Escort Cards eli plaseerauskartta pikkukorteilla
Amerikkalaisissa häissä vaikuttavat instagramin perusteella olevan muodissa hyvin näyttävät plaseerauskartat. Pahvisia tai paperisia plaseerauskarttoja ei inspiraatiokuvissa näy, vaan kartta saattaa olla vaikkapa parimetrinen muoviseinä, johon on kaiverrettu pöytänumerot ja vieraiden nimet. Vielä useammin kartta koostuu escort cardeiksi kutsutuista pienistä korteista, joiden joukosta jokainen vieras saa etsiä omansa. Kortissa lukee vieraan nimi ja pöydän nimi tai numero, ja kortit on aseteltu näyttävästi esille joko seinäksi jonkinlaiseen telineeseen tai pöydälle riveihin. Plaseerauskartat ja escort card -esillepanot ovat hääsomekuvien vakiokalustoa, sillä niitä suunnitellessa voi olla juuri niin luova kuin haluaa. Plaseerauskartta laitetaan yleensä esille paikkaan, johon vieraat kerääntyvät hääparia odotellessaan, eli esimerkiksi hääpaikan pihaan, puutarhaan tai aulaan. Näin se ei ole osa varsinaisen illallistilan koristelua, ja vaikka se suunnitellaankin kokonaisuuteen sopivaksi, sen kohdalla on helppo vähän irrotella. Eräs hääpari oli täyttänyt hääpaikkansa pihan muoviflamingoilla ja ripustanut plaseerauskarttakortit niiden kaulaan. Läheskään aina plaseerauskarttakortit eivät edes ole kortteja, vaan ne yhdistetään vieraslahjaan. Vieraiden nimet voidaan kirjoittaa, painattaa tai kaiverruttaa vaikkapa shottilaseihin, pieniin likööripulloihin, hunajapurkkeihin, ylellisiin saippuapaloihin tai pikkumehikasvien ruukkuihin. Kuvia kekseliäistä escord card -esillepanoista on koottu esimerkiksi tähän Martha Stewart Weddings -sivuston juttuun. Kun päätimme siirtää häitämme, escort cards oli ensimmäinen asia, jonka lisäsin to do -listallemme. Olemme suunnitelleet, että vieraat kokoontuisivat vihkimisen jälkeen juhlapaikkamme pihaan pieneen cocktail-tilaisuuteen, jossa tarjoillaan alkumaljan lisäksi pieniä suolaisia herkkupaloja. Tulemme itsekin paikalle heti, kun kaikki vieraat ovat saapuneet, ja haaveissamme on, että ehtisimme tässä vaiheessa vaihtaa muutaman sanan kaikkien tai ainakin useimpien vieraiden kanssa ennen sisälle pöytiin siirtymistä. Olin jo varhaisessa vaiheessa ohjelman suunnittelua miettinyt, että tässä kohtaa vieraille olisi syytä kertoa, missä pöydässä ja kenen seurassa he juhlassa istuvat. Luovaa ja näyttävää plaseerauskarttakorttiesillepanoa en kuitenkaan alkuperäisellä aikataulullamme uskonut meidän pystyvän ideoimaan ja toteuttamaan, ja olin jo hyväksynyt ajatuksen, että meille tulisi proosallinen ja tylsä peruskartta, jonka voisi kiinnittää vaikkapa juhlapaikan ulkoseinään. Nyt meillä kuitenkin onkin aikaa tällaisille ihanille yksityiskohdille. Plaseerauskarttakorttiemme ideointi on vielä aivan alkutekijöissään, emmekä ole vielä edes päättäneet, tuleeko meille pahviset kortit vai kenties jonkinlaiset kortin ja vieraslahjan yhdistelmät. Alun perin olimme aikoneet jättää vieraslahjat kokonaan antamatta, sillä emme olleet keksineet juhliemme tyyliin sopivaa aidosti kivaa lahjaa, josta olisimme uskoneet vieraittemme ilahtuvan. Ekologisuus on monille vieraistamme tärkeää, eivätkä he haluaisi lahjaksi turhaa krääsää vain siksi, että jokin lahja on tapana antaa. Lahjassa pitäisi olla ajatusta, ja sen pitäisi päästä hyötykäyttöön sen sijaan, että se jäisi kaapin perälle pölyttymään. Nyt kuitenkin lahjaideankin miettimiseen on paljon enemmän aikaa, joten on ihan mahdollista, että saamme vielä kaipaamamme oivalluksen. Hyvään ideaan perustuvien lahjojen antaminen on minusta aivan...
