Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Author: Maria

Mennään naimisiin / Articles posted by Maria (Page 3)
Morsian jolla on hunnun sijasta liehuva viitta

Morsiusviitta – kuin huntu mutta parempi

Vaikka minulle oli alusta alkaen hyvin selvää, etten haluaisi hääasuuni huntua, yksi asia siinä päätöksessä alkoi matkan varrella harmittaa: pitkällä, liehuvalla hunnulla olisi ollut kiva leikitellä hääpotretteja ottaessa.Hääinspiraatiokuvia selaillessani olen nähnyt lukemattomia upeita kuvia, joissa huntu liehuu tuulessa. Hienoimmat niistä saivat minut melkein harkitsemaan huntuasiaa uudelleen – mutta vain melkein.Eräänä iltana häälehtiä selaillessani löysin yhtäkkiä jotain, mitä en ollut edes tiennyt etsiväni: täydellisen vaihtoehdon hunnulle.Mennään naimisiin -lehden vuoden 2018 numerossa morsiuspukeutumisen trendejä esittelevässä jutussa oli kuva pitkästä, liehuvasta viitasta, joka jätti mallin hartiat ja käsivarsien yläosan kokonaan paljaiksi. Viitassa oli puolipitkät hihat, jotka alkoivat hauiksen kohdalta ja jatkuivat toiselta puolelta kyynärtaipeeseen ja toiselta puolelta ranteisiin.Se oli täydellinen. Toisin kuin huntu, tällainen viitta ei söisi pukuni tai kampaukseni tehoa. Se ei peittäisi minua eikä siihen liittyisi niitä mielikuvia, jotka minua hunnuissa vaivaavat. Kuvissa se kuitenkin liehuisi yhtä ihanasti kuin huntu.Viitta tuntui kaikin puolin meidän häihimme sopivalta. Jutun koostanut toimittaja oli selvästikin saanut siitä samanlaisia mielleyhtymiä kuin minäkin, sillä hän oli kirjoittanut kuvatekstiin näin: ”Kanna minut aaltoihin! Pitkä käsivarsille kiinnittyvä viitta suorastaan huutaa kuohuvaa merta, rantahiekkaa ja auringonlaskutuulta.” Meidän hääkuvamme on tarkoitus ottaa hiekkarannalla meren äärellä, joten teksti oli kuin minulle kirjoitettu.Katsoin, mitä tietoja lehdessä oli viitasta kerrottu. Siinä oli vain yksi sana: Pronovias.Niinpä tietysti.Ensin olin rakastunut Pronoviasin hääpukuun ja joutunut luopumaan unelmastani puvun hinnan vuoksi. Viittakin olisi ihan varmasti aivan tuhottoman kallis.En löytänyt viittaa Pronoviasin verkkosivuilta ja ajattelin, ettei sitä välttämättä enää edes valmisteta, olihan selaamani lehti parin vuoden takaa.Päätin kuitenkin ottaa yhteyttä Stockmannin White Dress -hääpukuliikkeeseen, joka on Pronoviasin myymälähaun mukaan tällä hetkellä pääkaupunkiseudun ainoa heidän merkkiään edustava liike. Samalla kertaa lähetin sähköpostia moneen muuhunkin helsinkiläiseen hääpukuliikkeeseen ja kyselin, olisiko heillä mitään samantyyppistä. Liitin viestiini lehden sivusta nappaamani kuvan.White Dressistä vastattiin, että viittaa olisi saatavana heidän kauttaan. Sen hinta oli 1090 euroa.Yli tuhat euroa. Viitasta, jossa ei ole minkäänlaista pitsiä, kirjailua tai koristelua. Ei strasseja, ei helmiä, ei kultalankoja.Liian kallis hääpuku-unelmani maksoi White Dressissä 2590 euroa. Sen hinnan voin jotenkin vielä käsittää. Tuhat euroa noin yksinkertaisesta viitasta menee kerta kaikkiaan yli ymmärrykseni.Kuulemma hinta on niin korkea siksi, että viitta kuuluu Pronoviasin Atelier-mallistoon. Se ei mielestäni ole erityisen hyvä selitys. En uskalla edes arvata, paljonko Atelier-malliston puvut maksavat…Myymälässä olisi ollut muita, edullisempia viittoja, mutta koronapoikkeustilan vuoksi minun ei ollut mahdollista lähteä niitä sovittelemaan, joten viittaprojekti kaatui ainakin toistaiseksi siihen.Jatkan tuumailua. Kenties tähän asiaan löytyy vielä jokin muu ratkaisu. Yläkuva: Tämä viitta sopisi ihanasti talvihäihin. Kuvaaja nimimerkki ardni Adobe Stock -kuvapalvelussa. Alempi kuva: Valokuva Mennään...

