Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

hääinspiraatio Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "hääinspiraatio"
Amerikkalaisissa häissä vihkiminenkin voi olla humoristinen

Amerikkalaiset häät – miten ne eroavat suomalaisista?

Muutama vuosi sitten pääsimme Samulin kanssa vieraiksi amerikkalaisen ystäväpariskuntamme häihin. Yhden kokemuksen perusteella ei toki pidä tehdä yleistyksiä amerikkalaisista häistä, mutta ainakin näissä häissä moni asia oli toisin kuin mihin olen Suomessa tottunut. 1. Vihkijänä sulhasen isäYstäviemme häät olivat uskonnottomat. Vihkijänä ei kuitenkaan ollut suomalaisen siviilivihkijän tapainen virkamies vaan sulhasen isä. Tapa oli minulle tuttu tv-sarjoista, mutta Yhdysvalloissa asuessani opin, että se on vain joidenkin osavaltioiden erikoisuus. Läheskään kaikkialla maassa vihkioikeuden hankkiminen ei onnistu niin helposti, että kuka vain läheinen voisi saada luvan vihkiä parin juridisesti pätevään avioliittoon.Ajatus läheisestä ihmisestä vihkijänä on minusta periaatteessa kaunis. Käytännössä kuitenkin ongelmaksi voi muodostua se, että vihkijä tuntee yhden vihittävän osapuolen paremmin kuin toisen eikä siksi osaa pitää vihkipuhetta, jossa puhuttelisi tasapuolisesti kumpaakin avioliittoon astuvaa. 2. Kaaren alla katsekontaktissaVihkikaaret ovat suosittuja amerikkalaisten hääsomekuvien aiheita, ja niitä näkee nykyään jonkin verran myös suomalaisessa hääsomessa. Myös ystävillämme oli vihkikaari, ja he lausuivat sen alla toisilleen ääneen itse kirjoittamansa henkilökohtaiset vihkivalat. Kiinnitin huomiota aivan erityisesti siihen, että hääpari seisoi koko vihkitilaisuuden ajan kasvotusten toisiinsa nähden niin, että sekä häävieraat että vihkijä katselivat heidän sivuprofiiliaan. Se oli mielestäni paljon parempi asemointi kuin luterilaisen kirkon perinne, jossa häävieraat näkevät hääparista vain selät. Hääparin itsensäkin kannalta on varmasti ihanaa katsella vihkimisen aikana toisiaan. 3. Humoristinen vihkiminenOlen ollut Suomessa lukuisissa kirkkohäissä ja muutamissa sellaisissa uskonnottomissa häissä, joissa vihkiminen on toimitettu häävieraiden läsnä ollessa. Niin uskonnolliset kuin uskonnottomatkin tilaisuudet ovat olleet vakavan juhlallisia. Amerikkalaisten ystäviemme vihkiminen sen sijaan oli alusta loppuun saakka humoristinen.Vihkijän puhe ja vihkiparin itse kirjoittamat valat olivat täynnä saman tyyppistä lämmintä huumoria kuin mitä Suomessa usein viljellään hääjuhlan aikana pidettävissä puheissa. Vihkimisessä luettiin myös kaksi kaunokirjallista tekstiä, joista toisen otsikko oli ”Miten rakastuminen on kuin koiran omistamista”. 4. Hääseurueen näyttävät sisääntulotSekä vihkiminen että hääjuhla alkoivat näyttävillä sisääntuloilla. Meidät muut kuin hääseurueeseen kuuluvat vieraat päästettiin sisään ensin, ja saimme katsella paikoiltamme, kun morsiamen ja sulhasen vanhemmat, kaasot ja bestmanit ja hääpari itse kävelivät sisään. Vihkimiseen saapuivat viimeisenä morsian ja hänen isänsä, hääjuhlaan puolestaan luonnollisestikin tuore aviopari.Erityisesti hääjuhlan rennommat sisääntulot olivat mieleenpainuvia. Kullakin parilla tai seurueella oli oma sisääntulomusiikkinsa, ja osa seurueesta innostui esittelemään tanssitaitojaan hieman enemmänkin. 5. Häätanssi aloitti illanHääpari tanssi häätanssinsa heti hääjuhlan alussa. Perinteistä häävalssia ei nähty, vaan pari keinahteli romanttisen balladin tahdissa ja vetäytyi sitten erilleen tanssilattian reunoille. Sitten seurasi yllätys: deejii pani soimaan nopeamman kappaleen, jonka tahdissa hääpari tanssi vielä toisen, villimmän tanssin. Yhdessä kohdassa sulhanen heilutteli takkiaan kaaressa päänsä yläpuolella ja viskasi sen sitten lattialle.Sitten juhlavieraatkin kutsuttiin tanssilattialle – vaikka...