Pikajuoksu muuttui maratoniksi
Jos korona ei olisi puuttunut peliin, hääjärjestelyistämme olisi tullut aikamoinen pikajuoksu.Vaikka olemme olleet kihloissa jo syksystä 2015 saakka, emme tehneet hääjärjestelyiden eteen juuri mitään konkreettista ennen kuin tiesimme varmuudella, koska muuttaisimme Yhdysvalloista takaisin Suomeen. Haaveilimme häistä silloin tällöin ja keräsimme muistiin ideoita, mutta häiden tarkempi suunnittelu ei tuntunut vielä ajankohtaiselta.Kun Suomeen muuttomme ajankohta lopulta varmistui, se johtui siitä, että pitkäaikainen unelmamme omista lapsista oli viimein toteutumassa. Tuolloin sovimme viettävämme häitä parin vuoden päästä kesällä 2020, kun olisimme ehtineet asua Suomessa vuoden verran. Tuolloinkaan mielemme ei kuitenkaan täyttynyt hääajatuksista, vaan päällimmäisenä mielessä olivat kaksosraskaus ja kahden vauvan tuloon valmistautuminen.Kuten arvata saattaa, vauvojen syntymän jälkeen häiden miettimiseen oli vielä vähemmän aikaa ja energiaa. Keväällä 2019 innostuin hetkellisesti hääjärjestelyistä, kun vanhempani olivat kuukauden vierailulla auttamassa lasten kanssa ja minulla oli tavallista enemmän aikaa muuhun kuin lastenhoitoon. Tuolloin varasimme hääpaikan ja kirkon ja löimme sen myötä lukkoon myös hääpäivämme. Ostin myös hääpuvun. Tuolloin häihin oli reilu vuosi aikaa ja ajattelin, että kunhan pääsisimme Suomeen vanhempiemme ja muiden läheisten lähelle, onnistuisin kyllä järjestämään itselleni aikaa hääpuuhailuun.Toisin kävi.Muutto mantereelta toiselle kaksosvauva-arjen keskellä oli vielä paljon kuormittavampi kokemus kuin olin pelännyt. (Olen kirjoittanut muutosta tarkemmin Amerikkaa ymmärtämässä -blogissani, joka kertoo elämästämme Yhdysvalloissa.) Lisäksi vauvamme nukkuivat todella rikkonaisia öitä ja olin niin univelkainen, että hädin tuskin selvisin päivästä toiseen. Ja kaiken tämän keskellä täysin odottamatta rakas isäni kuoli keuhkokuumeeseen.Sinä syksynä häät eivät juurikaan käyneet minulla mielessä. Olimme tilanneet Save the Date -kortit kesällä muutamia viikkoja ennen isäni kuolemaa, ja niinä ohikiitävinä hetkinä kun häitä syksyn mittaan ajattelin, tunsin piston sydämessäni siitä, ettei kortteja ollut vieläkään saatu postiin. Mietin stressaantuneena, onnistuisivatko vieraamme enää varaamaan majoitusta Hangosta siinä vaiheessa, kun saisimme kortit viimein postitettua. Postitimme kortit lopulta välipäivinä.Joulun aikoihin elämä alkoi kuitenkin voittaa. Lapset olivat oppineet nukkumaan öisin ja nukkuivat alkuun aiempia univelkojaan pois jopa 12 tunnin mittaisilla yöunilla. Minäkin sain taas nukkua, ja mikä ihmeellisintä, minulla oli iltaisin useampi tunti omaa aikaa.Kun alkuvuodesta pääsin viimein sukeltamaan häähattaraan, siellä uiskentelu oli juuri niin ihanaa kuin olin aina toivonutkin. Tuolloin häihin oli kuitenkin enää puolisen vuotta aikaa. Olin odottanut häiden järjestämistä melkein enemmän kuin itse häitä, ja päätin nauttia täysipainoisesti jäljellä olevasta ajasta. Siksi perustin myös tämän blogin, vaikka bloggaamisaika olikin jäämässä lyhyeksi ja oman ajan riittävyys huoletti.Siitä alkoi pikajuoksu. Käytin kaikki illat hääjärjestelyihin ja hääbloggaamiseen. Järjestelyt etenivät hyvin enkä ollut varsinaisesti stressaantunut aikataulusta, mutta hetkittäin surin sitä, ettei meillä ollutkaan enää aikaa haaveiluun tai kivojen pienten yksityiskohtien suunnitteluun kuten niillä...
Häät siirtyvät koronan vuoksi
Olemme päättäneet siirtää häämme kokonaan ensi vuoteen.Päätös ei ollut helppo, ja tuskailimme sen kanssa pitkän aikaa. Olimme kumpikin jo useita viikkoja sitten tulleet siihen tulokseen, että järjellä ajatellen siirto olisi meille ainoa oikea vaihtoehto. Kesti kuitenkin aikansa, ennen kuin olimme myös tunnetasolla valmiita tekemään päätöksen.Kaikkein tärkein syy siirtoon on riskiryhmään kuuluvien läheistemme turvallisuus. Emme missään nimessä halunneet saada aikaan tilannetta, jossa joku riskiryhmään kuuluva sairastuisi häissämme koronaviruksen aiheuttamaan covid19-tautiin. Emme myöskään halunneet, että riskiryhmäläiset joutuisivat jäämään häistämme pois. Esimerkiksi oma äitini kuuluu ikänsä puolesta riskiryhmään, enkä kestäisi ajatusta, ettei hän uskaltaisi olla mukana häissämme.Lisäksi siirtopäätökseen vaikutti se, että juhliimme on kutsuttu vieraita ulkomailta, ja hääkuvaajammekin on ulkomaalainen. Tämän vuoksi haluaisimme juhlia häitämme tilanteessa, jossa Suomen