Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

hääsuunnittelu Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "hääsuunnittelu" (Page 4)

Hääpukuliikkeiden risut ja ruusut

Viime viikolla lupasin kirjoittaa auki hääpukuliikkeiden listausta sekä omakohtaisia kokemuksia. Tässä se nyt on! Kaikki tulevat liikkeet sijaitsevat Helsingissä. Osassa liikkeistä olen käynyt parikin kertaa, joten kirjaamani plussat sekä miinukset muodostuvat yksioikoisesti näiden korkeintaan muutamien käyntien perusteella. Niinatar Niinatar oli ensimmäinen liike, jonne suuntasin mekkoja sovittelemaan. Toimitila sijaitsee Töölöntorin läheisyydessä, ja suhteessa muihin käymiini liikkeisiin, se omaa varmasti laajimman/kattavimman hääpukuvalikoiman. Mekkopaljauden vuoksi liike tuntui oikeastaan hieman sekavalta sekä paikoittain jopa hieman ahtaalta. Itse tila on jaettu kolmeen eri tasoon, ja alimmaisesta kerroksesta löytyy myös miesten pukuja. Saapuessamme liikkeeseen, meille ojennettiin puuvillahanskat (pukujen siisteyden turvaamiseksi olettanen) sekä muovikiekkoja, joilla voisimme merkata kiinnostavimmat häämekot. Mekkoihin perehtyminen sekä niiden valitseminen täpötäysistä rekeistä oli suhteellisen haastavaa, ja puvut näyttivät kaltaiselleni hääpukumaallikolle olemukseltaan hyvin samankaltaisilta ellei jopa identtisiltä. Olisin varmasti kaivannut heti kättelyssä enemmän alan ammattilaisen apua. Muovikiekkojen sujauttelu henkareiden yläosaan ei myöskään ollut se kaikista helpoin rasti – tuleva morsian on lyhyt ja kaaso vielä himpun verran lyhyempi! Niinattaren plussat ja miinukset: + Hääpukujen kiitettävän kattava valikoima. + Valikoimasta löytyi myös nättejä vöitä, huntuja sekä muita asusteita. + Myyjät ehdottelivat oma-aloitteisesti myös malleja, joita en olisi muutoin itse valinnut. + Ajan sai nopeasti ja vielä kuluvankin viikon viikonlopulta löytyi tilaa. – Liiketilan ahtaus – Sovituskoppien pienuus, jonka myötä muille sovittelijoille tuli varmasti selväksi, millaisen alusvaatekombinaation olin sovituspäivälle valinnut. – Myyjillä tuntui olevan kova kiire. Liikkeen omistaja (näin ainakin olettaisin) huuteli myyjille väliaikatietoja siitä, kuinka paljon aikaa myyjillä oli vielä jäljellä ennen sovitusajan päättymistä. – Huomasin vasta jälkeenpäin, ettei minulle tarjottu mahdollisuutta sovittaa mekkoja alushameen kanssa. Zazabella Mannerheimintien varrella sijaitseva Zazabella on valoisa ja yhdessä tasossa toimiva liike. Mekkovalikoimaa liikkeessä oli mielestäni sopivasti, eikä pää mennyt liian pyörälle kaikista vaihtoehdoista. Myyjät olivat aika nuoria, mutta tästä huolimatta koin, että he saivat paremmin tyylistäni kiinni ja ehdottivat myös itse mekkomalleja. Häämekkoja käytiin läpi sekä yksin että myyjän kanssa ilman hanskoja tai muovirinkuloita – kaikki suoraan rekeistä. Sovituskopit olivat sopivan kokoisia, ja mekon ”esittelyalue” oli mukavan kokoinen sekä valoisa. Mekkoja soviteltiin pääsääntöisesti alushameen kanssa, ja vaikkakin tämä oli välillä aika vaivalloista, ei myyjiä tuntunut millään tavalla haittaavan. Sain aina täyden kokonaisuuden ylleni! Tilaa tuntui riittävän sopivasti, vaikka samaan aikaan pukuja koitti muitakin ”kanssa-morsioita”. Zazabellan plussat ja miinukset: + Myyjät olivat todella mukavia sekä palveluhenkisiä. + Liikkeen valoisuus sekä tilavuus. + Sovitusajan sai nopeasti samalle viikolle. -/+ Häämekkojen valikoima oli kylläkin mukavan rajattu, mutta ehkä olisin kuitenkin kaivannut vähän enemmän vaihtoehtoja. Stockmann, hääpalvelu Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan Stockmannin ylimmissä kerroksissa toimi liikkeen oma hääpalvelu. Nykyinen liike on lopettamassa toimintaansa kuluvan syksyn aikana, ja tilalle avataan täysin uusi hääpukuliike. Ehdin...

