Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Hääblogit

Mennään naimisiin / Hääblogit (Page 26)

Kiitos kaikille

Syksy on täällä. Viikonlopun juoksulenkeillämme ihailemme Töölönlahden ja Seurasaaren kellastuvia lehtiä, ja arkisin alkuillasta kotimme täyttää olohuoneemme tuikkujen ja moninaisten muiden valolähteiden lämpimän pehmeät värit.Hääpäivästämme on nyt muutama päivä vaille kaksi kuukautta, ja polkumme avioparina on lähtenyt käyntiin odotetusti – ilman sen suurempia mullistavia muutoksia. Hääaiheisten keskusteluidemme painopiste on tosin siirtynyt varsinaisesta suunnittelusta miellyttävään ja kenties hieman kaihoisaankin muisteluun. Hyvä näin.Syyskuun alkupuolella saatoimme vielä viimeisenkin hääaskareen maaliin, kun tilasimme verkosta vieraille lähetettävät/toimitettavat kiitoskortit. Kutsukorttien tavoin hyödynsimme kiitoksissamme myös Vistaprintin monipuolista ja mielestämme laadukasta tuotevalikoimaa, ja korttien tipahtaessa postilaatikosta viime viikolla olimme tuotoksiin jälleen kertaalleen tyytyväisiä.Toteutimme kiitoskortit ”yksinkertainen on kaunista” –mentaliteetilla, eli emme – tällä kertaa – lähteneet sen suuremmin runoilemaan. Etupuolelle valikoimme yhden monista hääpäivämme hienoista kuvista, ja kuvan viereen askartelimme omat nimemme ja kiitossanat.Tämän viimeisen hääaskareen myötä on aika kiittää myös sinua, lukijaamme, tästä (kuitenkin jollain tavoin) yhteisestä matkasta. Nämä kiitossanat muodostavat nyt näillä näkymin viimeisen Filosofin Morsian –kirjoituksen Mennään Naimisiin –lehden alaisuudessa. Tätä kirjoittaessani muistelen lämmöllä kesällä 2016 morsiamen kanssa juoksulenkillä läpikäytyjä ensimmäisiä keskusteluita mahdollisesta hääblogista. Projektista, joka Wordpressin kautta lopulta löysi tiensä tänne Mennään Naimisiin –lehden alaisuuteen alkuvuodesta 2017. Blogi auttoi meitä jäsentelemään häitämme, ja olen erittäin onnellinen siitä, että pystymme näin jälkikäteen läpikäymään hääsuunnittelumme moninaisia vaiheita tämän jonkin sortin dokumentoinnin välityksellä.Bloggaaminen ja kirjoittaminen ei kuitenkaan ole osaltamme jäämässä tähän. Hääblogimme, Filosofin Morsian, taltioi yhteistä taivaltamme kohti 10 vuoden parisuhteen kulminoivaa hääpäiväämme. Elämä ja askareet kuitenkin jatkuvat, ja olemmekin aloittamassa uutta kirjoitusprojektia, joka kantaa nimeä Polulla. Tässä uuden arjen blogissa kirjoitamme arjestamme, tekemisistämme, pohdinnoistamme sekä muista kuvioistamme nyt avioelämän tällä puolen. Jos sinulta löytyy tahtotilaa jatkaa mukana ja osallistua tällä tavoin arkeemme, tutustu uuteen blogiimme täällä. Näillä saatesanoilla haluamme vielä kertaalleen kiittää Filosofin Morsian –blogin seuraamisesta. Kiitämme myös Mennään Naimisiin –lehteä, joka mahdollisti meille tämän ainutlaatuisen kokemuksen. Kiitos meiltä teille kaikille! Viimeistä kertaa.- Filosofin Morsian –tiimiJonna ja Santeri...