rajat ovat auki ja tänne voi matkustaa niistäkin maista, joita pandemia tällä hetkellä koettelee kovin. Vieraamme olisivat tulossa Yhdysvalloista ja Espanjasta, joissa koronatilanne on tällä hetkellä todella synkkä, ja pidimme lähes mahdottomana, että he voisivat tänä kesänä matkustaa. Osa vieraista oli jo itse ilmoittanutkin, että he siirtäisivät Suomen-matkansa ensi vuoden kesään riippumatta siitä, siirtäisimmekö me häät vai emme. Oli surullista luopua alkuperäisestä hääpäivästä. Päivä oli onneksi alun perin valikoitunut meille sattumanvaraisesti eikä sillä ollut sen suurempaa tunnearvoa kuin se, mitä oli ehtinyt kehittyä häitä suunnitellessa ja järjestäessä. Silti päivä oli alkanut tuntua omalta, ja siitä luopuminen teki kipeää.Eniten minua huolettaa se, että alkuperäisenä hääpäivänämme sattuisi olemaan aivan ihana sää mutta uutena hääpäivänämme sää olisi huono. Se olisi vähän sama juttu kuin jos olisi unohtanut lotota ja juuri sillä kerralla oma vakiorivi voittaisi. Mutta ei auta kuin toivoa, ettei niin käy!Sää on silti pikkuseikka sen rinnalla, miten paljon arvelemme koronan vaikuttavan häiden tunnelmaan. Tämä olikin kolmas syy siirtopäätökseemme: Uskomme, että juhlista tulee paljon ihanammat, jos koronaviruksen uhka on ensin väistynyt. Emme haluaisi häitä, joissa vieraat pitäisivät toisiinsa etäisyyttä tartunnan pelossa ja joista kuka tahansa läheinen saattaa viime hetkellä joutua jäämään pois, jos saa lieviä flunssan oireita. Sitten kun elämä lopulta palautuu normaaliksi ja ihmisten lähellä olo on taas turvallista, juhliminen tuntuu varmasti pitkän sosiaalisen eristyneisyyden jälkeen vielä paljon ihanammalta. Vaikka päätös oli vaikea, olemme vakuuttuneita siitä, että se oli meille oikea. Samaa vakuuttivat meille vieraamme, kun kerroimme päätöksestämme. Osa myös kiitteli sitä, että päätimme asian niinkin pitkällä varoitusajalla. (Teimme päätöksen jo reilu kuukausi sitten mutta päätimme kertoa asiasta blogissa vasta, kun olisimme tavoittaneet kaikki vieraat.)Halusimmekin tehdä ratkaista asian ajoin ennen kaikkea vieraittemme vuoksi. Kaukaa tulevat ovat jo joutuneet miettimään matkajärjestelyittensä mahdollista siirtoa, ja koska kukaan meistä ei asu...
Hääaskartelu ja ruuhkavuodet
Meidän häihimme ei näillä näkymin ole tulossa mitään itse askarreltua. Siihen on yksinkertainen syy: sen enempää meillä itsellämme kuin läheisillämmekään ei ole aikaa sellaiseen.Parikymppisenä jaksoin hyvin käydä ystävien hääaskarteluilloissa, vaikka en sentyyppistä askartelua suorastaan rakastanutkaan. Silloin minulla oli sekä aikaa että energiaa yli oman tarpeen, ja mikä tahansa syy tavata ystäviä oli hyvä syy.Ne päivät tuntuvat nyt kaukaisilta – muutenkin kuin koronan vuoksi. Nelikymppisillä niin aika kuin energiakin ovat yleensä syystä tai toisesta vähissä, ja moni onkin tarkka siitä, mihin vapaa-aikansa käyttää. Ystäviä tuli ennen poikkeustilaakin nähtyä harmillisen harvoin, kun kun heitä tapaa, haluaa tehdä jotain mahdollisimman mukavaa.Kukaan läheisistämme ei tietääksemme ole intohimoinen hääaskartelija, joten he tuskin missään vaiheessa odottivat innolla yhteisiä askartelutuokioita. Jos kuitenkin olisin yrittänyt kutsua ikäisiämme ystäviämme ja sukulaisiamme askarteluiltaan, osa olisi arvatenkin kieltäytynyt kutsusta, ja loppujen olisin pelännyt tulleen paikalle vastentahtoisesti velvollisuudentunnosta.Yksi poikkeustilaankin sopiva vaihtoehto olisi askarrella hääkutsuja ja -koristeita kahden kesken. Minun ja Samulin vapaa-ajasta suurin osa kuluu kuitenkin kohta puolitoistavuotiaiden kaksostemme kanssa. Uteliaat taaperot tutkivat mielellään kaikkea, joten ainoa mahdollisuus askarteluun olisi heidän nukkuessaan, ja askartelut pitäisi aina korjata pois näkyvistä ennen kuin kumpikaan heistä herää.Kun lapset nukkuvat, askartelu ei ole kummallakaan meistä ensimmäisenä mielessä – eikä toisena tai kolmantenakaan. Siinä kohtaa tekee mieli tehdä jotain rentouttavaa, eikä häiden vaatima sarjatuotantoaskartelu tunnu kummastakaan meistä sellaiselta.Käsin askarrellut kutsut ja koristeet ovat mielestäni usein todella hienoja, ja ne tuovat juhlaan ihanalla tavalla henkilökohtaisuutta, mutta en koe juhliemme menevän millään tapaa pilalle, jos meille ei tule sellaisia. Tässä elämäntilanteessa paljon tärkeämpää on pitää huolta siitä, että häiden järjestäminen ei kävisi meille itsellemme eikä läheisillemme yli voimien. Kuva: Adobe Stock...
