Meikämimmistä tuli rouva – tällainen oli hääpäivämme aikajana
Huh huh! Täällä huutelee tuore rouva Tallgren. Tuntuupa uskomattomalta.Häitä valmisteltiin 1,5 vuotta, ja kaikki tuo valmistelu kulminoitui lauantaina, kesän kuumimpana päivänä Naantalissa klo 16, kun astelin tulevaa miestäni kohti alttarille.[caption id="attachment_14511" align="aligncenter" width="1440"] Kuva: Maria Kiraly[/caption]Minä olin vannottanut miestäni leikkimielisesti etukäteen, että hänen on parasta alkaa itkemään minut nähdessään, mutta olin ajatellut, että niin ei tule käymään. Väärässä olin - tunteet saivat vallan, kun astelin miestäni kohti isäni käsipuolessa ja hän sanoikin jälkikäteen, että oli ajatellut pyörtyvänsä siihen paikkaan.Bestmanit tunnustivat jälkikäteen, että olivat myös liikuttuneet ja samoin oli monien juhlavieraiden laita ollut kirkon penkissäkin - monet vaimot tulivat minulle luottamuksella kuiskuttamaan myöhemmin illalla, että heidän puolisonsa olivat itkeneet vuolaasti vihkimisen aikana![caption id="attachment_14563" align="aligncenter" width="876"] Kuva: Mikko Haverinen[/caption]Pappinamme toimi Naantalin kirkkoherra Jani Kairavuo, joka piti meille hauskan ja elämänmakuisen puheen vihkimisen aikana. Puheessa mainittiin muun muassa morsiamen suuri rakkaus juustonaksuihin. Kaikki ystäväni tietävät, kuinka pahasti olen koukussa kyseiseen herkkuun, joten maininta saikin aikaan spontaanin repeämisen yleisössä.[caption id="attachment_14556" align="aligncenter" width="858"] Juustonaksumaininta nauratti kaikkia - paitsi bestman Mikaa :D Kuva: Mikko Haverinen[/caption]Vihkimisen jälkeen poistuimme hääautolle koristeltujen kottikärryjen kyydillä - myös kulkuneuvo sai aikaan naurunpyrskähdyksiä vieraissamme - ja niin olimme toivoneetkin! Kiitos vielä Annalle, Jussille ja Ellille koristeluavusta!Vieraamme kuljetettiin vihkimisen jälkeen hääpaikalle tilausbusseilla. Me kävimme nopeasti kuvattavana kuvaajamme Maria Kiralyn löytämässä upeassa kohteessa, jossa saimme taustallemme puuröykkiöitä.[caption id="attachment_14513" align="aligncenter" width="1368"] Kuva: Maria Kiraly[/caption]Säkkipilli, hampurilaisbuffet ja Finlandia-hiihtoJuhlapaikalle saavuimme noin 15 minuuttia vieraiden jälkeen. Meidät saatteli juhlapaikan ovelle kunniakujaa pitkin lahjakas perhetuttumme Antero Perttunen, joka soitti säkkipillillä itse säveltämänsä kappaleen. Säkkipillin ääni on todella vaikuttava ja kappale tekikin henkilökohtaisuudellaan upean vaikutuksen. Kiitos Antsu!'[caption id="attachment_14558" align="aligncenter" width="581"] Säkkipillin soiton jälkeen jäimme ottamaan vieraita vastaan.[/caption]Puheita, eli naurua ja kyyneleitäJuhlapaikassa ohjelma alkoi sulhasen puheella. Tästä tulossa erikseen postaus, mutta voin sanoa kuitenkin jo nyt, että olisin kovasti halunnut voida sulkea sulhasen mikrofonin hänen päästyään vauhtiin - ja että korrekteimmat vieraat meinasivat pyörtyä puheen sisällön kuultuaan!Heti puheen ja maljojen perään tarjoiltiin hampurilaisbuffet.Ruuan jälkeen luvassa oli lisää puheita. Isäni puhui kauniisti ja hauskasti, ja muisteli esimerkiksi aikoja, jolloin yritti opettaa minua ajamaan autolla - ja se ei todellakaan ollut helppo tehtävä!Hän siteerasi lopuksi myös yhtä kaikkien aikojen lempirunoistani Tommy Tabermannilta:"Joka on pidellyt kädessään meren silottamaa kiveä, tietää, että jatkuvalla hyväilyllä on ihmeitä tekevä voima."Seuraavaksi vuorossa oli bestmanin (sulhasen pikkuveli) puhe, joka kutitti ihmisten nauruhermoja. Bestman vaimoineen oli hankkinut meille ikimuistoisen, joskin jo nyt stressiä aiheuttavan lahjan, ja ilmoittanut meistä molemmat osallistumaan Finlandia-hiihtoon helmikuussa 2020! Olen viimeksi koskenut suksiin yläasteella, mutta kuten bestman muistutti, mieheni suvussa on...
