Vihkiminen sittenkin jo ennen hääjuhlaa?
Perjantaina Ilta-Sanomien lööppi julisti, että koronarajoitukset saattavat jatkua juhannukseen saakka. Uusi hääpäivämme on kesäkuussa ennen juhannusta. Aloin miettiä, pitäisikö minun vähitellen päästää irti ajatuksesta, että meidät vihittäisiin kaikkien häävieraittemme silmien edessä. Kuten olen aiemmin täällä kertonut, Samuli olisi halunnut mennä naimisiin jo vuosia sitten, vaikka hääjuhla olisikin järjestetty vasta paljon myöhemmin. Minulle taas on ollut sydämen asia, että vihkimisemme olisi osa hääjuhlaamme. Samuli suostui minun mielikseni siihen, että siirsimme ensi kesälle paitsi hääjuhlan myös itse naimisiinmenon. Viime viikkoina olen kuitenkin alkanut epäillä, voimmeko viettää häitämme vielä ensi kesänäkään. Olin pitkään toiveikas sen suhteen, että koronavirusrokote saataisiin kevään aikana Yhdysvalloissa niin laajaan levitykseen, että amerikkalaiset vieraamme ehtisivät sen saada ja pääsisivät matkustamaan Suomeen. Toivoin myös, että Suomessa ainakin riskiryhmiin kuuluvat saataisiin rokotettua. Jos nuo toiveet toteutuisivat ja jos virusta olisi viime kesän tapaan ensi kesänäkin liikkeellä vain vähän, haluaisimme varmaankin pitää kiinni nykyisestä hääpäivästämme. Jos kuitenkin tilanne on ensi kesänä olennaisesti sama kuin viime kesänä, emme varmaankaan halua juhliamme viettää. On edelleen täysin mahdollista, että häämme voivat toteutua kesäkuussa. Ilta-Sanomien jutunkin sanoma oli, että lähiviikkoina tai edes -kuukausina tilanne ei ole muuttumassa. Juhannus oli nostettu otsikkoon konkretisoimaan, että koronavirusta joudutaan varomaan pitkälle ensi vuoteen. Tosiasiassa kukaan ei pysty tässä vaiheessa ennustamaan, miltä pandemian tilanne näyttää juuri meidän hääpäivänämme. Silti leikittelin tänä viikonloppuna ajatuksella, että erottaisimme sittenkin vihkimisen ja hääjuhlan toisistaan: menisimme naimisiin jo tänä talvena ja siirtäisimme hääjuhlaa tarpeen mukaan aina uudelleen niin pitkään, että pandemia on selätetty ja häitämme voidaan juhlia virusta miettimättä. Yllättävää oli, että ajatusleikki alkoi tuntua aika mukavalta, jopa innostavalta. Pääsisimme viimein naimisiin ja vuosia jatkunut odottelu loppuisi. Saisimme kaksi ikimuistoista, ihanaa päivää. Jotain tapahtuisi jo nyt, ihan tässä lähitulevaisuudessa, sen sijaan, että hääunelmamme karkaisivat vain kaiken aikaa kauemmas. Haaveilin, että Hangon seurakunta suostuisi järjestämään meille avioliiton siunauksen siinäkin tapauksessa, että myös vihkimisemme tapahtuisi luterilaisessa kirkossa. Ajattelin, että voisimme valita vihkipäiväksemme arkipäivän ja mietin mielessäni, että talvella arkena voisimme lyhyelläkin varoitusajalla saada vihkikirkoksemme jonkin Helsingin ihanimmista kirkoista. Kuvittelin herkkää seremoniaa vain kaikkein lähimpien kesken. Katselin käytettyjä hääpukuja ja unelmoin, että saisin Samulin ylipuhuttua siihen, että ostaisin vihkipäiväämme varten toisen hääpuvun… Jos todella päättäisimme mennä tänä talvena vihille, joutuisin varmasti vielä tekemään paljon surutyötä siitä, ettei alkuperäinen unelmani vihkimisestä kaikkien rakkaittemme keskellä toteutuisikaan. Oli kuitenkin hienoa huomata, että pystyin näkemään siinäkin ratkaisussa hyviäkin puolia. Vuosikymmeniä mielessä hellittyjä hääunelmia ei ole helppo muuttaa, mutta ehkä sekin on kuitenkin mahdollista. Kuva StockSnap Pixabaystä...