Kosinta Havaijilla
Ensi syksynä kuluneeksi jo viisi vuotta siitä, kun Samuli kosi minua ihanan Havaijin-lomamme päätteeksi.Alle kaksi kuukautta aikaisemmin olimme viimein päässeet asumaan samalle mantereelle ja saman katon alle. Olin muuttanut Samulin luo Bostoniin ja jättänyt taakseni koko tutun elämäni: vanhempani, ystäväni, työn ja työyhteisön, synnyinkaupunkini Helsingin. Olin itselleni täysin luonteenvastaisesti hypännyt pää edellä tuntemattomaan luottaen siihen, että tiesimme kolmen kasvokkaisen tapaamisen ja kahdeksan kuukautta jatkuneiden päivittäisten nettipuheluiden perusteella, että halusimme viettää yhdessä loppuelämämme. Tiesin Samulin luottavan siihen yhtä sokeasti kuin minäkin, ja uskoin ja toivoin, että pian olisi kosinnan aika.Olimme päättäneet juhlistaa yhteisen Amerikan-taipaleemme alkua lomailemalla Havaijilla. Lähialuematkailusta ei missään nimessä ollut kyse, mutta molempia pitkään kiehtonut paratiisisaaristo oli silti huomattavasti lähempänä Bostonia kuin Suomea. Toisin kuin suurin osa Havaijin-matkaajista, valitsimme kohteeksemme saariston suurimman saaren, jonka virallinen nimi on saariston ja osavaltion lailla Havaiji mutta jota kutsutaan englanniksi myös nimellä Big Island. Emme myöskään keskittyneet pelkkään rantaelämään vaan vaelsimme tulivuorella, ajelimme sademetsässä ja ihailimme saarta helikopterilennolla. Päätös kosinnasta syntyi helikopterissa.Samulin oli tarkoitus odottaa uudenvuodenaattoa ja ensitapaamisemme vuosipäivää. Viimeisenä lomapäivänämme mieli kuitenkin muuttui.Olimme nousseet helikopteriin siinä toivossa, että näkisimme kuumaa laavaa, jonka näkemisestä olimme haaveilleet jo matkaa varatessamme. Tulivuori oli kuitenkin lomamme aikana rauhallinen, eikä laavavirtoja ollut näkyvissä paikoissa, joihin olisi päässyt jalkaisin tai veneellä niitä ihailemaan. Ainoa mahdollisuus pienenkään laavavirran näkemiseen oli ilmasta käsin – eikä sekään mitenkään välttämättä onnistuisi.Meillä oli onnea. Pilottimme onnistui löytämään paikan, jossa sulaa laavaa pulppusi maan pinnalle. Katselimme lumoutuneina yhdessä, kun mustaksi jähmettyneen ison laavakentän alta virtasi hätkähdyttävällä nopeudella keltapunahehkuinen puro maapallon sulaa ydintä.Sillä hetkellä Samuli tunsi minua kohtaan niin pakahduttavaa rakkautta, ettei halunnut odottaa enää hetkeäkään sitoutuakseen minuun loppuelämäkseen. Onneksi lennon jälkeen ohjelmassa oli retki paikkaan, joka sopisi täydellisesti kosintaan. Olimme menossa seikkailemaan saaren koillisosan sademetsiin ja ihailemaan vesiputouksia.Vesiputoukset ovat suuri rakkauteni. Pyrin niiden luo aina kun mahdollista. Vesiputousten katseleminen täyttää minut samaan aikaan pulppuavalla onnella ja syvällä rauhalla. En koe vastaavaa tunnetta missään muualla.Myös sademetsät ovat minulle rakkaita. Niiden rehevyys ja elinvoima tekevät minuun joka kerta valtavan vaikutuksen. Jos lomakohteessani on sademetsää, pyrin aina pääsemään sinne vaeltamaan tai ainakin kuljeksimaan.Sademetsän siimekseen kätkeytyvät vesiputoukset ovat minulle ihanimpia paikkoja maailmassa.Samuli tiesi tietenkin sen hyvin.Lisäksi vesiputouksilla oli jo ennen Havaijin-matkaa ollut meidän tarinassamme tärkeä merkitys. Sanoimme ensimmäistä kertaa toisillemme ääneen ”Rakastan sua” ensitreffeillämme Islannissa upean jäisen Gullfoss-vesiputouksen äärellä.Kosinnalle olisi siis vaikea – jollei mahdoton – keksiä parempaa paikkaa kuin sademetsän keskellä virtaava vesiputous. Jäisellä tulivuorisaarella täyteen liekkiinsä roihahtanut rakkaus sinetöitäisiin trooppisella tulivuorisaarella lupauksella yhteisestä loppuelämästä. Sademetsäretkemme pääkohde oli ’Akaka Falls...
