Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

häät Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "häät" (Page 9)

Neljä vuotta

Juhlimme Samulin kanssa tällä viikolla meidän vuosipäivää. Torstaina 3.3 tuli neljä vuotta yhdessä oloa täyteen. Yhteinen vitsimme on, että meille tulee vuosipäivänä aina riita tai, että päivä menee jotenkin muuten mönkään. Kieltämättä meidän vuosipäivät eivät ole menneet ihan putkeen, aina on sattunut jotain esimerkiksi ensimmäisenä vuosipäivänä ajoin pienen kolarin ja ravintola josta pöydän olimme varanneet, oli täysi floppi. Täysin putkeen ei mennyt tänäkään vuonna (lyhyesti; saimme todella tökeröä palvelua eräässä ravintolassa ja se jos mikä, pilaa fiiliksen aivan täysin). Loppujen lopuksi ei se haittaa, tärkeintä on, että saamme olla yhdessä.Aiemmin olenkin jo hieman kirjoittanut, kuinka olemme Samulin kanssa tavanneet. Meidän tarina alkoi työpaikkaromanssina. Mietin silloin aluksi, että ei ehkä ole maailman paras idea ”sotkeentua” työkaveriin, mutta rakastumiselle ei mahda mitään. Minulla on aina ollut äärettömän hyvä ja helppo olla Samulin seurassa. En olisi ikinä uskonut, että tapaan ihmisen joka saa oloni tuntemaan niin onnelliseksi.Samuli on parasta mitä minulle on tapahtunut. Tuntuu, että rakastan häntä joka päivä enemmän. Ettei mene liian siirappiseksi, niin pakko todeta, että kyllä meilläkin on ne omat ongelmamme. Mielestäni riitely kuuluu myös onnelliseen parisuhteeseen. Ei aina tarvitse olla samaa mieltä ja riitojen avulla pystyy hyvin puhdistamaan ilmaan ja nostamaan hankaliakin asioita esiin. Tärkeintä on, että tuntee olonsa onnelliseksi, rakastetuksi ja rennoksi toisen seurassa.Mitä pidemmälle kuljemme tätä taivalta yhdessä, sitä syvemmäksi myös meidän suhteemme muuttuu. Samuli on paras ystäväni ja me olemme tiimi. Parisuhteessa on tärkeää, että molemmat ovat samalla puolella ja, että yhdessä voi selvitä vaikeistakin asioista. ...

Vieraskynässä sulhanen: Morsian ei halua sukunimeäni – miksi?

Ajat muuttuvat ja sen mukana myös monet perinteet. Merkittäviin elämäntapahtumiin ja niihin liittyviin juhliin kuuluu kuitenkin monia tapoja, jotka pitävät pintansa. Tämä pätee myös häihin. On sormukset, tietynlaiset hääpuvut, häävalssit, kakut, morsiuskimput ja riisit. Monia elementtejä, joista halutaan pitää kiinni. Itse en koe olevani perinneuskollinen ihminen. Toisin sanoen, en ole koskaan ajatellut, että häiden yhteydessä (tai elämässä muutenkaan) täytyisi toteuttaa jotain juttuja vain siksi, ”koska niin on aina tehty”. Kukin tyylillään ja oman fiiliksen mukaan. Se on ehdottomasti tärkeintä. Vaan yksi asia, jonka merkitys on häitämme suunnitellessa yllättänyt hieman jopa itsenikin, on sukunimi. Olen nimittäin aina ajatellut, että kun joku päivä menen naimisiin, niin haluan vaimoni ehdottomasti ottavan minun sukunimeni. Vaikka muilla perinteillä ei niin väliä olekaan, niin tämän olen kokenut tärkeäksi.Minulle olikin yllätys, kun aiheesta ensi kertaa puhuessamme Petra kertoi, että hän haluaa pitää oman sukunimensä (aiheesta Petra kirjoittikin aiemmin, tekstin löydät täältä). Vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, että pariskunnan kumpikin osapuoli saa tietystikin päättää siitä, pitääkö oman nimensä, niin silti myönnän aluksi pettyneeni. Parisuhteen tasa-arvo on minulle ehdottoman tärkeää, joten huomasin itsekin yllättyväni siitä, miten merkittävä sukunimiasia minusta olikaan. Pysähdyin miettimään, miksi juuri tällä seikalla oli minulle niin suuri merkitys? Miksi olin automaattisesti ajatellut, että Petra ottaa minun sukunimeni? En minäkään vaihtaisi omaani, joten miksi vaatisin tai pyytäisin vaimoani niin tekemään? Nimi on iso osa identiteettiä, joten lähtökohtaisesti tuntuu itse asiassa nykypäivänä hieman yllättävältä, että automaattisesti niin moni sen muitta mutkitta muuttaa (tilastojen mukaan kahdeksan morsianta kymmenestä vaihtaa nimensä). Miksi tällä asialla oli ylipäätänsä mitään väliä. Jonkinlaista itsetutkiskelua suorittaessani pohdin aluksi sitä, että tuleeko minulle olo, jotta oman sukunimen pitäminen vähentäisi jotenkin sitoutumista suhteeseemme. Vaan ei, vaikka minäkään en Petran nimeä ottaisi, niin silti olisin ehdottomasti yhtä valmis viettämään hänen kanssaan loppuelämäni. Sitäpaitsi, Petra on menossa kanssani naimisiin. Siinä on jo itsessään huikea osoitus sitoutumisesta. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä vähemmän osasin perustella asian tärkeyttä.Lopulta tulin tulokseen, jotta ehkä kyseessä on ajatus siitä, että perheen pää on se, jonka sukunimeä molemmat kantavat. Ikään kuin se, että osoitus alfa uroudestani kävisi toteen sillä, että vaimoni olisi suostunut ottamaan nimeni. Tämä on jo itsessään elähtänyt ajatus, koska ensinnäkin toivon, että perhellä olisi kaksi päätä, ei yhtä ”kaapin paikan näyttäjää” ja vaikka jommalla kummalla olisikin taipumus viimeisen sanan sanomiseen, niin mitä tekemistä sukunimellä on sen kanssa. Ei mitään. Näin ollen ehdottomasti kunnioitan Petran päätöstä, niin tässä, kuin kaikissa muissakin asioissa. Ja noh, itse asiassa tätä kirjoittaessa Petra mainitsi pohtineensa asiaa ja päättäneensä, että mikäli joskus onni käy...

Mitä perinteisten kiitoskortien tilalle?

Kiitoskortti on perinteisesti valokuva hääparista ja siinä teksti "kiitos" - kaunis ele ja ehdottomasti tärkeä etenkin sukulaisille, jotka mitä luultavimmin laittavat kuvan esille kirjahyllyyn tai talteen albumiin. Nuoremmilla sukupolvilla ei tälläinen tapa ole välttämättä kauhean yleinen. Vai milloin viimeksi sinä olet laitannut kehitettyjä kuvia fyysiseen albumiin? ...