Kaasojen mekot – tämän vuoksi emme tavoittele yhtenäistä tyyliä
Kaupallinen yhteistyö: Mecco Minulle oli alusta alkaen selvää, että en pyytäisi kaasojani pukeutumaan yhteensopiviin asuihin. En valitsisi heille kaikille samanlaista mekkoa tai edes teemaväriä. Matkan varrella aloin kuitenkin hieman katua päätöstäni – mutta sitten muistutin taas itselleni, miksi minulla alun perin oli asiasta niin vahva mielipide. Blogi- ja instakuvat yhtenäisen tyylin mukaan pukeutuneista kaasoista morsiamen ympärillä ovat usein todella upeita. Minulle on kuitenkin vielä tärkeämpää, että kaasoni saavat pukeutua juhlaamme varten asuihin, joissa heillä itsellään on hyvä olla. Meillä on kaikilla ihan erilainen vaatemaku, enkä usko, että kaasoni tuntisivat itseään omaksi itsekseen minun valitsemissani vaatteissa. Muutenkin olen sitä mieltä, että täsmälleen samanlaiset mekot näyttävät harvoin yhtä hyvältä kaikkien kaasojen päällä. Päädyttyäni kerran sattumalta Mecco-iltapukuliikkeen sivuille aloin kuitenkin leikitellä ajatuksella, että kaasoillani olisi eri malliset mutta samanväriset, samasta kankaasta tehdyt iltapuvut. Meccon konsepti soveltuisi tuon vision toteuttamiseen täydellisesti, sillä heillä asiakas valitsee erikseen mekkonsa mallin ja kankaan värin. Mallivaihtoehtoja on yli neljäsataa, joten kunhan yhteiseksi valittu väri ja kangas olisivat kaikille kaasoille mieluiset, jokainen heistä varmastikin löytäisi vartalolleen ja tyyliinsä sopivan mekon. Näin pystyisi rakentamaan upean, yhtenäisen tyylin, jossa jokainen kaaso voisi esiintyä edukseen. Erään ystäväni häissä näin oli tehtykin, ja kaasot näyttivät todella kauniilta Mecco-mekoissaan. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen nopeasti, sillä en halua pyytää kaasojani hankkimaan uutta mekkoa häitämme varten. Olemme kaikki jo nelikymppisiä, ja kaappeihimme on ehtinyt kertyä sen verran paljon vaatteita, ettei kaasoilua varten ostettu mekko välttämättä pääsisi enää uudelleen käyttöön. Ekologisuus ja turhien hankintojen välttäminen ovat kaasoilleni tärkeitä asioita, eikä mekon ostaminen pelkästään häitämme varten niin ollen sopisi heidän arvomaailmaansa. Yksi kaasoistani järjestää parhaillaan myös omia häitään, ja hän aikoo valita hääpukunsakin niin, että voi käyttää sitä uudelleen vielä monet kerrat. Myöskään yhteinen teemaväri ei tunnu meidän tapauksessamme välttämättä hyvältä ajatukselta, sillä minulla ja kaasoillani on kaikilla varsin erilainen maku myös värien suhteen. Jos minä valitsisin värin, loogisin valinta olisi vaaleanpunainen. Se on lempivärini, ja käytän sitä niin usein, että siitä on muodostunut minulle eräänlainen tavaramerkki. Vaaleanpunaista on tarkoitus olla tehostevärinä mukana myös häätyylissäni, ja vaaleanpunaiseen pukeutuneet kaasot sopisivat kauniisti yhteen minun asuni kanssa. Vaaleanpunainen on kuitenkin mielipiteitä jakava väri, jota läheskään kaikki eivät halua käyttää. Se on myös tyttömäinen väri, jota kaikki nelikymppiset naiset eivät todellakaan koe omakseen. Minulla se toimii iästäni huolimatta, koska että vaaleanpunaisen käyttö on luonteva osa identiteettiäni, ja se paistaa minusta kauas. En kuitenkaan haluaisi pukea vaaleanpunaiseen ketään, joka ei kyseistä väriä oma-aloitteisesti käytä. Voisimme toki valita kaasojen asuihin jonkin toisenkin yhtenäisen värin. Emme ole Samulin kanssa suunnitelleet häitämme väripaletti edellä, joten...
Lasten ruokailu häissä
Meidän häihimme on kutsuttu päätähuimaavat 45 lasta, ja meille on ollut alusta alkaen selvää, että pyrimme ottamaan lapsivieraiden viihtymisen mahdollisimman hyvin huomioon juhlamme suunnittelussa. Tämä näkyy muun muassa ruokailussa. Buffet olisi lasten kannalta siitä hyvä ratkaisu, että vanhemmat (tai isommat lapset itse) pystyisivät keräämään jokaisen lapsen lautaselle vain sellaisia ruokia, joita arvelevat tämän syövän mielellään. Toisaalta kuitenkin buffet hidastaa ruokailua – varsinkin silloin, kun vieraita on paljon ja heidän joukossaan on lukuisia pieniä lapsia, jotka eivät pysty vielä itse ottamaan ruokaa itselleen. Hidas ruokailu olisi meidän mielestämme huono juttu kahdestakin lapsivieraisiin liittyvästä syystä: Ensinnäkin yritämme rakentaa ohjelman niin, että kaikki vieraamme pääsisivät seuraamaan ohjelmaa ainakin häätanssiin asti, vaikka osa joutuneekin lähtemään juhlasta aikaisin lapsia nukuttamaan. Se on osoittautunut aika vaikeaksi tehtäväksi siinäkin tapauksessa, että ruokailua nopeutetaan pöytiin tarjoilulla. Toisekseen pelkäämme, että lapset tulisivat ruokaa odotellessaan kärttyisiksi. Itse muistan aikuisenakin joskus pinnani alkaneen kiristyä häissä harmillisesti, kun olen päässyt buffettiin viimeisten joukossa, ja odotusaika on tuntunut nälkäisenä kohtuuttoman pitkältä. Pöytiin tarjoilu tuntui lisäksi muutenkin meille paremmalta vaihtoehdolta. Se sopii glamour-teemaamme buffetia paremmin, ja hääpaikkamme Hangon Casinon meille laatimista menuehdotuksista innostuimme enemmän niistä vaihtoehdoista, jotka oli suunniteltu pöytiin tarjottavaksi. Casinon yhteyshenkilömme ehdotti, että tarjoaisimme kaikille lapsille joko lastenannoksen aikuisten menusta tai oman erillisen lastenruuan kuten lasagnen. Pyysimme kuitenkin, että lapsille olisikin tarjolla molemmat vaihtoehdot, ja