Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

häät Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "häät" (Page 5)

Häät Italiassa – Katso Giulian ja Daviden häävideo!

Uusimmassa lehdessämme saamme vierailla lämpimässä Italiassa, San Felice Circeossa, Giulian ja Daviden huippuromanttisissa häissä. Lue lehdestä kuinka pari toteutti unelmiensa hääpäivän, yllättäviäkin ratkaisuja käyttäen, ja virittäydy tunnelmaan näiden häävideoiden avulla.Videot Underthesunfilms Valokuva Minna Sipinen Photographyhttps://www.youtube.com/watch?v=Mk2gJuI758Ahttps://www.youtube.com/watch?v=InE_XDe8oA0 Lue juttu Giulian ja Daviden kauniista hääpäivästä Mennään naimisiin 2/2017 -lehdestä. Voit tilata omasi täältä....

Häämatkamme pilvien yläpuolelle

Tuleva heinäkuu on ohjelmaa täynnä. Kuukausi käynnistetään hääjuhlien merkeissä, ja vain muutama päivä tämän jälkeen uunituore parivaljakko lähteekin jo muutaman viikon häämatkalle. Olemme molemmat innokkaita matkustelijoita, joten hääreissu on häähuuman alusta pitäen ollut tiiviisti osana hääsuunnittelujamme. Kohde on tosin - matkan varrella -muuttunut kerran jos toisenkin. Koralliriuttoja kohti vaiko suurkaupungin sykkeeseen? Olemme 10 vuoden seurustelun aikana matkailleet monesti yhdessä. Ensimmäinen reissumme suuntautui taannoin kesäisen Mallorcan paahteeseen, ja sittemmin olemme matkustaneet mm. Tokioon ja New Yorkiin sekä useaan Euroopan kohteeseen. Häämatkalta lähdimme hakemaan kuitenkin jotain aivan erityistä. Meille oli lähestulkoon itsestäänselvyys, että häämatkan pitäisi kyetä tarjoamaan ainutlaatuisia jaettuja kokemuksia – sellaisia, joita ei todennäköisesti tulisi kertaakaan tämän jälkeen enää kummankaan kohdalle. Minne siis suunta?Pitkään potentiaalisista häämatka kohteistamme suurinta huomiota sai morsiamen ehdottama Malediivit. Pehmeän hiekan ja lämpimän veden siivittämä ylellinen ja yksityinen luksuselämys siinsi mielikuvissamme juuri sellaisena kokemuksena, jonka kaltaista a) varmasti kaipaisimme tiiviin hääsuunnittelun ja -huuman jälkeen ja b) emme varmastikaan kokisi toiste yhteiselomme aikana. Saisimme viettää aikaa romanttisessa miljöössä