Häihin aikaa kaksi päivää – koska saa seota? (Eli pieni kertomus kaikesta mitä tekisin nyt toisin)
Tiedättekö ne netissä leviävät kuvat, joissa lukee "Keep calm, I'm getting married"? Täytyy sanoa, että itselleni tämä viikko on vahvasti todistanut sen, että ei muuten onnistu rauhallisuus meikäläiseltä tässä tilanteessa.Saavuimme eilen täpötäyteen pakatun vuokra-automme kanssa hääpaikkakunnallemme Naantaliin. Puolisoni lähti samantien purkamaan ystävänsä pakettiautoa, jotta autolla pääsisi hakemaan hääjuomiamme. Tänään tapaamme ensimmäistä kertaa papin, käymme tilaamassa kukat, puolisollani on parturi, minulla tehtävälistassa hääkulkuneuvon koristelu ja illemmalla haemme englantilaisen morsiusneitoni miehineen lentokentältä ja vietämme illan heidän kanssaan. Huomenna minulla on suihkurusketus ja koristelemme hääpaikan isolla porukalla. Illalla vietän aikaa morsiusneitojeni kanssa. Aikamoista haipakkaa on siis luvassa seuraavat kaksi päivää, ja siksi heräsinkin jo kello 6 kirjoittamaan tätä postausta.Nämä eivät suinkaan ole ensimmäiset "hullut päivät" tällä viikolla. Luulin, että olimme hoitaneet asiat huolella etukäteen, mutta minut yllätti yksityiskohtien vaatima panostus, joka iski tajuntaan vasta, kun aamukammassa oli jäljellä kuusi sakaraa hääpäivään. Sen seurauksena otsasuonen paukahdukset ovatkin saatelleet minut levottomaan, melatoniinilla maustettuun yöuneen tällä viikolla. No, minä olen sentään saanut nukuttua, toisin kuin tuleva mieheni, joka eilen pyöritteli vielä aamuneljältä pöytäjärjestystä ja puhetta mielessään.Niin ihanaa kuin olisikin syyttää tästä kaikkia muita, se ei onnistu. Voimme ihan vaan katsoa peiliin, ja todeta, että seuraavan kerran, kun menemme naimisiin (:D), järjestämme juhlat jo paremmin ja fiksummin.Mitkä asiat sitten ovat jääneet viimeiselle viikolle?Meillä juhlien tarkka aikatauluttaminen jäi tyhmästi viime tippaan. Se olikin sitten erityisen hankalaa, sillä kaikkia suunnitelmia ohjelman suhteen oli jo tehty, mutta niitä ei oltu mietitty loogisesti paperille. Huomasimme eilen, että osa ohjelmanumeroista mahtuu häihimme vain hädin tuskin - eikä niitä edes ollut mietittynä paljon! Myös häiden aikataulun sekä pöytäjärjestysten printtaaminen jäi viimeiselle viikolle - tässä kohtaa kuvioon astui rakas morsiusneitoni Jenni, joka lupasi hoitaa printtihommat.Menu on tilattu jo ajat sitten, mutta vasta tällä viikolla aloimme miettiä, kirjoitetaanko ruokien ainesosat johonkin ja miten allergikot tunnistavat omat, turvalliset ruokansa. Myös hääpäiväksi luvatut "seksihelteet" ovat tuoneet oman mausteensa suunnitteluun ja kävimmekin tällä viikolla tyhjentämässä tilimme minituuletinostoksilla.Myös vessakorien hankkiminen jäi viimeiselle viikolle - onneksi vanhempani hoitivat asian. Iltapalakertakäyttöastiat ja grilliherkut loppuyöksi ovat edelleen hankkimatta.Ohjelmanumeroiden (tähän tietoon niitä tulee kolme) suunnittelu jäi myös viimeiseen viikkoon, ja tämän lupasi suureksi helpotuksekseni hoitaa morsiusneitoni Heidi.Bestmanien solmioiden ostaminen jäi myös viimeiseen viikkoon. Olin sanonut, että minulle on aivan sama millaiset solmiot bestmaneilla on, mutta kun kuulin puolisoni suunnitelman, bridezilla otti minusta vallan ja heittäydyin dramaattiseksi marttyyriksi, jonka mielestä "mikä tahansa muu väri olisi ollut parempi". Solmiot aiheuttivatkin lopulta yhden, spontaanin "minä lähden nyt kauppaan siksi aikaa, että rauhoitut" - tilanteen mieheni toimesta...