perheet saisivat häihin ilmoittautuessaan kertoa, ottaisivatko heidän lapsensa erillistä lastenruokaa vai aikuisten kanssa samaa. Kutsuttujen joukossa on lapsia taaperosta teiniin, ja arvelimme, että moni pienemmistä lapsista söisi mieluummin muuta kuin aikuisten juhlaruokaa, kun taas isommille lapsille ja nuorille voisi olla pettymys, jos he saisivat arkisempaa lastenruokaa aikuisten herkutellessa vieressä. Ehdotuksemme sopi Casinolle hyvin. Valitsimme lastenruuaksi lihapullat, sillä toisin kuin lasagne, ne toimivat myös taaperoiden sormiruokana. Lihapullien lisäksi lastenruuan valinneet saavat ranskanperunoita tai perunamuusia sekä kurkku- ja porkkanatikkuja. Iloksemme Casinolla oli lasten ruokailun käytännön järjestelyt hyvin pitkälle mietittynä jo valmiiksi. Heidän ehdotuksensa mukaisesti erilliset lastenruuat tarjoillaan pöytiin isoissa tarjoiluastioissa sen sijaan, että keittiössä koostettaisiin jokaiselle lastenruuan valinneelle valmis annos. Näin jokainen voi poimia lautaselleen vain mieluisia ruokia ja vaikuttaa annoksen kokoon. Jos lastenruokaa jää yli, sitä saavat ottaa vapaasti myös päämenun valinneet – esimerkiksi ne lapset, jotka halusivat syödä aikuisten kanssa samaa, mutta joiden on juhlassa sittenkin alkanut tehdä mieli vaikkapa ranskanperunoita tai kurkkutikkuja. Olennaista on myös, että lastenruuat tuodaan pöytiin jo alkupalojen kanssa. Näin minimoidaan nälkäkiukku ruokaa odotellessa ja annetaan pienimmille tarpeeksi aikaa syödä omassa tahdissaan. Jälkiruoka on häissämme kaikille sama. Hääkakkuumme on tulossa eri makuisia kerroksia, ja pyrimme suunnittelemaan makuvaihtoehdot niin, että tarjolla olisi...
Amerikkalaiset häät – miten ne eroavat suomalaisista?
Muutama vuosi sitten pääsimme Samulin kanssa vieraiksi amerikkalaisen ystäväpariskuntamme häihin. Yhden kokemuksen perusteella ei toki pidä tehdä yleistyksiä amerikkalaisista häistä, mutta ainakin näissä häissä moni asia oli toisin kuin mihin olen Suomessa tottunut. 1. Vihkijänä sulhasen isä Ystäviemme häät olivat uskonnottomat. Vihkijänä ei kuitenkaan ollut suomalaisen siviilivihkijän tapainen virkamies vaan sulhasen isä. Tapa oli minulle tuttu tv-sarjoista, mutta Yhdysvalloissa asuessani opin, että se on vain joidenkin osavaltioiden erikoisuus. Läheskään kaikkialla maassa vihkioikeuden hankkiminen ei onnistu niin helposti, että kuka vain läheinen voisi saada luvan vihkiä parin juridisesti pätevään avioliittoon. Ajatus läheisestä ihmisestä vihkijänä on minusta periaatteessa kaunis. Käytännössä kuitenkin ongelmaksi voi muodostua se, että vihkijä tuntee yhden vihittävän osapuolen paremmin kuin toisen eikä siksi osaa pitää vihkipuhetta, jossa puhuttelisi tasapuolisesti kumpaakin avioliittoon astuvaa. 2. Kaaren alla katsekontaktissa Vihkikaaret ovat suosittuja amerikkalaisten hääsomekuvien aiheita, ja niitä näkee nykyään jonkin verran myös suomalaisessa hääsomessa. Myös ystävillämme oli vihkikaari, ja he lausuivat sen alla toisilleen ääneen itse kirjoittamansa henkilökohtaiset vihkivalat. Kiinnitin huomiota aivan erityisesti siihen, että hääpari seisoi koko vihkitilaisuuden ajan kasvotusten toisiinsa nähden niin, että sekä häävieraat että vihkijä katselivat heidän sivuprofiiliaan. Se oli mielestäni paljon parempi asemointi kuin luterilaisen kirkon perinne, jossa häävieraat näkevät hääparista vain selät. Hääparin itsensäkin kannalta on varmasti ihanaa katsella vihkimisen aikana toisiaan. 3. Humoristinen vihkiminen Olen ollut Suomessa lukuisissa kirkkohäissä ja muutamissa sellaisissa uskonnottomissa häissä, joissa vihkiminen on toimitettu häävieraiden läsnä ollessa. Niin uskonnolliset kuin uskonnottomatkin tilaisuudet ovat olleet vakavan juhlallisia. Amerikkalaisten ystäviemme vihkiminen sen sijaan oli alusta loppuun saakka humoristinen. Vihkijän puhe ja vihkiparin itse kirjoittamat valat olivat täynnä saman tyyppistä lämmintä huumoria kuin mitä Suomessa usein viljellään hääjuhlan aikana pidettävissä puheissa. Vihkimisessä luettiin myös kaksi kaunokirjallista tekstiä, joista toisen otsikko oli ”Miten rakastuminen on kuin koiran omistamista”. 4. Hääseurueen näyttävät sisääntulot Sekä vihkiminen että hääjuhla alkoivat näyttävillä sisääntuloilla. Meidät muut kuin hääseurueeseen kuuluvat vieraat päästettiin sisään ensin, ja saimme katsella paikoiltamme, kun morsiamen ja sulhasen vanhemmat, kaasot ja bestmanit ja hääpari itse kävelivät sisään. Vihkimiseen saapuivat viimeisenä morsian ja hänen isänsä, hääjuhlaan puolestaan luonnollisestikin tuore aviopari. Erityisesti hääjuhlan rennommat sisääntulot olivat mieleenpainuvia. Kullakin parilla tai seurueella oli oma sisääntulomusiikkinsa, ja osa seurueesta innostui esittelemään tanssitaitojaan hieman enemmänkin. 5. Häätanssi aloitti illan Hääpari tanssi häätanssinsa heti hääjuhlan alussa. Perinteistä häävalssia ei nähty, vaan pari keinahteli romanttisen balladin tahdissa ja vetäytyi sitten erilleen tanssilattian reunoille. Sitten seurasi yllätys: deejii pani soimaan nopeamman kappaleen, jonka tahdissa hääpari tanssi vielä toisen, villimmän tanssin. Yhdessä kohdassa sulhanen heilutteli takkiaan kaaressa päänsä yläpuolella ja viskasi sen sitten lattialle. Sitten juhlavieraatkin kutsuttiin tanssilattialle – vaikka...
