Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Hääblogit

Mennään naimisiin / Hääblogit (Page 31)

Testauksessa geelilakkaus

Moni tuleva morsian varmasti pohtii, että miten suureen päivään tulisi laittautua. Mihin kaikkeen sitä oikeasti haluaa panostaa, jotta näkisi itsensä hääpäivänä mahdollisimman kauniina? Faktahan on kuitenkin se, että hääkuviakin on mukavinta jälkikäteen katsoa, kun on itse kokenut, että on onnistunut olemaan edustavannäköinen ko. päivänä. Hääpäivän laittautumiseen on yhtä paljon vaihtoehtoja kuin on morsioita, joten mitään yhtä oikeaa tapaa ei tähän (onneksi) ole. Nyrkkisääntönä tähänkin lienee, että jokainen tekee juuri ne toimenpiteet, jotka saavat tuntemaan itsensä kotoisaksi :)Omalla kohdalla kaaso taisi olla ensimmäinen henkilö, joka tiedusteli, että mitä ajattelin tehdä kynsilleni. Tämä toimi omaan korvaan hienovaraisena vihjauksena siitä, että niille kenties tulisi tehdä edes jotain. En ole koskaan ollut mikään aktiivinen kynsien laittaja tai lakkaaja. En ole oikein ikinä jaksanut lakata kynsiä, tai jos olen sen syystä tai toisesta tehnyt, en sitten ole jaksanut lakkoja erikseen poistella, kun ne ovat sitten ajan myötä kulahtaneet. Elikkä kenties kaason kysymys oli tämän suhteen täysin validi - kyllä niille nyt sitten jotain täytynee tehdä!Ensimmäinen suunnitelmani oli, että lakkaisimme sitten kyntemme yhdessä kaason kanssa hääpäivän aattona. Tämä olisi sellaista mukavaa ”tyttöjenkeskeistä” hommaa (pyjamissa tottakai) Sinkkuelämän pyöriessä sopivasti siinä taustalla. Kerroin tämän loistoidean kaasolleni, ja hän tyrmäsi sen täysin todeten, ettei tällainen rauhallinen ilta häitä edeltävänä päivän ole tosiasiassa millään mittapuulla mahdollista. Paljon todennäköisemmin kumpikin juoksentelee vielä illan viimeisille tunneille asti ympäri kaupunkia viimeistellen vielä viimeisiä pakonomaisesti hoidettavia asioita. Tähän kaason toteamukseen en kehdannut muistuttaa, että tavoitteenanihan olisi ennättää vielä salillekin ko. iltana :D  Olen myös sen verran tohelo, että vaikka saankin lakatut kynnet näyttämään ensimmäisen tunnin ajan suhteellisen kivalta, onnistun kuitenkin jotenkin ottamaan kynsiini jostakin osumaa, jolloin ”täydellinen” lakkaustyöni onkin sitten jo muisto vain.Summa summarum: täytynee siis käydä laitattamassa kynnet ensimmäistä kertaa ikinä. Kai tämänkin päivän oli tultava jossakin vaiheessa elämää vastaan…Seuraavaksi pienoista päänvaivaa aiheutti tälle morsiolle siis hääkynnet! Mistä sellaiset saa ja mitä vaihtoehtoja edes on?! Olin kuin lapsi karkkikaupassa – vailla aiempaa kokemusta karkeista…tai kaupoista :)Tämä potentiaalinen ongelma ratkesi kuitenkin tälle kynsiummikolle onneksi omalla painollaan, kun Filosofin työkaveri yllättäen tiedusteli, että olinko ajatellut laittaa kynsiäni häitä varten. Sain kuulla, että hänen tuttu tekee kynsiä vankalla ammattitaidolla. Hänet löytäisin Salon Milagro nimisestä liikkeestä  ja kyseisellä liikkeellä olisi lisäksi oma piste Love Me Do:n häämessuilla!Niinpä tästä vinkistä inspiroituneena kävinkin messujen yhteydessä tyttöjä moikkaamassa ja onnistuinkin sopimaan ajan ns. testikynsille.Maaliskuun alkupuolella suuntasin sitten kohti Salon Milagroa, joka siis sijaitsee aivan Helsingin keskustassa Kampissa. Ilma oli ”talvisen” Helsingin tyyliin mitä kamalin, joten pako arjesta kauneushoitolaan ei ollut yhtään huonompi ratkaisu. Löysin...