Vihkisormuksen valinta epätyypilliseen kihlasormukseen
Aloitin vihkisormukseni miettimisen heti, kun kihlasormukseni oli saatu valittua, hankittua ja pujotettua sormeeni.Koska kihlasormus oli koristeellinen ja koukeroinen, sen rinnalle piti saada jotakin muuta kuin yksinkertaisen suoralinjainen rivisormus. Jos kuitenkin vihkisormuskin olisi koukeroinen, koukeroiden pitäisi sopia yhteen. Epäilin, ettei suurin osa maailman sormuksista mielestäni sopisi yhteen ihanan kihlasormukseni kanssa. Projektista saattaisi siis tulla vaikea.Kävin katsomassa vihkisormuksia Bostonin keskustassa DePriscossa, josta kihlasormukseni oli ostettu. Hylkäsin kaikki myymälässä näkemäni sormukset suoralta kädeltä. Minua sillä kerralla palvellut myyjäkin sanoi suoraan, ettei olisi helppo löytää vihkisormusta, joka täydentäisi kihlasormustani eikä vähentäisi sen tehoa.Kotimatkalla viestittelin Samulille näin: ”Mietin, että tää sormus on ihan kuin me: sille ei ole helppo löytää paria kun se on niin harvinaislaatuinen ja ihana ja tarvitsee rinnalleen jotain yhtä ihmeellistä.” Sormukseni valmistaneella Valinalla oli ongelmaan tarjolla ratkaisu: kihlasormukselleni oli varta vasten suunniteltu pari. Kihlasormukseni kanssa yhteensopivaksi suunnitellun vihkisormuksen luvattiin istuvan täydellisesti kihlasormuksen muotoihin.Ajatus oli mielestäni erinomainen. Koska vihki- ja kihlasormusta käytetään yleensä yhdessä, käy järkeen suunnitella ne alun perinkin kokonaisuudeksi. Näin toki tekevät monet muutkin kuin Valina, myös monet suomalaiset korusuunnittelijat.Asiassa oli kuitenkin yksi iso mutta: sormus oli mielestäni ruma.Rumaa sormusta en tietystikään missään nimessä halunnut, vaikka se sopisi kuinka täydellisesti kihlasormukseni muotoon. Helpoin ratkaisu ei siksi valitettavasti ollutkaan hyvä.Päätin tutustua Valinan muihin vihkisormuksiin. Osa heidän kihlasormuksistaan on samantyylisiä kuin minun sormukseni, joten elättelin toivoa, että vihkisormusten joukosta löytyisi jokin toinen sormus, joka olisi minusta kaunis ja sopisi tyylin puolesta yhteen kihlasormukseni kanssa.Löysinkin pian etsimäni. Erääseen toiseen kihlasormukseen suunniteltu vihkisormus oli yksinään kuvankaunis ja tyyliltään samanlainen kuin kihlasormukseni. DePriscon vakiomyyjämme Aaron tilasi valitsemani sormuksen mallikappaleen myymälään minulle sovitettavaksi. Olin innoissani mutta myös hermostunut. Sopisivatko sormukset yhteen?Kun mallisormus saapui, säntäsin heti kauppaan sovittamaan sitä. Samuli olisi päässyt mukaan vasta useita päiviä myöhemmin, enkä malttanut jäädä odottamaan.Sormus oli yksinään juuri niin kaunis kuin olin toivonutkin. Pujotin sen sormeeni kihlasormuksen rinnalle ja räpsin innoissani Samulille kuvia. Sormukset sopivat tyylin puolesta yhteen erinomaisesti.Samulille on tyypillistä huomata pienetkin yksityiskohdat, joille minä olen usein täysin sokea. Niinpä hän huomasi heti jotain, mikä minulta oli mennyt täysin ohi: sormusten muodot eivät istuneet yhteen.Asia vaivasi Samulia, ja kun hän mainitsi siitä, se alkoi vaivata myös minua. Se oli hirveä pettymys, olinhan jo ehtinyt iloita siitä, että vihkisormukseni olisi löytynyt.En tiennyt, mitä ajatella. Pelkäsin, etten koskaan löytäisi kihlasormukselleni paria.Palasimme toisena päivänä myymälään katsomaan sormusta yhdessä – onneksi! Sillä kerralla Samuli asetteli sormukset sormeeni ja katsoi tarkasti, miten päin kummankin sormuksen kuuluisi olla. Olin ihmeissäni. Olin luullut sekä kihlasormukseni että vihkisormuksen olevan vaaka-akselinsa suhteen...
Sulhanen osallistuu hääpuvun valintaan
Kun tapasin Samulin ensi kertaa, pidin heti hänen pukeutumistyylistään. Hänen asunsa ei ollut erikoinen tai huomiota herättävä, mutta se sopi hänelle erinomaisesti ja kaikesta näki, että tyyli oli huolella harkittu ja yksittäiset vaatekappaleet ajatuksella valittu. Olin tavannut miehen, joka halusi ja osasi näyttää hyvältä – ja se vetosi minuun.Oma asuni vaaleanpunaisine glitterkorkokenkineen oli näyttävä ja kiinnitti heti sisään astuessani Samulin huomion. Hän taisi ihastua minuun jo ennen kuin olin sanonut sanaakaan.Kun hääpari on yhteisen taipaleensa alussa tällä tavoin kiinnostunut toisistaan osin ulkonäön ja vaatteiden vuoksi, tulee hääpäivän tyylistäkin helposti otettua enemmän paineita kuin jos tällaiset pinnalliset, ulkoiset seikat olisivat aina olleet parisuhteessa toissijaisia tai jopa yhdentekeviä.Pidän siitä, että Samulilla on selkeä näkemys omasta tyylistään. Kolikon kääntöpuoli on, että hänellä on selkeitä näkemyksiä myös minun pukeutumisestani. Kävimme hiljattain esimerkiksi tällaisen keskustelun:Minä (näytän Instagramista hääpuvun kuvaa): Nyt on tullut