kahdestaan, tovin täysin irrallaan muusta maailmasta.Toinen (kenties enemmän sulhasen suunnalta alkunsa saanut) ajatus oli kaupunkimatka maapallon toiselle puolelle Australiaan. Sydneyn ja Melbournen vilinässä vietetty häämatka kattaisi niin suurkaupunkien kulttuuriset merkkikohteet kuin leppoisammat maaseudun viinitilat. Tämänkin kohteen suhteen kyse olisi hyvin todennäköisesti ollut ”once in a lifetime” matkasta.Ideat kehittyivät ja muuttuivat, ja eipä kumpikaan edellä mainituista päätynyt lopulliseksi häämatkamme kohteeksi. Minne siis matka, FM-tiimi? Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää Nyt kyllä sopii em. sanonta ns. ”kuin nenä päähän”. Nimittäin. Meillä oli vuosi takaperin tarkoitus lähteä Japaniin. Olimme kartoittaneet lento- ja hotellivaihtoehtoja sekä osittain jo suunnitelleet reissumme ohjelmakavalkadia. Matkan suunnittelu oli siinä mielessä jo pitkälle viety, että kartoitimme aktiivisesti Finnairin erinäisiä lentotarjouksia. Yleensä – ainakin allekirjoittaneella – matkakuume kohoa pari pykälää välittömästi lentojen varaamisen myötä.Mutkia tuli kuitenkin matkaan. Pitkä reissu Aasiaan ei ole budjetin kannalta myönnettävästi mikään kaikista kevyin reissu. Havahduimme viime kesänä siihen tosiasiaan, että Japaniin suuntautuvan reissun sekä tulevan häämatkan myötä meille tulisi kaksi pitkää (lue: kallista) reissua hyvinkin lyhyellä aikavälillä. Tämän tiedostaminen seisauttikin tuolloin tyystin matkan suunnittelun, sillä teimme hyvinkin kivuliaan ratkaisun viime kesäisen matkan siirtämisestä vuodella eteenpäin. Lopetimme hetkellisesti hypettämisen ja keskityimme haaveiluun…ja säästämiseen.Nyt – vuosi myöhemmin – seuraa hääjuhlaamme reilun kahden viikon häämatka siis nk. nousevan auringon maahan. Ja vuodella venähtäneen suunnittelun myötävaikutuksesta on todettava, ettei kyseessä ole mikään traditionaalisin reissu! Häämatkan cocktail: 2/3 rentoutumista ja 1/3 reissaamista Japanin matkamme tarkat detailit ovat vahvasti vielä suunnitteluasteella, mutta joitain yksityiskohtia olemme jo lyöneet lukkoon. Matkamme pituus tulee olemaan reilut kaksi viikkoa. Tästä ensimmäisen...