Kuusi viikkoa häihin – ja olen rakastuneempi kuin koskaan
Sanotaan, että rakkaus muuttaa muotoaan ajan kanssa. Että rakastuminen muuttuu rakastamiseksi: suhde muuttuu intohimoisesta ja palavasta rakastumisen tunteesta syväksi kumppanuudeksi ja luottamukseksi. Allekirjoitan rakkauden muodon muuttumisen, mutta täytyy sanoa, että omalla kohdallani muutos on ollut pelkästään hyvä asia.Sanoin tulevalle miehelleni muutama viikko sitten, että en pelkästään rakasta häntä, vaan olen edelleen myös aivan järkyttävän rakastunut häneen. Tuleva mieheni on ollut mielestäni jo suhteemme alusta lähtien komein, seksikkäin ja hauskin tyyppi kenet olen kuunaan tavannut. Ajan saatossa noiden havaintojen rinnalle on syntynyt myös muita ajatuksia hänestä: tuleva mieheni on luotettava, turvallinen, hänellä on oikeat arvot, hän tukee minua ja seisoo rinnallani, hän ajattelee lähimmäisiään aina ensimmäisenä… Hänessä on paljon piirteitä, joita ilmankin olisin rakastanut häneen, mutta jotka saavat minut rakastumaan häneen joka päivä yhä uudelleen.Kerroin alkuaikojen blogikirjoituksessani vaikeasta alustamme. Minun oli todella, todella vaikea luottaa tulevaan mieheeni. Minua oli petetty ja minut oli jätetty niin monta kertaa, että en uskonut tämänkään suhteen kestävän. Jännitin jatkuvasti, milloin mieheni tajuaisi, että hän ei haluakaan olla kanssani. Mietin, missä vaiheessa hän ymmärtää pelaavansa ihan eri liigassa kanssani, ja että hänen elämänsä olisi onnellisempaa tai jännittävämpää jonkun toisen kanssa. Luottamuksen rakentaminen oli todella vaikeaa, kun pelkäsin jo parin tunnin radiohiljaisuuden tarkoittavan sitä, että kumppanini oli päättänyt jättää minut.Nyt epävarmuus on muuttunut uudenlaiseksi varmuudeksi, jollainen on mahdollista luoda ainoastaan teoilla – sillä, että osoittaa todeksi ne sanat, joita monet aikaisemmatkin kumppanit ovat minulle sanoneet. Enää en myöskään ole katkera tai pahoillani aikaisemmista suhteistani tai niiden päättymisestä, koska ne kuljettivat minut siihen pisteeseen, että löysin rinnalleni ihmisen, joka on suhteessa yhtä täysillä kuin minä ja antaa itsestään kaikkensa.Sanoin miehelleni yksi ilta, että enää pelkää, että eroamme. Olen ymmärtänyt, että hänkään ei ole muiden silmissä täydellinen, kuten alussa ajattelin. Itse asiassa hän saattaa olla todella ärsyttävä ja rasittavakin. Sanoin hänelle, että ei kuka tahansa häntä kestäisikään kuten minä. Nauroimme, mutta sanoissa oli myös totuus. Minussakin on huonot puoleni, eikä kukaan ole osannut suhtautua niihin kuten tuleva mieheni.Nyt, kun häihin on aikaa kuusi viikkoa, voin sanoa käsi sydämellä, että kaikenlainen pelko on väistynyt. Tunnen ainoastaan valtavaa kiitollisuutta, että tielleni annettiin ihminen, joka haluaa sitoutua minuun – sekä hyvinä että huonoina aikoina. Että sain kohdata ihmisen, joka ei aio juosta karkuun, ja joka näkee tulevaisuudessa saman kuvan kuin minäkin: kuvan tausta saattaa olla epämääräinen ja sumea, mutta etualalla seisomme aina me kaksi, käsi kädessä ja valmiina ottamaan yhdessä vastaan sen, mitä annetaan. Haasteista onneen.Näissä tunnelmissa, ihanaa viikonloppua kaikille <3Rakkaudella, ReaPs....