Morsiamen hiuskoru ja korvakorut
Kaupallinen yhteistyö: Ninka Hääkampaus on tuottanut minulle paljon päänvaivaa, enkä edelleenkään ole varma, minkälaisen kampauksen haluaisin. Tulin kuitenkin jo alkuvuodesta siihen tulokseen, että haluaisin kampaukseeni jonkinlaisen hiuskorun. Harkitsin myös oikeita kukkia, mutta hiuskoru tuntui sopivan glamour-teemaamme paremmin. Ihastuin tammikuussa Love me do -häämessuilla suomalaisen Ninkan hiuskoruihin. Tuolloin en vielä ollut valmis korua ostamaan, mutta nappasin Ninkan käyntikortin talteen sillä ajatuksella, että palaisin koruasiaan, kunhan ajatukseni kampauksesta olisivat täsmentyneet. En lopulta kuitenkaan malttanut odottaa niin pitkään. Kun keväällä koronaeristyksissä hain mielenpiristystä hääjärjestelyistä, päädyin kuin huomaamatta Ninkan verkkokauppaan koruista haaveilemaan. Ninkalla oli monia aivan ihania hiuskoruja. Niitä katsellessani huomasin kuitenkin palaavani aina uudestaan Sointu-nimiseen koruun, jossa on makeanveden helmistä ja kristalleista tehtyjä kukkia. Myös puvussani on koristeena makeanveden helmiä ja kristalleja, joten uskoin korun sopivan yhteen pukuni kanssa. En edelleenkään tiennyt, minkälaisen kampauksen haluaisin, joten minua viehätti myös Soinnun monipuolisuus: koru on taivuteltavissa moneen eri muotoon, ja sillä voi koristaa hyvinkin erilaisia kampauksia. Kaiken lisäksi Soinnusta voisi teettää häiden jälkeen kaulakorun, jos tulisin siihen tulokseen, ettei niin hienolle hiuskorulle olisi myöhemmin tarpeeksi käyttöä. Soinnun kristallit olivat sinisiä, mutta minun hääasuni tehosteväri on vaaleanpunainen. Otin yhteyttä Ninka-brändin takana olevaan yrittäjään Nina Röntyseen, ja hän lupasi heti tehdä minulle Soinnun vaaleanpunaisilla kristalleilla. Sointuun oli saatavissa yhteensopivat Iiris-korvakorut. Nekin olivat minusta kauniit, mutta Samuli huomautti aiheellisesti, että toisenlaiset korvakorut sopisivat glamour-teemaamme paremmin. Asiaa ajateltuani tulin itsekin siihen tulokseen, että kukan muotoiset korvakorut sopisivat paremmin boheemeihin puutarhajuhlahäihin kuin meidän suunnitelmiimme. Niinpä päädyimme ihanasti kimaltaviin zirkoniakorvakoruihin. Zirkoniakorvakorut ovat hyvä esimerkki siitä, miten häissä voi tavoitella glamour-teemaa ilman, että budjetti karkaa pilviin. Zirkonia on timantin tyylinen mutta huomattavasti timanttia halvempi korukivi, minkä ansiosta muutaman kympin hintaisissa zirkoniakorvakoruissa voi olla erittäin suuri ja näyttävä keskuskivi. Jos minun zirkoniakorvakoruni olisi tehty aidoista timanteista, niiden hinta olisi tuhansia jollei kymmeniä tuhansia. Siihen budjettimme ei tietenkään taivu, mutta edullisemmilla korukivillä voin silti saada Hollywood-henkisen vau-efektin. Olen koruihini todella tyytyväinen. Nyt täytyisi vain päättää, minkälaisen kampauksen haluan niiden ympärille rakentaa. Ninkan muutamista muista hiuskoruista on kuvia aikaisemmassa blogikirjoituksessani, joka on osa kaupallista yhteistyötäni Ninkan kanssa. Yläkuva: Ninkan Sointu-hiuskoru vaaleanpunaisilla kristalleilla. Kuvaaja allekirjoittanut. Alakuva: Ninkan zirkoniakorvakorut kimalsivat kuvaa ottaessa niin, että niistä oli vaikea saada tarkkaa kuvaa. Kuvaaja allekirjoittanut....