Häähotellin tärpit Helsingissä

Jokainen pari valitsee itselleen parhaan tavan ja sijainnin hääyön viettoon. Osa tykkää juhlia pitkän kaavan mukaan aamuun asti. Tällöin oma sänky on vallan mainio vaihtoehto, koska hotelliyön kohdalla joutuisi railakkaasti aina aamuaurinkoon bilettävä pari tässä tapauksessa maksaa hieman turhasta. Osa pareista taas haluaa ”kotiutua” hotellihuoneeseen ns. ihmisten aikoihin ja päästä hyvissä ajoin rentoutumaan pitkän ja tapahtumarikkaan päivän päätteeksi.

Testauksessa geelilakkaus

Moni tuleva morsian varmasti pohtii, että miten suureen päivään tulisi laittautua. Mihin kaikkeen sitä oikeasti haluaa panostaa, jotta näkisi itsensä hääpäivänä mahdollisimman kauniina? Faktahan on kuitenkin se, että hääkuviakin on mukavinta jälkikäteen katsoa, kun on itse kokenut, että on onnistunut olemaan edustavannäköinen ko. päivänä. Hääpäivän laittautumiseen on yhtä paljon vaihtoehtoja kuin on morsioita, joten mitään yhtä oikeaa tapaa ei tähän (onneksi) ole. Nyrkkisääntönä tähänkin lienee, että jokainen tekee juuri ne toimenpiteet, jotka saavat tuntemaan itsensä kotoisaksi :)Omalla kohdalla kaaso taisi olla ensimmäinen henkilö, joka tiedusteli, että mitä ajattelin tehdä kynsilleni. Tämä toimi omaan korvaan hienovaraisena vihjauksena siitä, että niille kenties tulisi tehdä edes jotain. En ole koskaan ollut mikään aktiivinen kynsien laittaja tai lakkaaja. En ole oikein ikinä jaksanut lakata kynsiä, tai jos olen sen syystä tai toisesta tehnyt, en sitten ole jaksanut lakkoja erikseen poistella, kun ne ovat sitten ajan myötä kulahtaneet. Elikkä kenties kaason kysymys oli tämän suhteen täysin validi - kyllä niille nyt sitten jotain täytynee tehdä!Ensimmäinen suunnitelmani oli, että lakkaisimme sitten kyntemme yhdessä kaason kanssa hääpäivän aattona. Tämä olisi sellaista mukavaa ”tyttöjenkeskeistä” hommaa (pyjamissa tottakai) Sinkkuelämän pyöriessä sopivasti siinä taustalla. Kerroin tämän loistoidean kaasolleni, ja hän tyrmäsi sen täysin todeten, ettei tällainen rauhallinen ilta häitä edeltävänä päivän ole tosiasiassa millään mittapuulla mahdollista. Paljon todennäköisemmin kumpikin juoksentelee vielä illan viimeisille tunneille asti ympäri kaupunkia viimeistellen vielä viimeisiä pakonomaisesti hoidettavia asioita. Tähän kaason toteamukseen en kehdannut muistuttaa, että tavoitteenanihan olisi ennättää vielä salillekin ko. iltana :D  Olen myös sen verran tohelo, että vaikka saankin lakatut kynnet näyttämään ensimmäisen tunnin ajan suhteellisen kivalta, onnistun kuitenkin jotenkin ottamaan kynsiini jostakin osumaa, jolloin ”täydellinen” lakkaustyöni onkin sitten jo muisto vain.Summa summarum: täytynee siis käydä laitattamassa kynnet ensimmäistä kertaa ikinä. Kai tämänkin päivän oli tultava jossakin vaiheessa elämää vastaan…Seuraavaksi pienoista päänvaivaa aiheutti tälle morsiolle siis hääkynnet! Mistä sellaiset saa ja mitä vaihtoehtoja edes on?! Olin kuin lapsi karkkikaupassa – vailla aiempaa kokemusta karkeista…tai kaupoista :)Tämä potentiaalinen ongelma ratkesi kuitenkin tälle kynsiummikolle onneksi omalla painollaan, kun Filosofin työkaveri yllättäen tiedusteli, että olinko ajatellut laittaa kynsiäni häitä varten. Sain kuulla, että hänen tuttu tekee kynsiä vankalla ammattitaidolla. Hänet löytäisin Salon Milagro nimisestä liikkeestä  ja kyseisellä liikkeellä olisi lisäksi oma piste Love Me Do:n häämessuilla!Niinpä tästä vinkistä inspiroituneena kävinkin messujen yhteydessä tyttöjä moikkaamassa ja onnistuinkin sopimaan ajan ns. testikynsille.Maaliskuun alkupuolella suuntasin sitten kohti Salon Milagroa, joka siis sijaitsee aivan Helsingin keskustassa Kampissa. Ilma oli ”talvisen” Helsingin tyyliin mitä kamalin, joten pako arjesta kauneushoitolaan ei ollut yhtään huonompi ratkaisu. Löysin...

Mitäs musiikkia laitetaan?