Häihin tänään tasan 2 kuukautta aikaa – nämä asiat ovat vielä tekemättä
Häihin on tänään päivälleen kaksi kuukautta aikaa! Uskomattoman hurjaa, miten nopeasti aika on kulunut. Suurin osa isoista asioista on jo hoidettu, ja tuntuukin, että en ole pitkään aikaan kokenut oikein minkäänlaista stressiä häiden suhteen.Papin tapaamista odotan innolla. Emme vielä tiedä, kuka meidät vihkii, mutta toiveissani on joku lämminhenkinen ja suvaitsevainen pappi, joka saa puheillaan hääväen kyyneliin.Muutamia pienempiä asioita on vielä hoitamatta. Alkoholin hankkiminen juhliin, hääkukkien miettiminen, hääkakun päättäminen ja tilaaminen, häätanssikappaleen valitseminen, istumajärjestyksen tekeminen - niin ja kenties suurimpana se kutsujen lähettäminen! Kutsut lähetämme sähköisesti, joten asia hoitunee tällä viikolla ilman sen suurempaa härdelliä.Häiden aikataulurunko pitää myöskin miettiä loppuun ja häitä edeltävien kahden päivän aikataulu myös. Englantilainen kaasoni tulee miehineen Suomeen jo torstaina, ja haluan ehtiä viettää myös heidän kanssaan aikaa kaiken valmistelun keskellä. Oman haasteensa tilanteeseen tuo kaikkien tavaroiden roudaaminen Helsingistä Naantaliin, jossa siis menemme naimisiin. Meillä ei ole autoa, joten täytyy miettiä tarkkaan, miten hoidamme homman logistisesti.Olin alunperin haaveillut, että menisin vielä häitä edeltävänä iltana morsiusneitojeni kanssa rentoutumaan kylpylään, mutta olen nyt tullut järkiini ja ymmäränyt, että tuskin minulla on aikaa edellisenä päivänä rentoutua yhtään.Nyt on myös esteiden tutkinta tehty. En ole hetkeen liikuttunut miettiessäni lähestyviä häitä, mutta yhtäkkiä tämä virallinen lomakkeen täyttö saikin minut herkistymään. Kohta, jossa piti ilmoittaa uusi sukunimi, tuntui todella haikealta ja hurjalta - ja silti niin hyvältä. Minusta tuntuu, että uuden nimen myötä vasta ymmärrän todella olevani naimisissa. Sormus ei samaa vaikutusta tee, onhan sellainen ollut sormessa jo kihlautumisesta asti.Tuleeko teillä jotain muuta mieleen, mitä meillä pitäisi ehdottomasti jo olla hoidettuna tai millä alkaisi jo olla kiire? Arvostan todella paljon vinkkejä - ensimmäistä kertaahan tässä tosiaan olla naimisiin menossa!Mukavaa viikkoa!Rakkaudella, Rea ...
Somehaaste: Viisi paljastusta parisuhteestani
Instagramissa leviää parhaillaan haaste, jossa haastetaan kertomaan viisi kenties aiemmin huomiotta jäänyttä seikkaa itsestään. Monessa hääblogissa tuo haaste on toteutettu kertomalla pariskunnasta nuo yllättävät asiat, ja ajattelin tehdä nyt samoin täällä blogin puolella.Kun perustin blogini, ajattelin, että tuleva miehenikin olisi kirjoitellut tänne, mutta kuukausien varrella olen saanut huomata, että hän on todella kriittinen omia kirjoituksiaan kohtaan, eikä itsesensuuriltaan saa oikein mitään julkaisukelpoista tuotettua blogin puolelle. Olkoon tämä haaste nyt sitten osa sitä, että miehenikin persoona pääsisi hieman enemmän esille täällä blogin puolella.Paljastus numero yksi: Meinasin mokata koko homman jo heti alussaAlkukesästä 2015 liityin kahdeksi päiväksi Tinderiin. En swaipannut jatkoon ketään - en edes tulevaa puolisoani. Hän jäi kuitenkin mieleeni, koska oli ainoa, jonka profiilia tutkin pidempään. Mieheni ei usko tätä, mutta hänen kuviaan katsottuaan tulin siihen tulokseen, että hän pelaa aivan eri liigassa ja että hänen täytyy olla kunnon pelimies. Poistin Tinderin ja ajattelin, että alan elää elämääni crazy dog ladyna. Meni muutama päivä, ja Instagramin postilaatikkoon pärähti viesti tuolta samaiselta komistukselta. Olin varuillani, etäinen ja kieltäydyin treffeistä - peräti kolmen kuukauden ajan. Juttelimme kuitenkin säännöllisesti ja pikku hiljaa minusta alkoi tuntua siltä, että olin ehkä arvioinut tuon suklaasilmäisen hujopin väärin. Vihdoin, viimeisten kesäpäivien ollessa jo käsillä, laitoin tulevalle puolisolleni yllättäen viestin: "Jos vielä haluat nähdä niin mulle sopii ensi viikolla." Päätin, että ne olisivat elämäni viimeiset ensitreffit ja jos niistä ei seuraisi mitään hyvää, niin en enää uhraisi ajatustakaan parisuhteille. Näimme perjantaina, näimme lauantaina, sitten hän lähti Ranskaan. Kun hän palasi Ranskasta koripallomatkalta, olimme jo erottamattomat, ja niin on ollut siitä lähtien.