Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Kihlasormukset Akaka Falls -vesiputouksen edessä Havaijilla Big Island -saarella

Kosinta Havaijilla

Ensi syksynä kuluneeksi jo viisi vuotta siitä, kun Samuli kosi minua ihanan Havaijin-lomamme päätteeksi.

Alle kaksi kuukautta aikaisemmin olimme viimein päässeet asumaan samalle mantereelle ja saman katon alle. Olin muuttanut Samulin luo Bostoniin ja jättänyt taakseni koko tutun elämäni: vanhempani, ystäväni, työn ja työyhteisön, synnyinkaupunkini Helsingin. Olin itselleni täysin luonteenvastaisesti hypännyt pää edellä tuntemattomaan luottaen siihen, että tiesimme kolmen kasvokkaisen tapaamisen ja kahdeksan kuukautta jatkuneiden päivittäisten nettipuheluiden perusteella, että halusimme viettää yhdessä loppuelämämme. Tiesin Samulin luottavan siihen yhtä sokeasti kuin minäkin, ja uskoin ja toivoin, että pian olisi kosinnan aika.

Olimme päättäneet juhlistaa yhteisen Amerikan-taipaleemme alkua lomailemalla Havaijilla. Lähialuematkailusta ei missään nimessä ollut kyse, mutta molempia pitkään kiehtonut paratiisisaaristo oli silti huomattavasti lähempänä Bostonia kuin Suomea. Toisin kuin suurin osa Havaijin-matkaajista, valitsimme kohteeksemme saariston suurimman saaren, jonka virallinen nimi on saariston ja osavaltion lailla Havaiji mutta jota kutsutaan englanniksi myös nimellä Big Island. Emme myöskään keskittyneet pelkkään rantaelämään vaan vaelsimme tulivuorella, ajelimme sademetsässä ja ihailimme saarta helikopterilennolla.

 

Musta laavahiekkaranta Punalu'u Beach Havaijilla Havaijin saaren etelärannikolla

 

Päätös kosinnasta syntyi helikopterissa.

Samulin oli tarkoitus odottaa uudenvuodenaattoa ja ensitapaamisemme vuosipäivää. Viimeisenä lomapäivänämme mieli kuitenkin muuttui.

Olimme nousseet helikopteriin siinä toivossa, että näkisimme kuumaa laavaa, jonka näkemisestä olimme haaveilleet jo matkaa varatessamme. Tulivuori oli kuitenkin lomamme aikana rauhallinen, eikä laavavirtoja ollut näkyvissä paikoissa, joihin olisi päässyt jalkaisin tai veneellä niitä ihailemaan. Ainoa mahdollisuus pienenkään laavavirran näkemiseen oli ilmasta käsin – eikä sekään mitenkään välttämättä onnistuisi.

Meillä oli onnea. Pilottimme onnistui löytämään paikan, jossa sulaa laavaa pulppusi maan pinnalle. Katselimme lumoutuneina yhdessä, kun mustaksi jähmettyneen ison laavakentän alta virtasi hätkähdyttävällä nopeudella keltapunahehkuinen puro maapallon sulaa ydintä.

Sillä hetkellä Samuli tunsi minua kohtaan niin pakahduttavaa rakkautta, ettei halunnut odottaa enää hetkeäkään sitoutuakseen minuun loppuelämäkseen.

 

Kuumaa punahehkuista laavaa virtaa Kilauean tulivuoren uumenista Havaijilla Havaijinsaarella

 

Onneksi lennon jälkeen ohjelmassa oli retki paikkaan, joka sopisi täydellisesti kosintaan. Olimme menossa seikkailemaan saaren koillisosan sademetsiin ja ihailemaan vesiputouksia.

Vesiputoukset ovat suuri rakkauteni. Pyrin niiden luo aina kun mahdollista. Vesiputousten katseleminen täyttää minut samaan aikaan pulppuavalla onnella ja syvällä rauhalla. En koe vastaavaa tunnetta missään muualla.

Myös sademetsät ovat minulle rakkaita. Niiden rehevyys ja elinvoima tekevät minuun joka kerta valtavan vaikutuksen. Jos lomakohteessani on sademetsää, pyrin aina pääsemään sinne vaeltamaan tai ainakin kuljeksimaan.

Sademetsän siimekseen kätkeytyvät vesiputoukset ovat minulle ihanimpia paikkoja maailmassa.

Samuli tiesi tietenkin sen hyvin.

