Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Blogi

Mennään naimisiin / Hääblogit  / Boho hääblogi  / Minun pitikin saattaa sinut

Minun pitikin saattaa sinut

Nyt ahdistaa. Välttelen aihetta, mutta se pyrkii mieleen vähän väliä. Minulle maailman rakkain isäni kuoli muutama vuosi sitten. Viikko ennen kuolemaa kuulin hänen joutuvan saattohoitoon, sitten se oli menoa. En muista siitä ajasta paljoakaan, enkä oikein haluakaan. Minulla on oma tapani käsitellä ja olla käsittelemättä asiaa.

Pidin aina itsestäänselvyytenä, että iskä saattaa minut alttarille. Ei siitä koskaan puhuttu erikseen. Siitä on joku kymmenen vuotta, kun kaasoni Ninnu soitti pianolla Prinsessa Ruususen häämarssia. Minä haahuilin ympäri taloa ja kuvittelin olevani matkalla alttarille, iskän käsipuolessa tietty. Tämä oli ihan perinne. No elämä on arvaamaton. Se, että joudun kävelemään alttarille yksin on tietty iskään liittyvästä ikävästä pienin, mutta on kuitenkin. Myös toinen läheinen aikuinen mies kuoli pari vuotta iskän jälkeen. Vaareja ei ole. Olen miettinyt kaikenlaisia vaihtoehtoja parhaimmista kaveripojistani lähtien saattajaksi, mutta kaikki tuntuvat vaan vähän oudoilta. Toisaalta haluan myös, että Eetu odottaa alttarilla.

Aina silloin tällöin kuvittelen sitä jännitystä, joka minulla on ennen vihkimistä. Kuvittelen iskän käsikynkkääni rauhoittelemaan. Hän oli maailman rennoin ja mutkattomin tyyppi. Tiedän, että hän kuittaisi jännitysitkuni vain sanomalla leppoisasti “nooooo…” ja muistuttaisi, että kasvot pitää pestä itkemisen jälkeen kylmällä vedellä.

En halua, että häissä tehdään iskästä tai iskän poissaolosta numeroa. Kaikkia iloisia perhejuhlia, kuten lapsemme ristiäisiä, varjostaa aina kuitenkin se, ettei iskä ole meidän kanssa iloitsemassa. Puhuttiin siitä tai ei. Se tekee tilaisuudesta aina entistäkin herkemmän. Elämän rajallisuus on siinä.

Olen nähnyt hääohjelmissa, että parit sytyttävät kynttilöitä vainajien muistoksi. Minun kohdallani se ei vaan toimi. Suru ottaa kaiken vallan, kun vähänkin annan ajatusta asialle. Tuo päivä on ihan liikaa jännitystä täynnä muutenkin. Uskon, että iskä ymmärtäisi. <3

Iskä joraisi kuin heikkopää aamuyöhön, intoutuisi laulamaan karaokea, tanssittaisi minua, ihmettelisi hassuja kakkuja, ihastelisi hienoa paikkaa, pelleilisi kuvissa, järkyttyisi kuullessaan, kuinka paljon hääpuku voi maksaa ja olisi ylpeä minusta.

Iskä osasi juhlia kunnolla. Minunkin täytyy yrittää.

 

Mua saata ei kukaan,

paitsi jos kaikki aaveet lasketaan.

Vesala – Ruotsin Euroviisut

– Henna

Ei kommentteja

Jätä vastaus