Osallistuin lapsena useampana kesänä Heurekan järjestämälle lasten ja nuorten tiedeleirille. Noin viikon mittaisilla leireillä me nuoret leiriläiset koimme niin perinteiset Heurekan aktiviteetit (rottakoripallot, erinäiset Verne-näytökset jne.) kuin leirikohtaiset, kesästä toiseen vaihtuvat näyttelyt.Eräänä kesänä tällaisena vaihtuvana sisältönä oli elokuva- ja televisioviihde. Leirin aikana mm. käsikirjoitimme ja kuvasimme omat mainoksemme, joita sitten pyöritettiin kesän ajan yleisillä näyttelyalueilla. Keskeisimpänä mieleeni on kuitenkin painunut näyttely, jonka tarkoituksena oli havainnollistaa musiikin vaikutuksia liikkuvan kuvan merkityksiin. Näyttelyssä oli lyhyehkö elokuvapätkä, jonka musiikkia oli mahdollista vaihtaa nappeja painamalla. Riippuen musiikista, sai pätkä joko jännittävän, kauhua enteilevän tai jopa romanttisen yleisilmeen. Kohtauksessa esiintyneen miehen holtiton juoksu yhdistettynä otoksiin naisesta istumassa kaikessa rauhassa kotonaan sai hyvin erilaisen merkityksen riippuen yksioikoisesti siitä, mitä musiikkia kohtauksen taustalla soitettiin.Tämä kaikki oli jo tuolloin minulle valtaisan kiinnostavaa.Nyt noin 20 vuotta myöhemmin, musiikkitiedettä sekä elokuva- ja televisiotutkimusta opiskelleena ja musiikin merkityksiä videopelikokemuksessa gradussaan tutkineena filosofian maisterina, olen tilanteessa, jossa harteilleni on asetettu tulevan hääpäivämme musiikin määritteleminen. Niin kirkossa kajahtavat kappaleet kuin pippaloiden pilipalit tulevat siis olemaan allekirjoittaneen käsialaa. Minkä merkityksen haluan siis hääpäiväämme istuttaa? Minkä lopullisen viestinnällisen sisällön haluan hääpäiväämme musiikkivalinnoillani kiteyttää? Mitäs musiikkia laitetaan?Lähretäänpäs liikkeelle siitä kaikkein pyhimmästä, kirkosta.Kirkon kenties keskeisimmät musiikkiosuudet ovat – omasta mielestäni – seremonian alussa ja lopussa. Puhutaan häämarsseista. Perinteistä Ruususta tai Wagnerin Häämarssia ei todennäköisesti meidän vihkitilaisuudessa soiteta, sillä tällä hetkellä tarkoituksenamme on kaapata kappaleet elokuvamaailman puolelta. Ei, häissämme ei soi Star Wars, Indiana Jones tai Twilight-teema, vaan näillä näkymin olemme päätymässä hieman tuntemattomampaan, mutta silti meille kohtuullisen merkitysrikkaaseen musiikkimateriaaliin. Tohtisin jopa olettaa, ettei suurin osa häävieraista tule tiedostamaan musiikin alkuperäistä kontekstia.Mikäli kaikki sujuu suunnitelmiemme mukaisesti, tulemme kirkkomusiikin kohdalla hyödyntämään pitkäaikaisen ystäväni ja nykyisen kanttorin palveluita. Tarkoituksena nimittäin olisi, että nimenomaan hän vastaisi vihkitilaisuutemme alkutahdeista. Olisi valtavan hienoa, jos saisimme tutun henkilön, ystävän, korkkaamaan juhlallisuudet yhdessä valitsemallamme kappaleella.No entäs sitten se ns. bilemusiikki?Ainakin itselle tuntuu silltä, että hääjuhlissa musiikille löytyy monen monta vaihtoehtoa ja kombinaatiota. On livebändiä, a cappella –laulua, karaokesettiä, DJ-artistia jne. Tärkeintä musiikin valinnassa lienee kaiketi se, että valittu musiikki sopii parhaalla mahdollisella tavalla hääparin tahtotilan mukaiseen atmosfääriin. Jos tarkoitus on pönöttää, sopii ratkaisuksi Vivaldin Neljä Vuodenaikaa, kun taas menevämmän bilemenon käynnistää bassojytinällä vahvistettu Uptown Funk.Koska meillä juhlia vietetään ravintolamiljöössä, olen päätynyt musiikissa preferoimaan valmiita soittolistoja ja suurimmalta osin nimenomaan illallishenkeen sopivaa taustamusiikkia. Tylsääkö? Ehkei kuitenkaan…Mielikuvissani siintää leppoisan rento jazz, joka ”virittää” tilamme ja juhlamme oikealla, hempeällä, lämpimällä sekä soljuvan rennolla fiiliksellä. Mitään vuosisadan railakkaimpia karkeloita ei tässä ollakaan työstämässä, vaan rentoa ja rattoisaa illallisjuhlaa.Esimerkkejä biisilistan...

