Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

ajatuksia Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "ajatuksia"

Ajatuksia: Miksi naimisiin?

Miksi me menemme naimisiin? Mikä muuttuu avioliitossa? Onko meillä tarvetta edes viettää hääpäivää?No joo – ei tällaisia kysymyksiä olla ihan tuollaisenaan ääneen pohdiskeltu, mutta ovatpahan nuo mielessä pikaisesti käväisseet. Kun parisuhdetta ja yhteiseloa on takana jo vajaa 10 vuotta, tulee sitä pakonomaisesti ajatuksissaan sivuttua häähuuman funktiota, sekä sitä, miten hääpäivä sitten lopulta kuitenkaan muuttaa mitään. Olemme viihtyneet toistemme seurassa varsin mainiosti näin avioliiton ulkopuolellakin, joten mikä perusteena tällaiselle muutokselle? Miten yksittäinen tapahtumarikas päivä sitten merkittävästi vaikuttaisi normaaliin arkeen? Kenties näin sen toisaalta pitäisikin olla – ehkä minkään ei pitäisikään muuttua.Naimisiin mennään varmaankin syystä jos toisesta. Uskonnolliset vakaumukset, juridiset perusteet, symboliset merkitykset, taloudelliset hyödykkeet, omaksuttu traditio…rakkaus? Kaikki varsin valideja ja todennäköisiä perusteita hääpäivän viettämiselle.Varsin usein, tohtisin kuvitella, solmittu avioliitto sisältää myös ajatuksen isosta tai pienestä muutoksesta: ”Kun menemme naimisiin niin tapahtuu X”. Visualisoitu muutos voi olla konkreettinen ja hyvinkin arkinen tai ideologinen ja vaikuttavuudessaan symbolinen. Muutoksen toteutuminen voi puolestaan olla täysin oletettava ja realistinen tai utopistinen, haparoivan toiveajattelun tuotos.Hääpäivä voi mielikuvissamme toimia käynnistyksenä totaalisen uudelle elämänvaiheelle. Avioliiton symboloimalle vakiintumiselle…juurtumiselle… perheenlisäykselle? Oli miten oli, hääpäivä nähdään monesti alkuna jollekin uudelle.No mikäs tässä meidän sapluunassa, näin ennen varsinaista tapahtumaa tarkasteltuna, sitten muuttuu uudeksi? Minkä haluaisin horisontissa siintävän avioliiton sitten muuttavan?En juuri minkään.Juu – tylsä vastaus. Ärsyttävä vastaus. Lipevä, ehkäpä jopa tirauksen omahyväinen vastaus.Mutta totta.En näe tulevaa hääpäiväämme porttina kovinkaan uuteen arkeen vaan pikemminkin luonnollisena jatkumona jo sisäistämällemme arjelle. Arvostamani australialainen muusikko Tim Minchin laulaa kappaleessa ”You Grew on Me” siitä, kuinka toiselle ihmiselle ”altistuminen” yllättävästi kasvattaakin tahot yhteen. Elämäntyylit samankaltaistuvat, tavoitteet yhtenäistyvät ja mielipiteet sekä näkemykset yhdenmukaistuvat. Näinhän tässä on jo varmaan käynytkin. Ei tässä vielä ihan paita ja peppu –pariskunta olla, mutta koen merkittävimpien muutosten olevan jo takanapäin. Kyllä ennakoimattomia muutoksia tulee varmasti vastaisuudessakin, mutta koen jo läpikäymämme polun kasvattaneen meidät yhteen niin, että reagoimme näihin vääjäämättä kohtaamiimme muutoksiin samankaltaisella mentaliteetilla ja ajatusmaailmalla.Me menemme naimisiin siis näin yleisellä tasolla kahdesta syystä: juhlistaaksemme pitkäkestoista yhteistä taivaltamme sekä ”laminoidaksemme” tämän taipaleen säilyvyyden myös tulevaisuudessa. Polku on toivottavasti vielä pitkä, ja läpikäymämme huolellinen valmistautuminen varmistanee sen, ettei se pituudestaan huolimatta ole millään mittapuulla raskas.Tällaisia ajatuksia näin tällä kertaa. Mennään naimisiin!- Filosofi...