Kirkollinen vihkiminen ja avioliiton siunaus samalle parille – vinkkejä koronamorsiamille osa 2

Voiko kirkossa vihitty pari saada myöhemmin hääjuhlansa osaksi kirkossa avioliiton siunaamisen, jonka kaava muistuttaa hyvin paljon kirkollista vihkimistä? Tämä kysymys on nyt ajankohtainen, kun hääparit joutuvat muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiaan koronavirusepidemian vuoksi.Moni pari on kertonut Facebookissa tai Instagramissa päättäneensä siirtää hääjuhlansa mutta mennä siitä huolimatta naimisiin alkuperäisen suunnitelmansa mukaisena hääpäivänä. En kuitenkaan ole nähnyt juuri kenenkään pohtivan kahden kirkollisen seremonian mahdollisuutta tai edes mainitsevan toivovansa pelkän vihkimisen tapahtuvan kirkossa.Olen ollut tästä ihmeissäni. Minulle itselleni kirkollinen vihkiminen on aina ollut tärkeä, ja haluaisin ehdottomasti sanoa ”tahdon” kirkossa evankelis-luterilaisen papin edessä siinäkin tapauksessa, että siirtäisimme koronan vuoksi pelkän hääjuhlan eivätkä häävieraamme pääsisi todistamaan vihkimistämme. En varmasti voi olla ainoa koronamorsian tai -sulhanen, joka kokee näin.Tarkoittaisiko kirkollinen vihkiminen kuitenkin sitä, ettei pari voisi enää myöhemmin hääjuhlaansa viettäessään marssia luterilaisen kirkon alttarille?Kysyin asiaa tänään evankelis-luterilaisen kirkon viestinnästä naimisiinkirkossa.fi-sivuston kysymyslomakkeen kautta. Kävi ilmi, ettei asia ei ole yksiselitteinen. Toivoa ei kuitenkaan kannata menettää, jos kaksi seremoniaa tuntuisi itselle vähiten huonolta ratkaisulta tähän ikävään tilanteeseen.Avioliiton siunaaminen on tarkoitettu vaihtoehdoksi kirkolliselle vihkimiselle niille pareille, jotka eivät voi tai halua tulla vihityksi luterilaisin menoin. Normaalioloissa on varmasti äärimmäisen harvinaista, että pari haluaisi ensin kirkollisen vihkimisen yhtenä päivänä ja siihen perään vielä lähes identtisen avioliiton siunaustilaisuuden toisena päivänä. Kirkon kannalta kahden tilaisuuden järjestäminen samalle parille ei kenties myöskään olisi normaalissa arjessa erityisen houkutteleva vaihtoehto, kuluisihan parin häihin tuolloin kaksinkertainen määrä kirkon työntekijöiden työaikaa.Nyt ei kuitenkaan eletä normaalioloissa. Kirkon tiedotuskeskuksesta kehotettiinkin kahdesta seremoniasta haaveilevia olemaan yhteydessä siihen seurakuntaan, jossa siunaaminen tapahtuisi, tai suoraan siunaavaan pappiin. Poikkeuksellisina aikoina voi olla mahdollista saada poikkeuksellista joustoa.Toivotan onnea matkaan kaikille kahdesta seremoniasta haaveileville! Toivottavasti vihkiseurakunnassanne on töissä empaattisia ihmisiä, jotka suostuvat mielellään epätyypillisiin ratkaisuihin tukeakseen pareja tässä maailmanlaajuisessa kriisissä. Kuvaaja Katerina Knizakova kuvituskuvapalvelu Pixabaystä ...