Tulipa todettua vol. 4

Heti häiden suunnittelujen alkuvaiheessa meillä oli yksi hyvin selkeä näkemys:”Meidän häihin ei askarrella!”En itse ole askartelija/tuunaaja/näpertäjä tyylinen ihminen, vaan pyrin lähtökohtaisesti löytämään asiassa kuin asiassa jo valmiin ratkaisun - koskipa se sitten kodin sisustusta tai häidemme yksityiskohtia. Itse tekeminen tuntuu jo lähtökohtaisesti siis hieman vaikealle ja aikaa vievälle, eikä lopputuloskaan ole taattua laatua…ainakaan omalla kohdallani.Kaaso olikin hieman hämmentynyt ilmoittaessamme jo suunnittelun alkumetreillä, ettei hääjärjestelyihimme tulisi kuulumaan minkäänlaisia askarteluiltoja. Ei korttien laatimista, ei vieraiden pienoisten lahjapakettien käärimistä, ei koristeiden kartoittamista…ei mitään. Tämä aiheutti kuitenkin välittömästi sen verran suurta hämmennystä ja kysymyksiä, että kompromissina tulin luvanneeksi pahimman askarteluinnon taltuttamiseksi kaasolle nk. WC-korien väkerryksen. WC-korit ovat varmaan monelle häävieraalle ja -parille tuttu konsepti. Kyseessä on siis ns. ensiapukori, joka on sijoitettu nimensä mukaan juhlapaikan WC-tilaan. Korit voivat sisältää esimerkiksi sukkahousupareja, nenäliinoja, hiuslakkaa taikka pinnejä. Olemmekin aikaisemmin täällä blogissakin kertoneet, kuinka kohdallamme juuri vessakorit ovat näin ollen saaneet sisäpiiri vitsin asemanViime viikolla oli kuitenkin aika pyörtää alkuperäiset sanat ja suunnitelmat, kun löysin itseni lähettämästä kaasolle WhatsApp-viestiä kuvien kera askarreltavista ”häähuiskuista”. Näitä huiskuja siis käytetään, kun pari astuu ulos kirkon ovista. Olin ollut tietoinen huiskujen käytöstä jo aikaisemmin, mutta jostain syystä vasta nyt innostuin tästä ideasta. Huiskut voisi olla kiva lisä saippuakuplien rinnalle, joita olemme jo kaavailleet puolestaan riisin tilalle kirkosta poistumisen yhteydessä. Filosofikin näytti pitävän ideasta, joten lähdin heti miettimään toteutusta. Huiskut vaikuttavat olevan suhteellisen helppo toteuttaa ja löysin niihin jopa teko-ohjeet (mistäpä muualtakaan) pinterestistä! Liimaa, tikut, silkkinauhat ja ehkä muuta pientä tuunausta…Eihän nuo nyt kovin vaikea voi olla tehdä! Kaksi päivää myöhemmin…Palasin pohtimaan huiskuideaa ja löysin itseni kartoittamassa vielä, että löytyisikö näitä sittenkin valmiina esimerkiksi Ebaystä…taikka Facebookin hääkirppis-ryhmästä? Kyllähän nuo sen verran suosittuja on, että suurella todennäköisyydellä vastaan tulisi itseä miellyttävät vaihtoehdot!Saa siis nähdä miten tässä käy -> joudummeko syömään sanamme, vai löydämmekö suoraan paketista –vaihtoehdon? Palataan raportoimaan tästä myöhemmin. ;)Kuvat on lainattu pinterstistä ja jos innostuit myös ideasta niin hakusanalla ”wedding ribbon wands” löytyy lisää inspiraatiota :) -Filosofin morsian...

Ajatuksia: Miksi naimisiin?