Ajatuksia: Nälkä kasvaa syödessä

Kihlauduimme suvisessa Savonlinnassa kesällä 2015, ja häitämme tullaan juhlimaan heinäkuisessa Helsingissä 2017. Kihlautumisen ja varsinaisen hääpäivän välimaastoon onkin jäänyt roimasti aikaa juhlamme suunnitteluun, ja olemmekin, muun muassa tähän blogiimmekin viitaten, yhä kasvavassa määrin pohdiskelleet, keskustelleet ja lyöneet lukkoon tulevan hääpäivämme ohjelmaa ja yksityiskohtia. Siinä missä alussa suunnittelu (ainakin näin sulhasen osalta) piti sisällään omien mielikuvien, preferenssien ja häätematiikan assosiaatioiden ympäripyöreää hahmottelemista, on nyt jo orastava loppuvaihe koostunut hyvinkin konkreettisista asioista: varausten tekemisestä, moninaisista tilauksista ja suoranaisista ostoksista. Ollaan siirrytty höttöisestä hahmottelusta kohti konkreettista toimintaa – nälän ns. kasvaessa syödessä.Uskonkin, että vastaava prosessi on tuttu myös muille tuleville hääpareille. Lähdetään liikkeelle ideoista ja käsitteistä, joista siirrytään hääpäivän lähentyessä alati kiihtyvällä vauhdilla kohti oikeasti…siis aivan oikeasti hoidettavia asioita. Tästähän se kuuluisa häästressikin omalta osaltaan johtuu, kun koetaan epävarmuutta siitä, saadaanko kaikki tarpeelliset asiat hoidettua ennen tärkeää h-hetkeä. Aikamääre saattaa tämän progression välillä olla joko lyhyempi tai pidempi kuin allekirjoittaneella, mutta polku lienee monella sama -> ideoista toimintaan.Tältä pohjalta lähdinkin sitten tuumailemaan tällaisen eskaloituvan panostuksen -kaavion vaikutuksia niin hääpäivään kuin hääpäivää seuraaviin päiviin. Ainakin omalta osaltani voin todeta, etten ole ikinä suunnitellut yksittäistä päivää enemmän kuin tätä tulevaa juhlapäiväämme. Puhutaan lopullisessa tilanteessa siis, lähestulkoon, hääpäivän tuntikohtaisesta aikataulutuksesta, jossa usealle päivän ohikiitävälle hetkelle asetetaan normaalia korkeampi merkitys. Seremonia, kuljetus, ruoka, musiikki, tanssi…kaikki saavat suuremman merkityksen etuliitteen hää- myötä. Mikä vaikutus on siis sillä, että yksittäinen päivä sitoo itseensä näin runsaan ryppään korostuneita, kertyviä merkityksiä?Onhan se loistavaa! Onhan kyseessä päivä, jonka toivon mukaan muistan ”hamaan tappiin” asti. Mitä merkittävämpi, sen parempi. Mutta, ja tämä onkin se kaiken suunnittelun keskellä muistettava asia, kyse on kuitenkin vain yhdestä päivästä. Yhdestä merkitysrikkaasta, ihanasta, ikimuistettavasta päivästä, mutta silti yhdestä päivästä. Voin hyvinkin kuvitella tilanteen, jossa hääpäivää pitkän aikaa suunnitellut taho huomaa päivän päätyttyä laskeutuvansa ns. tyhjän päälle. Olen muistaakseni jopa törmännytkin tähän konseptiin/meemiin häähuumaa seuraavasta tyhjästä olotilasta. Pitkäkantoisen suunnittelun jälkeen päivä tulee ja menee, ja tällöin lienee normaalia tuntea olonsa hieman alakuloiseksi, tyhjentyneeksi. Etenkin jos arki ennen hääpäivää on koostunut yksioikoisesti häiden suunnittelusta ­– asia, johon emme omalta osaltamme ole blogista huolimatta ainakaan vielä sortuneet.Tämän hieman poukkoilevan ja suurpiirteisen pohdinnan pääpointti lienee se, että hääsuunnittelujen lomassa on hyvä suunnata katse myös häiden jälkeiseen aikaan, ja asettaa tälle ajankohdalle jo vastaavanlaisia ideatasoisia suunnitelmia. Häitä suunnitelessa nälkä saattaa kasvaa syödessä, mutta juhlien jälkeen kaappi ei saa jäädä tyhjäksi.Niin muuten…tuo kuvassa näkyvä kakkuhan ei tähän tämän viikon nälkäaiheiseen kirjoitukseen varsinaisesti liity. Sitä päästään maistelemaan vasta ensi viikon LoveMeDo -häämessuihin pureutuvassa kirjoitelmassa.Until then…–...