[caption id="attachment_13976" align="aligncenter" width="420"] Tällä kuvaviestillä kerroin parhaille ystäville, että olin löytänyt rinnalleni ihanan miekkosen. Huomatkaa miehen päällä nukkuva mopsi![/caption]Paljastus numero kaksi: Pieni asunto veti hermot kireälleAsuimme ensimmäisen yhteisen vuotemme 21-neliöisessä yksiössä. Puolisoni oli helisemässä asunnossa, koska nukuimme parvella, jossa hän ei isokokoisena mahtunut kunnolla edes kääntymään. Myös hänen jalkansa roikkuivat aina patjan ulkopuolella, koska hän ei mahtunut edes pituussuunnassa kunnolla sänkyyn! Itseäni piinasi eniten miehen triathlon-harrastuksen takia jatkuvasti läsnä oleva vanha (ja suunnattoman ruma) kuntopyörä, joka seisoi ylväänä sohvamme vieressä ja näkyi esimerkiksi kaikissa valokuvissa. No, ei meillä edelleenkään iso asunto ole, mutta sentään erillinen makuuhuone löytyy - ja siitä kuntopyörästä hankkiuduin muuton aikana eroon! Ps. Mieheni on siis entinen koripalloilija ja nykyinen urheiluhullu...
Tuhersin jo itkua – ja sitten kanssamorsiamet riensivät apuun
Julkaisin tällä viikolla blogissa raadollisen rehellisen kirjoituksen siitä, että mietin vakavissaan häiden perumista. Syynä ajatukseen oli valtava häitä ympäröivä stressi ja etenkin rahanmeno, joka valvottaa minua öisin. Tiedän, että kyseessä on todellinen first world problem, ja mietinkin pitkään, uskallanko julkaista kirjoitusta. ONNEKSI JULKAISIN.Jaoin kirjoitukseni suljettuun hääryhmään, ja saamani tuen määrä sai minut kyyneliin. Monet morsiamet kertoivat, että heillä on ollut samanlaisia ajatuksia ja lisäksi sain myös yksityisviestejä ja viestejä myös tänne blogin kommenttiosioon. KIITOS näistä viesteistä, rakkaat kanssamorsiot. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että alkoi henki kulkea paremmin häitä ajatellessa.Koska niin moni sanoi pohtineensa samanlaisia asioita, ajattelin jakaa tähän hyviä ohjeita, joita sain niin yksityisviesteillä kuin kommenteissakin. Toivottavasti näistä olisi apua jollekin häästressin pyörteisiin uppoavalle.Laita asiat tärkeysjärjestykseen. Mieti, mitkä asiat ovat pakollisia, mitkä olisivat mukavia ja mitkä voi puolestaan unohtaa. Pistä asiat paperille, päätä ehdoton maksimibudjetti. Näin saat mielenrauhan rahanmenosta. Jaa vastuuta. Moni läheinen on varmasti vain otettu, jos uskot hänelle jonkinlaisen häihin liittyvän vastuutehtävän. Osta käytettynä koristeet, asusteet ja kaikki minkä voit. Mieti, voisiko esimerkiksi ruuan vaihtaa halvempaan vaihtoehtoon. Mitä voisitte tehdä itse? Entä kuinka monta ruokalajia oikeasti tarvitsisi tarjolla olla? Älä mieti, että bändi on pakollinen - luota Spotify-soittolistan ja hittibiisien voimaan. Hääpäivän lookki voi syntyä myös muuten kuin ammattilaisen toimesta - kenties joku taitava ystäväsi voisi lahjana tehdä sinun meikkisi ja kampauksesi? (Huom. muistakaa tehdä koemeikki ja -kampaus!) Pidä tauko hääsuunnittelusta. Päätä, että vaikka seuraavan kolmen viikon aikana et tee mitään häihin liittyvää. Mikäli oikeasti tulet siihen tulokseen, että homma on karannut käsistä ja viisainta olisi perua häät, tee se. Ne ovat sinun ja puolisosi juhlat ja voit hyvin tehdä niistä omannäköisesi - vaikkapa pienet ja intiimit - vaikka olisit alunperin lähtenyt erilaisella ajatuksella liikkeelle.Tässä vaiheessa haluan vielä KOKO SYDÄMESTÄNI kiittää ihanista kommenteista, fiiliksen jakamisesta ja tsemppiviesteistä niin lukijoita kuin kanssamorsiamiakin. Kiitos myös niille läheisille, jotka tekstin luettuaan laittoivat puhelimen laulamaan ja tarjosivat apua suunnitteluun ja järjestelyyn tai sanoivat niin kaunista, että vieläkin menee iho kananlihalle.Toivon ihan mahtavaa, aurinkoista viikkoa kaikille! <3 Ollaan enkeleitä toisillemme ja muistetaan loistava lause, joka pätee ainakin tähän avautumissaagaan täydellisesti: "Real queens fix each others crowns".https://www.instagram.com/p/BgYwDRXDho5/Rakkaudella, Rea...