Miksi me menemme naimisiin? Mikä muuttuu avioliitossa? Onko meillä tarvetta edes viettää hääpäivää?No joo – ei tällaisia kysymyksiä olla ihan tuollaisenaan ääneen pohdiskeltu, mutta ovatpahan nuo mielessä pikaisesti käväisseet. Kun parisuhdetta ja yhteiseloa on takana jo vajaa 10 vuotta, tulee sitä pakonomaisesti ajatuksissaan sivuttua häähuuman funktiota, sekä sitä, miten hääpäivä sitten lopulta kuitenkaan muuttaa mitään. Olemme viihtyneet toistemme seurassa varsin mainiosti näin avioliiton ulkopuolellakin, joten mikä perusteena tällaiselle muutokselle? Miten yksittäinen tapahtumarikas päivä sitten merkittävästi vaikuttaisi normaaliin arkeen? Kenties näin sen toisaalta pitäisikin olla – ehkä minkään ei pitäisikään muuttua.Naimisiin mennään varmaankin syystä jos toisesta. Uskonnolliset vakaumukset, juridiset perusteet, symboliset merkitykset, taloudelliset hyödykkeet, omaksuttu traditio…rakkaus? Kaikki varsin valideja ja todennäköisiä perusteita hääpäivän viettämiselle.Varsin usein, tohtisin kuvitella, solmittu avioliitto sisältää myös ajatuksen isosta tai pienestä muutoksesta: ”Kun menemme naimisiin niin tapahtuu X”. Visualisoitu muutos voi olla konkreettinen ja hyvinkin arkinen tai ideologinen ja vaikuttavuudessaan symbolinen. Muutoksen toteutuminen voi puolestaan olla täysin oletettava ja realistinen tai utopistinen, haparoivan toiveajattelun tuotos.Hääpäivä voi mielikuvissamme toimia käynnistyksenä totaalisen uudelle elämänvaiheelle. Avioliiton symboloimalle vakiintumiselle…juurtumiselle… perheenlisäykselle? Oli miten oli, hääpäivä nähdään monesti alkuna jollekin uudelle.No mikäs tässä meidän sapluunassa, näin ennen varsinaista tapahtumaa tarkasteltuna, sitten muuttuu uudeksi? Minkä haluaisin horisontissa siintävän avioliiton sitten muuttavan?En juuri minkään.Juu – tylsä vastaus. Ärsyttävä vastaus. Lipevä, ehkäpä jopa tirauksen omahyväinen vastaus.Mutta totta.En näe tulevaa hääpäiväämme porttina kovinkaan uuteen arkeen vaan pikemminkin luonnollisena jatkumona jo sisäistämällemme arjelle. Arvostamani australialainen muusikko Tim Minchin laulaa kappaleessa ”You Grew on Me” siitä, kuinka toiselle ihmiselle ”altistuminen” yllättävästi kasvattaakin tahot yhteen. Elämäntyylit samankaltaistuvat, tavoitteet yhtenäistyvät ja mielipiteet sekä näkemykset yhdenmukaistuvat. Näinhän tässä on jo varmaan käynytkin. Ei tässä vielä ihan paita ja peppu –pariskunta olla, mutta koen merkittävimpien muutosten olevan jo takanapäin. Kyllä ennakoimattomia muutoksia tulee varmasti vastaisuudessakin, mutta koen jo läpikäymämme polun kasvattaneen meidät yhteen niin, että reagoimme näihin vääjäämättä kohtaamiimme muutoksiin samankaltaisella mentaliteetilla ja ajatusmaailmalla.Me menemme naimisiin siis näin yleisellä tasolla kahdesta syystä: juhlistaaksemme pitkäkestoista yhteistä taivaltamme sekä ”laminoidaksemme” tämän taipaleen säilyvyyden myös tulevaisuudessa. Polku on toivottavasti vielä pitkä, ja läpikäymämme huolellinen valmistautuminen varmistanee sen, ettei se pituudestaan huolimatta ole millään mittapuulla raskas.Tällaisia ajatuksia näin tällä kertaa. Mennään naimisiin!- Filosofi...