”Mekkoa mä metsästän”

Aikaisemmin kerroin, miten aloitin häämekkoni etsimisen nettiä selailemalla – ilman tulosta. Seuraava luonnollinen peliliike tämän jälkeen olikin lähteä kiertämään itse hääpukuliikkeitä. Sovin kaason kanssa sopivan lauantaipäivän, jolloin olisimme molemmat vapaalla, ja varasin pariin liikkeeseen sovitusajan. Jotta sovittelu sujuisi mukavissa merkeissä, varasin vielä samaiselle aamulle yhteisen brunssin skumppalaseineen kaikkineen. Mahat täysinä ja iloisin mielin olisi sitten mukava kiertää muutamia valittuja liikkeitä ja sovitella potentiaalisia pukuvaihtoehtoja. Hääpukuliikkeet toimivat kaikki samalla periaatteella: sisään astumisen jälkeen kengät tuli jättää erilliseen telineeseen, jonka jälkeen jalkoihin sujautettiin eräänlaiset kylpytossut. Tätä seurasi pienimuotoinen keskustelutuokio myyjän kanssa, jossa käytiin läpi mahdolliset toiveeni pukuun liittyen. Jo tämä vaihe muodostui kohdallani hieman haastavaksi. Minulla ei näin alustavassa vaiheessa ollut vielä merkittäviä toiveita, koska en yhtään tiennyt, minkälainen asustus sopisi nimenomaan minulle. Tämän alustavan juttutuokion jälkeen pääsimme myyjän kanssa itse pukujen kimppuun arvuutellen samalla, mitä pukuja minun kannattaisi sovitella. Sitten suunta kohti sovituskoppeja kera kasatun pukuvalikoiman. Myyjät auttoivat sovitettavat puvut päälleni, ja vastuutetulle makutuomarille mekon näyttö onnistui pienellä korokkeella peilin edessä. Useassa liikkeessä tämä vaihe sisälsi myös mahdollisuuden pyytää/tiedustella mekon ohella sovitettavaksi mm. koristevöitä, boleroita tai huntua. Näin jälkikäteen purkaessani kokemuksiani sovitustilanteesta, täytyy sanoa, että en missään liikkeessä kokenut olevani ”pakotettu” ostamaan pukua sen saman tien. Tämä on pelkästään positiivista! Sovitustilanteet jättivät kuitenkin myös pientä toivomisen varaa. Myyjät eivät mm. korostuneen oma-aloitteisesti kertoneet yksityiskohtia itse puvuista – esimerkiksi merkki, materiaali, hinta ja muokkausvaihtoehdot jäivät omatoimisen kyselyni varaan. Lisähankaluuksia tuotti kohdallani myös se, että sovituskoot eivät itselleni olleet suotuisia, pukujen ollessa pääsääntöisesti liian isoja tällaiselle pienelle tytölle. Minulle muodostui haasteelliseksi visualisoida miltä puku näyttäisi, jos se istuisi päälleni täydellisesti. Kesä 2016 toi mukanaan häämekkojen alennusmyynnit, ja tämän myötävaikutuksesta päädyin lähtemään toiselle sovituskierrokselle jo aikaisemmin vierailemiini liikkeisiin. Ilmoitin tässä yhteydessä jo aikaa varatessani, että olin huomannut mainoksen käynnissä olevista suurista aleista, ja tulisin nimenomaan tämän johdosta mielelläni toistamiseen käymään. Tämä ns. Tarjoushaukka yritykseni ei kuitenkaan ollut kovin onnistunut. Ainut merkittäviä alennuksia sisältävä hääliike oli Stockmannin yläkerran liike, ja tämänkin toimitilan alennukset olivat perua liiketilan poistumisen aiheuttamasta poistomyynnistä. Muissa käymissäni liikkeissä ei minulle myyjien toimesta edes esitelty alennuksessa olevia tuotteita, tai jos esiteltiin, niin alennuksien todelliseksi määräksi muodostui korkeintaan 10% – ei järin merkittävä alennus minun kirjoissani. Jos siis mekonhankinta on ajankohtainen, en alennusmyyntejä jäisi odottamaan. Hinnan kanssa kannattaa toki olla tarkkana, koska havaitsin, että saman mekon kohdalla liikekohtainen hintaero saattoi olla useamman satasen. Myös puvun korjauksiin kannattaa jättää varaa pukubudjettia suunnitellessa. Kaikkien sovituksien jälkeen tilanne on tällä hetkellä vielä se, etten ole löytänyt itselleni hääpukua 😦 . En...