Mitä jos sukkanauhan tilalla olisikin koru ja seppele korvattaisiin kultaisilla teräskukilla? Esittelyssä ihanimmat korut hääpäivään
*Kaupallinen yhteistyö Zina.fi-sivuston kanssa.*Tänä vuonna hääkorumuodissa ovat puhaltaneet uudet tuulet. Edelleen pintansa pitävät vanhat klassikot, kuten helmikorut ja suvussa kulkeneet korut, mutta niiden rinnalle ovat nousseet värikkäät ja rohkean näyttävät korut. Modernilla morsiamella onkin lupa koreilla ja olla rohkeasti omannäköisensä. Kun muotiraamattunakin pidetty Harper's Bazaar listasi vuoden 2018 suurimpia morsiuskorutrendejä, kertoi se, että muun muassa statement-kaulakorut ja turkoosi väri ovat koruissa nousseet arvoon arvaamattomaan kuluneen vuoden aikana. Myös vihreät korut, graafiset kuviot ja villitkin helyt ovat jatkuvasti suositumpia.Olen jo aiemmin kirjoittanut, että morsiuspukuni tulee olemaan erilainen kuin kenelläkään, kenet tunnen. Sama omintakeinen tyyli on tavoitteena myös muussa hääpäivän laittautumisessa, ja esimerkiksi mahdolliset hääpäivän asusteeni tuskin tulevat olemaan ne aivan perinteiset helmikorvakorut ja -kaulakoru. Ihailen aina kaukaa morsiamia, jotka hallitsevan perinteisen tyylin, mutta itselleni se tuntuu vieraalta. Vaihtelua ja hieman persoonaa hääpäivän asusteisiin saa esimerkiksi väreillä, materiaaleilla ja yllättävyydellä: mitä jos sukkanauhan tilalla olisikin esimerkiksi koru?Sain valita Zina.fi-verkkokaupasta läjän ihania koruja, joista jokainen hieman jotain erilaista tavoitteleva voi inspiroitua hääkorujaan valitessa. Kaupasta löytyy myös perinteisempiä koruja. Tässä omat suosikkini:Bowden-lehtipantaa saa niin kullan kuin hopeankin värisenä. Sillä voi korvata perinteisen kukkaseppeleen. Tai no, kuka sanoo, ettei morsian voisi saada molempia? Esimerkiksi kesähäissä päivän juhla-asuun kuuluvan aidon kukkaseppeleen voi myös illan hämärtyessä vaihtaa hieman näyttävämpään koruversioon! Bowdenin hinta on 22,95 euroa.Badru-hiuskorua voi käyttää otsalla tai takaraivossa. Hinta 18,95 euroa.Rohkea morsian korvaa sukkanauhan koruketjuilla. Donishaa saa kahdessa värissä, hopean ja kullanvärisenä. Hinta 11,95 euroa. Koru vedetään jalkaan stay up -sukan tavoin ja se pysyy tukevasti jalassa.Blanche-korvakorut hurmaavat keveydellään, eikä niiden kaverina ole pakko käyttää muita koruja. Hinta 8,95 euroa.Boheemi morsian nakkaa kengät nurkkaan ja koristaa jalkansa nilkkakoruilla. Corona-nilkkakorujen hinta on 13,95 euroa kappaleelta.Jos ihastuit tai inspiroiduit, kannattaa suunnata Instagramiini, sillä siellä voit voittaa itsellesi 50 euron lahjakortin Zinan verkkokauppaan - miksei myös ystävälle joululahjaksi! <3 Lupaan arpoa voittajan aikaisin aattona! Zinan verkkosivuille pääset tästä!Ihanaa joulua kaikille! Palataan taas joulun pyhien jälkeen!Rakkaudella, ReaKuvauspaikka: Ravintola Hima&Sali Helsingissä (ps. kyseisessä kantapaikassani on mahdollista järjestää myös yksityistilaisuuksia, kuten häitä ja lisäksi ravintola tarjoaa catering-palveluita! Tsekkaa kotisivut tästä!)...