Ajatuksia: Tunnelmalliset kaupunkihäät

Tämä postaus merkkaa kymmenennen blogikirjoituksen rajapyykkiä, ja tämän kunniaksi päätimmekin viettää tovin niinkin perustavanlaatuisessa (ja vielä tässä vaiheessa sivutussa) yksityiskohdassa kuin itse sivuston alaotsikossa. Merkityksellisyys tällä otsikoinnilla on nimittäin erittäin suuri, sillä koemme, että hakemamme/etsimämme häiden ideaalitematiikka kiteytyy nimenomaan tässä parivaljakossa – tunnelmalliset kaupunkihäät.Tästä sanaparista jälkimmäinen osio, kaupunkihäät, on merkitykseltään suhteellisen yksiselitteinen ja ei jätä paljon varaa tulkinnalle – kyseessä ovat pääkaupunkiseudulle sijoittuvat hääjuhlat. Kaupunkilaisuuden teema tuntui jo varhaisessa vaiheessa omalta, olemmehan molemmat kaupungissa varttuneita ja kaupunkimiljöössä näin ollen marinoituneita. Kaupungin painottamisella luomme myös pesäeroa meille paikoittain hieman etäiseen maalaismaiseman teema-ainekseen. Tämän korostamisen myötä häistämme jäävät mitä todennäköisimmin uupumaan elementit, kuten buffet-ruokailu, omin käsin askarrellut koristeet, erikseen ehostettava (lue: tyhjänä tilattava) juhlatila sekä hääbändi. Nämä ainesosat tuntuivat hakemamme teeman ulkopuolisilta elementeiltä. Tarkoitus ei ole arvottaa hakemaamme teemaa objektiivisesti edellä mainittuja elementtejä paremmaksi, vaan pikemminkin havainnollistaa, mitä pidämme itsemme näköisenä.Määrittelevä termi, tunnelmallinen, on kuitenkin problemaattisempi sekä sisällöltään monitulkintaisempi. Sanan merkitys rakentuu lähtökohtaisesti lukijan omien kokemusten pohjalta, ja se mikä on tunnelmallinen yhdelle, onkin kylmän kliininen tai tökerön passé toiselle. Hyödyntämäämme tunnelmallisuuden määritelmään sisältyy käsittelyssämme käsitteitä, kuten klassinen, tyylitelty, rustiikkinen, intiimi sekä lämmin. Haluamme luoda vieraillemme tyylitellyn ravintolaillallisen atmosfäärin lokaatiossa, jossa ambienssi mahdollistaa yhdessä olemisen, nautiskelun sekä rauhallisen leppoisan ja rennon lämpimän olotilan. Haluamme yksioikoisesti luoda hienon yhteisen kokemuksen.Konkreettisesti tämä näkyy nykyisissä valinnoissamme mm. siinä, että olemme valikoineet sijainniksi kohtalaisen pienen tilan ydinkeskustasta, jossa ystävämme ja perheemme oleskelevat yhtenäisessä tilassa, jota koristavat lämpimiä värejä huokuvat tiiliseinät ja kattoparrut. Pöytäasetelmamme koostuu pitkien ja neliskanttisten pöytien sijasta pyöreistä, intiimimmän tunnelman mahdollistamista pöydistä. Valaistuksessa pyrimme taas hämyiseen, ehkä kesähäihin nähden hieman normia pimeämpään ympäristöön, joka on omiaan luomaan haluamaamme tunnelmaa.Tällaisista tekijöistä koostuvat hakemamme tunnelmalliset kaupunkihäät. Tässä vaiheessa kaikki on vielä vain mielikuvia, ja nähtäväksi jää, missä määrin mielikuvamme aikanaan realisoituvat.- Filosofi...