Hääkuvauksen varaaminen

Valokuvauksen suunnitteluosuuden ollessa suurin piirtein purkissa (kts. edellinen postaus), heitimme ns. verkot vesille, etsien toiveidemme sekä tarpeidemme mukaista kuvaajaa. Ensimmäiset muutamat yhteydenotot suoritimme yksioikoisesti löytämiemme valokuvaajien omien verkkosivujen perusteella – löydettyämme esim. Googlea hyödyntämällä mahdollisen valokuvaajan, laitoimme tälle suoraan viestiä s-postitse. Tällainen täsmäviestittely ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta. Nämä muutamat löytämämme kuvaajat, vaikkakin laadukkaita, olivat kohtalaisen hintavia, jolloin emme halunneet lyödä mitään lukkoon ilman laajempaa kartoitusprosessia. Mikä työkalu sitten käyttöön tällaista kattavampaa kartoitusta suorittamaan? Päädyimme hyödyntämään sosiaalista mediaa. Valjastimme ystävän suosituksesta käyttöömme Facebookin-ryhmän, joka kantaa osuvaa nimeä, Häät kuviksi. Kyseessä on nimenomaan tuleville vihkipareille tarkoitettu verkosto, jossa valokuvaajat tarjoavat omia palveluitaan hääparin antaman lyhyehkön kuvauksen perusteella. Mielenkiinnolla ja odottavin tunnelmin kirjoitimme kesällä tähän ryhmään lyhyen kuvauksen tulevista juhlistamme (sisältäen mm. juhliemme päivämäärän sekä suuntaa-antavan sijainnin), jääden odottamaan kuvaajien mahdollisia ilmoituksia. Saamamme ”saalis” oli valtaisa. Jo muutama tovi postauksen julkaisun jälkeen, aloimme saamaan yhteydenottoja (ts. kommenttikentän viestejä) hyödynnettävissä olevilta valokuvaajilta. Potentiaalisten valokuvaajien runsaudesta (n. 30 kuvaajaa) johtuen päätimme, että katsoisimme kuvaajat läpi ajan kanssa yhdeltä istumalta sen sijaan, että olisimme perehtyneet kuvaajaan heti yhteydenoton vastaanottamisen yhteydessä. Niinpä eräänä kesäviikonloppuna istahdimme alas läppäreiden ja suurehkojen kahvikupposten ääreelle, suorittamaan käsissämme ollutta valintaprosessia. Ensimmäisen läpiluvun perusteella karsimme miellyttävimmät kuvaajat yhteensä viiteen henkilöön, kiittäen muita mielenkiinnosta ja yhteydenotoista. Näille viidelle lähetimme vielä spesifimmät tiedot tulevasta juhlastamme, lokaatiosta sekä hakemastamme tyylistä. Jos vielä tätä ennen tuleva kuvaajamme oli ollut ns. viiden kauppaa, lukitsi saamamme vastaukset mielenkiintomme yksittäiseen lahjakkaaseen kuvaajaan – Astrid Mannerkoskeen. Paljastui nimittäin, että hänellä oli jo kuvauskokemusta tulevassa kesän juhlatilassamme. Todettakoon, että hän oli jo muidenkin kuviensa perusteella hyvin potentiaalinen vaihtoehto, ja kenties sattumankaupalla ensimmäinen postaukseemme vastannut valokuvaaja. Ilmaisimme (jo tässä vaiheessa ylitsepursuavan) mielenkiintomme toivoen, että hän olisi vielä käytettävissä haluamanamme ajankohtana. Esteitä ei ilmaantunut, joten tällä tavoin varasimme kuvaajan häihimme. Syksy vietetään nyt todennäköisesti hiljaiseloa kuvauksen suhteen, mutta keväällä alkanee tarkempi keskustelu kuvauksen detaileista. Luultavasti tässä vaiheessa käymme tarkemmin läpi vielä tulevaa kuvausta myös tässä blogissa. -Filosofi...