”Aiotko sä laittaa sun päähän jotain?” Huntu, seppele ja 4 muuta ideaa morsiuskampauksen kruunuksi
Kirjoitin jo blogini ensimmäisissä teksteissä, että yksi asia lienee varmaa: astelen alttarille seppele päässä. Puolessa vuodessa on muuttunut niin häiden päivämäärä kuin idea mekostakin, ja nyt näyttää siltä, että myös seppele joutuu taistelemaan paikastaan lopullisessa kokonaisuudessa.Syy? No kaikki ihanat muutkin vaihtoehdot! Mitä enemmän selaan Instagramia, sitä päättämättömämpi oloni on. Toki voisin päättää, etten käy Instagramissa enää ennen häitä - mutta sitten iskee FOMO, eli fear of missing out! Mitä jos juuri sinä aikana, kun minä en puhelinta räplää, tarjoaa joku sellaista tuotetta tai ideaa, joka sopisi minulle kuin nenä päähän, ja johon minulla olisi varaa!? Sietämätön ajatus, eikö?Tähän mennessä olen löytänyt Instagramista satamiljoonaa ideaa häihimme. Osaa ei ole mahdollista toteuttaa ajan, suurinta osaa budjetin puitteissa. Mutta se kampaus ja sen koriste - ne luultavasti ovat aika pitkälti budjetin rajoissa ja kenties juuri siksi niitä vaihtoehtoja on niin ihana tutkailla!Keräsin alle vaihtoehtoja ja omia suosikkejani.1. Huntu! Traditionaalinen pitsihuntu, tai boheemin villittelevä, lyhyt tai pitkä, ohut tai paksu, kasvot peittävä tai nutturaan sidottava. Vaihtoehtoja on yhtä monia kuin on morsiamiakin. Hirrrveän vaikea valinta!2. Seppele! Sama homma kuin edellisessä. Onko seppeleen hyvä olla kevyt ja eleetön, vai pitäisikö sen olla valtava kukkakruunu kuin Frida Kahlolla konsanaan? Entä värit ja valitut kukat sitten? Valitako silmien väriä korostava sinisen vai kukkana kauniimman vaaleanpunaisen?3. Panta! Pantoja on niin monenlaisia, että on vaikea edes luetella vaihtoehtoja. Kullan- tai hopeanväriset ovat vasta alkua ja myös kuvioinnin saralta tarjolla on kaikkea maan ja taivaan väliltä jos vaan jaksaa nettikauppoja selata. Myöskään hinnat eivät pannoissa päätä huimaa.4. Huivi! Rokki- tai 50’s-henkinen morsian vetää päähänsä huivin, jonka väri voi olla vaikka samaa sävyä rohkeiden kenkien ja päivän huulipunan kanssa. Halpa ja nopea ratkaisu, joka ei taatusti tule vastaan jokaisissa juhlissa.5. Hiuskoru! Häät ovat hyvä hetki koristautua rohkeammin kuin arkena. Olen itse aivan hulluna pääkoruihin, jotka laskeutuvat otsalle. Tarjolla on niin bling blingiä kuin vaikkapa helmiäkin. Näitä koruja on pullollaan esimerkiksi Etsy, ja niitä löytää hakusanalla head chain.6. Tiara! Tiarat tuskin ovat enää yhtä suosittuja kuin aikaisempina vuosina, mutta on tärkeä muistaa, että omissa häissään jokaisella on oikeus pukeutua juuri niin glamouristi kun haluaa. Jos siis olet aina haaveillut päivästäsi kruunupäänä, alla palaa! Trendit tulevat ja menevät, häitä juhlitaan (yleensä) vaan kerran!Mikä näistä kolahtaa sinulle eniten ja miksi? Saa myös linkata ja vinkata sellaisista ideoista ja tuotteista, joita en tähän listaukseen tajunnut nostaa! <3Ihanaa alkanutta viikkoa!Rakkaudella, ReaPs. Jos oikein iskee paniikki, niin ainahan voi yhdistää vaikkapa seppeleen ja hunnun!...
Meitä kosiskeltiin hakemaan hääohjelmaan – harvoin on ollut yhtä helppoa sanoa ei
Neljät häät -ohjelman Suomen-versio alkaa piakkoin televisiossa. Ollessamme häämessuilla keväällä tulevan mieheni kanssa, yritettiin meitäkin kosiskella hakemaan mukaan ohjelmaan. Harvoin on ollut yhtä helppoa sanoa mihinkään ei, ja kerron nyt miksi.Neljät häät -ohjelmaa markkinoidaan hauskana hyvänmielen ohjelmana, mielenkiintoisena realitynä. Oikeasti kyse on mahdollisuudesta tirkistellä ja arvostella muiden elämän suurimpia päiviä. Ja arvostelustahan ohjelmassa on kyse, eikä pelkästään kotisohvalla tapahtuvasta sellaisesta. Kyseessä on kisa, jossa muilta tarpeeksi pisteitä saanut palkitaan.Ainakin jenkkiversiossa neljä morsianta vierailee vuoronperään toistensa häissä ja pisteyttää sitten niiden eri elementtejä kuten ruuan, juhlapaikan, morsiamen puvun ja yleisen tunnelmankin. Sarjan sääntöjä on toki voitu hioakin sen jälkeen, kun lakkasin ohjelmaa katsomasta, koska minulle tuli siitä aina paha mieli.Minua saa kutsua herkäksi ja sitä olenkin. En kuitenkaan ymmärrä, mitä nautintoa kukaan saa siitä, että elämänsä tärkeimpänä ja yhtenä henkilökohtaisimmista päivistä mukana vieraiden joukossa on tuntematon joukko, joka suhtautuu kaikkeen kriittisesti, voittajalle palkkioksi luvatun häämatkan kiilto silmissään. Itselleni ajatus oli täysin poissuljettu, eikä asiaa tarvinnut miettiä hetkeäkään.Muiden häiden arvostelu on helppo laji: mieltymyksiä on erilaisia, eikä suurien ja tunteellisen juhlien puristaminen kasaan aina onnistu jokaiselta aspektilta. Kaikille ei mene putkeen ohjelma, joillakin sukulaiset riitelevät ja toisaalla pääruoka on viileää. Itselleni on kuitenkin tärkeä tietää, että jokaikinen vieraamme pitää meistä niin paljon, etteivät pienet töyssyt tiellä saa aikaan sitä, että pöydissä pyöriteltäisiin silmiä tai supistaisiin paheksuvasti.Voin ylpeänä sanoa, että meille luultavasti tulee jonkinlainen hääleikki (Mautonta! Mennyttä aikaa! Noloa! Myötähäpeää!) ja kenties morsiamenryöstökin (Kaikki edelliset kommentit olen kuullut siitäkin). Itse pidän hääleikeistä ja -ohjelmasta ja arvatkaa mitä? Sen muutaman tunnin ajan elämästään myös vieraamme saavat niitä kestää, ja toivottavasti naamat peruslukemilla. Tai ei! Vielä ennemmin tietenkin hymyssä suin, itsekin mielensä hääleikeistä muuttaneena.Neljät häät on valtavan suosittu ohjelma, jolla riittää katsojia. Samoin on myös muiden hääohjelmien, kuten esimerkiksi Satuhäiden tai Häät sulhasen tapaan, laita. Ohjelmia toki kotisohvillaan seuraa myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät katso sarjaa arvostellakseen tai naureskellakseen. Silti tunne, jota kyseiset ohjelmat herättävät monissa katsojissa, on myötähäpeä tai jopa ylemmyydentunne. Tämä pätee suureen osaan hääsarjoista, ja se on todella valitettavaa.Meidän häitämme ei siis tulla näkemään televisiossa. Niitä ei järjestä sulhanen, niiden mehevimpiä paloja kaiken kansan silmille ei leikkaa editoija. Häävieraidemme joukossa ei nähdä tuntemattomia morsiamia, joiden ainoa tehtävä on arvostella häitämme. Meidän vieraamme eivät pisteytä häitämme, sillä yhden elämän tärkeimmistä päivistä ei pitäisi olla kilpailu, vaan ainoastaan hauska ja koskettava hyvänmielen juhla.Oliko teidän häissänne leikkejä? Osasivatko kaikki käyttäytyä? Jutellaan!Rakkaudella, Rea...
Rouvat kertovat: Tämän tekisin toisin!
Enemmän aikaa ja vähemmän rahaa? Kysyimme vastavihityiltä morsiamilta, mitä he tekisivät toisin, jos saisivat järjestää hääpäivänsä uudelleen. ...