Ajatuksia: Something Old & Something New

Jokaiset häät ovat ainutlaatuiset. Jokainen häätapahtuma saavuttaa lopullisen muotonsa vihittävän pariskunnan mielikuvien sekä toiveiden muovaamana. Liiton osalliset rakentavat kanssakäymisellään kompromissin toivotusta vihkitilaisuuden sekä mahdollisten juhlallisuuksien olemuksesta. Tämän ilmiselvän inspiraatiolähteen lisäksi, hääseremonian olemukseen vaikuttaa kuitenkin myös laajempi ihmisverkosto – niin ystävien, perheenjäsenten kuin myös hääparille täysin tuntemattomien henkilöiden käsitykset määrittelevät kenties yllättävänkin suurilta osin sen, mistä elementeistä hääjuhlallisuudet parin varsinaisena juhlapäivänä lopulta koostuvat.Mistä lähtökohdista sinä lähtisit rakentamaan häitäsi? Mitä yksityiskohtia osaat nyt tätä lukiessasi jo liittää omiin häihisi? Löytyykö näkymästä kirkkoa vai maistraattia, mansikka- vai kinuskikakkua, hidasta häävalssia vaiko mukaansatempaavaa diskobiittiä? Tämänkaltaisia kysymyksiä omalla kohdalla pohtiessani, ohjauduin siihen loppupäätelmään, että ideaalitilanteessa häämme tulisivat luonteeltaan sijaitsemaan ns. vanhan ja uuden risteyspisteessä – tradition ja omaleimaisuuden tasapainossa. Täyttäessäni ajatukseni niistä kuvista, jotka liitän nimenomaan perinteisiin häihin, huomaan nostavani tietoisuuteeni assosiaatioita kuten kirkkovihkimisen, häämarssin, sormukset, morsiamen isän/bestmanin puheen, kimpun heiton, morsiamen ryöstön yms. Kun sitten taas käännän ajatukseni persoonallisiin rakennuspalikoihin, koostuvat nämä seikoista kuten ei-kirkollinen ulkovihkiminen, hääparin koreografioitu tanssiesitys, ravintolaillallinen jne.Jokainen hääpari joutunee keskusteluissaan käymään läpi, mitä traditionaalisia osioita ja mitä persoonallisia tekijöitä he haluavat omassa ainutlaatuisessa hääjuhlassaan hyödyntää. Olen vakaasti siinä uskomuksessa, että tässä tulisi nimenomaan löytää balanssi vanhan ja uuden välillä. Ilman uutta, tilaisuus ei onnistu saavuttamaan omintakeista, hääparin persoonallisuutta hyväilevää olemusta, kun taas pelkästään uuteen turvautuen tilaisuus ei ole kykeneväinen sitomaan itseään laajempaan, kollektiiviseen hääseremonian mielikuvien maisemaan.Nyt kun suuntaus kohti (kultaista) keskitietä on koordinoitu, on aika lähteä etsimään niitä ratkaisuja, joilla tämä suunta on mahdollista säilyttää.- Filosofi...