Molemmille uusi – yhteinen sukunimi

Olen pienestä pitäen elänyt siinä ajatuksessa, että sitten kun menen isona naimisiin, tulee minulle mieheni sukunimi. Noo, se oli yhtä varma ajatus kuin se että "sitten kun olen 25-vuotias, niin olen naimisissa ja minulla on ainakin kaksi lasta". Noo, nämä on näitä lapsuuden harha-ajatelmia.. :D En olisi uskonut, että ajatus sukunimen vaihdosta voi kuitenkin aiheuttaa jonkinlaisen kriiseilyn? Kun menimme kihloihin 1,5 vuotta sitten, tajusin että nyt sukunimenvaihdos on tullut melko ajankohtaiseksi ajatukseksi, ja sain kehitettyä siitä jonkinlaisen identiteettikriisin itselleni. 1,5 vuotta on mennyt asiaa pohtiessa, välillä olen ollut varma siitä että otan miehen sukunimen, ja välillä taas ollaan leikitelty ajatuksella että mies ottaisikin minun sukunimeni. Kumpikaan ei kuitenkaan tuntunut oikealta ratkaisulta. Haluamme kuitenkin ehdottomasti yhteisen sukunimen, ja yhdistelmä sukunimi taas jätettiin heti pois vaihtoehdoista. Varsinkin jos meille joskus lapsia suodaan, niin tahdomme että meillä on perheenä yksi yhteinen sukunimi. Ollaan pohdittu molempien sukunimien yhdistämistä, ja jopa kokonaan uuden keksimistä. :DJouluaattona kävimme perheeni kanssa ätini isovanhempien haudalla, ja siinä kynttilää sytyttäessä kun katselin kaunista hautakiveä, kiinnitin huomioni siihen ensimmäistä kertaa aivan uudella tavalla. Lukeeko tuossa meidän tuleva sukunimi? Pelkkä ajatus toi kylmiä väreitä, ja todellakin hyvällä tavalla vaikka sillä hetkellä hautausmaalla seisottiinkin.Otettiin asia puheeksi myöhemmin uudestaan ja jotenkin tuo lyhyt ja ytimekäs sukunimi sai meidät molemmat hymyilemään. Se se on! Halusin vielä mielipiteen asiasta äidiltäni sekä isoäidiltäni, ja heidän molempien erittäin iloinen reaktio sai viimein pisteen iin päälle, ja nyt meillä on uusi sukunimi odottamassa käyttöönottoa! Samaan aikaan niin innostavaa, mutta kuitenkin vähän jännittävää! En kuitenkaan malttaisi odottaa tuon sukunimen käyttöönottoa, sillä se symboloi meitä aivan uudella tavalla, ja elämässämme avautuu sen myötä aivan uusi luku. Nyt olenkin yrittänyt selvitellä hieman sukunimenmuutos -prosessia, miten se tapahtuu ja miten kauan siinä kestää? Varsinkin kun kyseessä on molemmille uusi sukunimi.Nimenmuutos tehdään joko ilmoitus- tai hakemusmenettelyllä kotikunnan maistraattiin. Soitin eilen maistraattiin kyselläkseni hieman lisää asiasta, ja minun tulee nyt siis ensin hakea tätä sukunimeä itselleni, ja sen jälkeen mies saa ottaa sen naimisiin mentyämme. Minun pitää kuitenkin pystyä todistamaan että tuo kyseinen sukunimi kulkee suvussani, joten tätä varten minun täytyy hakea seurakunnalta todistusta äitini vanhemmista, jossa sukunimi on mainittu.Uuden sukunimen myötä meidän tulee uusia mm. passimme, kaikenlaiset kortit kelakortista ajokorttiin ja maksukortteihin.Hain myös Maistraatin sivuilta vähän infoa nimen muuttamisen hinnoista:Hakemus etunimen muuttamiseksi 101 € Hakemus sukunimen muuttamiseksi 101  € Hakemus sukunimen muuttamiseksi, kun hakemuksesta on nimilain mukaan tiedotettava virallisessa lehdessä 179 € Nimenmuutosilmoituksen rekisteröinti nimilain 8 a, 9 tai 32 c §:n perusteella 25 €  Vielä nimi-asiasta muihin hääjuttuihin, mun viikonloppu sujui erittäin hää-painoisesti,...

Mitäs musiikkia laitetaan?

