Hääpaikan valinta
Hääpaikan valinta oli ensimmäinen askel hääsuunnittelussa, sen kautta määrittyi suuresti mille päivälle häämme sattuvat. Aloitimme hääpaikkojen selaamisen netistä, tuli selattua vaikka ja mitä paikkoja läpi ympäri pääkaupunkiseutua, mutta mikään ei tuntunut kolahtavan. Tuskastelin jo tätä asiaa töissä, kunnes työkaverini ja ystäväni kertoi olleensa häissä vieraana paikassa, jonka miljöö olisi varmasti sellainen joka minua miellyttäisi. Google auki ja leuka meinasi loksahtaa lattiaan "TÄMÄ ON SE PAIKKA!!" Emme olleet edes muita paikkoja käyneet paikan päällä katsomassa, mutta tämä oli ehdottomasti nähtävä! Ei muuta kun tuumasta toimeen ja näpyttelemään kyselyä paikan omistajalle saadaanko tulla katsomaan paikkaa ja olisiko syyskuulle 2022 vapaita viikonloppuja. Melko nopeasti saimme tapaamisen sovituksi ja voi että sitä jännityksen määrää. Sydän hakkasi ja kämmenet hikosi, aivan kuin olisi ensitreffeille mennyt. Kun pääsimme pihaan olin jo niin intopinkeänä, että mieheni joutui hieman toppuuttelemaan minua, etten aivan kihissyt innosta. Omistaja Isabella Salenius otti meidät vastaan tilalla ja aloitimme esittelykierroksen. Oli ihana kuulla samalla paikan historiaa ja kuinka tila on säilynyt sukupolvelta toiselle. Tästä pääsee lukemaan tarkemmin paikan historiaa.
Näen meidät tässä tilassa
Esittelykierroksella pääsimme näkemään juhlatilan, vanhan tallirakennuksen, jossa odotti pitkät pöydät, upea rouhea ja valoisa tunnelma. Paikka oli kaikkea sitä mitä olimme tilalta ajatelleet, kaikki rakkaimmat saa kerättyä istumaan samaan tilaa lähelle meitä, reunamilta löytyy baaritiski ja tila cateringille sekä nurkkaus tanssilattialle. Myös juhlatilan ovelta tuli olo, että tällaista vanhanajan tunnelmaa olen juuri etsinyt. Siirryimme hiekkatietä pitkin kohti talvipuutarhaa Orangerieta, näky oli upea. Valkoinen rakennus kylpi loppukesän auringossa. Sisälle päästyä olin sanaton, tila oli täydellinen. Isoista ikkunoista tulvi valoa sisään, tunnelma oli romanttinen mutta rosoinen.
Tässä kohtaa taisin luoda jo merkitseviä katseita mieheeni ja puristaa jokseenkin kovaa kädestä. Tässä tilassa me sanomme tahdon! Nytkin meinaa tulla kylmät väreet ja kyyneleet silmiin kun mietin, miten isäni saattaa minut valkoisessa upeassa mekossa kohti miestäni, tulevaa aviopuolisoa ja rakkaimmat läheiset seisovat ympärillämme. Vihkitilan lisäksi samassa rakennuksessa oli rakennettuna tilat, jossa morsian pääsee valmistautumaan tulevaan päivään. Sekä parasta, yläkerrassa on morsiussviitti, jossa vietämme ensimmäisen yömme avioparina. Paikka oli täydellinen meille, enää jännitti mitä mieltä mieheni oli ja otammeko paikan. Sovimme miettivämme asiaa ja palaavamme piakkoin omistajalle, mitä tulemme tilan kanssa tekemään. Eipä siinä päätöksen teossa kauaa mennyt, taisimme jo seuraavana päivänä laittaa viestiä, jossa haluamme ehdottomasti juhlia päiväämme tässä paikassa! Iso ensimmäinen askel kohti häitä oli otettu ja tästä kaikki suunnittelu sai alkunsa! Meille oli selkeää alusta asti, että kirkkovihkimistä meille ei tule. Mieheni ei kuulu kirkkoon ja itselläni ei ole mitään tavallaan sidosta mihinkään pääkaupunkiseudun kirkoista. Eri asia olisi varmasti ollut, mikäli olisimme menneet vaikka kotipaikkakunnallani naimisiin. Lyhyt vihkiminen upeassa tilassa ja siitä suoraan vieressä olevaan rakennukseen juhlimaan! Enää 176 päivää ja sanomme tahdon. Rakkaudella, Heidi Syyskuussa tahdomme