Hääteemat – näin ne meidän häissämme ilmenevät
Meidän hääsuunnittelumme ei lähtenyt liikkeelle tietoisesti valitusta teemasta, mutta meillä molemmilla oli alusta alkaen ajatuksia siitä, minkälainen tyyli meille sopisi – ja varsinkin siitä, mikä meille ei sopisi. Maalaisromanttiset häät ovat ihania, mutta meille maalaisromanttinen tyyli ei tuntunut alkuunkaan omalta. Myöskään muodissa oleva boheemi puutarhajuhlatyyli ei missään tapauksessa sopisi meidän näköisiimme juhliin. Saimme teemat puettua sanoiksi, kun luin alkuvuodesta viime syksyn Häät ja Juhlat -lehdestä jutun, johon oli koottu 20 erilaista hääteemaa. Niistä neljä tuntui kuvaavan meidän suunnitelmiamme. 1. Merellinen Oletko aina haaveillut häistä meren rannalla? Jos olet, haluat ehkä myös rakentaa häidesi teeman rakastamasi maiseman ympärille. Ruoka on isossa roolissa näissä häissä. Meriteema on vaarallisen helppo vetää överiksi, joten pidä huoli, ettei hääpaikkasi ole pelkkää sinivalkoraitaa, ankkuria ja purjetta. -Erika Åkman: 20 Ihanaa ja erilaista hääteemaa. Häät ja Juhlat syksy 2019. Meri oli alusta alkaen keskeinen osa hääsuunnitelmiamme. Halusimme juhlatilan, jossa olisi merinäköala, ja ajattelimme ottaa hääpotrettimme meren äärellä. Meri oli keskeinen elementti myös ihanissa kihlajaiskuvissamme, joita olimme kuvien ottamisesta lähtien suunnitelleet käyttävämme muun muassa Save the Date -korteissamme. Meri on meille tärkeä ennen kaikkea siksi, että rakastamme molemmat merimaisemia. Lisäksi sillä on kuitenkin symbolinen merkitys: Atlantin valtameri yhdistää toisiinsa Helsingin ja Bostonin, eli se yhdisti meidät, kun suhteemme alussa minä asuin Helsingissä ja Samuli Bostonissa. Ensitreffeille matkustimme Islantiin, joka myös on keskellä Atlantin valtamerta. Meri on alusta alkaen kietoutunut osaksi rakkaustarinaamme, ja siksi sillä on itseoikeutettu sija myös hääsuunnitelmissamme. Sinivalkoraidat, ankkurit ja ruorit eivät kuitenkaan olleet missään vaiheessa meillä mielessä. Kihlajaiskuvissamme olennaisessa osassa on majakka, ja majakan harkitsemme olevan mukana myös esimerkiksi häiden painotuotteiden visuaalisessa ilmeessä. Olennaisimmin meriteema näkyy kuitenkin ihan yksinkertaisesti juhlapaikan valinnassa. Lisäksi ruokalistan on tarkoitus painottua meren antimiin. 2. Glamour Glamour-häät eivät automaattisesti tarkoita kalliita häitä. Glamour-tunnelmaa luodaan tyylikkäillä koriste- ja ruokavalinnoilla, eikä näistä häistä puutu säihkettä ja loistetta. Valitse hääautoksi tyylikäs limusiini ja puvuksi hyvin istuva merenneitomallinen mekko. -Erika Åkman: 20 Ihanaa ja erilaista hääteemaa. Häät ja Juhlat syksy 2019. Glamour tuntuu kuvaavan varsin hyvin epämääräistä ajatusta, jota emme olisi osanneet itse pukea sanoiksi. Itse olisin ehkä käyttänyt sanaa hohdokas. Tämä teema ilmenee meillä muun muassa hääparin pukeutumistyylissä ja siinä, että hääjuhlaamme vietetään ravintolassa. Ruokalistan valinnoissa olemme painottaneet ylellisyyttä, ja harkitsemme yllättävämme vieraat jollakin vaikutuksen tekevällä yksityiskohdalla. Eräänlaista glamouria lienee sekin, että juhlapaikallamme Hangon Casinolla ovat viime vuosina vietetty ainakin kahdet seurapiirihäät. Siellä ovat menneet naimisiin jalkapalloilija Teemu Pukki ja pokeritähti Jens Kyllönen. 3. Amerikkalainen Amerikkalaisissa häissä kaikki on suurta, hääpuvusta alkaen. Amerikkalaisiin häihin myös kuuluu erilaisia perinteitä, joita Suomessa ei tunneta. Jos teema tuntuu omalta, matkatkaa hääpäivänänne ajatuksissanne toiselle...