Hääkuvauksen suunnittelu

Häähumun ja –juhlallisuuksien ikuistaminen lienee melkeinpä itsestäänselvyys jokaiselle häitään suunnittelevalle parille. Vaikka ideaalitilanteessa juhlapäivästä piirtyykin osallisille vahva muistikuva yksioikoisesti mm. silmän verkkokalvon myötävaikutuksesta, on tilaisuuden taltiointi varmuuden vuoksi hyvä suorittaa myös erinäisen kuvaajan toimesta. Häävalokuvien sekä mahdollisten –videoiden läpikäyminen tekee mahdolliseksi hääkokemuksen muistelemisen sekä elävöittämisen myös pidemmän ajanjakson jälkeen. Lähdimme omalta osaltamme jo hyvissä ajoin kartoittamaan haluamamme dokumentoinnin/kuvauksen yksityiskohtia, ja suunnitteluprosessi lähtikin liikkeelle itse kuvauksen laajuuden määrittelemisestä. Opimme, että mittavimmillaan hääpäivän dokumentointi voisi sisältää virallisempien potrettien sekä kirkkoseremonian kuvakavalkadin lisäksi mm. juhla-aamun valmistautumiskuvat (painotus etenkin morsiamen valmistautumisessa), nk. First Look –kuvat (tunteellinen ensikatse ennen seremoniaa) sekä virallisen segmentin jälkeiset juhla-/bilekuvat. Lisäksi alkuvuoden häämessuilla meille valkeni, että meidän olisi myös mahdollista tilata häihimme ammattituotantoryhmä, joka hääpäivän filmatisoinnin lisäksi vastaisi myös taltioidun kuvan editoimisesta pienimuotoisen lyhytelokuvan formaattiin. Luonnollisesti vaihtoehtona olisi myös perhe-/kaveripiirin toteuttama pienimuotoisempi sekä ehkäpä hieman sattumanvaraisempi valokuvaus. Vaihtoehdoista ei tässä lähtötilanteessa siis ollut puutetta. Ensitöiksemme poissuljimme em. tuttavapiirin toimesta toteutettavan kuvauksen. Tätä perustelimme sillä, että emme halunneet asettaa taltioinnin taakkaa yksittäisen vieraamme harteille. Emme myöskään pitäneet sitä laadullisesti parhaana mahdollisena vaihtoehtona. Tämän ohella päädyimme siihen, että emme myöskään hyödyntäisi ammattikuvaajien tarjoamia videoproduktiopalveluita. Tämä perustuen ensinnäkin näin laajamittaisen kuvauksen tarpeettomuuteen, mutta kenties vielä merkittävämmin sen ylimitoitettuun hintavuuteen. Koimme, että emme saisi tällaisesta tallenteesta rahoillemme toivottua vastinetta. Näiden alustavien rajavetojen jälkeen, meille jäi kuitenkin vielä mittava vaihtoehtojen kirjo läpikäytäväksi. Tiesimme, että haluaisimme potrettien ohella muitakin kuvia hääpäivästämme, mutta kuvauksen laajuus säilyi kysymysmerkkinä yllättävänkin pitkään. Tässä vaiheessa voin jo todeta, että löysimme suureksi iloksemme toiveidemme mukaisen kuvaajan loppukesästä. Tämän hakuprosessin kuvaileminen edellyttää kuitenkin vielä erillistä kirjoitusta. - Filosofi...

Tulipa todettua, vol. I

”Eikös siinä tallotakaan varpaille?!”   Päätimme lisätä blogiin tämän epäsäännöllisin väliajoin toistuvan osion, jossa tuomme esille hulvattomimmat ilmoille päästetyt lausumat suunnittelumatkamme varrelta. Oheisen kukon päästi ilmoille tuleva sulhanen keskustellessamme siitä, kuinka hääpari traditionaalisesti polkaisee lattiaa kakun korkkaamisen yhteydessä. Perinteisestihän se osapuoli, joka ehtii kakun leikkauksen yhteydessä ensin kengällään kopauttaa lattiaa, määrää parisuhteessa kaapin paikan. Filosofin peräänkuuluttama (osittain jopa inttämä) näkemys oli, että tallomisen kohteena olisi nimenomaan kilpakumppanin varpaat. Näkemys oli niin päähän pinttynyt, että alkuperäisen korjaukseni jälkeen filosofi järjesti aiheesta jopa pienimuotoisen gallupin perheensä, ystäviensä sekä kollegoidensa kesken. Pitikö siis kakun leikkaamisen yhteydessä talloa puolison varpaille? Vastaus oli korostuneen yksimielinen ja yksiselitteinen: ”EI!” Varpaita ei siis tule kakun leikkaamisen yhteydessä missään nimessä talloa, ja tästä kiittävät varmasti myös juhlakengät. Olisihan se hieman surkuhupaisaa astella avioliiton satamaan ikävästi litistynein ja kipein varpain, etenkin kun kengännumeron eroa tässä suhteessa on sellaiset vajaat kymmenen numeroa. Onneksi tämä pieni vaikkakin tärkeä yksityiskohta tuli esille ennen itse tapahtumaa- olisi nimittäin saattanut sulhasta kohdata muutama vihainen katse itse hääjuhlassa! Mistä tällainen mielikuva oli Filosofille alunperin muodostunut – se jäi (ainakin vielä tässä vaiheessa) mysteeriksi...