Osallistuin lapsena useampana kesänä Heurekan järjestämälle lasten ja nuorten tiedeleirille. Noin viikon mittaisilla leireillä me nuoret leiriläiset koimme niin perinteiset Heurekan aktiviteetit (rottakoripallot, erinäiset Verne-näytökset jne.) kuin leirikohtaiset, kesästä toiseen vaihtuvat näyttelyt.Eräänä kesänä tällaisena vaihtuvana sisältönä oli elokuva- ja televisioviihde. Leirin aikana mm. käsikirjoitimme ja kuvasimme omat mainoksemme, joita sitten pyöritettiin kesän ajan yleisillä näyttelyalueilla. Keskeisimpänä mieleeni on kuitenkin painunut näyttely, jonka tarkoituksena oli havainnollistaa musiikin vaikutuksia liikkuvan kuvan merkityksiin. Näyttelyssä oli lyhyehkö elokuvapätkä, jonka musiikkia oli mahdollista vaihtaa nappeja painamalla. Riippuen musiikista, sai pätkä joko jännittävän, kauhua enteilevän tai jopa romanttisen yleisilmeen. Kohtauksessa esiintyneen miehen holtiton juoksu yhdistettynä otoksiin naisesta istumassa kaikessa rauhassa kotonaan sai hyvin erilaisen merkityksen riippuen yksioikoisesti siitä, mitä musiikkia kohtauksen taustalla soitettiin.Tämä kaikki oli jo tuolloin minulle valtaisan kiinnostavaa.Nyt noin 20 vuotta myöhemmin, musiikkitiedettä sekä elokuva- ja televisiotutkimusta opiskelleena ja musiikin merkityksiä videopelikokemuksessa gradussaan tutkineena filosofian maisterina, olen tilanteessa, jossa harteilleni on asetettu tulevan hääpäivämme musiikin määritteleminen. Niin kirkossa kajahtavat kappaleet kuin pippaloiden pilipalit tulevat siis olemaan allekirjoittaneen käsialaa. Minkä merkityksen haluan siis hääpäiväämme istuttaa? Minkä lopullisen viestinnällisen sisällön haluan hääpäiväämme musiikkivalinnoillani kiteyttää? Mitäs musiikkia laitetaan?Lähretäänpäs liikkeelle siitä kaikkein pyhimmästä, kirkosta.Kirkon kenties keskeisimmät musiikkiosuudet ovat – omasta mielestäni – seremonian alussa ja lopussa. Puhutaan häämarsseista. Perinteistä Ruususta tai Wagnerin Häämarssia ei todennäköisesti meidän vihkitilaisuudessa soiteta, sillä tällä hetkellä tarkoituksenamme on kaapata kappaleet elokuvamaailman puolelta. Ei, häissämme ei soi Star Wars, Indiana Jones tai Twilight-teema, vaan näillä näkymin olemme päätymässä hieman tuntemattomampaan, mutta silti meille kohtuullisen merkitysrikkaaseen musiikkimateriaaliin. Tohtisin jopa olettaa, ettei suurin osa häävieraista tule tiedostamaan musiikin alkuperäistä kontekstia.Mikäli kaikki sujuu suunnitelmiemme mukaisesti, tulemme kirkkomusiikin kohdalla hyödyntämään pitkäaikaisen ystäväni ja nykyisen kanttorin palveluita. Tarkoituksena nimittäin olisi, että nimenomaan hän vastaisi vihkitilaisuutemme alkutahdeista. Olisi valtavan hienoa, jos saisimme tutun henkilön, ystävän, korkkaamaan juhlallisuudet yhdessä valitsemallamme kappaleella.No entäs sitten se ns. bilemusiikki?Ainakin itselle tuntuu silltä, että hääjuhlissa musiikille löytyy monen monta vaihtoehtoa ja kombinaatiota. On livebändiä, a cappella –laulua, karaokesettiä, DJ-artistia jne. Tärkeintä musiikin valinnassa lienee kaiketi se, että valittu musiikki sopii parhaalla mahdollisella tavalla hääparin tahtotilan mukaiseen atmosfääriin. Jos tarkoitus on pönöttää, sopii ratkaisuksi Vivaldin Neljä Vuodenaikaa, kun taas menevämmän bilemenon käynnistää bassojytinällä vahvistettu Uptown Funk.Koska meillä juhlia vietetään ravintolamiljöössä, olen päätynyt musiikissa preferoimaan valmiita soittolistoja ja suurimmalta osin nimenomaan illallishenkeen sopivaa taustamusiikkia. Tylsääkö? Ehkei kuitenkaan…Mielikuvissani siintää leppoisan rento jazz, joka ”virittää” tilamme ja juhlamme oikealla, hempeällä, lämpimällä sekä soljuvan rennolla fiiliksellä. Mitään vuosisadan railakkaimpia karkeloita ei tässä ollakaan työstämässä, vaan rentoa ja rattoisaa illallisjuhlaa.Esimerkkejä biisilistan...

Hääkutsut – mitä niissä tulee olla?

Hääkutsut; millaiset kutsut haluan, milloin ne tulisi lähettää vieraille, mitä kaikkea niissä pitäisi mainita, sekä muut ajatukset / kysymykset ovat pyörineet mielessäni lähiaikoina hääkutsuja suunnitellessa. [caption id="attachment_7033" align="alignright" width="301"] Love lace & Venetsia[/caption]Jo 1,5 vuotta sitten kun luin häälehteä, ja meidän hääsuunnitelmat olivat vasta aluillaan, löysin häälehden välistä kuvaston jonka laitoin silloin hyvään talteen häälaatikkoon. Kyseinen kuvasto taisi itseasiassa olla koko meidän häälaatikon perusta. Se oli nimittäin Now&Foreverin kuvasto heidän tuotteistaan, ja eniten kiinnitin huomiota heidän ihastuttaviin paperituotteisiin sekä hääkutsuihin. Tiesittekö, että heidän sivuiltaan on mahdollista tilata ilmaisia näytekappaleita? Itse olen aikaisemmin tilannut heidän nimikoituja servettejä näytteinä, ja nyt pyysin heiltä näytteitä erilaisista hääkutsuista. Itse haluan nähdä tulevat kutsut livenä (etenkin materiaalin ja värit), vaikka näin jälkeenpäin voinkin todeta niiden olevan luonnossa jopa paljon kauniimpia kuin tietokoneruudullani. Laitoin heille pienen hääkutsunäyte -tilauksen menemään ja kutsut tulivat nopeasti, ja kolme päivää myöhemmin olimme jo sulhasen kanssa päättäneet mitkä niistä tulevat käyttöömme!Emme kuitenkaan ole päässeet vielä suunnittelemaan hääkutsujemme sisältöä, sillä emme ole vielä lyöneet lukkoon aikatauluja vihkimisestämme.  Hääkutsujen tekemisessä tulee kutsussa ottaa huomioon lukemattomia asioita, jotka listaankin nyt tänne teille ja saan siitä samalla itselleni hyvän muistilistan! Kutsujen pääasia on mitä, missä ja milloin?Mitä on kyseessä? - Häät Kenen juhlat, kuka kutsuu vieraat? (yleensä hääpari itse, tai vanhemmat) Milloin? Missä? (Onko juhla ja vihkiminen eri paikassa?) KellonaikaVarsinaisen kutsun lisäksi on mahdollista laittaa kutsun mukana infolehtinen, jossa on lisätietoa juhlasta ja näin itse hääkutsu pysyy selkeämpänä. Nyt on myös kovasti yleistynyt omien hääsivustojen tekeminen, joten näin ollen varsinaiseen kutsuun laitetaan vain nettisivun osoite josta vieraat löytävät kaiken hyödyllisen infon häistä, ja voivat jopa ilmoittatua suoraan sitä kautta häihin.Vieraita tulisi infota kutsuessa ainakin seuraavista asioista;Juhlapaikkojen osoitteet ja ajo-ohjeet (onko kartta tarpeellinen?) Neuvoja paikasta toiseen siirtymiseen (Onko yleinen kuljetus, onko omille autoille parkkitilaa) Ilmoittautuminen (kenelle ilmoittaudutaan; yhteystiedot) Pukukoodi Ruoka-aineallergioiden huomioiminen Mahdollinen majoitus vieraille Lahjatoiveet Mahdolliset ohjelmanumerot ja puheet, joista olisi hyvä ilmoittaa etukäteen vaikka kaasoille Saako lapsia tuoda häihin? Tottakai info-osio hieman vaihtelee häistä riippuen, mutta esimerkiksi meillä tulee olemaan myös harjoitusillallinen, ja näin ollen vieraita tulee infota myös siitä ja sen päivän kulusta.Jotkut haluavat infota vieraitaan esimerkiksi jo etukäteen paikallaolevasta valokuvaajasta, jotta vieraat voivat mahdollisesti unohtaa kamerat kotiin ja keskittyä vain juhlimaan! :) Hääkutsut lähetetään perinteisesti noin 4-8 viikkoa ennen häitä. Nykyään kuitenkin moni hääpari haluaa laittaa hääkutsut jakoon jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta kaikki vieraat saavat kyseisen päivän varmasti vapaaksi. Viime aikoina onkin onneksi save the date -kutsut yleistyneet, ja täten vieraat saavat ajoissa tiedon tulevista häistä! Kesä kun on kiireistä aikaa ja...

Tulipa todettua vol. 4

Heti häiden suunnittelujen alkuvaiheessa meillä oli yksi hyvin selkeä näkemys:”Meidän häihin ei askarrella!”En itse ole askartelija/tuunaaja/näpertäjä tyylinen ihminen, vaan pyrin lähtökohtaisesti löytämään asiassa kuin asiassa jo valmiin ratkaisun - koskipa se sitten kodin sisustusta tai häidemme yksityiskohtia. Itse tekeminen tuntuu jo lähtökohtaisesti siis hieman vaikealle ja aikaa vievälle, eikä lopputuloskaan ole taattua laatua…ainakaan omalla kohdallani.Kaaso olikin hieman hämmentynyt ilmoittaessamme jo suunnittelun alkumetreillä, ettei hääjärjestelyihimme tulisi kuulumaan minkäänlaisia askarteluiltoja. Ei korttien laatimista, ei vieraiden pienoisten lahjapakettien käärimistä, ei koristeiden kartoittamista…ei mitään. Tämä aiheutti kuitenkin välittömästi sen verran suurta hämmennystä ja kysymyksiä, että kompromissina tulin luvanneeksi pahimman askarteluinnon taltuttamiseksi kaasolle nk. WC-korien väkerryksen. WC-korit ovat varmaan monelle häävieraalle ja -parille tuttu konsepti. Kyseessä on siis ns. ensiapukori, joka on sijoitettu nimensä mukaan juhlapaikan WC-tilaan. Korit voivat sisältää esimerkiksi sukkahousupareja, nenäliinoja, hiuslakkaa taikka pinnejä. Olemmekin aikaisemmin täällä blogissakin kertoneet, kuinka kohdallamme juuri vessakorit ovat näin ollen saaneet sisäpiiri vitsin asemanViime viikolla oli kuitenkin aika pyörtää alkuperäiset sanat ja suunnitelmat, kun löysin itseni lähettämästä kaasolle WhatsApp-viestiä kuvien kera askarreltavista ”häähuiskuista”. Näitä huiskuja siis käytetään, kun pari astuu ulos kirkon ovista. Olin ollut tietoinen huiskujen käytöstä jo aikaisemmin, mutta jostain syystä vasta nyt innostuin tästä ideasta. Huiskut voisi olla kiva lisä saippuakuplien rinnalle, joita olemme jo kaavailleet puolestaan riisin tilalle kirkosta poistumisen yhteydessä. Filosofikin näytti pitävän ideasta, joten lähdin heti miettimään toteutusta. Huiskut vaikuttavat olevan suhteellisen helppo toteuttaa ja löysin niihin jopa teko-ohjeet (mistäpä muualtakaan) pinterestistä! Liimaa, tikut, silkkinauhat ja ehkä muuta pientä tuunausta…Eihän nuo nyt kovin vaikea voi olla tehdä! Kaksi päivää myöhemmin…Palasin pohtimaan huiskuideaa ja löysin itseni kartoittamassa vielä, että löytyisikö näitä sittenkin valmiina esimerkiksi Ebaystä…taikka Facebookin hääkirppis-ryhmästä? Kyllähän nuo sen verran suosittuja on, että suurella todennäköisyydellä vastaan tulisi itseä miellyttävät vaihtoehdot!Saa siis nähdä miten tässä käy -> joudummeko syömään sanamme, vai löydämmekö suoraan paketista –vaihtoehdon? Palataan raportoimaan tästä myöhemmin. ;)Kuvat on lainattu pinterstistä ja jos innostuit myös ideasta niin hakusanalla ”wedding ribbon wands” löytyy lisää inspiraatiota :) -Filosofin morsian...

Vihkipaikka check

Mua on tässä viimeisten kuukausien aikana ahdistanut ajatus meidän vihkipaikasta. Elokuussa kun kävimme Espanjassa katselemassa paikkoja tähän tarkoitukseen, ei yhdestäkään tullut sellaista fiilistä, että tämä se on! ( Ja mun on aina pakko saada se TÄMÄ SE ON -fiilis kaiken kohdalla, en suostu vähempään:D )Käytiin katsomassa vihkimiseen eri rantoja, mutta jotenkin ajatus siitä että vihkimisen aikana joku tulee siihen töllistelemään viereen uikkareissa, sai tämän morsiamen vähän ahdistumaan ajatuksesta. :D Ranta kun on vapaata aluetta kaikille, enkä millään jaksa uskoa että ihmiset eivät tulisi paikalle katsomaan.. Rannalla vihkiminen on ajatuksena mielestäni kaunis, mutta toteutuksena ehkä vähän hankala.. Kun mietin esimerkiksi vieraiden näkökulmasta asiaa; hiekka on elokuussa polttavan kuumaa, joten kengät tulisi pitää jaloissa.. Mutta kuka pystyy kävelemään rantahiekalla kengissä? Varsinkin naisvieraille korkokengissä kävely rannalla ei tulisi mitenkään onnistumaan, joten tulisi miettiä heille esimerkiksi varvastossujen hankkimista vihkimisen ajaksi. Josta päästään taas siihen elokuun polttavaan rantahiekkaan, johon ei edes varvassandaalit auta.. :DYhteen mahdolliseen vihkipaikkaan rakastuttiin Espanjassa, mutta sen historiallisesta merkityksestä johtuen sen alueella ei saa vihkiä.Ylhäällä Mijaksen vuoristossa on aivan ihana pieni kappeli, joka olisi ollut myös varteenotettava vaihtoehto tähän hommaan, mutta se on valitettavasti niin pieni ettemme olisi mahtuneet sinne kaikkien vieraidemme kanssa, ja jotenkin kuitenkin halusin meille vihkimisen ulkona, niin sekin jäi sitten pois laskuista.Joten jätettiin koko vihkimispaikka -asia hääsuunnittelijamme käsiin, ainoaksi kriteeriksi annoimme merimaiseman.Viime viikolla kun taas tämä vihkipaikka-asia pyöri mielessäni, otin kännykästäni Espanjan reissukuvat esiin ja aloin katsella niitä vielä uudestaan, josko niiden joukosta kuitenkin löytyisikin jokin mahdollinen paikka?No, kuvia selaillessa tajusin, että ylhäällä Mijaksessahan on yksi kiva pieni paikka, mihin voisi ehkä pystyttää vihkimisemme. Otin asap yhteyttä hääsuunnittelijaamme, ja jo seuraavana päivänä hän oli siellä paikan päällä tsekkailemassa ja mittailemassa, ja onneksemme laittoi meille viestin että se ONNISTUU!!! Wuhuu, ollaan niin tyytyväisiä tähän kyseiseen paikkaan! Paikka on myös kaiken lisäksi aika vehreä, joten paikan isot palmunlehdet suojaavat vieraita liialliselta auringonsäteeltä, ja sen lisäksi paikka ei paljoa tarvitse koristelua!Itse Mijas on aivan ihana pikkukylä, noin 2 km Fuengirolasta. Se sijaitsee noin 400 metriä meren pinnan yläpuolella, joten sieltä apautuu upeat maisemat. Sen pienillä valkoisilla kujilla saa varmasti ihania hääkuvia! :) Mijas on tunnettu aasitakseistaan joilla voi tehdä kierroksen kylän ympäri, ja vitsillä jo heitinkin että miten olis jos poistuttaiskin vihkimisestä aasin selässä? :D Mutta joo, ei kiitos. :D Meillä alkaa olemaan suurin osa järjestelyistä jo hallinnassa, ja tänään taas pari vierasta ilmoitti tulostaan, jee! Eli jo yli 20 vierasta on ostanut itselleen lennon Espanjaan ja näin ollen ovat siis varmasti tulossa juhlimaan kanssamme!...

Ajatuksia: Miksi naimisiin?

Miksi me menemme naimisiin? Mikä muuttuu avioliitossa? Onko meillä tarvetta edes viettää hääpäivää?No joo – ei tällaisia kysymyksiä olla ihan tuollaisenaan ääneen pohdiskeltu, mutta ovatpahan nuo mielessä pikaisesti käväisseet. Kun parisuhdetta ja yhteiseloa on takana jo vajaa 10 vuotta, tulee sitä pakonomaisesti ajatuksissaan sivuttua häähuuman funktiota, sekä sitä, miten hääpäivä sitten lopulta kuitenkaan muuttaa mitään. Olemme viihtyneet toistemme seurassa varsin mainiosti näin avioliiton ulkopuolellakin, joten mikä perusteena tällaiselle muutokselle? Miten yksittäinen tapahtumarikas päivä sitten merkittävästi vaikuttaisi normaaliin arkeen? Kenties näin sen toisaalta pitäisikin olla – ehkä minkään ei pitäisikään muuttua.Naimisiin mennään varmaankin syystä jos toisesta. Uskonnolliset vakaumukset, juridiset perusteet, symboliset merkitykset, taloudelliset hyödykkeet, omaksuttu traditio…rakkaus? Kaikki varsin valideja ja todennäköisiä perusteita hääpäivän viettämiselle.Varsin usein, tohtisin kuvitella, solmittu avioliitto sisältää myös ajatuksen isosta tai pienestä muutoksesta: ”Kun menemme naimisiin niin tapahtuu X”. Visualisoitu muutos voi olla konkreettinen ja hyvinkin arkinen tai ideologinen ja vaikuttavuudessaan symbolinen. Muutoksen toteutuminen voi puolestaan olla täysin oletettava ja realistinen tai utopistinen, haparoivan toiveajattelun tuotos.Hääpäivä voi mielikuvissamme toimia käynnistyksenä totaalisen uudelle elämänvaiheelle. Avioliiton symboloimalle vakiintumiselle…juurtumiselle… perheenlisäykselle? Oli miten oli, hääpäivä nähdään monesti alkuna jollekin uudelle.No mikäs tässä meidän sapluunassa, näin ennen varsinaista tapahtumaa tarkasteltuna, sitten muuttuu uudeksi? Minkä haluaisin horisontissa siintävän avioliiton sitten muuttavan?En juuri minkään.Juu – tylsä vastaus. Ärsyttävä vastaus. Lipevä, ehkäpä jopa tirauksen omahyväinen vastaus.Mutta totta.En näe tulevaa hääpäiväämme porttina kovinkaan uuteen arkeen vaan pikemminkin luonnollisena jatkumona jo sisäistämällemme arjelle. Arvostamani australialainen muusikko Tim Minchin laulaa kappaleessa ”You Grew on Me” siitä, kuinka toiselle ihmiselle ”altistuminen” yllättävästi kasvattaakin tahot yhteen. Elämäntyylit samankaltaistuvat, tavoitteet yhtenäistyvät ja mielipiteet sekä näkemykset yhdenmukaistuvat. Näinhän tässä on jo varmaan käynytkin. Ei tässä vielä ihan paita ja peppu –pariskunta olla, mutta koen merkittävimpien muutosten olevan jo takanapäin. Kyllä ennakoimattomia muutoksia tulee varmasti vastaisuudessakin, mutta koen jo läpikäymämme polun kasvattaneen meidät yhteen niin, että reagoimme näihin vääjäämättä kohtaamiimme muutoksiin samankaltaisella mentaliteetilla ja ajatusmaailmalla.Me menemme naimisiin siis näin yleisellä tasolla kahdesta syystä: juhlistaaksemme pitkäkestoista yhteistä taivaltamme sekä ”laminoidaksemme” tämän taipaleen säilyvyyden myös tulevaisuudessa. Polku on toivottavasti vielä pitkä, ja läpikäymämme huolellinen valmistautuminen varmistanee sen, ettei se pituudestaan huolimatta ole millään mittapuulla raskas.Tällaisia ajatuksia näin tällä kertaa. Mennään naimisiin!- Filosofi...

Sormusrasia

Kävin vapaapäivän kunniaksi katsomassa meidän varastosta, että mitäs kaikkea hääkrääsää sinne onkaan ehtinyt kertyä!Yhden laatikon pohjalla oli puinen pieni rasia, jonka ostin jo iät ja ajat sitten jostain askarteluliikkeestä. Olin ajatellut että koristelen siitä meille sormusrasian, ja mietinkin nyt että onkohan se hieman liian iso kannettavaksi, pitäisikö sen olla pienempi jotta mahtuisi esim. bestmanin taskuun? No, päätin kuitenkin kokeilla millaisen siitä saisi sitä vähän tuunaamalla. Otin pensselin ja akryylimaalin esille ja sudin laatikkoa valkoisemmaksi,sillä itseä ei oikein toi puunväri miellyttänyt.Kaivoin vanhasta korulaatikosta vaahtomuovisen alustan, ja päällystin sen valkoisella kankaalla sekä ohuella pitsillä.Tein veitsellä vielä viillot kankaaseen, ja vaahtomuoviin, jotta siihen saa sopivasti kaksi sormusta pysymään pystyssä. Sitten liimasin vielä tuota samaa pitsiä kiinni myös laatikon kanteen! Lopputulos oli mielestäni yllättävän söpö!! Katsotaan mitä mieltä bestman on laatikon kuljettamisesta. :DAion joka tapauksessa ottaa laatikon häiden jälkeen käyttöön, laitan sen vaikka yöpöydälle!    Hmm, vai pitäiskö ottaa erikseen vihkimiseen sormuksenkantaja?? Noo, tässä on onneksi aikaa miettiä ratkaisua tälle asialle.. :'DMites teillä, kuka teillä tuo sormuksen alttarille? :)Mä vietin tänään vapaapäiväni hääjuttuja suunnitellen, kävin kiertelemässä muutamia askarteluliikkeitä sekä metsästämässä kaasoilleni lahjoja! Lähdin kuitenkin melko tyhjin käsin kotiin, ja nyt olenkin viettänyt aikaa nettikauppoja selaillen!Mulla on jotenkin kova kiire saada kaikki koristeet yms. pikkujutut valmiiksi häitä varten, jotta voisin kesällä ottaa sitten vähän rennommin niiden suhteen! :)Yhden kaasoistani kanssa sovittiinkin tänään, että pidetään tässä joku päivä kunnon askartelupäivä ja katsotaan hääohjelmia yhdessä sekä maistellaan skumppavaihtoehtoja! :)...

Tervetuloa!

Hei ja tervetuloa uuden blogin puolelle!Jatkossa voit seurata häidemme järjestelyä täällä, ja vanhat postaukset ovat edelleen luettavissa vanhan sivuston puolella, eli täällä!Olen siirtänyt tänne muutamia vanhoja, eniten luettuja postauksiani, mutta tästä lähtien uudet postaukseni näkyvät vain täällä. :)On kunnia jatkaa bloggaamista Mennään naimisiin -lehden alla! Mitä mieltä muuten olette ulkoasusta?? Musta se on aivan älyttömän hieno!!Blogia aloittaessani en olisi ikinä uskonut mitä kaikkia mahdollisuuksia se vielä tuokaan minulle! :) Suurin kiitos kuuluu siitä teille ihanat lukijat! :)Häiden lähestyessä kovaa vauhtia, tulee bloginkin puolelle varmasti nyt enemmän pohdintaa ja ajatuksiani ilmi syvemmin. Ajattelin näin ystävänpäivän kunniaksi laittaa kaasot vastailemaan kysymyksiin koskien minua ja tulevaa sulhasta! :)1. Kauanko olet tuntenut morsiamen?Anna: 13 vuotta ♥Annina: Me tutustuttiin ensimmäisen kerran 1990 (babybuddies) ja sitten meidän tiet kohtasi heti 2003 uudestaan! Vastaan 27 vuotta.Emmi: Ollaan tunnettu vuodesta 2012 lähtien, kun aloitettiin samaan aikaan matkailualan opiskelut.2. Kuvaile morsianta muutamalla sanallaAnna: Empaattinen, kaunis, luotettavaAnnina: Hullu.. n hauska, ihana, empaattinen, määrätietoinen, tyylikäs, luotettava ja avulias. + 1000 muuta juttuaEmmi: Luotettava ystävä, positiivinen ja hyväsydäminen. Ajattelee aina muita ja tekis mitä vaan hänelle tärkeiden ihmisten eteen. Sannin kanssa ei oo koskaan tylsää!3. Kuvaile sulhasta muutamalla sanallaAnna: Rauhallinen, ystävällinen, urheiluhulluAnnina: Huumorintajuinen, järjen ääni. Täydentää Sannia.Emmi: Rauhallinen, huumorintajuinen ja fiksu.4. Yllätyitkö, että juuri sinut valittiin kaasoksi?Anna: Olemme todella läheisiä niin tottakai hieman odotin että minua pyydettäisiin. Mutta tottakai se oli mieluinen yllätys kun juuri minua tähän kunniatehtävään pyydettiin. Tapa jolla meidät kaasot tehtävään pyydettiin oli aivan ihana! :)Annina: En. Khehe. Tuli se ihanana yllätyksenä mulle!Emmi: Yllätyin totaalisesti!5. Mitä odotat eniten hääpäivältä?Anna: Odotan eniten sitä kun näen morsiamen ensi kertaa laittautuneena hänen puvussaan. Toki kokonaisuudessaan odotan vain heidän suurta päivää, jota on odotettu jo kauan aikaa.Annina: Odotan Sannin ja Oskun näköisiä juhlia. Hauska, kaunis ja rento päivä Espanjan auringon alla. Ehkä myös muutamaa onnenkyyneltä odotan.Emmi: Sitä, että päästään juhlimaan Sannin & Oskun häitä pitkän odotuksen ja suunnittelun jälkeen. Ja tietty kaasona olemista ja kokonaisuudessaan Espanjan matkaa. Tulee ikimuistoiset häät!6. Millainen hääpari on?Anna: Toisiaan kunnioittava ja rakastava pari joka tykkää tehdä asioita yhdessä. He ovat toisilleen tarkoitettu <3Annina: Hääpari tasapainottaa toisiaan. Molemmat tekevät omia juttujaan, mutta panostavat täysillä yhteisiin intresseihin! Aitoa onnea ja iloa.Emmi: Hääpari on mun lempparipari haha! Sanni ja Osku on tosi samanhenkisiä ihmisiä.7. Mikä on parasta kaasona olemisessa?Anna: Saa jakaa rakkaan ystävän suuren päivän yhdessä. Olla osa sitä hetkeä joka on varmasti yksi tärkeimmistä hänen elämässään.Annina: Parasta on saada olla osana hääparin tärkeää päivää. On tää kunniatehtävä, odotan jo "will you hold my dress...

Point of No Return

Nyt se on sitten tehty.Hääkutsumme lähtivät maailmalle – tai no vähintäänkin ympäri Suomea – eilen: kylmänä, tuulisena ja pikkuriikkisen lumisenakin Runebergin päivänä. Kirjeiden postittaminen edustaa huomionarvoista merkkipaalua pitkäkestoisessa prosessissa, jonka pohjapiirrokset laadittiin jo vajaa vuosi sitten. Tuolloin vieraslistamme sai ensimmäisen, sittemmin hienoisesti muokkautuneen ulkoasunsa.Sunnuntaista kutsujen lähettämistä edelsi jo dokumentoimamme kirjeiden olemuksen suunnittelutyön ohella lauantaina läpikäyty vieraslistamme pienimuotoinen hienosäätö, jonka myötä lopulliseksi vierasmääräksemme muodostui 57 henkilöä. Varsin sopiva luku intiimin tunnelmallisiin kaupunkihäihimme. Tokihan vierasmäärä todennäköisesti tuosta vielä muuttuu, mutta tästä on hyvä lähteä.Emme täällä blogissa ole liioin pyrkineet toimimaan vankkana auktoriteettina tai tulevia hääsuunnittelijoita ohjaavina sanaseppoina, mutta nyt, kutsukorttien matkatessa jo kohti lopullisia vastaanottajia, voimme varsin vuolaasti suositella hyödyntämiämme kutsukortti-palveluita. Tokihan olemme tämän suhteen sangen puolueellisia, mutta näin sulhasenkin sanoin on todettava, että kyllä näistä kutsuistamme tuli erittäin, erittäin onnistuneita. Kun em. toteamukseen lisätään vielä, että minkäänlaista yhteistyösopimusta emme hyödyntämiemme palveluiden kanssa ole solmineet, voi lukija olla varma, että tämä suoranainen hypetys tulee varmuudella suoraan allekirjoittaneen sydämestä.Otetaanpas vielä lyhyt katsaus tämän hääparin kutsukorttirulianssiin:Kutsukortit tilasimme Vistaprint-palvelun verkkokaupasta. Nimileiman tilasimme eBaysta. Tästä vinkki Cutting the Cake –blogista! Postimerkit kävimme hakemassa postitalolta.Vistaprint on palvelu, joka mahdollistaa kokonaisvaltaisen kutsukortin kustomoimisen. Tarjolla on monta erilaista kuva-/tekstikombinaatiota ja kortin laatuluokkaa, joten täältä saa pari kuin pari varmasti itsensä näköisen kutsukortin. Vistaprint tarjoaa kutsukorttien ohella myös muuta korttipohjaa, ja voipi olla, että paikkakorttien suhteen käännymmekin samaisen palvelun puoleen. Mainittakoon, että suurempien hääkekkereiden kohdalla hinta saattaa hivenen nousta. Meidän tarpeisiimme saimme kuitenkin kortit alta 80 euron. Mukana tuli myös sopivat kirjekuoret.Nimileima taisi lähteä mukaan n. 7 eurolla – hyvin pieni summa, jolla mahdollistat (ainakin omiin silmiini) hyvin elegantin/persoonallisen viimeistelyn. Sanomattakin selvää, että myös leimasimelle löytyi kattava valikoima, joten tämänkin suhteen on paljon tilaa editoimiselle. Leimasimeen saatte omaa nimeänne, päivämääräänne ja parhaimmillaan mittavampaakin tekstisisältöä, kuten runoja/lausahduksia yms. Jo kortti itsessään on todella hieno, mutta leiman saattelemana…iso plussa.No kauankos näitä hilavitkuttimia sitten pitää odotella? Kutsukortteja vartoimme noin kolme viikkoa kun taas leimasin saapui kahdessa viikossa. Sormus-postimerkit haimme itse, ja niiden hinta taisi pyöriä n. 30 eurossa. Kaiken kaikkiaan hintaan ja aikaan nähden hyvinkin onnistunut projekti!Tämän viikon aikana alamme sitten varmastikin saamaan jo ensimmäisiä ilmoittautumisia osallistumisista. Oikein hyvää alkanutta viikkoa, ja palataan jälleen näihin tunnelmiin ensi maanantaina!– Filosofi...