Meidän vihkiminen Espanjassa

Taxi saapui pihaan ja änkesin mekkoni kanssa etupenkille puoliksi makuuasentoon. Taxikuski ei tietenkään osannut englantia, vihkipaikka kuitenkin onneksi oli hänelle tuttu kun kerran oli pieni kylä kyseessä. Takapenkillä olivat kaasoni sekä isäpuoleni, kaikki niin iloisina, mutta selkeästi myös hieman jännittyneinä.Vihkipaikkaa lähestyessä huomasimme kellon olevan vasta puoli neljä, puoli tuntia siis vielä aikaa vihkimiseen. Kuski ymmärsi elekielellä että hänen olisi odotettava meidän kanssa puolisen tuntia autossa ennen kuin saisi jatkaa matkaansa. Puoli tuntia aikaa jännittää autossa; kaasot pyysi musiikkia kovemmalle ja taxikuski ajoi vähän kauemmas vihkipaikasta odottelemaan. Ohikulkevat ihmiset, lähinnä turistit heiluttelivat ja näyttivät peukkua minulle. :DParit kuvat ehdittiin tottakai ottamaan autossa ja keskustelemaan niitä näitä, keskusteluista en kuitenkaan muista paljoa, muistan vain sen ihanan onnellisuuden tunteen ja kukkakimppuni painon, en voinut olla hymyilemättä. Kelloa vilkuilin kokoajan, ja minuuttien kuluminen tuntui ikuisuudelta. Tarkastin meikkiäni varmaan ainakin 8 kertaa etupeilistä.Kun klo löi 15.59 alkoi radiosta soimaan despacito rentouttaen vähän tunnelmaa, ja nyt pyydettiin kuskia siirtymään vihkipaikalle, en nimittäin millään pystynyt enää odottamaan viimeistä minuuttia. Pienen pieni jännitys oli läsnä, mutta ei mitään sen pahempaa vieläkään. :DTaxista noustessa tuli heti pikkutyttö luokseni kehumaan kuinka prinsessalta näytin, hän oli niin söpö! Kaasot suoristivat hääpukuni helman ja nyt oli aika lähteä kävelemään kohti alttaria. Otin isäpuoleni käsivarresta lujaa kiinni ja pyysin pitämään minut pystyssä. Kaasot kulkivat edellä ja pian kuulinkin kitaristin soittamaa Hallelujah -kappaletta lähestyessämme ylempää tasannetta. (Olin muuten turruttanut itseni valmiiksi kyseiselle kappaleelle. Kun aikoinaan valitsimme kyseisen kappaleen vihkimiseemme, en voinut kuunnella sitä itkemättä. Harjoitus tekee mestarin, ja niin teki tässäkin, kuuntelin kappaletta varmaan puolen vuoden ajan ainakin kerran viikossa ja joka kerta itkukohtaukset pieneni toisistaan! :D )Iik nyt se tosiaan tapahtuisi, vihdoin me menisimme naimisiin, niin ihanaa! Siellä vieraat ja sulhanen odottivat! Katseeni oli kokoajan suoraan eteenpäin, en nähnyt turisteja ympärilläni, vaan jotenkin onnistuin blokkaamaan heidät näkökentästäni täysin. Ylempi näköalatasanne oli kuitenkin vain meille, ja sieltä turistit oli (onneksi!!) ajettu pois.Viime metreillä vasta minua alkoi hieman itkettää, mutta pian olinkin sulhasen käsivarressa kiinni astumassa yhdessä papin eteen. Papin edessä pystyin olemaan rento ja kuuntelemaan tarkkaan hänen jokaisen sanansa. Pappi puhui todella kauniisti, ja ihan kuin hän olisi tuntenut meidät paremminkin kuin sen yhden tapaamisen verran. Puristimme sulhasen kanssa toisiamme käsistä koko vihkimisen ajan.Vihkiseremonia oli todella kaunis, aurinko oli onneksi hieman pilvessä, joten lämpötilakaan ei ollut liian tukala. Vieraille annetut viuhkat olivat kuitenkin monella käytössä. Pieni sumu vuoristolla loi ihanan tunnelman, vaikka aluksi ajattelin sen olevan haitaksi kauniille maisemalle. Osa vieraista oli huomannut kuinka kaksi kyyhkystä oli lähtenyt lentoon vihkiseremoniamme alussa, ja...

Hääpäivän aamu

Meidän hääaamuna herätyskellot soivat yhdeksältä, ja herättiin suunnitelmien vastaisesti sulhasen kanssa samasta huoneesta. :D Melkein heti herättyämme huoneeseemme ilmestyi kolme iloista naamaa kun kaasot ja bestman saapuivat meidän huoneeseen ihanan aamupalan ja shamppanjapullon kera! Syötiin sulhasen kanssa ihana aamupala rauhassa sängyssämme, ja sen jälkeen ryhdyttiin työntouhuun. :) Ensimmäiset itkutkin tuli jo heti aamulla, kun kaasot antoivat minulle heidän tekemän polttarikansion!! Jokainen ystäväni oli myös kirjoittanut sinne ihanan viestin, kyyneleet tulvivat saman tien! Myös puhelimeen alkoi sadella ihania hääpäivän toivotus -viestejä, eikä kyyneliltä säästytty niitäkään lukiessa.Meikkaaja-kampaaja saapui villalle jo 11 maissa, sillä hänellä oli minun lisäksi kaksi kaasoani kammattavana&meikattavana, joten oli hyvä että hän pääsi jo niin ajoissa paikalle. Toinen kaasoistani pääsi heti hänen käsittelyynsä; hänelle alettiin tehdä nutturaa ja me toisen kaasoni kanssa viimeisteltiin ilmapallo -viritelmää. :D Muutama koristejuttu oli vielä tekemättä, joten aika kului kun siivillä kun teimme niitä ja laitoimme vielä paikkoja kuntoon. :) Aamu oli sen verran tuulinen, että esimerkiksi paikkakortit oli pakko laittaa esille vasta ihan viime tipassa, joten onneksi hääsuunnittelija oli apunamme. Hän olikin sitten keksinyt laittaa ne pöytiin niin, ettei tuuli pystynyt viemään niitä.Kuvaajakin oli koko aamun mukana tunnelmissa; kuvaamassa, auttamasssa meitä, tsemppaamassa, ja toimi vielä kaiken lisäksi taustamusiikin djnä, aikamoinen monitaituri tuo Satamo! :DKun minun vuoroni oli istua kampaajan tuolille, saapui sulhanen vielä käymään villalla tuomassa säkillisen mäkkärin hampurilaisia, nam! :D Nyt sulhanenkin pääsi laittautumaan bestmanin kanssa ja valmistautumaan päivän koitokseen! Sulhasesta jännitys alkoi olla jo nähtävissä. Meidän oli sulhasen kanssa tosiaan tarkoitus viettää perinteisesti häitä edeltävä yö eri paikoissa/tai edes eri huoneissa, mutta ajateltiin kuitenkin että on helpointa nukkua yhdessä ja hääaamuna vielä vähän suunnitella päivän kulkua jne. Näin nukuttiinkin paljon paremmin kun saimme nukkua yhdessä. Ja saimme yllätyksenä vielä nauttia ihanan aamupalankin yhdessä, päivä alkoi siis täydellisesti. :) Yhden maissa villalle saapuikin sitten pitopalvelu hääräämään ja hääsuunnittelijamme tuomaan vielä kukat ja laittamaan ne paikalleen. Nähdessäni oman hääkimppuni en voinut muuta kuin olla iloinen, se oli niin kaunis, juuri sellainen kuin olin toivonutkin. (täytyy tähän väliin vielä mainita, että kukkakimppu olisi varmasti ollut täydellinen vaikka olisi ollut millainen tahansa, niin onnellinen fiilis oli hääpäivänämme, ettei mikään olisi voinut sitä pilata.)Siirryimme meidän huoneeseen laittamaan minun meikkiäni ettei sulhanen vain vahingossakaan näkisi minua enää ennen vihkimistä, kaasot hääräsivät vielä ihanissa aamutakeissaan, ja välillä aina vilkuilin kelloa joko pian tulisi kiire! Isäpuolenikin saapui paikalle, ja saatiin meikkini valmistuttua kohottaa vielä skumpat yhdessä! Olen maailman suurin jännittäjä, ja jo pelkästään vanhojentanssi -aamunani pyörryin meikkaajani tuoliin, niin kovasti minua päivä jännitti. Olin stressannut jo valmiiksi että mitä...

Harjoitusillallinen

Meidän hääjuhlinta alkoi häitä edeltävänä perjantaina harjoitusillallisen merkeissä; rento pizzailta Fuengirolan satamassa sijaitsevassa ravintolassa; Portobellossa. Sana harjoitusillallinen kuulostaa vakavalta ja vähän turhankin hienolta, me haluttiin saada tästäkin tilaisuudesta mahdollisimman rento, joten siksi paikaksi valikoitui rento pitseria, eikä mitään se hienompaa ravintolaa. :)Oltiin netistä etsitty valmiiksi hyvät arvostelut saanut pizzapaikka, ja netin välityksellä tehty ravintolaan alustava varaus. Tämä oli pieni riski valita paikka pelkästään netin välityksellä, mutta meidän onneksemme kaikki meni paremmin kuin hyvin. Heti kun päästiin Espanjaan käytiin tarkistamassa paikka ja sopimassa kaikki yksityskohdat ravintolan omistajan kanssa. Valittiin vieraillemme valmiiksi eri pizzavaihtoehdot jotka heille tarjoaisimme, ja maistelimme omistajan kanssa hieman talon viinejä.[caption id="attachment_8942" align="alignright" width="300"] https://www.jeresatamo.com/[/caption]Perjantai tulikin nopeasti, ja mentiin ajoissa paikalle kaasojen ja bestmanin kanssa tarkistamaan että kaikki olisi varmasti kunnossa. Ravintolan työntekijät olivat järjestäneet ulkoterassin pöydät toivomallamme tavalla ja tehneet vieraillemme omat menut joissa oli meidän valitsemat neljä eri pizzavaihtoehtoa. He olivat todella ystävällisiä ja palvelualttiita, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys Espanjassa.. :DVieraita alkoi saapua paikalle ja oli ihana nähdä että kaikki olivat päässeet turvallisesti perille Espanjaan! Meidän iloksi myös valokuvaajamme Jere Satamo oli saapunut jo aamulla Espanjaan, joten hänkin pääsi mukaan illalliselle ja napsi muutamia kuvia jo siltäkin päivältä!Aloitimme illan kuohuvalla ja toivotimme vieraamme tervetulleiksi Espanjaan! :)Kun kaikki olivat saaneet pizzat ja juomat tilattua, teki sulhanen pikku kierroksen ja esitteli kaikki vieraamme! Kaikki eivät olleet tavanneet toisiaan aiemmin, joten oli kivempi hoitaa esittelyt jo nyt, joten hääpäivänä kaikki olivat sitten jo tuttuja toisilleen! :)[caption id="attachment_8945" align="alignleft" width="300"] https://www.jeresatamo.com/[/caption]Itse yritin ehtiä vaihtaa jokaisen vieraan kanssa hieman kuulumisia illan aikana, sillä tiesin että vaikka hääseurueemme koostuikin vain noin 40 henkilöstä, olisi hääiltana mahdotonta ehtiä juttelemaan jokaisen vieraan kanssa sen enempää! Häissä on kuitenkin puheita ja etukäteen suunniteltua ohjelmaa, joten harjoitusillalliset jättävät enemmän tilaa vapaamuotoiseen seurusteluun, suuret suosittelut siis harjoitusillallisen pitämiselle! :) Ilta oli rento ja hauska, moni häävieras lähtikin siitä vielä jatkoille kun meidän häätiimin oli aika palata villalle hääjärjestelyiden pariin. :D Villalla odotti vielä pieni työmaa koristeluiden kanssa, mutta niistäkin selvittiin ja sen jälkeen uni tulikin helpolla! :D Aivan turhaan stressasin saisinko nukuttua häitä edeltävänä yönä, kannattaa pitää itsesi kiireisenä jos vähääkään on taipumusta kovaan stressiin ja jännittämiseen ja sen myötä yöunien menettämiseen! :D...

Häämme kuvina – inspiroidu näistä

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.

Hola! Häiden jälkeisiä fiiliksiä

Hola! :) Me saavuttiin eilen Suomeen, ja oli kyllä ihana tulla kotiin! Meillä oli aivan ikimuistoinen reissu, ja kovasti odotankin että pääsen jakamaan teille meidän hääpäivän kulkua sekä yksityiskohtia!Meidän häissä kaikki meni onnistuneesti ja hyvin, päivä oli kertakaikkiaan upea! :) Kaikki vaiva oli todellakin sen arvoista, ja olen niin tyytyväinen että järjestimme meidän häät ulkomailla. Vieraatkin vielä jälkeenpäin kiittelivät kovasti että järjestimme häät ulkomailla, se tuo häihin vaan niin eri fiiliksen, kun jokainen vieraskin on lomamoodilla! Häät olivat aivan meidän näköiset; rennot ja hauskat sekä sopivan romanttiset. ;)Hääpäivä meni todella nopeasti, joten oli ihanaa että meidän hääfiilistely alkoi jo perjantaina harjoitusillallisen merkeissä, ja jatkui vielä häiden jälkeen sunnuntaina mahtavilla allasbileillä! :D Meillä on kyllä maailman ihanimmat ystävät.Mun kaasoja en voi edes tarpeeksi kiittää, he tekivät hääpäivästämme, sekä koko viikosta täydellisen! Heidän apunsa oli korvaamaton, ja he jaksoivat yllättää meidät vielä häissämmekin! He näkivät todella paljon vaivaa, ja toimivat vielä koko päivän "seremoniamestareina" sekä ohjeistivat vieraita ja muutenkin ottivat haltuun koko päivän kulun!Näin häiden jälkeen ensimmäisenä vinkkinä haluan sanoa, että panostakaa hääkuvaajaan!! Kuvat ovat kuitenkin ainut mitä päivästä jää käteen (puolison ja sormuksen lisäksi;D), joten älkää missään nimessä tinkikö siitä! Meillä kuvauksen hoiti Jere Satamo, enkä voi tarpeeksi häntä tässä ylistää, joten kirjoitanpa hänen taidoistaan oman postauksen myöhemmin!Nyt on jotenkin hieman jopa haikea olo, mitä minä nyt järjestän ja suunnittelen? Kotikin näyttää tyhjältä kun nurkat ovat tyhjentyneet hääryjästä. :DMeillä on viikonloppuna edessä pieni hääjuhla sukulaisille, joten saan vielä hetken elää tässä hääkuplassa ennen kuin tarvitsee palata arkeen! Nyt tämä vaimo kuitenkin menee hetkeksi kotiaskareiden ääreen ja sitten viettämään päivää ystävien kanssa! Lisää hääpostauksia tulossa asap<3...

Meidän hääpäivämme (3/3)

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.Hetken hengähdystaukoTahtomiset lausuttu, kuohuviinit korkattu ja matka limusiinilla kohti Katajanokan kulmia koristavaa juhlatilaa käynnistetty. Näin ensimmäistä kertaa nimenomaan hääauton sisäpuolella istuskellessani, oli allekirjoittaneella antoisaa seurata Aleksanterinkadun väenpaljouden kääntyviä silmäpareja ja hymyileviä suita, kun tämä kilisevä ja koliseva saattue porhalsi kera tölkkiviritelmien Mannerheimintien poikki, Tuomiokirkon editse ja lopulta Ravintola Sipulin etuoven eteen parkkiin. Polaroidilla pikaiset kuvat tuoreesta parista ja kuvaajan kimpsut ja kampsut juhlatilaan, minkä jälkeen matka jatkui kolmen koplana Katajanokan syövereihin – vielä kertaalleen potrettikuvauksen pariin.  Katajanokan jugend-miljöössä meistä napsittiin vielä muutamat fotot, minkä jälkeen luovuimme hääautostamme (kuljettajalle kiitos ja kumarrus) ja kävelimme takaisin Ravintola Sipulille. jossa vieraat – bestmanin whatsapp ilmoitusten mukaisesti - jo odottelivatkin paria saapuvaksi. Pienoiset jännityspuhallukset ovien ulkopuolella, ja sitten astuminen Sipulin Bankettisaliin ”Onnea!” huutojen ja alkumaljojen saatellessa parin omille paikoille nk. ykköspöydän kärkeen. Let’s get the party startedMorsiamen isä, traditiota noudattaen, toivotti hääparin ja -vieraat tervetulleeksi, minkä jälkeen alkuruoka ja -viinit tarjoiltiin puheensorinasta pikkuhiljaa täyttyviin pöytiin. Jo ensipuraisusta alkaen tiesimme, että olimme tehneet täysin oikean valinnan buffetin ja pöytiin tarjoillun illallisen välillä. Fine dining –henkinen orkesteri oli viritetty, ja kokonaisuutta säesti henkilökunnan ammattitaidolla suosittelema viinikokonaisuus.  Alkuruoka nautittiin lämpimissä tunnelmissa, ja ruokailun jälkeen päivänvalon näki myös illan ensimmäinen puhe morsiamen isän noustessa pöytien lomaan estradille.”Missä on se pieni tyttö, joka nauravin silmin aina leikki pikku prinsessaa häähunnussaan”, alkoi isän puhe Janne Raappanan Kaksi Onnellista –laulun sanoja mukaillen, ja ensimmäiset kyynelkanavat oli aukaistu.   Pöydästä toiseen kierrellenOlimme jo etukäteen päättäneet, että emme halua juhlatilaisuudessamme eristäytyä yksioikoisesti omaan pöytäämme. Puheen jälkeen käynnistelimmekin lyhyen pöytäkiertelyn. Itse suuntasin suoraviivaisesti morsiamen suvun pöytään, kun taas morsian löysi jutusteluseuraa vastavuoroisesti sulhon sukulaisista. Kiertely, kaartelu ja keskustelu saatettiin kuitenkin sukkelasti päätökseen, kun henkilökunta ilmoitti hääparille toisen alkuruoan tarjoilusta. Ruoasta toiseen puheiden jatkuessaToisen alkuruoan (ja viinilasillisen) jälkeen vuorossa oli morsiamen rovaniemeläistä syntyperää tributoiva pääruoka poropaisti – erittäin hyvä valinta tämäkin. Sulhasen mieltä lämmitti erityisesti oiva punaviinivalinta :) Viimeisten poropalojen vielä sujahdellessa seurueen suihin, viritti sulhasen isä vastavuoroisesti oman puheensa alkusäveliä vieraiden odotellessa kuumeisesti pääsyä jälkiruokasorbetin kimppuun. Tunteita herättelevä puhe tämäkin :)  Viilentyminen ennen kakkuaJälkiruoan jälkeen juhlaväki ohjattiin tilasta ulos Sipulin edessä sijaitsevan pienen sillan kupeeseen. Hääpari kiinnitti siltaan oman nk. rakkauslukkonsa, ja avain viskattiin muihin maisemiin. Tätä seurasi lyhyt ulkoilmassa suoritettu kuvaussessio, jonka jälkeen suunta kävi takaisin juhlatilaan hääkakun korkkaamista varten.  Näin jälkikäteen voin...

Meidän hääpäivämme (2/3)

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.Sulhanen saapuu kirkolleOlimme varanneet reippaasti aikaa siirtymiselle kotikonnuiltamme Taka-Töölöstä vihkikirkollemme, Helsingin keskustassa sijaitsevalle Vanhalle kirkolle. Sulhasen saattue käynnisti moottorit jo 40 minuuttia ennen vihkitilaisuutta, kun taas morsiamen kuljetus lähti liikenteeseen hieman tämän jälkeen – noin 35 minuuttia ennen h-hetkeä. Tunnelma sulhasen tilataksissa oli sanalla sanoen (ja hieman ennalta arvattavasti) jännittynyt. Noin 20 minuuttia kestänyt kyyti sisälsi hermostunutta jutustelua, viimeisiä sormustarkistuksia ja vihkitilaisuuden pintapuolista läpikäymistä. Kun konklaavi porhalsi kirkon pihaan, noin 15 ennen vihkitilaisuuden alkamista, oli suurin osa vieraista jo kirkon portailla odottelemassa edellisen tilaisuuden päättymistä.Pimennettyjen lasien läpi seurue seurasi tovin yleisen tunnelman kehitystä, kunnes bestman riensi tarkistamaan edellisen tilaisuuden tilanteen. Vihreä valo välkkyi, ja kaaso, bestman ja sulhanen ”ulostautuivat” kirkon pihalle häävieraiden pariin ja siitä kirkon uumeniin sakastiin. Siitä käynnistyi, näin sulhasen silmin, kymmenen minuuttia kestänyt rauhaton tepastelu, jonka vasta suntio seisautti usuttamalla kolmen koplan alttarille sovittuihin asetelmiin seisoskelemaan.  Morsiamen matka Siinä missä sulhasen siirtyminen kirkolle suoriutui mutkitta, meinasi morsiamen matka aikaisesta lähtöajasta huolimatta tyssätä tyystin Helsingin keskustan ruuhkaan. Samaisena päivänä juhlitut Helsinki Pride sekä Tuska-festivaali olivat paikoittain tukkineet Helsingin kadut, ja tekivät nyt tepposiaan tälle hääparille.Myöhästymisiltä kuitenkin vältyttiin, kiitos Kovasen pätevän sekä omistautuneen kuljettajan. Osittain jopa jalkakäytävää hyödyntäen, hoiti kuljettaja morsiamen seurueen kirkolle ilman sen suurempia komplikaatioita – 10 minuuttia ennen tilaisuuden alkamista. Mitään sen suurempia odotteluita ei tarvittu, vaan morsian ja morsiamen isä pääsivät kävelemään suoraan autosta jo aukeamistaan odottavien ovien taakse.Suntio antoi merkin, ja ystävämme soitti alkumusiikin ensimmäiset soinnut kirkon eteen sijoitetulla pianolla. Vieraat nousivat seisomaan ja kääntyivät kohti nyt avautuvia ovia. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkää.Häämme olivat alkaneet.Sinä ja minä olemme nyt meTätä seuranneet noin 30 minuuttia ovat sumentuneet mielessäni hajanaisiksi muistikuviksi.Siitä olen varma, että morsian oli kaunis astellessaan isänsä rinnalla kohti alttaria. Kulkiessani vastaan ja kumartaessani tulevalle appiukolle, koin voimakkaan herkistymisen tunteenpuuskan, joka puski viimeisetkin alkujännityksen rippeet syrjemmälle. Alkumusiikin viimeisten segmenttien soidessa marssimme morsiamen kanssa käsikädessä papin eteen alttarille. Alkusiunaus ja johdantosanat johtivat raamatunlukuun, jonka suoritti lapsuudenajan hyvä ystäväni ja naapurini. Papin puheen jälkeen seurasi varsinainen vihkiminen. Sormustenvaihto sujui omien muistikuvieni perusteella varsin sutjakkaasti, vaikkakin jälkikäteen olen kuullut sulhasen sormuksen sujauttamisen näyttäneen tiukahkolta. Yllätyksiä ei tässä yhteydessä nähty – tahdoimme molemmat.Yllätyksiltä emme kuitenkaan täysin välttyneet. Sormusten vaihtamisen jälkeen oli vihkiohjelmaamme nimittäin merkitty virsi, jota emme missään vaiheessa kuulleet. Totaaliseksi yllätyksekseni pappi nimittäin...