muotiin tällaiset disneyprinsessamekot.Samuli: Hyi.Minä (näytän toista kuvaa): Tää prinsessamekko on musta ihan erityisen kaunis.Samuli: Hyi.Minä (näytän kolmatta kuvaa): Tällaiset ihanat pitsihihat ovat myös nyt muotia.Samuli: Hyi.Keskustelu loppui siihen, sillä aloin nauraa katketakseni. Näemmä tässä ei tarvitse pelätä, että alkaisin haikailla jo ostamani hääpuvun tilalle viimeisimmän muodin mukaista häämekkoa. Samulin innostus uusimmista muotitrendeistä oli niin valtavaa, että jos vaihtaisin hääpukuni muodikkaampaan, first look -kuviin saattaisi tallentua liikutuksen kyynelten sijaan sulhasen järkyttynyt irvistys. Sattuneesta syystä minulle oli alusta alkaen selvää, että Samuli osallistuisi jollakin tavalla hääpukuni valintaan. Katselin ennen morsiusliikkeeseen menoa pukujen kuvia netistä ja näytin hänelle pukuja, joista pidin. Tässä vaiheessa Samulin kommentit olivat paljon yksityiskohtaisempia kuin pelkkä ”hyi”, ja sain niiden perusteella varsin hyvän käsityksen siitä, mistä hän piti ja mistä ei.Samuli kiinnitti heti ensimmäisellä katselukierroksella huomiota pieniinkin yksityiskohtiin, jotka minulta olivat jääneet täysin huomaamatta. Se on meille tyypillinen luonne-ero: Samuli huomaa arjessakin jatkuvasti pieniä yksityiskohtia, kun taas minä uppoudun helposti omiin ajatuksiini enkä aina huomaa edes isoja esineitä. Kerran pakohuonepelissä minulla kesti ainakin vartti huomata, että keskellä huonetta oli ostoskärryt.Kun menin ensimmäistä kertaa sovittelemaan pukuja, olimme Samulin kanssa valinneet yhdessä morsiuspukuliikkeen nettisivuilla olevista kuvista kaksi pukua, joista pidimme molemmat. Vaikka meillä oli molemmilla voimakkaita mielipiteitä puvuista, meillä on onneksi riittävässä määrin samanlainen maku siihen, että olimme löytäneet helposti kaksi molemmille mieluisaa pukua. Toinen niistä oli se, johon liikkeessä rakastuin mutta joka osoittautui liian kalliiksi.Kun aloin etsiä edullisempaa vaihtoehtoa, Samulin oli vaikeampaa päästä sanomaan mielipiteensä. Poistohintaisista alennuspuvuista ei voinut katsella etukäteen kuvia netistä, vaan ne näki vain paikan päällä liikkeessä. Minun puolestani olisimme voineet toimia perinteiden vastaisesti ja käydä morsiusliikkeessä yhdessä, mutta koska meillä...
Kampaus maistraattivihkimiseen tai muuhun hääjuhlasta erilliseen vihkimiseen – vinkkejä koronamorsiamille osa 3
Kaupallinen yhteistyö: NinkaJos vihkivalat on tarkoitus vannoa eri päivänä kuin häitä juhlitaan, morsian ja sulhanen joutuvat tai pääsevät tekemään tuplamäärän päätöksiä häätyylistään: Halutaanko vihkimiseen sama vai eri tyyli kuin hääjuhlaan? Jos halutaan, onko se käytännössä mahdollista? Jos ei, kuinka juhlavasti vihkimiseen halutaan laittautua?Tänä vuonna vihkimisen ja hääjuhlan erottaminen toisistaan on paljon yleisempää kuin tavallisesti, kun hääparien suunnitelmat ovat menneet uusiksi koronavirusepidemian vuoksi, ja moni on päättänyt siirtää hääjuhlan mutta mennä silti vihille alkuperäisen suunnitelmansa mukaisena päivänä. Toisin kuin yleensä, monilla tämän vuoden hääpareilla vihkimisen ja hääjuhlan välissä ehtii kulua useita kuukausia tai jopa vuosia, mikä saattaa vaikuttaa häätyylistä tehtäviin päätöksiin. Lisäksi koronavirusepidemia vaikuttaa surullista kyllä monen hääbudjettiin esimerkiksi lomautusten myötä, jolloin vihkimisen tyyli joudutaan suunnittelemaan toivottua tiukemman budjetin ehdoilla.Sosiaalisessa mediassa moni koronamorsian pohdiskelee muun muassa sitä, miten saisi hiuksistaan juhlavat sekä vihkimiseen että hääjuhlaan, vaikka budjetti ei sallisi kahden hääkampauksen teettämistä. Vihkikampauksella voi olla paljonkin merkitystä esimerkiksi siinä tapauksessa, että pari on päättänyt videoida vihkimisen hääjuhlassa näytettäväksi, livestreamata sen häävierailleen tai otattaa hääpotrettinsa vihkipäivänään.Alla on kolme ideaa morsiamelle, joka haluaisi vihkikampauksensa poikkeavan arkityylistään mutta joka ei voi tai halua maksaa kahdesta hääkampauksesta. 1. Koekampauksen teettäminen vihkipäivänäMikäli hääjuhlaan teetettävään hääkampaukseen on tarkoitus kuulua koekampaus, olisiko se mahdollista tehdä vihkipäivänä? Tämä idea toiminee parhaiten, jos morsiamella on haluamastaan kampauksesta hyvin varma visio tai jos vihkimisen ja hääjuhlan välissä ei ole tarkoitus kulua hirveän pitkää aikaa – muuten vaarana on, että morsiamen mieli ehtii muuttua kampauksen suhteen koekampauksen ja hääjuhlan välissä.Jos pääset koekampaukseen vihkipäivänäsi, voisitko tukea kampaajaasi vaikeana aikana maksamalla hääkampauksesi tai ainakin osan siitä jo koekampauksen yhteydessä? 