Kaukosuhteessa Kaakkois-Aasiassa
Ihanaa olla kotona! Mä olin siis syyskuun alusta asti Vietnamissa työharjoittelussa. Vaikka mun ja Karon suhde alkoi aikanaan etäsuhteena, totta kai meitä vähän jännitti, miten selviämme syyskuusta tammikuuhun asti pelkän Whatsappin välityksellä. Ajomatkalla Helsinki-Vantaalle kuunneltiin Sannia, ja Koti-ikävä -biisin “Nojaan ikkunaan, ja katson tietä, se vie mua mukanaan taas kauas sieltä” sai tunteet pintaan. Aikaeroakin on Vietnamin ja Suomen välillä sen verran, että usein Karon päästessä töistä mä olisin jo käymässä nukkumaan, joten keskusteluun reaaliajassa ei jäisi paljon aikaa.
Kuitenkin jo syyskuun lopussa Karo sai tietää, että saa töistä vapaata ja pääsee meidän yhteisen ystävämme kanssa mun luo Vietnamiin joulun- ja uudenvuodenviettoon! Joten näimmekin kuukatta aikaisemmin kuin mihin olimme alunperin asennoituneet. Meillä oli tosi huikeet pari viikkoa, jonka jälkeen mä jäin vielä pariksi viikoksi yksin reissaamaan Vietnamiin, kun muuta matkaseuruetta kutsui jo työt Suomessa.
Vaikka mun reissu oli ajoittain rankka kulttuurierojen ja sairastelujen vuoksi, tällaisessa tilanteessa rankempaa on usein silti sillä, joka jää kotiin odottamaan. Aika kuluu hitaammin tavallista arkea pyörittäessä kotona kuin kaikkea uutta ja jännittävää kokiessa toisella puolella maailmaa. Yritin tehdä odottamisesta hauskempaa lähettämällä Karolle joka viikko postikortin. Lisäksi olin ennen lähtöäni jättänyt Karolle läjän valokuviemme taakse kirjoitettuja viestejä, joita oli myös yksi jokaiselle viikolle.
Opin Vietnamissa arvostamaan vielä enemmän läsnäoloa kaikissa ihmissuhteissa, ja aika Vietnamissa korosti sitä, mitä kaikkea meillä on parisuhteessamme ja miten kiitollinen olen siitä. Arjessa toista ja toisen tekoja pitää helposti itsestäänselvyytenä, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun makaa yksin kuumeessa toisella puolella maapalloa, sitä alkaa ikävöidä arkista huolenpitoa, läsnäoloa ja tukea, jotka kotona saa ja saa antaa joka päivä.
Younghearted on ihana bändi ja kun he julkaisivat lähtöni aikaan Vaikeeta -biisin, se tuntui olevan kuin kirjoitettu meille:
