Häiden siirto ja muutto
Emme juhli häitämme vielä tänäkään kesänä. Yksi syy tähän on tietystikin pandemian jatkuminen, mutta lisäksi siihen on toinen, iloisempi syy: pääsimme alkukesästä muuttamaan uuteen kotiin. Muutto on vienyt meiltä jo pitkään kaiken liikenevän ajan ja energian, minkä vuoksi en ole aikoihin ehtinyt päivittää tätä blogiakaan. Häiden siirto oli näin ollen meille ehdottomasti oikea ratkaisu. Emme mitenkään olisi pystyneet yhtenä ja samana keväänä ja alkukesänä käymään töissä, huolehtimaan 2,5-vuotiaista kaksosistamme, muuttamaan ja järjestämään häitä. Päätimme häiden siirrosta jo joululomalla, mutta meni pitkälle kevääseen ennen kuin saimme kaikille vieraille tiedon asiasta, enkä tietystikään voinut sitä ennen kertoa asiasta blogissa. Kun vieraille viimein oli kerrottu, muuttovalmistelut olivat jo täydessä käynnissä. Muuttomme on ollut kenties vielä tavallistakin isompi urakka, sillä olimme eläneet Yhdysvalloista palattuamme tilapäiseksi aiotussa kodissa, ja suuri osa tavaroistamme on ollut varastoituna eri puolille Uuttamaata, eikä meillä ollut valmiina yhteisiä huonekaluja. Sovimme seurustelun aloittaessamme, että kunhan ennen pitkää muuttaisimme pysyvään yhteiseen kotiin, kumpikin meistä luopuisi vanhoista kalusteistaan. Se oli jokseenkin välttämätön päätös, sillä silloiset sisustusmakumme olivat kuin yö ja päivä. Minulla oli voimakkaita värejä niin seinissä kuin huonekaluissakin, punertavaa puuta ja pyöreitä kulmia. Samulilla kaikki oli mustavalkoista ja suorakulmaista. Tavaramme eivät sopineet yhteen lainkaan, eikä kumpikaan tuntenut toisen tyyliä millään tavalla omakseen. Nyt meillä on onneksi ollut useita vuosia aikaa kehitellä ajatusta yhteisestä sisustuksesta, joka ei muistuttaisi kummankaan aiempaa tyyliä. Oli ihanaa päästä vihdoin valitsemaan yhteisiä huonekaluja ja huomata, että yhteisen tyylin kehittäminen sujui lopulta varsin kitkattomasti. Tämän kesän aiottu hääpäivämme tuli ja meni eikä asia herättänyt suurempia tunteita. Viime kesänä vietimme alkuperäisen hääpäivän kunniaksi treffiviikonlopun ilman lapsia, mutta toinen aiottu hääpäivä ei enää tuntunut erillisen juhlistamisen arvoiselta. Ulkoisten olosuhteiden osalta toinen aiottu hääpäivämme ei eronnut ensimmäisestä mitenkään: molemmille päiville osui hellettä ja aurinkoa, ja molempina päivinä kotimainen koronavirustilanne olisi mahdollistanut kohtalaisen turvallisen juhlimisen suomessa asuvien vieraittemme kesken, mutta ulkomailla asuvat vieraamme eivät olisi päässeet osallistumaan. Ainoa olennainen ero oli se, että vakavan koronavirustaudin riskiryhmiin kuuluvat vieraamme olivat kaikki jo saaneet ainakin yhden annoksen koronarokotetta ja osa oli jo täysin rokotettuja. Seuraavan kerran yritämme päästä naimisiin heinäkuussa 2022. Toivon todella, että siihen mennessä asiat olisivat sekä maailmassa että omassa elämässämme jo asettuneet sellaiseen asentoon, että voisimme hyvillä mielin valmistella hääjuhlaa, johon rakkaamme pääsisivät osallistumaan asuinmaastaan riippumatta. Kuva: nimimerkki congerdesign kuvapalvelu Pixabaystä ...
Hääsateenvarjo – turhake vai järkiostos?
Olen aina ajatellut, että hääpäivästäni tulee kaunis ja aurinkoinen. Olen sen verran hyvä keskittymään elämän positiivisiin puoliin, että minulle on päässyt syntymään sellainen käsitys, että minulla olisi ollut vuosien varrella huomattavan usein hyvä tuuri. Tällainen sisäinen tarina luo tietystikin odotuksia hyvän tuurin jatkumisesta – esimerkiksi siitä, että pääsisimme juhlimaan häitämme aivan erityisen ihanana kesäpäivänä. Nyt häiden lähestyessä olen kuitenkin yrittänyt kohdata mielessäni myös sen mahdollisuuden, että unelmani ei tältä osin toteutuisikaan. Näin pyrin käsittelemään jo etukäteen osan siitä mieliharmista, mitä synkän sateinen ja kylmä hääpäivä ja sään aiheuttamat suunnitelmanmuutokset minulle tuottaisivat, jotta osaisin tarvittaessa nauttia suuresta päivästämme myös keskellä kaameinta myrskyä. Osana tätä mielenmuokkausprojektia tulin hankkineeksi meille hääsateenvarjon. Lapsuudessani vanhemmillani oli tapana vitsailla, että sateenvarjoa kannattaa raahata mukana, koska silloin päivästä tulee aurinkoinen. En mielestäni ole taikauskoinen enkä ainakaan usko uskovani hääsateenvarjon ostamisen vähentävän sateen todennäköisyyttä hääpäivänämme. Järkeilin kuitenkin, että mikäli varjo on valmiina, mahdollinen sade harmittaa vähemmän. Ja jos päivä onkin helteinen, sateenvarjo toimii tarvittaessa myös päivänvarjona. Lopullinen päätös varjon ostamisesta syntyi viime vuoden lopulla, kun ihanalla Wedding Garage -hääpukuliikkeellä oli nettihäämessutarjouksena Poirierin sydämenmuotoisia jättisateenvarjoja. Varjon olisi saanut hääaiheisella tekstillä, mutta valitsimme Samulin kanssa tekstittömän mallin, jotta varjoa olisi mukavampi käyttää häiden jälkeenkin. Arkikäyttöön se tuskin pääsee koskaan, mutta esimerkiksi pihajuhlissa tai ulkoperhepotrettien kuvausrekvisiittana se ilahduttaisi taatusti. Varjo on ihana, mutta toivon silti, ettei sitä tarvita hääpäivänämme lainkaan :)...
Lasten ajanviete häissä – Miten järjestää kaikenikäisille kiva hääjuhla?
Kaupallinen yhteistyö: Lasten juhlat Lapsivieraiden viihtyminen on meidän hääjuhlamme onnistumisen kannalta ratkaisevan olennaista, sillä häihimme on kutsuttu jopa 45 lasta. Niinpä aloimme miettiä jo hääsuunnittelun alkuvaiheessa keinoja varmistaa, että eri-ikäisillä lapsilla olisi hääjuhlassamme mukavaa ja että heille olisi riittävästi ajanvietettä niin, että heidän vanhempansakin ehtisivät nauttia juhlasta. Eri-ikäisten lasten ajanvietteen suunnitteleminen tuntui kuitenkin hankalalta. Meillä on itsellämme kaksi pientä lasta, mutta useimpien häävieraittemme lapset ovat meidän lapsiamme isompia, eikä meillä ole erityisen hyvää käsitystä siitä, mitä isommat lapset juhlissa kaipaisivat. Onneksi saimme tähän apua supersympaattiselta kotimaiselta pienyritykseltä Lasten juhlilta, joka keskittyy nimenomaisesti häävieraslasten ajanvietteeseen. Heidän tarjoamissaan palveluissa on otettu huomioon kaikki lasten ikäryhmät, eikä meidän tarvitse käyttää aikaa sen selvittämiseen, minkälainen puuhakirja tai leikki on viisivuotiaalle liian vaikea tai kymmenvuotiaalle liian lapsellinen. Heidän avullaan pystymme lisäksi ottamaan huomioon sen, että 45 lapsen joukkoon mahtuu monenlaisia temperamentteja: yksi ujostelee ja haluaa pysyä vanhempiensa lähellä, toinen taas kaipaa liikettä ja seikkailuja, kolmannelle tärkeintä on muiden lasten seura. Tällaista lasten ajanvietettä meidän häihimme on tulossa: 1. Puuhapaketit istumapaikoille Kunkin lapsen istumapaikalle tulee hänen ikätasonsa mukainen puuhapaketti, jossa on hääaiheisia tehtäviä ja värikynät. Tämä ajanviete ilahduttanee erityisesti seurueen ujoimpia ja rauhallisimpia lapsia sekä niitä vanhempia, jotka toivovat lapsensa viihtyvän ainakin osan ajasta pöydässä aikuisten seurassa. Koska vältämme käytännön syistä kaikkea hääaskarteluun viittaavaa, meille on helpotus, että saamme Lasten juhlilta käyttövalmiit tehtäväpaketit värikynineen ja kirjoitusalustoineen. Omatoimisemmille hääpareille Lasten juhlat tarjoaa kuitenkin myös mahdollisuuden ostaa pelkät tehtävät pdf-tiedostona ja rakentaa niiden ympärille juuri omaan kattaukseen sopivat paikkapaketit. Netistä itse etsittyihin tehtäviin verrattuna tämä vaihtoehto on mielestäni parempi monestakin syystä: tehtävät ovat paitsi hääteemaisia myös suomenkielisiä, ne on ryhmitelty selkeästi eri ikätasoille, niiden tekijänoikeudet ovat varmasti kunnossa ja ostoksella voi tukea kotimaista pienyrittäjää. Itse pidän tekijänoikeuksien kunnioittamista hyvin tärkeänä, sillä teen itsekin aineetonta työtä, jonka ansaintalogiikka perustuu siihen, ettei tuotoksiani kopioida ilman lupaa ja levitetä ilmaiseksi eteenpäin. Myös kotimaisten yrittäjien tukeminen tuntuu ihan erityisen tärkeältä nyt korona-aikana, kun moni hyvää mieltä tuottava yritys taistelee olemassaolostaan ja vaarana on, että ne menevät konkurssiin ja koronan jälkeinen maailma on paljon ilottomampi paikka. 2. Leikkihuone Juhlapaikkamme Hangon Casino on todella tilava, ja sinne on helppo järjestää lapsivieraille leikkihuone tai jopa kaksi. Leikkihuone toivottavasti vähentää hälinää pääjuhlasalissa, kun vilkkaampien lasten ei tarvitse juosta siellä pöytien välissä ympyrää, vaan he voivat leikkiä riehakkaammat leikkinsä eri huoneessa syrjemmällä. Pelkkä tyhjä huone ei kuitenkaan vielä useimpia lapsia houkuttele. Muunnamme tilan leikkihuoneeksi Lasten juhlien huonepaketilla, joka sisältää eri-ikäisille sopivia kirjoja, leluja ja askartelutarvikkeita. Tämä on meille kiireisille huomattavasti helpompaa kuin alkaa itse suunnitella leikkihuoneen...
Hääpostimerkki omasta kihlajaiskuvasta
Yksi hääkutsuihin liittyvistä haaveistani on, että teettäisimme niitä varten omia postimerkkejä kihlajaiskuvistamme. Keräsin lapsena postimerkkejä, ja minua viehättää ajatus, että kutsujemme kirjekuoria koristaisi henkilökohtainen erikoismerkki. Olemme lähettämässä noin viisikymmentä kutsua. Viidenkymmenen erikoismerkin tilaaminen maksaisi tavallisiin postimerkkeihin verrattuna 90 senttiä ylimääräistä per merkki, eli lisäkustannus olisi yhteensä noin 45 euroa. Emme ole vielä päättäneet, haluammeko käyttää tähän rahaa, mutta haaveilua se ei onneksi estä. Leikittelin taannoin Postin postimerkkityökalulla ja testailin, minkä näköisiä merkkejä kihlajaiskuvistamme saisi. Aika ihaniahan niistä tuli <3 Kaikki kuvat ruutukaappauksia Postin postimerkkityökalusta. Ylimmän ja alimman postimerkin kuva Maria Baklanova Photography. Keskimmäisen postimerkin kuva on Samulin ottama....
Hääkampaushaaveita: Vaaleanpunainen ruusukimppukampaus
Löysin vihdoin hääkampauskuvan, josta tuli heti sellainen olo, että nyt olen löytänyt Sen Oikean. Oli ihanaa innostua pitkästä aikaa näin paljon jostakin hääsuunnitteluun liittyvästä asiasta; kuten blogin päivittymistahdistakin on varmasti huomannut, häät eivät viime aikoina ole olleet minulle juurikaan mielessä. Minun on jo jonkin aikaa ollut vaikeaa tavoittaa hääsuunnittelun iloa, mutta ihana kampauskuva palautti ilon taas ainakin hetkeksi. Kampaus on tuottanut minulle paljon päänvaivaa. Monista muista yksityiskohdista minulla on ollut jo varhaisessa vaiheessa selkeä näkemys, mutta kampauksen osalta minulle on ollut todella epäselvää, mitä oikeastaan haluaisin. Alun perin ajattelin, että koska minulle on tulossa näyttävä puku, kampaukseni tulisi olla yksinkertainen. Se ajatus kuitenkin teki minut surulliseksi, sillä olen aina rakastanut monimutkaisia juhlakampauksia. Perehdyin asiaan lisää ja tulin siihen tulokseen, että huomiota herättävä kampaus voi toimia myös näyttävän puvun kanssa. Niinpä päätin, että etsisin ensisijaisesti oman makuni mukaista eli näyttävää kampausta. Olen vuosien varrella päässyt teettämään itselleni kampaajalla muutaman juhlakampauksen, ja ajattelin niitä teettäessäni aina, että etsin samalla itselleni hääkampaajaa ja inspiraatiota tulevaan hääkampaukseeni. Vuodet kuitenkin vierivät eikä häitäni vietetty, ja ajan kuluessa kampausmuodit muuttuivat ja kampaajatkin vaihtoivat työpaikkaa ja katosivat tutkastani. Niinpä lähdin liikkeelle nollasta, kun vihdoin pääsimme järjestämään häitämme. Häiden siirtyminen antoi onneksi minulle reilusti lisäaikaa etsiä unelmieni kampausinspiraatiota. Jos häämme olisi vietetty alkuperäisen suunnitelmamme mukaisena päivänä, olisin todennäköisesti ollut vielä hääpäivänämmekin epävarma siitä, minkälaisen kampauksen oikeastaan haluaisin. Hääsuunnittelun alkupuolella luin Rakkaudella Rea -hääblogista kampaustrendistä, jossa hiuksista muotoiltiin ruusuja. Ajatus tuntui heti kiinnostavalta ja jollain olennaisella tavalla omalta, mutta tuolloin näkemäni ruusukampausten kuvat eivät silti olleet sitä, mitä omalta hääkampaukseltani toivoin. Etsin netistä lisääkin ruusukampauskuvia, mutta mikään niistä ei osunut juuri kohdalleen. Luovuin välillä ruusuajatuksesta ja katselin kuvia monenlaisista nutturakampauksista. Tiesin haluavani suurimman osan hiuksistani kiinni ja muutaman irtohiuskiehkuran kasvojani kehystämään. Suurin osa tämänhetkisen muodin mukaisista nutturoista oli kuitenkin minun makuun liian yksinkertaisia. Pidin aina enemmän teksturoiduista kuin sileistä nutturoista, mutta teksturoitujenkaan joukosta en nähnyt yhtään kuvaa, joka olisi tuntunut omalta. Nyt löytämässäni ihanassa ruusukimppukampauksessa yhdistyy kaikki, mitä olen hääkampaukselta osannut toivoa. Se on näyttävä ja mieleenpainuva mutta silti tarpeeksi hillitty siihen, ettei se vie liikaa huomiota puvultani. Se on herkkä ja romanttinen ja sopii tyttömäiseen tyyliini, jossa vaaleanpunainen väri on keskeisessä osassa. Se on myös nykytrendien mukainen eikä näytä siltä, että olen jäänyt jumiin nollaluvulla kehittelemiini hääkampausunelmiin. Odotan innolla mutta myös jännittyneenä, että pääsen keskustelemaan tästä kampausideasta ihanan hääkampaajani Noora Toiviaisen kanssa. Jännitän erityisesti sitä, onko mitään kuvan suuntaista mahdollista toteuttaa minun hiuksistani. Kaksosraskaus ja kaksosten imettäminen ovat ohentaneet hiuksiani huomattavasti, ja vaikka olen lapsesta saakka...
Vihkiminen sittenkin jo ennen hääjuhlaa?
Perjantaina Ilta-Sanomien lööppi julisti, että koronarajoitukset saattavat jatkua juhannukseen saakka. Uusi hääpäivämme on kesäkuussa ennen juhannusta. Aloin miettiä, pitäisikö minun vähitellen päästää irti ajatuksesta, että meidät vihittäisiin kaikkien häävieraittemme silmien edessä. Kuten olen aiemmin täällä kertonut, Samuli olisi halunnut mennä naimisiin jo vuosia sitten, vaikka hääjuhla olisikin järjestetty vasta paljon myöhemmin. Minulle taas on ollut sydämen asia, että vihkimisemme olisi osa hääjuhlaamme. Samuli suostui minun mielikseni siihen, että siirsimme ensi kesälle paitsi hääjuhlan myös itse naimisiinmenon. Viime viikkoina olen kuitenkin alkanut epäillä, voimmeko viettää häitämme vielä ensi kesänäkään. Olin pitkään toiveikas sen suhteen, että koronavirusrokote saataisiin kevään aikana Yhdysvalloissa niin laajaan levitykseen, että amerikkalaiset vieraamme ehtisivät sen saada ja pääsisivät matkustamaan Suomeen. Toivoin myös, että Suomessa ainakin riskiryhmiin kuuluvat saataisiin rokotettua. Jos nuo toiveet toteutuisivat ja jos virusta olisi viime kesän tapaan ensi kesänäkin liikkeellä vain vähän, haluaisimme varmaankin pitää kiinni nykyisestä hääpäivästämme. Jos kuitenkin tilanne on ensi kesänä olennaisesti sama kuin viime kesänä, emme varmaankaan halua juhliamme viettää. On edelleen täysin mahdollista, että häämme voivat toteutua kesäkuussa. Ilta-Sanomien jutunkin sanoma oli, että lähiviikkoina tai edes -kuukausina tilanne ei ole muuttumassa. Juhannus oli nostettu otsikkoon konkretisoimaan, että koronavirusta joudutaan varomaan pitkälle ensi vuoteen. Tosiasiassa kukaan ei pysty tässä vaiheessa ennustamaan, miltä pandemian tilanne näyttää juuri meidän hääpäivänämme. Silti leikittelin tänä viikonloppuna ajatuksella, että erottaisimme sittenkin vihkimisen ja hääjuhlan toisistaan: menisimme naimisiin jo tänä talvena ja siirtäisimme hääjuhlaa tarpeen mukaan aina uudelleen niin pitkään, että pandemia on selätetty ja häitämme voidaan juhlia virusta miettimättä. Yllättävää oli, että ajatusleikki alkoi tuntua aika mukavalta, jopa innostavalta. Pääsisimme viimein naimisiin ja vuosia jatkunut odottelu loppuisi. Saisimme kaksi ikimuistoista, ihanaa päivää. Jotain tapahtuisi jo nyt, ihan tässä lähitulevaisuudessa, sen sijaan, että hääunelmamme karkaisivat vain kaiken aikaa kauemmas. Haaveilin, että Hangon seurakunta suostuisi järjestämään meille avioliiton siunauksen siinäkin tapauksessa, että myös vihkimisemme tapahtuisi luterilaisessa kirkossa. Ajattelin, että voisimme valita vihkipäiväksemme arkipäivän ja mietin mielessäni, että talvella arkena voisimme lyhyelläkin varoitusajalla saada vihkikirkoksemme jonkin Helsingin ihanimmista kirkoista. Kuvittelin herkkää seremoniaa vain kaikkein lähimpien kesken. Katselin käytettyjä hääpukuja ja unelmoin, että saisin Samulin ylipuhuttua siihen, että ostaisin vihkipäiväämme varten toisen hääpuvun… Jos todella päättäisimme mennä tänä talvena vihille, joutuisin varmasti vielä tekemään paljon surutyötä siitä, ettei alkuperäinen unelmani vihkimisestä kaikkien rakkaittemme keskellä toteutuisikaan. Oli kuitenkin hienoa huomata, että pystyin näkemään siinäkin ratkaisussa hyviäkin puolia. Vuosikymmeniä mielessä hellittyjä hääunelmia ei ole helppo muuttaa, mutta ehkä sekin on kuitenkin mahdollista. Kuva StockSnap Pixabaystä...
Kaasojen mekot – tämän vuoksi emme tavoittele yhtenäistä tyyliä
Kaupallinen yhteistyö: Mecco Minulle oli alusta alkaen selvää, että en pyytäisi kaasojani pukeutumaan yhteensopiviin asuihin. En valitsisi heille kaikille samanlaista mekkoa tai edes teemaväriä. Matkan varrella aloin kuitenkin hieman katua päätöstäni – mutta sitten muistutin taas itselleni, miksi minulla alun perin oli asiasta niin vahva mielipide. Blogi- ja instakuvat yhtenäisen tyylin mukaan pukeutuneista kaasoista morsiamen ympärillä ovat usein todella upeita. Minulle on kuitenkin vielä tärkeämpää, että kaasoni saavat pukeutua juhlaamme varten asuihin, joissa heillä itsellään on hyvä olla. Meillä on kaikilla ihan erilainen vaatemaku, enkä usko, että kaasoni tuntisivat itseään omaksi itsekseen minun valitsemissani vaatteissa. Muutenkin olen sitä mieltä, että täsmälleen samanlaiset mekot näyttävät harvoin yhtä hyvältä kaikkien kaasojen päällä. Päädyttyäni kerran sattumalta Mecco-iltapukuliikkeen sivuille aloin kuitenkin leikitellä ajatuksella, että kaasoillani olisi eri malliset mutta samanväriset, samasta kankaasta tehdyt iltapuvut. Meccon konsepti soveltuisi tuon vision toteuttamiseen täydellisesti, sillä heillä asiakas valitsee erikseen mekkonsa mallin ja kankaan värin. Mallivaihtoehtoja on yli neljäsataa, joten kunhan yhteiseksi valittu väri ja kangas olisivat kaikille kaasoille mieluiset, jokainen heistä varmastikin löytäisi vartalolleen ja tyyliinsä sopivan mekon. Näin pystyisi rakentamaan upean, yhtenäisen tyylin, jossa jokainen kaaso voisi esiintyä edukseen. Erään ystäväni häissä näin oli tehtykin, ja kaasot näyttivät todella kauniilta Mecco-mekoissaan. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen nopeasti, sillä en halua pyytää kaasojani hankkimaan uutta mekkoa häitämme varten. Olemme kaikki jo nelikymppisiä, ja kaappeihimme on ehtinyt kertyä sen verran paljon vaatteita, ettei kaasoilua varten ostettu mekko välttämättä pääsisi enää uudelleen käyttöön. Ekologisuus ja turhien hankintojen välttäminen ovat kaasoilleni tärkeitä asioita, eikä mekon ostaminen pelkästään häitämme varten niin ollen sopisi heidän arvomaailmaansa. Yksi kaasoistani järjestää parhaillaan myös omia häitään, ja hän aikoo valita hääpukunsakin niin, että voi käyttää sitä uudelleen vielä monet kerrat. Myöskään yhteinen teemaväri ei tunnu meidän tapauksessamme välttämättä hyvältä ajatukselta, sillä minulla ja kaasoillani on kaikilla varsin erilainen maku myös värien suhteen. Jos minä valitsisin värin, loogisin valinta olisi vaaleanpunainen. Se on lempivärini, ja käytän sitä niin usein, että siitä on muodostunut minulle eräänlainen tavaramerkki. Vaaleanpunaista on tarkoitus olla tehostevärinä mukana myös häätyylissäni, ja vaaleanpunaiseen pukeutuneet kaasot sopisivat kauniisti yhteen minun asuni kanssa. Vaaleanpunainen on kuitenkin mielipiteitä jakava väri, jota läheskään kaikki eivät halua käyttää. Se on myös tyttömäinen väri, jota kaikki nelikymppiset naiset eivät todellakaan koe omakseen. Minulla se toimii iästäni huolimatta, koska että vaaleanpunaisen käyttö on luonteva osa identiteettiäni, ja se paistaa minusta kauas. En kuitenkaan haluaisi pukea vaaleanpunaiseen ketään, joka ei kyseistä väriä oma-aloitteisesti käytä. Voisimme toki valita kaasojen asuihin jonkin toisenkin yhtenäisen värin. Emme ole Samulin kanssa suunnitelleet häitämme väripaletti edellä, joten...
Lasten ruokailu häissä
Meidän häihimme on kutsuttu päätähuimaavat 45 lasta, ja meille on ollut alusta alkaen selvää, että pyrimme ottamaan lapsivieraiden viihtymisen mahdollisimman hyvin huomioon juhlamme suunnittelussa. Tämä näkyy muun muassa ruokailussa. Buffet olisi lasten kannalta siitä hyvä ratkaisu, että vanhemmat (tai isommat lapset itse) pystyisivät keräämään jokaisen lapsen lautaselle vain sellaisia ruokia, joita arvelevat tämän syövän mielellään. Toisaalta kuitenkin buffet hidastaa ruokailua – varsinkin silloin, kun vieraita on paljon ja heidän joukossaan on lukuisia pieniä lapsia, jotka eivät pysty vielä itse ottamaan ruokaa itselleen. Hidas ruokailu olisi meidän mielestämme huono juttu kahdestakin lapsivieraisiin liittyvästä syystä: Ensinnäkin yritämme rakentaa ohjelman niin, että kaikki vieraamme pääsisivät seuraamaan ohjelmaa ainakin häätanssiin asti, vaikka osa joutuneekin lähtemään juhlasta aikaisin lapsia nukuttamaan. Se on osoittautunut aika vaikeaksi tehtäväksi siinäkin tapauksessa, että ruokailua nopeutetaan pöytiin tarjoilulla. Toisekseen pelkäämme, että lapset tulisivat ruokaa odotellessaan kärttyisiksi. Itse muistan aikuisenakin joskus pinnani alkaneen kiristyä häissä harmillisesti, kun olen päässyt buffettiin viimeisten joukossa, ja odotusaika on tuntunut nälkäisenä kohtuuttoman pitkältä. Pöytiin tarjoilu tuntui lisäksi muutenkin meille paremmalta vaihtoehdolta. Se sopii glamour-teemaamme buffetia paremmin, ja hääpaikkamme Hangon Casinon meille laatimista menuehdotuksista innostuimme enemmän niistä vaihtoehdoista, jotka oli suunniteltu pöytiin tarjottavaksi. Casinon yhteyshenkilömme ehdotti, että tarjoaisimme kaikille lapsille joko lastenannoksen aikuisten menusta tai oman erillisen lastenruuan kuten lasagnen. Pyysimme kuitenkin, että lapsille olisikin tarjolla molemmat vaihtoehdot, ja perheet saisivat häihin ilmoittautuessaan kertoa, ottaisivatko heidän lapsensa erillistä lastenruokaa vai aikuisten kanssa samaa. Kutsuttujen joukossa on lapsia taaperosta teiniin, ja arvelimme, että moni pienemmistä lapsista söisi mieluummin muuta kuin aikuisten juhlaruokaa, kun taas isommille lapsille ja nuorille voisi olla pettymys, jos he saisivat arkisempaa lastenruokaa aikuisten herkutellessa vieressä. Ehdotuksemme sopi Casinolle hyvin. Valitsimme lastenruuaksi lihapullat, sillä toisin kuin lasagne, ne toimivat myös taaperoiden sormiruokana. Lihapullien lisäksi lastenruuan valinneet saavat ranskanperunoita tai perunamuusia sekä kurkku- ja porkkanatikkuja. Iloksemme Casinolla oli lasten ruokailun käytännön järjestelyt hyvin pitkälle mietittynä jo valmiiksi. Heidän ehdotuksensa mukaisesti erilliset lastenruuat tarjoillaan pöytiin isoissa tarjoiluastioissa sen sijaan, että keittiössä koostettaisiin jokaiselle lastenruuan valinneelle valmis annos. Näin jokainen voi poimia lautaselleen vain mieluisia ruokia ja vaikuttaa annoksen kokoon. Jos lastenruokaa jää yli, sitä saavat ottaa vapaasti myös päämenun valinneet – esimerkiksi ne lapset, jotka halusivat syödä aikuisten kanssa samaa, mutta joiden on juhlassa sittenkin alkanut tehdä mieli vaikkapa ranskanperunoita tai kurkkutikkuja. Olennaista on myös, että lastenruuat tuodaan pöytiin jo alkupalojen kanssa. Näin minimoidaan nälkäkiukku ruokaa odotellessa ja annetaan pienimmille tarpeeksi aikaa syödä omassa tahdissaan. Jälkiruoka on häissämme kaikille sama. Hääkakkuumme on tulossa eri makuisia kerroksia, ja pyrimme suunnittelemaan makuvaihtoehdot niin, että tarjolla olisi...
Amerikkalaiset häät – miten ne eroavat suomalaisista?
Muutama vuosi sitten pääsimme Samulin kanssa vieraiksi amerikkalaisen ystäväpariskuntamme häihin. Yhden kokemuksen perusteella ei toki pidä tehdä yleistyksiä amerikkalaisista häistä, mutta ainakin näissä häissä moni asia oli toisin kuin mihin olen Suomessa tottunut. 1. Vihkijänä sulhasen isä Ystäviemme häät olivat uskonnottomat. Vihkijänä ei kuitenkaan ollut suomalaisen siviilivihkijän tapainen virkamies vaan sulhasen isä. Tapa oli minulle tuttu tv-sarjoista, mutta Yhdysvalloissa asuessani opin, että se on vain joidenkin osavaltioiden erikoisuus. Läheskään kaikkialla maassa vihkioikeuden hankkiminen ei onnistu niin helposti, että kuka vain läheinen voisi saada luvan vihkiä parin juridisesti pätevään avioliittoon. Ajatus läheisestä ihmisestä vihkijänä on minusta periaatteessa kaunis. Käytännössä kuitenkin ongelmaksi voi muodostua se, että vihkijä tuntee yhden vihittävän osapuolen paremmin kuin toisen eikä siksi osaa pitää vihkipuhetta, jossa puhuttelisi tasapuolisesti kumpaakin avioliittoon astuvaa. 2. Kaaren alla katsekontaktissa Vihkikaaret ovat suosittuja amerikkalaisten hääsomekuvien aiheita, ja niitä näkee nykyään jonkin verran myös suomalaisessa hääsomessa. Myös ystävillämme oli vihkikaari, ja he lausuivat sen alla toisilleen ääneen itse kirjoittamansa henkilökohtaiset vihkivalat. Kiinnitin huomiota aivan erityisesti siihen, että hääpari seisoi koko vihkitilaisuuden ajan kasvotusten toisiinsa nähden niin, että sekä häävieraat että vihkijä katselivat heidän sivuprofiiliaan. Se oli mielestäni paljon parempi asemointi kuin luterilaisen kirkon perinne, jossa häävieraat näkevät hääparista vain selät. Hääparin itsensäkin kannalta on varmasti ihanaa katsella vihkimisen aikana toisiaan. 3. Humoristinen vihkiminen Olen ollut Suomessa lukuisissa kirkkohäissä ja muutamissa sellaisissa uskonnottomissa häissä, joissa vihkiminen on toimitettu häävieraiden läsnä ollessa. Niin uskonnolliset kuin uskonnottomatkin tilaisuudet ovat olleet vakavan juhlallisia. Amerikkalaisten ystäviemme vihkiminen sen sijaan oli alusta loppuun saakka humoristinen. Vihkijän puhe ja vihkiparin itse kirjoittamat valat olivat täynnä saman tyyppistä lämmintä huumoria kuin mitä Suomessa usein viljellään hääjuhlan aikana pidettävissä puheissa. Vihkimisessä luettiin myös kaksi kaunokirjallista tekstiä, joista toisen otsikko oli ”Miten rakastuminen on kuin koiran omistamista”. 4. Hääseurueen näyttävät sisääntulot Sekä vihkiminen että hääjuhla alkoivat näyttävillä sisääntuloilla. Meidät muut kuin hääseurueeseen kuuluvat vieraat päästettiin sisään ensin, ja saimme katsella paikoiltamme, kun morsiamen ja sulhasen vanhemmat, kaasot ja bestmanit ja hääpari itse kävelivät sisään. Vihkimiseen saapuivat viimeisenä morsian ja hänen isänsä, hääjuhlaan puolestaan luonnollisestikin tuore aviopari. Erityisesti hääjuhlan rennommat sisääntulot olivat mieleenpainuvia. Kullakin parilla tai seurueella oli oma sisääntulomusiikkinsa, ja osa seurueesta innostui esittelemään tanssitaitojaan hieman enemmänkin. 5. Häätanssi aloitti illan Hääpari tanssi häätanssinsa heti hääjuhlan alussa. Perinteistä häävalssia ei nähty, vaan pari keinahteli romanttisen balladin tahdissa ja vetäytyi sitten erilleen tanssilattian reunoille. Sitten seurasi yllätys: deejii pani soimaan nopeamman kappaleen, jonka tahdissa hääpari tanssi vielä toisen, villimmän tanssin. Yhdessä kohdassa sulhanen heilutteli takkiaan kaaressa päänsä yläpuolella ja viskasi sen sitten lattialle. Sitten juhlavieraatkin kutsuttiin tanssilattialle – vaikka...
Morsiamen hiuskoru ja korvakorut
Kaupallinen yhteistyö: Ninka Hääkampaus on tuottanut minulle paljon päänvaivaa, enkä edelleenkään ole varma, minkälaisen kampauksen haluaisin. Tulin kuitenkin jo alkuvuodesta siihen tulokseen, että haluaisin kampaukseeni jonkinlaisen hiuskorun. Harkitsin myös oikeita kukkia, mutta hiuskoru tuntui sopivan glamour-teemaamme paremmin. Ihastuin tammikuussa Love me do -häämessuilla suomalaisen Ninkan hiuskoruihin. Tuolloin en vielä ollut valmis korua ostamaan, mutta nappasin Ninkan käyntikortin talteen sillä ajatuksella, että palaisin koruasiaan, kunhan ajatukseni kampauksesta olisivat täsmentyneet. En lopulta kuitenkaan malttanut odottaa niin pitkään. Kun keväällä koronaeristyksissä hain mielenpiristystä hääjärjestelyistä, päädyin kuin huomaamatta Ninkan verkkokauppaan koruista haaveilemaan. Ninkalla oli monia aivan ihania hiuskoruja. Niitä katsellessani huomasin kuitenkin palaavani aina uudestaan Sointu-nimiseen koruun, jossa on makeanveden helmistä ja kristalleista tehtyjä kukkia. Myös puvussani on koristeena makeanveden helmiä ja kristalleja, joten uskoin korun sopivan yhteen pukuni kanssa. En edelleenkään tiennyt, minkälaisen kampauksen haluaisin, joten minua viehätti myös Soinnun monipuolisuus: koru on taivuteltavissa moneen eri muotoon, ja sillä voi koristaa hyvinkin erilaisia kampauksia. Kaiken lisäksi Soinnusta voisi teettää häiden jälkeen kaulakorun, jos tulisin siihen tulokseen, ettei niin hienolle hiuskorulle olisi myöhemmin tarpeeksi käyttöä. Soinnun kristallit olivat sinisiä, mutta minun hääasuni tehosteväri on vaaleanpunainen. Otin yhteyttä Ninka-brändin takana olevaan yrittäjään Nina Röntyseen, ja hän lupasi heti tehdä minulle Soinnun vaaleanpunaisilla kristalleilla. Sointuun oli saatavissa yhteensopivat Iiris-korvakorut. Nekin olivat minusta kauniit, mutta Samuli huomautti aiheellisesti, että toisenlaiset korvakorut sopisivat glamour-teemaamme paremmin. Asiaa ajateltuani tulin itsekin siihen tulokseen, että kukan muotoiset korvakorut sopisivat paremmin boheemeihin puutarhajuhlahäihin kuin meidän suunnitelmiimme. Niinpä päädyimme ihanasti kimaltaviin zirkoniakorvakoruihin. Zirkoniakorvakorut ovat hyvä esimerkki siitä, miten häissä voi tavoitella glamour-teemaa ilman, että budjetti karkaa pilviin. Zirkonia on timantin tyylinen mutta huomattavasti timanttia halvempi korukivi, minkä ansiosta muutaman kympin hintaisissa zirkoniakorvakoruissa voi olla erittäin suuri ja näyttävä keskuskivi. Jos minun zirkoniakorvakoruni olisi tehty aidoista timanteista, niiden hinta olisi tuhansia jollei kymmeniä tuhansia. Siihen budjettimme ei tietenkään taivu, mutta edullisemmilla korukivillä voin silti saada Hollywood-henkisen vau-efektin. Olen koruihini todella tyytyväinen. Nyt täytyisi vain päättää, minkälaisen kampauksen haluan niiden ympärille rakentaa. Ninkan muutamista muista hiuskoruista on kuvia aikaisemmassa blogikirjoituksessani, joka on osa kaupallista yhteistyötäni Ninkan kanssa. Yläkuva: Ninkan Sointu-hiuskoru vaaleanpunaisilla kristalleilla. Kuvaaja allekirjoittanut. Alakuva: Ninkan zirkoniakorvakorut kimalsivat kuvaa ottaessa niin, että niistä oli vaikea saada tarkkaa kuvaa. Kuvaaja allekirjoittanut....