2. HiuskoruKauniilla hiuskorulla saa näyttävyyttä yksinkertaiseenkin kampaukseen. Osaisitko tehdä itse kampauksen, joka hiuskorun ansiosta saisi kuvien, videon tai livestreamin katsojat huokailemaan ihastuksesta? Jos kampa ei omassa kädessäsi pysy, kenties voisit saada yksinkertaisen kampauksen tekoon apua joltakulta, jonka on tarkoitus olla läsnä vihkimisessä, kuten kaasoltasi tai äidiltäsi.Jos hankit vihkimistä varten hiuskorun, voit käyttää sitä myöhemmin myös varsinaisessa hääkampauksessasi. Tällöin vihkimisen ja hääjuhlan kampausten välillä on kiva yhteys, vaikka ne olisivat muuten tyyliltään aivan erilaiset.Kun valitset suomalaisen korutaiteilijan suunnitteleman ja valmistaman hiuskorun, tuet ostoksellasi kotimaista pienyrittäjää. Lisäksi läheltä tuleva koru saapuu varmemmin perille ajoissa ennen tärkeää päivääsi kuin kaukomailta tilattu – jopa tällaisena poikkeuksellisena aikana, kun kansainvälistä lento- ja laivaliikennettä on rajoitettu voimakkaasti.Aivan ihania kotimaisia hiuskoruja suunnittelee ja valmistaa esimerkiksi Ninka, jonka kanssa tämä postaus on toteutettu yhteistyössä. Postauksen kuvissa näkyy muutamia esimerkkejä Ninkan laajasta valikoimasta. 3. PikakampausVoisiko hääkampaajasi tai joku muu kampaaja tehdä sinulle edullisen pikakampauksen vihkimistä varten? Pikakampaus...
Lapsia häävieraina – miten juhlat saa sujumaan?
Häihimme on kutsuttu päätähuimaavat 45 lasta. Aikuisia on kutsuttu 90, eli vieraista tasan kolmasosa on lapsia. Uskokaa tai älkää, tähän suhdelukuun pääsemiseksi jouduimme karsimaan lapsia alkuperäiseltä kutsuvieraslistalta. Sen siitä saa, kun menee naimisiin vasta nelikymppisenä. Häävieraistamme suurin osa on lapsiperheitä.Niin ihania kuin ystäviemme ja sukulaistemme lapset ovatkin, olemme rehellisesti sanottuna hieman kauhuissamme siitä, mitä noin suuri lapsilauma voi yhdessä saada aikaan. Silti emme halunneet juhlia pelkästään aikuisten kesken. Meillä on itselläkin lapsia, ja oli alusta alkaen selvää, että he pääsisivät mukaan juhlimaan häitämme. Kutsuttujen joukossa on monta muutakin meille läheistä ja tärkeää lasta, joiden läsnäolo häissämme on meille ihan yhtä merkityksellistä kuin aikuisten vieraittemme.Kun lapsivieraita on paljon, heidät kannattaa mielestäni ottaa alusta alkaen huomioon häiden suunnittelussa, jotta juhlista saadaan hauskat niin lapsille kuin aikuisillekin. Joitakuita ärsyttää ajatus lasten huomioimisesta erikseen, mutta itse olen vakaasti sitä mieltä, että lapsivieraiden viihtyminen on hääparin itsensä ja kaikkien muidenkin juhlaan osallistuvien etu riippumatta siitä, onko heillä itsellään lapsia. Onnelliset lapset levittävät ympärilleen kuplivan iloista juhlatunnelmaa, kun taas itkevien ja kiukuttelevien lasten laumalla on valta pilata juhlat aikuisiltakin.Alle olen koostanut asioita, jotka vaikuttavat hääjuhlan sujuvuuteen, kun vieraiden joukossa on lapsia. Tarkoitukseni on käsitellä osaa alla olevista teemoista myöhemmin laajemmin erillisissä postauksissa ja täydentää alle linkkejä sitä mukaa, kun kirjoitan aiheesta lisää. 1. Lasten ruokailuNälkäinen lapsi on kärttyinen lapsi. Hääjuhlan ruokalistaa laatiessa kannattaa miettiä erikseen, miten varmistetaan, että mahdollisimman moni lapsi saa aterialla vatsansa täyteen. Tavoitteena on täyttää lasten vatsat kunnon ruualla eikä pelkällä kakulla ja karkilla, jotta he eivät villiinny sokerista. 2. Lasten ajanvieteJuhliin voi järjestää lasten nurkkauksen leluineen ja peleineen ja jopa palkata lastenhoitajan tai lasten viihdyttäjän. Pientä ajanvietettä voi järjestää myös lasten istumapaikoille tai ujuttaa juhlan ohjelman sekaan erillisen lapsille suunnatun ohjelmanumeron. 3. SyöttötuolitJos juhliin kutsutaan oikein pieniä lapsia, juhlapaikalla tarvitaan syöttötuoleja. Vanhemmilta voi kysyä vaikkapa ilmoittautumisen yhteydessä, tarvitseeko heidän lapsensa syöttötuolin. Jos tuoleja tarvitaan useita, edes ravintolahäissä ei voi laskea kysymättä sen varaan, että niitä on tarpeeksi. 4. Vaipanvaihtopiste ja pottaKaikilla juhlapaikoilla ei välttämättä ole valmiina vaipanvaihtopistettä ja pottaa. Pienimpien vieraiden ja heidän vanhempiensa kannalta ne ovat kuitenkin erittäin tarpeellisia. Jos tällaista ei juhlapaikalla entuudestaan ole, voisivatko he järjestää asian tai voisitteko järjestää sen itse? 5. Vanhemmille viestiminenLapsiperheen valmistautuminen juhlaan on helpompaa, jos vanhemmat tietävät, millä tavalla lapset on otettu huomioon juhlan suunnittelussa. Jos esimerkiksi lapsille ei ole tarjolla kovin paljon erillistä ajanvietettä, vanhempia voi pyytää ottamaan itse kotoa mukaan oman lapsensa mielen mukaista viihdykettä. Vanhemmat voivat myös varata lapselleen mukaan eväitä, mikäli heille on kerrottu ennalta...