Lisäksi vesiputouksilla oli jo ennen Havaijin-matkaa ollut meidän tarinassamme tärkeä merkitys. Sanoimme ensimmäistä kertaa toisillemme ääneen ”Rakastan sua” ensitreffeillämme Islannissa upean jäisen Gullfoss-vesiputouksen äärellä.

Kosinnalle olisi siis vaikea – jollei mahdoton – keksiä parempaa paikkaa kuin sademetsän keskellä virtaava vesiputous. Jäisellä tulivuorisaarella täyteen liekkiinsä roihahtanut rakkaus sinetöitäisiin trooppisella tulivuorisaarella lupauksella yhteisestä loppuelämästä.

 

'Akaka Falls -vesiputous Havaijinsaarella Havaijilla

 

Sademetsäretkemme pääkohde oli ’Akaka Falls -putous, joka on yksi Havaijin osavaltion korkeimmista. Päätimme nauttia putousta ympäröivästä luonnonpuistosta kaikessa rauhassa ja valitsimme kahdesta mahdollisesta sademetsäpolusta pidemmän.

Päivä oli pilvinen, mutta aurinko tuli hetkeksi esiin juuri, kun putous tuli metsässä kuljeskelun päätteeksi näkyviin.

Vehreän trooppisen kasvillisuuden keskellä virtaava vesi syöksyi yli sata metriä alas kauniiseen metsälampeen.

Olisin voinut tuijotella sitä tuntikausia. Ihmettelin kuitenkin hieman sitä, että Samulikin vaikutti olevan niin täysin putouksen lumoissa, ettei olisi malttanut lähteä sen luota mihinkään.

Päädyimme kuin puolivahingossa näköalatasanteen nurkkaan syrjään muista turisteista.

Nojailimme kaiteeseen ja toisiimme, upposimme toistemme silmiin. Oli ihanaa olla sylikkäin, mutta Samuli vaikutti vähän hermostuneelta.

Sitten maailma muuttui yhden pienen lauseen voimasta.

Vaikka lähettyvillä oli ihmisiä, olimme hetkessämme kahden. Kukaan muu ei oivaltanut, että meille oli juuri tapahtunut jotain syvästi merkityksellistä.

 

auringonlasku Havaijin saarella Havaijilla

 

Kuusi viikkoa myöhemmin pujotimme toistemme sormiin sormukset Bostonin tunnetuimman pilvenpiirtäjän näköalaravintolan ikkunapöydässä.

Silloin kihlaus alkoi toden teolla tuntua todelliselta.

Kun näin sormuksen sormessani koko ajan, pystyin paremmin uskomaan todeksi valtavan onnen, jota mieleni oli pitkään vaikea käsittää.

Ymmärsin kyllä alusta alkaen sen, että olin löytänyt ihmeellisen, ihanan, juuri minulle sopivan ihmisen, josta en tahdo ikinä päästää irti. Se on helppo ymmärtää, sillä tunnen sen joka solullani.

Käsittämätöntä minulle oli pitkän aikaa se, että tuo maailman ihanin ihminen tuntee minua kohtaan samoin.

Olin ennen Samulin tapaamista pelännyt, etten kokisi sellaista vastavuoroista rakkautta koskaan.

Sormus muistuttaa minua siitä, että loppuelämämme viettäminen yhdessä ei ole pelkästään minun unelmani. Myös Samulin unelma toteutui sinä päivänä, kun lupauduimme toisillemme vesiputouksen juurella.

 

Kuvat ylhäältä alas:
Sormuskuva paikalla, jossa menimme kihloihin. Toisin kuin muut tämän postauksen kuvat, tämä kuva on otettu toisella Havaijin-matkallamme lähes kaksi vuotta kihlauksen jälkeen. Kuva Samulin.
Punalu’u-hiekkaranta Havaijin saaren eteläosassa tunnetaan mustasta laavahiekastaan. Kuva allekirjoittaneen.
Maan sisältä virtaavaa laavaa helikopterista kuvattuna. Kuva Samulin tai allekirjoittaneen, jälkikäsittely Samulin.
‘Akaka Falls -vesiputous, jonka juurella menimme kihloihin. Kuva allekirjoittaneen.
Auringonlasku Kailua-Konan alueella Havaijin saaren länsirannikolla. Kuva allekirjoittaneen.


Ensimmäinen versio tästä kirjoituksesta on alun perin julkaistu Amerikkaa ymmärtämässä -blogissani, joka kertoo elämästämme Yhdysvalloissa. Kirjoitusta on muokattu uudelleenjulkaisua varten.

Ei kommentteja

Vastaa