Tulipa todettua vol. 4

Heti häiden suunnittelujen alkuvaiheessa meillä oli yksi hyvin selkeä näkemys:”Meidän häihin ei askarrella!”En itse ole askartelija/tuunaaja/näpertäjä tyylinen ihminen, vaan pyrin lähtökohtaisesti löytämään asiassa kuin asiassa jo valmiin ratkaisun - koskipa se sitten kodin sisustusta tai häidemme yksityiskohtia. Itse tekeminen tuntuu jo lähtökohtaisesti siis hieman vaikealle ja aikaa vievälle, eikä lopputuloskaan ole taattua laatua…ainakaan omalla kohdallani.Kaaso olikin hieman hämmentynyt ilmoittaessamme jo suunnittelun alkumetreillä, ettei hääjärjestelyihimme tulisi kuulumaan minkäänlaisia askarteluiltoja. Ei korttien laatimista, ei vieraiden pienoisten lahjapakettien käärimistä, ei koristeiden kartoittamista…ei mitään. Tämä aiheutti kuitenkin välittömästi sen verran suurta hämmennystä ja kysymyksiä, että kompromissina tulin luvanneeksi pahimman askarteluinnon taltuttamiseksi kaasolle nk. WC-korien väkerryksen. WC-korit ovat varmaan monelle häävieraalle ja -parille tuttu konsepti. Kyseessä on siis ns. ensiapukori, joka on sijoitettu nimensä mukaan juhlapaikan WC-tilaan. Korit voivat sisältää esimerkiksi sukkahousupareja, nenäliinoja, hiuslakkaa taikka pinnejä. Olemmekin aikaisemmin täällä blogissakin kertoneet, kuinka kohdallamme juuri vessakorit ovat näin ollen saaneet sisäpiiri vitsin asemanViime viikolla oli kuitenkin aika pyörtää alkuperäiset sanat ja suunnitelmat, kun löysin itseni lähettämästä kaasolle WhatsApp-viestiä kuvien kera askarreltavista ”häähuiskuista”. Näitä huiskuja siis käytetään, kun pari astuu ulos kirkon ovista. Olin ollut tietoinen huiskujen käytöstä jo aikaisemmin, mutta jostain syystä vasta nyt innostuin tästä ideasta. Huiskut voisi olla kiva lisä saippuakuplien rinnalle, joita olemme jo kaavailleet puolestaan riisin tilalle kirkosta poistumisen yhteydessä. Filosofikin näytti pitävän ideasta, joten lähdin heti miettimään toteutusta. Huiskut vaikuttavat olevan suhteellisen helppo toteuttaa ja löysin niihin jopa teko-ohjeet (mistäpä muualtakaan) pinterestistä! Liimaa, tikut, silkkinauhat ja ehkä muuta pientä tuunausta…Eihän nuo nyt kovin vaikea voi olla tehdä! Kaksi päivää myöhemmin…Palasin pohtimaan huiskuideaa ja löysin itseni kartoittamassa vielä, että löytyisikö näitä sittenkin valmiina esimerkiksi Ebaystä…taikka Facebookin hääkirppis-ryhmästä? Kyllähän nuo sen verran suosittuja on, että suurella todennäköisyydellä vastaan tulisi itseä miellyttävät vaihtoehdot!Saa siis nähdä miten tässä käy -> joudummeko syömään sanamme, vai löydämmekö suoraan paketista –vaihtoehdon? Palataan raportoimaan tästä myöhemmin. ;)Kuvat on lainattu pinterstistä ja jos innostuit myös ideasta niin hakusanalla ”wedding ribbon wands” löytyy lisää inspiraatiota :) -Filosofin morsian...