polttariporukka viettämässä iltaa

Polttarit ja korona – vinkkejä koronamorsiamille osa 1

Moni tämän kesän hääpareista on päättänyt mennä naimisiin alkuperäisen suunnitelmansa mukaisena päivänä, vaikka joutuisikin koronaviruksen vuoksi siirtämään hääjuhlansa kauemmas tulevaisuuteen. Tämä ratkaisu aiheuttaa jonkin verran käytännön pulmia, joista yksi ovat polttarit.Miten käy polttareiden, jos koronaepidemian aiheuttama poikkeustila jatkuu vihkimiseen saakka? Tätä pohdiskelin viikonloppuna Instagramissa hääinstaaja maalaishaat2020:n kanssa, ja kun ideoita alkoi syntyä, päätin koota ne tänne blogiin siinä toivossa, että niistä saattaisi olla iloa muillekin samassa tilanteessa oleville.Minua ja Samulia tämä pohdiskelu ei ainakaan tällä tietoa kosketa henkilökohtaisesti, olemmehan alustavasti suunnitelleet siirtävämme myös vihkimisen, mikäli joudumme siirtämään häät. 1. Polttareiden siirtäminen poikkeustilan jälkeiseen aikaanTämä on hyvä vaihtoehto niille, joille polttareiden perinteinen merkitys ja symboliikka ei ole niin tärkeää, että se estäisi nauttimasta polttareista vihkimisen jälkeen. Jos polttareihin suhtautuu ensisijaisesti vaikkapa hauskana yhteisenä päivänä läheisten ihmisten kanssa, voi luultavasti elää sen kanssa, että asiat tapahtuvat nurinkurisessa järjestyksessä. Kaikille tämä ei kuitenkaan ymmärrettävästi sovi, onhan polttareiden tarkoitus olla siirtymäriitti ennen avioliittoa. 2. Muun yhteisen päivän kuin polttareiden järjestäminen poikkeustilan jälkeenYhteinen päivä rakkaiden ihmisten kanssa poikkeustilan väistyttyä saattaisi olla ihana siinäkin tapauksessa, että polttarit vihkimisen jälkeen eivät tunnu omalta jutulta. Kaasot/Bestmanit ja muut ystävät ovat todennäköisesti nähneet jo vaivaa suunnitellakseen rakkaalleen ikimuistoisen päivän, ja olisi sääli antaa suunnitelmien valua hukkaan. Voisiko samoja suunnitelmia käyttäen juhlistaa vaikkapa morsiamen/sulhasen seuraavaa syntymäpäivää, ystävyyttä tai jo alkanutta avioliittoa? Tai osoittaa arvostusta sisukkaalle morsiamelle/sulhaselle, joka sai mentyä naimisiin historiallisesta pandemiasta huolimatta? Juhlia ei ole koskaan liikaa, ja pitkän eristyksissä olon jälkeen yhteinen päivä voi tuntua jopa vielä hauskemmalta kuin normaalisti. 3. EtäpolttaritJos polttaripäivä on jo ehditty valita ja osallistujat ovat varanneet sen kalenteristaan, tämänkään vaivannäön ei kannata antaa valua hukkaan. Ainakin meille ruuhkavuosia eläville morsiamille on harvinaista luksusta löytää kalenterista päivä edes muutaman hengen kaveriporukan tapaamiselle, isommasta porukasta puhumattakaan. Morsiamen/sulhasen yllättäminen onnistuu muutenkin kuin saapumalla hänen ovelleen. Voisiko ovelle saapuakin esimerkiksi kukkalähetti morsiusseppeleen kanssa tai ihana herkkukori? Asuuko morsiamen/sulhasen kanssa samassa osoitteessa joku, jonka avustuksella saisitte järjestettyä hänelle aarteenetsintäleikin omassa kodissa? Miltä tuntuisi kaveriporukan illanvietto nettipuhelun välityksellä? Jos polttareissanne oli tarkoitus juoda alkoholia, voitte nostaa nettipuhelun ääressä maljan jos toisenkin, pelata vaikka juomapeliä ja uskoutua kaikesta maan ja taivaan välillä.Mikäli tilaatte morsiamelle/sulhaselle kotiin kukkia, herkkuja tai muuta mukavaa, voisitteko tilata ne hänen hääfloristiltaan, pitopalvelultaan, hääkakkuleipuriltaan tai joltakulta muulta hänen häihinsä osallistuvalta kotimaiselta pienyrittäjältä? Näin tukisitte samalla yrittäjää, jonka yrityksen selviäminen kriisistä on hääparille tärkeää. 4. Morsiussauna tai sulhasen polttarisauna kotioloissaOnko morsiamen/sulhasen kotona sauna ja onko hänen elämässään ainakin yksi ihminen, jonka kanssa hän on epidemiasta huolimatta muutenkin lähikontaktissa? Hääinstaaja Usvamorsian ratkaisi polttariongelman...