Morsiusviitta – kuin huntu mutta parempi
Vaikka minulle oli alusta alkaen hyvin selvää, etten haluaisi hääasuuni huntua, yksi asia siinä päätöksessä alkoi matkan varrella harmittaa: pitkällä, liehuvalla hunnulla olisi ollut kiva leikitellä hääpotretteja ottaessa.Hääinspiraatiokuvia selaillessani olen nähnyt lukemattomia upeita kuvia, joissa huntu liehuu tuulessa. Hienoimmat niistä saivat minut melkein harkitsemaan huntuasiaa uudelleen – mutta vain melkein.Eräänä iltana häälehtiä selaillessani löysin yhtäkkiä jotain, mitä en ollut edes tiennyt etsiväni: täydellisen vaihtoehdon hunnulle.Mennään naimisiin -lehden vuoden 2018 numerossa morsiuspukeutumisen trendejä esittelevässä jutussa oli kuva pitkästä, liehuvasta viitasta, joka jätti mallin hartiat ja käsivarsien yläosan kokonaan paljaiksi. Viitassa oli puolipitkät hihat, jotka alkoivat hauiksen kohdalta ja jatkuivat toiselta puolelta kyynärtaipeeseen ja toiselta puolelta ranteisiin.Se oli täydellinen. Toisin kuin huntu, tällainen viitta ei söisi pukuni tai kampaukseni tehoa. Se ei peittäisi minua eikä siihen liittyisi niitä mielikuvia, jotka minua hunnuissa vaivaavat. Kuvissa se kuitenkin liehuisi yhtä ihanasti kuin huntu.Viitta tuntui kaikin puolin meidän häihimme sopivalta. Jutun koostanut toimittaja oli selvästikin saanut siitä samanlaisia mielleyhtymiä kuin minäkin, sillä hän oli kirjoittanut kuvatekstiin näin: ”Kanna minut aaltoihin! Pitkä käsivarsille kiinnittyvä viitta suorastaan huutaa kuohuvaa merta, rantahiekkaa ja auringonlaskutuulta.” Meidän hääkuvamme on tarkoitus ottaa hiekkarannalla meren äärellä, joten teksti oli kuin minulle kirjoitettu.Katsoin, mitä tietoja lehdessä oli viitasta kerrottu. Siinä oli vain yksi sana: Pronovias.Niinpä tietysti.Ensin olin rakastunut Pronoviasin hääpukuun ja joutunut luopumaan unelmastani puvun hinnan vuoksi. Viittakin olisi ihan varmasti aivan tuhottoman kallis.En löytänyt viittaa Pronoviasin verkkosivuilta ja ajattelin, ettei sitä välttämättä enää edes valmisteta, olihan selaamani lehti parin vuoden takaa.Päätin kuitenkin ottaa yhteyttä Stockmannin White Dress -hääpukuliikkeeseen, joka on Pronoviasin myymälähaun mukaan tällä hetkellä pääkaupunkiseudun ainoa heidän merkkiään edustava liike. Samalla kertaa lähetin sähköpostia moneen muuhunkin helsinkiläiseen hääpukuliikkeeseen ja kyselin, olisiko heillä mitään samantyyppistä. Liitin viestiini lehden sivusta nappaamani kuvan.White Dressistä vastattiin, että viittaa olisi saatavana heidän kauttaan. Sen hinta oli 1090 euroa.Yli tuhat euroa. Viitasta, jossa ei ole minkäänlaista pitsiä, kirjailua tai koristelua. Ei strasseja, ei helmiä, ei kultalankoja.Liian kallis hääpuku-unelmani maksoi White Dressissä 2590 euroa. Sen hinnan voin jotenkin vielä käsittää. Tuhat euroa noin yksinkertaisesta viitasta menee kerta kaikkiaan yli ymmärrykseni.Kuulemma hinta on niin korkea siksi, että viitta kuuluu Pronoviasin Atelier-mallistoon. Se ei mielestäni ole erityisen hyvä selitys. En uskalla edes arvata, paljonko Atelier-malliston puvut maksavat…Myymälässä olisi ollut muita, edullisempia viittoja, mutta koronapoikkeustilan vuoksi minun ei ollut mahdollista lähteä niitä sovittelemaan, joten viittaprojekti kaatui ainakin toistaiseksi siihen.Jatkan tuumailua. Kenties tähän asiaan löytyy vielä jokin muu ratkaisu. Yläkuva: Tämä viitta sopisi ihanasti talvihäihin. Kuvaaja nimimerkki ardni Adobe Stock -kuvapalvelussa. Alempi kuva: Valokuva Mennään...