Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

hääperinteet Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "hääperinteet"
Huntu peittää nuoren morsiamen kasvot

Huntu – miksi minulle ei sellaista tule

Kun vuosien varrella haaveilin ihanasta hääpuvusta, haaveissani ei koskaan ollut mukana huntua. En ollut aktiivisesti huntuja vastaan; huntu ei vain ollut käynyt minulla mielessäkään. En ole varma, mutta luulen, ettei useimmilla ystävilläni ole ollut huntua hääasussaan. En ainakaan saa palautettua mieleeni yksiäkään häitä, joissa olisin nähnyt morsiamen astelevan alttarille hunnutettuna. Voi toki myös olla, etten vain kiinnittänyt nuorempana huntuihin huomiota.Omaa häätyyliäni etsiessäni päädyin täysin odottamatta jo varhaisessa vaiheessa huntukysymyksen ääreen. Kun olin löytänyt ensimmäisen unelmapukuni bostonilaisesta outlet-hääpukuliikkeestä ja peilailin se päälläni, myyjä asetteli pyytämättä ja yllättäen päähäni yksinkertaisen hunnun ja ihasteli suureen ääneen, miten ihanalta näytin ja miten huntu se vasta tekee morsiamen.Kauhistuin. Minusta huntu oli kamala.Sain myöhemmin tietää, että myyjä oli yrittänyt käyttää amerikkalaisten morsiuspukumyyjien vakiomyyntikikkaa. Feministisen hääverkkosivusto Catalyst Wedding Co:n kolumnisti Liz Susong esimerkiksi irvailee hunnusta näin:”Tässä kuuma vinkki. Jos harkitset uraa hääkonsulttina ja haluat kipeästi tehdä kaupat, arvioi vain parhaan kykysi mukaan, mistä hääpuvusta asiakkaasi pitää eniten, ja sitten – äkkiä! – kiinnitä hänen päähänsä huntu! Saat siinä silmänräpäyksessä kyyneleet silmiin morsiamelle, hänen äidilleen ja hänen muille seuralaisilleen ja nappaat rahat kotiin! Usko minua: huntu on kuin keijukaispölyä. Se muuntaa kovimmankin pahismimmin hyvyyden ja pyhyyden perikuvaksi.”*Kikka saattaa tepsiä amerikkalaisiin morsiamiin, mutta minun kohdallani vaikutus oli täysin päinvastainen kuin myyjä oli toivonut. Pidin puvusta heti paljon vähemmän, kun huntu oli asetettu päähäni.En siinä tilanteessa osannut eritellä tunteitani sen kummemmin. Ajattelin vain, että huntu ei sopinut ollenkaan puvun tyyliin eikä se missään nimessä istunut siihen olkoonkin epämääräiseen mielikuvaan, joka minulla oli häälookistani.Myyntikikka epäonnistui, kukaan ei kyynelehtinyt eikä kauppoja tullut. En missään vaiheessa myöhemminkään edes harkinnut hääasuuni huntua. Kun puku oli myöhemmin – eri liikkeestä! – ostettu, perustelin päätöstäni sillä, etten halunnut huntua peittämään ihanaa pukuani. Yksi kaasoistani huomautti aiheellisesti, että se peittäisi myös kampauksen ja saattaisi rajoittaa valinnanvapauttani hiustyylini suhteen.Olin myös kuullut, että huntu on perinteisesti symboloinut morsiamen neitsyyttä. Sitä symboliikkaa emme meidän häihimme kaipaa, ovathan häävieraiden joukossa omat lapsemme.Tunnereaktioni hunnusta päässäni oli kuitenkin niin voimakas, etteivät yllä mainitut syyt yksinään tuntuneet selittävän sitä. Aloin etsiä tietoa huntuperinteen historiasta ymmärtääkseni, miksi vierastan huntuajatusta niin paljon.Tässä kohtaa haluan korostaa, etten missään nimessä halua loukata ketään, joka on käyttänyt tai aikoo käyttää häissään huntua. Huntuja on vaikka kuinka monenlaisia, niitä voi käyttää vaikka mistä syystä ja niihin liittyy monilla voimakkaita positiivisia tunteita ja mielikuvia. Ymmärrän hyvin ajatuksen, että koska huntua ei käytetä minkään muun asun kanssa, juuri se saa hääasun näyttämään hääasulta. Ymmärrän niitä, jotka kannustavat morsianta käyttämään huntua, kun siihen tarjoutuu...

Hääkimpun heittäminen

Miksi jätämme morsiuskimpun heiton suosiolla nuoremmille

Meidän häihimme ei tule perinteistä morsiuskimpun ja sukkanauhan heittoa. Niin olennaisesti kuin nuo perinteet suomalaisiin häihin kuuluvatkin, ne eivät mielestämme ole kivoja ohjelmanumeroita nelikymppisten häissä.Kaikki vieraamme eivät toki välttämättä koe samoin, mutta itse en ole enää kolmekymmentä täytettyäni erityisemmin nauttinut tilanteista, joissa alleviivataan sitä, etten ole naimisissa. Vaikka ensimmäisen avioliiton solmimisen keski-ikä on nykyään yli 30 vuotta (Tilastokeskuksen mukaan naisilla noin 32 vuotta ja miehillä noin 34 vuotta), minulle naimattomuus alkoi kolmenkympin lähestyessä olla kipeä asia, joka muuttui siitä eteenpäin vuosi vuodelta kipeämmäksi.Jos oma parisuhdetilanne ei ole sellainen kuin itse toivoisi, häävieraana olo nostaa joka tapauksessa helposti pintaan vaikeita tunteita. Asiaa ei auta se, jos joutuu sinkun roolissa keskilattialle naimisissa olevien töllisteltäväksi.Mitä pienempi naimattomien naisten joukko ympärilläni on kimppua havitellut, sitä ikävämmältä ja osoittelevammalta tilanne on tuntunut. Meidän häissämme leikkiin osallistuisi vain hyvin pieni osa häävieraista.Vieraistamme vain yksi on 20-30-vuotias. Ystävämme ovat kolme- tai nelikymppisiä, aikuiset sukulaisemme joko samaa ikäluokkaa tai vanhempia. Useimmat heistä ovat naimisissa.En myöskään pidä kimpunheittoperinteeseen sisältyvästä oletuksesta, että kaikki haluaisivat naimisiin. Häävieraittemme joukossa on pariskuntia, jotka eivät koe avioliittoa omakseen, ja minusta olisi epäkohteliasta ahtaa heitä leikin varjolla perinteiseen muottiin. Jos pari on elänyt omasta valinnastaan avoliitossa kymmeniä vuosia, he tuskin haluavat minun ”ensin alttarille ehtineen” taikovan heille naimaonnea.Kokonaan en kuitenkaan haluaisi kimpun heitosta luopua. Niinpä meillä onkin harkinnassa perinteen modernisoitu versio, johon osallistuminen ei katso siviilisäätyä. Enempää en halua vielä tässä vaiheessa paljastaa, koska vieraammekin saattavat lukea tätä blogia, mutta palaan aiheeseen viimeistään häiden jälkeen. Kuvaaja: Nimimerkki StockSnap Pixabay-kuvituskuvapalvelussa ...