Tulevan morsiamen kauneuspäivä
Minulla ei ollut tänä kesänä ollenkaan kesälomaa, mutta pari viikkoa sitten otin vapaaksi yksittäisen arkipäivän ja omistin sen kokonaan kauneudenhoidolle. Kauneudenhoitopäivä tuli tarpeeseen, sillä kaksosvauva- ja taaperoarjen keskellä ei todellakaan ole helppo ehtiä ajatella ulkonäköään. Tyypillisesti kaikki itsestä huolehtimiseen käytettävissä oleva aika ja energia kuluu kokonaan syömiseen ja nukkumiseen. Kauneudenhoitopäiväni alkoi Vantaalta Kauneusgalleria Pink Fairiesista, jossa sain ilmaisen meikkaus- ja ihonhoito-opastuksen. Opastus oli ilmainen, sillä sitä antoi Mary Kay -tuotesarjan myyntiedustaja, joka pyrki opastuksen avulla myymään minulle tuotesarjan tuotteita. Vaikka tilaisuus olikin vahvasti myyntihenkinen, oli mukavaa testailla kaikessa rauhassa erilaisia ihonhoito- ja meikkituotteita ja keskustella tuotesarjaan perehtyneen ihonhoitokonsultin kanssa siitä, mikä minulle saattaisi sopia. Mary Kay -sarja ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta sain siitä hyvän ensivaikutelman. Nyt kun häihin on vielä melkein vuosi aikaa, minun olisi teoriassa mahdollista tehdä pidemmän tähtäimen ihonhoitosuunnitelma, jotta kasvoni olisivat häissä kauneimmillaan. Käytännössä toki ajanpuute vaikeuttaa säännöllistä ihonhoitoa. Tuotteita testaillessani tulin kuitenkin ajatelleeksi, että etätyöt antavat poikkeuksellisen mahdollisuuden hoitaa ihoa työpäivän aikana: esimerkiksi kasvonaamiota voi hyvin pitää kasvoilla tietokonetta näpytellessään, kunhan muistaa pestä sen pois ennen videopalaverin alkua. Päädyin ostamaan epäpuhtauksia poistavan kasvonaamion, joka teki minuun testatessa suuren vaikutuksen. Naamio muuttui kuivuessaan tummemmaksi niistä kohdista, josta se myyntiedustajan mukaan imi epäpuhtauksia pois, ja käsittelyn jälkeen nenäni näytti samalta kuin silloin, kun olen käynyt kosmetologilla poistattamassa mustapäät. Ostin myös silmänalusihoa hoitavia geelinaamiolappuja. Minulla on aina ollut riesanani tummat silmänaluset, joita jatkuva univelka tietenkin pahentaa vielä entisestään, ja univelkaisena itken herkästi pienistäkin asioista, mikä kuivattaa silmänympärysihoa pahasti ja aiheuttaa silmäpusseja. Lisäksi mukaan tarttui poistokorista pari meikkituotetta. Ihonhoitotuotteiden testailun lisäksi opettelin myyntiedustajan opastuksella smokey eyes -meikin tekoa. Samuli tykkää voimakkaasta meikistä, ja haluaisin oppia tekemään tyylikkään smokey eyen niitä iltoja varten, kun lapset ovat mummolassa ja pääsemme treffeille kahdestaan. Häämeikkiäkin ajatellen olisi kiva testailla vanhasta tutusta arkimeikistäni poikkeavia meikkaustyylejä. Voimakkaamman juhlameikin opettelu varmasti auttaisi hahmottamaan, millaisen häämeikin haluan, ja jos totun käyttämään treffi-iltoina kohtalaisen voimakasta meikkiä, voi häämeikkikin olla voimakas ilman että tuntuu, etten näytä enää omalta itseltäni. Iltapäivällä kauneuspäiväni ohjelmassa oli kampaaja. Sitä odotin todella innolla. En ollut käynyt kampaajalla kertaakaan sitten alkuvuoden 2018, sillä raskaana ollessani en halunnut hiuksiini minkäänlaisia ylimääräisiä kemikaaleja, ja kaksosten syntymän jälkeen kampaajakäyntiin ei yksinkertaisesti enää ollut aikaa. Olin päättänyt värjäyttää hiukseni keväällä ennen töihin paluuta, sillä työhöni kuuluu varsin paljon julkista esiintymistä, ja olisin halunnut näyttää mahdollisimman huolitellulta. Korona kuitenkin sotki sen suunnitelman, ja kun lopulta päätin uskaltautua kampaajalle, sain ajan vasta elokuulle. Odotin kampaajaa innolla myös siksi, että pääsin tapaamaan ensimmäistä kertaa tulevan hääkampaajani. Hääkampaajakseni on lupautunut Noora Toiviainen...
