippa!7.1.2016 kihlauduttuamme hankimme sormukset yhteistuumin. Itse kihlautumisajatus oli silloin ehkä niin jännitävä, että en ymmärtänyt miettiä sormuksen kestävyyttä tai muita tärkeitä asioita loppuun asti. En myöskään tuolloin löytänyt kiertämiemme sormuskauppojen mallistoista kuin yhden sormuksen, mikä miellytti silmääni. Tämä kyseinen sormus oli materiaaliltaan hopeaa.Loppujen lopuksi kesällä 2017 jouduin miettimään, otanko vihkisormukseksi hopeisen sormuksen vai ostanko uuden kihlasormuksen. Hopea ja valkokultainen eivät "viihdy" pitkään vierekkäin, sillä toisen ollessa kovempaa materiaalia, tekevät ne hallaa toisilleen. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, eli ostamaan uuden kihlan. Kamppailin pitkään asian kanssa, sillä vanhalle kihlasormukselleni oli tullut tietysti tunnearvoa. Se on killunut vasemmassa nimettömässäni jo 2 vuotta. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, ettei vanhan kihlasormukseni tunnearvon tarvitse kadota mihinkään. Uskon, että vanha kihlani säilyttää ne kihlautumisen huuman tunteet, mitkä nousevat mieleen katsellessani sormusta. Toivon uuden kihlani tuovan luonnollisesti paljon uusia muistoja ja mistäs sitä tietää, vaikka meidänkin parisuhteessa tapahtuisi itse kosinta! Ja vielä uudella sormuksella!Päätettyäni vaihtaa sormusta, tiesin hyvin pitkälle, millaisen haluan. Halusin "ei tasareunaisen" sormuksen. Ja siitä olen pitänyt kiinni. Katselin pitkään sormuksia ja kamppailin Annette Tillanderin Ane My -sormuksen sekä Sandbergin Suvituuli -sarjan M-112w sormuksen välillä.  Valintani kohdistui Sandbergin Suvituuli -sormukseen.Erinomainen mahdollisuus hankkia kyseinen sormus oli tietysti häämessut. Mennään Naimisiin -häämessuilla kuolasin jo toistamiseen kyseistä sormusta. -A meinasi hermostua sormuksesta höpöttämiseeni ja käski mennä ostamaan kyseisen sormuksen. Olin kuitenkin harmikseni unohtanut upouuden vihkisormukseni (jep, vihkisormus oli hankittuna ennen kihlasormusta) kotiin, enkä raaskinut ostaa sormusta ennen kuin olin nähnyt yhdistelmän. Niinpä tilaisuuteni koitti viikko kyseisten messujen jälkeen Love Me Do -häämessuilla. Lampsin vihkosormukseni kanssa Sandbergin pisteelle ja ilokseni huomasin, että myyjä muisti minut ja sormuksen, josta haaveilin. Yhdistelmä oli mielestäni <3 Ihana Suvituuli -sarjan M-112w -sormus on tynnyriprofiilinen sormus, jonka krysanttireunaiseen umpi-istutukseen on istutettu 11 timanttia. Koko ihanan Suvituuli -sarjan voit katsoa täältä![caption id="attachment_10460" align="alignnone" width="300"] Oikean kokoinen sormus puuttuvalla kryssanttireunuksella.[/caption] [caption id="attachment_10464" align="alignnone" width="533"] Väärän kokoinen sormus oikealla reunuksella.[/caption] Timanttiset Kulta-Aika on erinomaisen ammattitaidon omaava, täyden palvelun kultasepänliike. Toimipaikkoina ovat Kauppakeskus Sello Espoo, Kauppakeskus Kaari Helsinki, Kauppakeskus Iso Omena Espoo sekä Kauppakeskus Kamppi Helsinki.Vihkisormukseni tarinan tulen julkaisemaan myöhemmin:) -E...

Sormusten tarinaa

Kaikista hääjärjestelyistä ja -suunnitteluista vihkisormuksen löytäminen on aiheuttanut minulle eniten päänvaivaa. Osa syynä on varmasti budjetti, sillä haluaisin näyttävän sormuksen, mutta samalla siltä uudelta sormukselta puuttuu tarina. Toki luomme vihkisormukselle oman tarinamme, kun mieheni sen hääpäivänämme pujottaa sormeeni.Sormus, jota käytän oikean käden nimettömässä on minulle äärimmäisen rakas. Olen saanut sen isoäidiltäni vuonna 2011, kun tyttäreni syntyi. Historia, joka sormuksella on, tekee siitä korvaamattoman. En usko, että mikään sormus pystyy luomaan samaa tunnetta. Sormus tuo mieleeni kultaakin kalliimpia muistoja ja tarinoita.Sormus on alunperiään kuulunut venäläiselle emigrantille, joka on myynyt korujaan vaihtaakseen ne rahaan, luultavasti talvi- tai jatkosodan aikaan. Minulla oleva sormus on myyty tällöin Tillanderille. Valitettavasti en tiedä sormuksen historiaa ajalta, ennen kuin se on päätynyt sukuumme. Isoäitini syntyessä vuonna 1943 on isoisoisäni ostanut sormuksen lahjaksi vaimolleen eli minun isoisoäidilleni. Isoäitini on perinyt sormuksen omalta äidiltään tämän kuoltua vuonna 1982.Ajattelin alun perin, että olisin halunnut käyttää tätä kyseistä sormusta myös kihlasormuksenani. Isoäiti oli kuitenkin sitä mieltä, että sormuksen tarina on niin erityinen ettei se sopisi kihlasormukseksi. Hänen toivettaan kunnioittaen sormus sai jäädä komeilemaan oikean käteni nimettömään. Sormuksen kruunu on valkokultainen ja siinä on sinisafiiri sekä 14 erikokoista pientä timanttia. Muutoin sormus on keltakultaa.Kihlasormukseni on myös isoäidiltäni ja sormuksella on toki myös oma tarinansa. Ei kuitenkaan niin pitkää historiaa, kuin toisella sormuksellani. Isoäitini on ostanut sormuksen vuonna 1984, jolloin hän myi vanhemmiltaan perityt tekstiilifirman osakkeet. Sormus on ostettu E. Lindroosin liikkeestä. Kihlasormukseni on alun perin ollut kauttaaltaan valkokultainen, mutta isoäitini on vaihtanut osan keltakullaksi. Sormus on puoliallianssi, timanttikruunut ovat valkokultaa ja siinä on 11 timanttia. Sisäosaan on tietenkin kaiverrettuna meidän kihlajaispäivämäärämme.  Löytyykö sinun sormuksiltasi tarinaa? - Sara ♥...