Alkuperäinen hääpäivä ja treffit Hangossa
Alkuperäisen hääpäivämme aamuna tuijotin peilistä valtavia silmäpusseja ja tunsin häittemme siirtymisestä suurta helpotusta. Toinen kaksosistamme oli pari päivää aikaisemmin oppinut kiipeämään pois vauvansängystään. Siihen loppui kertaheitolla seitsemän kuukautta kestänyt vaihe, jonka aikana olimme koko perhe nukkuneet kohtalaisen hyviä yöunia. Alkuperäistä hääpäiväämme edeltävänä iltana olin katkiväsyneenä vuodattanut epätoivon kyyneliä paluusta rikkonaisten öiden ja ajatukset sumentavan univelan maailmaan. Peilissä näkyvä nainen ei todellakaan näyttänyt morsiamelta. Ilma sen sijaan oli kuin morsian. Jos olisimme viettäneet häitämme alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisimme saaneet juhlia yhtenä kesän kauneimmista päivistä. Se herätti vaikeita tunteita meissä molemmissa. Jos sää on uutena hääpäivänämme huono tai keskinkertainen, on varmasti vaikeaa olla vertaamatta mielessään lopullista ja alkuperäistä hääpäivää. Kaunis sää ei kuitenkaan ollut pelkästään huono asia. Olimme nimittäin päättäneet juhlistaa alkuperäistä hääpäivää treffien merkeissä. Lapset olivat menossa mummolaan yökylään, ja meillä olisi kerrankin mahdollisuus viettää viikonloppua kahden kesken. Koska sää oli niin ihana, päätimme ajella Hankoon. Samuli ei ollut koskaan käynyt Hangossa, mutta minulle se on rakas ja tärkeä paikka. Tulevaisuudessa sen on tarkoitus olla tärkeä meille molemmille ja osa yhteistä tarinaamme, olemmehan viettämässä siellä häitämme. Oli tavallaan omituista viettää alkuperäistä hääpäivää juuri siellä, missä häitämme on tarkoitus juhlia. Hangon valinta treffiemme paikaksi esti työntämästä pois mielestä ajatusta siitä, että päivän oli tarkoitus olla hääpäivämme. Toisaalta olisin varmasti miettinyt asiaa pitkin päivää joka tapauksessa, ja tuntui paremmalta kohdata tilanteen herättämät ajatukset ja tunteet kuin yrittää teeskennellä, ettei niitä ole olemassa. Kaikista ristiriitaisista tunteista huolimatta päivä oli ihana. Sää oli täydellinen, ja Samuli näki Hangon kauneimmillaan. Söimme lounasta Hangon Casinolla, kuljeskelimme rantakallioita pitkin Rakkauden polulla ja vaeltelimme rantakaduilla. Kävimme jopa tulevassa vihkikirkossamme Hangon kirkossa, jossa sattui juuri olemaan kihlapari harjoittelemassa papin kanssa vihkimisen kulkua. Kuuntelin sivusta papin selostusta ja kuvittelin meidän vihkiseremoniaamme. Myös muutamat häävieraamme olivat päättäneet viettää kesäviikonloppua Hangossa häiden siirtymisestä huolimatta, ja törmäsimme sattumalta lapsuudenystävääni ja hänen perheeseensä, mikä oli hauska yllätys. Suurin osa vieraistamme oli ilmeisesti kuitenkin perunut majoitusvarauksensa ja keksinyt muita kesäsuunnitelmia; muuten olisimme varmasti tavanneet pienen kesäkaupungin nähtävyyksien äärellä tutun toisensa jälkeen. Alkuperäisen hääpäivän viettäminen Hangossa sai häämme tavallaan tuntumaan todellisemmilta ja tavallaan epätodellisemmilta. Tässä vaiheessa päällimmäisenä mielessä on epätodellinen olo: hääpäivämme tuli ja meni eikä häitä vietettykään, ihan kuin koko hääsuunnitelma olisi ollut pelkkää kuvitelmaa, yhtä epätodellista kuin ne ajatusleikit, joilla lohdutin itseäni ystävien häissä vuosien varrella. Uskon kuitenkin, että kun uusi hääpäivämme lähestyy ja heittäydymme taas nykyistä aktiivisemmin hääjärjestelyiden pyörteisiin, häiden suunnitteleminen tuntuu paljon aiempaa konkreettisemmalta, kun osaamme molemmat kuvitella päivän kulun ja sijoittaa sen mielessämme niihin todellisiin paikkoihin, joihin saimme tänä kesänä...
Äitiyslomaprojektina häät – hyvä vai huono ajatus?
Yhä useampi suomalaispari hankkii kuulemani mukaan ainakin yhden lapsen ennen naimisiinmenoa. Itse järjestin meidän häitämme alun perin äitiyslomalla ja hoitovapaalla ollessani, ja moni muukin tuntui tekevän samoin. Lähiseudun avoimen päiväkodin vauvakerhon äitiporukassa oli lisäkseni kaksi tälle kesälle häitään suunnittelevaa äitimorsianta, ja Mennään naimisiin -messuilla vauvojen äitejä käy nykyään sen verran paljon, että tämän vuoden messuilla oli erikseen oikein imetyshuonekin. En tiedä muista, mutta meillä kyse ei ollut siitä, että olisin nimenomaisesti halunnut häistä äitiyslomaprojektin. Suomeen muuttomme aikataulu nyt vain määräytyi lasten syntymäajan mukaan ja häiden alkuperäinen aikataulu puolestaan muuttoajankohdan mukaan. Jos joku teistä lukijoista kuitenkin harkitsee ajoittavansa häät tarkoituksella niin, että pääsisi järjestämään niitä äitiyslomalla, kokosin alle muutamia näkökulmia auttamaan sen pohtimisessa, olisiko häiden järjestäminen hyvä äitiyslomaprojekti. Voimavaroja vaikea ennakoida Äitiyslomaprojektit ovat monille nykyäideille tärkeä tapa saada äitiysloman aikana vastapainoa vauvan kanssa olemiselle ja pitää kiinni siitä osasta omaa identiteettiä, joka ei liity äitiyteen. Minulle itselleni ne olivat tärkeä henkireikä ja suuri ilon lähde. Oman kokemukseni pohjalta suosittelisin kuitenkin sellaisia projekteja, jotka eivät pakota sitoutumaan tiettyyn aikatauluun ennen vauvan syntymää. Etukäteen on käytännössä mahdotonta arvioida, miten kuormittava vauvavuodesta tulee ja mihin omat voimat vauvanhoidon lisäksi riittävät. Itse päädyin stressaavaan tilanteeseen kirjaprojektin kanssa, jota en ollut tarkoittanut äitiyslomaprojektiksi. Olin hieman ennen raskaaksi tuloani alkanut kirjoittaa tietokirjaa, ja vaikka tein kaikkeni saadakseni sen kirjoitettua mahdollisimman valmiiksi raskausaikana, työtä oli vielä aika paljon jäljellä siinä vaiheessa, kun kaksosemme syntyivät keskosina. Olin kuitenkin juuri ennen vauvojen syntymää saanut kirjalle kustannussopimuksen, ja vaikka kustantamo suhtautui tilanteeseeni ja julkaisuaikatauluun ihanan joustavasti, kirjan aihe oli sellaisella tavalla ajankohtainen, ettei julkaisua omastakaan mielestäni voinut lykätä kovin paljon. Kirja oli siis pakko saada valmiiksi kaksosvauva-arjen keskellä, vaikka vauvavuodestamme tuli monesta syystä erittäin kuormittava. Hääpäivän löimme lukkoon vasta kun lapsemme olivat jo muutaman kuukauden ikäisiä, mutta arvioin vielä siinäkin vaiheessa voimavarani osin väärin. Elämä heitti eteen asioita, joita en hääpäivää valitessa osannut kuvitellakaan. Jos häämme eivät olisi siirtyneet koronan vuoksi, loppukeväästä ja alkukesästä olisi tullut minulle todella raskas. Töihin paluu on iso muutos Mikäli häiden järjestäminen on äitiyslomaprojekti, suosittelen lämpimästi valitsemaan hääpäivän niin, että äitiysloma tai hoitovapaa jatkuu häihin saakka. Meidän alkuperäinen hääpäivämme oli kaksi ja puoli kuukautta töihin paluuni jälkeen, mikä osoittautui ainakin minun tapauksessamme todella huonoksi ratkaisuksi. Olin aliarvioinut aivan täysin väsymyksen, joka minuun töihin paluun jälkeen iski. Siirsimme häämme koronan vuoksi juuri ennen töihin paluutani, ja nyt töissä ollessani olen aina häitä ajatellessani tuntenut suurta helpotusta siitä, että ne siirtyivät. En ymmärrä, mistä olisin löytänyt ajan ja voimat tehdä kaikki loput tarvittavat hääjärjestelyt ensimmäisten työssäolokuukausieni...
Kakkoskengät hankittu
Nyt minulla on hääasuuni myös loppuillan kakkoskengät. Viime talvena makuni mukaisia kakkoskenkiä ei millään löytynyt, mutta nyt kesällä kesäisten kenkien valikoimat olivat ”yllättäen” paremmat ja löysin etsimäni kohtalaisen helposti. Samuli ei ihan ymmärtänyt kakkoskenkien tarpeellisuutta, mutta sulhasellani ei olekaan kokemusta siitä, miten paljon jalat pidemmän päälle väsyvät ja kipeytyvät korkokengissä. Vaikka varsinaiset hääkenkäni ovat korkokengiksi poikkeuksellisen mukavat, tuntuu loppuillasta varmasti silti ihanalta vaihtaa matalakantaisiin kenkiin. Tiesin alusta alkaen haluavani kakkoskengiksi ballerinat. Käytän ballerinoja todella paljon ja tykkään niistä kovasti. Ballerinat sopivat niin mekon, hameen kuin farkkujenkin kanssa, ja hyvät ballerinat ovat jalassa mukavat kuin aamutossut. Luottoballerinani ovat Sam Edelmanin Feliciat, joita olen ostellut alennusmyynneistä monessa eri värissä. Ne ovat ainakin minun jalassani poikkeuksellisen mukavat ja lisäksi mielestäni kivannäköiset. Edelmanin mallistossa ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi ollut Felicioita sellaisessa värissä, joka sopisi häätyyliini. Kiiltävän hopeanvärisiä harkitsin, mutta epäilen, ettei niille olisi juurikaan käyttöä häiden jälkeen, enkä halunnut kakkoskenkieni jäävän kertakäyttöisiksi. Nyt löysin kuitenkin Kookengän verkkokaupasta vaaleanpunaiset pitsiballerinat, jotka olivat ihan minun tyyliseni ja sellaiset, että niille varmasti riittää käyttöä häiden jälkeenkin. Minulla on ollut yhdet samantyyppiset kengät aikaisemminkin, ja ne olivat minulla ympärivuotisessa käytössä töissä sisäkenkinä. Ulkona en niitä juurikaan hennonut käyttää kesälläkään, sillä ne likaantuivat helposti, mutta sisällä ne olivat kevyet, kivat ja kauniit. Löysin kengät sattumalta juuri oikealla hetkellä: varasin ne myymälästä keskiviikkoiltana, ja kun noudin ne perjantaina, niiden hintaa oli ehditty laskea siinä välissä. Oli oikein mukava yllätys, että kolmenkympin kengät maksoivatkin nyt vain pari kymppiä. Samoja kenkiä oli saatavana myös valkoisena, ja katselin niitäkin pitkään sekä nettikaupassa että myymälässä. Valkoisetkin pitsiballerinat olisivat olleet hääpuvun kanssa todella kauniit. Halusin kuitenkin jatkaa valitsemallani linjalla myös loppuillasta ja käyttää hääpuvun kanssa pelkästään vaaleanpunaisia kenkiä. Olisi ihana ottaa nämä pitsiballerinat heti käyttöön, mutta aion malttaa mieleni ja odottaa häitä, jotta ne vain eivät pääse likaantumaan. Sisään kakkoskengätkin kannattaa varmasti ajaa, mutta muuten ne saavat pysyä kenkäkaapin suojissa....