Huntu peittää nuoren morsiamen kasvot

Huntu – miksi minulle ei sellaista tule

Kun vuosien varrella haaveilin ihanasta hääpuvusta, haaveissani ei koskaan ollut mukana huntua. En ollut aktiivisesti huntuja vastaan; huntu ei vain ollut käynyt minulla mielessäkään. En ole varma, mutta luulen, ettei useimmilla ystävilläni ole ollut huntua hääasussaan. En ainakaan saa palautettua mieleeni yksiäkään häitä, joissa olisin nähnyt morsiamen astelevan alttarille hunnutettuna. Voi toki myös olla, etten vain kiinnittänyt nuorempana huntuihin huomiota.Omaa häätyyliäni etsiessäni päädyin täysin odottamatta jo varhaisessa vaiheessa huntukysymyksen ääreen. Kun olin löytänyt ensimmäisen unelmapukuni bostonilaisesta outlet-hääpukuliikkeestä ja peilailin se päälläni, myyjä asetteli pyytämättä ja yllättäen päähäni yksinkertaisen hunnun ja ihasteli suureen ääneen, miten ihanalta näytin ja miten huntu se vasta tekee morsiamen.Kauhistuin. Minusta huntu oli kamala.Sain myöhemmin tietää, että myyjä oli yrittänyt käyttää amerikkalaisten morsiuspukumyyjien vakiomyyntikikkaa. Feministisen hääverkkosivusto Catalyst Wedding Co:n kolumnisti Liz Susong esimerkiksi irvailee hunnusta näin:”Tässä kuuma vinkki. Jos harkitset uraa hääkonsulttina ja haluat kipeästi tehdä kaupat, arvioi vain parhaan kykysi mukaan, mistä hääpuvusta asiakkaasi pitää eniten, ja sitten – äkkiä! – kiinnitä hänen päähänsä huntu! Saat siinä silmänräpäyksessä kyyneleet silmiin morsiamelle, hänen äidilleen ja hänen muille seuralaisilleen ja nappaat rahat kotiin! Usko minua: huntu on kuin keijukaispölyä. Se muuntaa kovimmankin pahismimmin hyvyyden ja pyhyyden perikuvaksi.”*Kikka saattaa tepsiä amerikkalaisiin morsiamiin, mutta minun kohdallani vaikutus oli täysin päinvastainen kuin myyjä oli toivonut. Pidin puvusta heti paljon vähemmän, kun huntu oli asetettu päähäni.En siinä tilanteessa osannut eritellä tunteitani sen kummemmin. Ajattelin vain, että huntu ei sopinut ollenkaan puvun tyyliin eikä se missään nimessä istunut siihen olkoonkin epämääräiseen mielikuvaan, joka minulla oli häälookistani.Myyntikikka epäonnistui, kukaan ei kyynelehtinyt eikä kauppoja tullut. En missään vaiheessa myöhemminkään edes harkinnut hääasuuni huntua. Kun puku oli myöhemmin – eri liikkeestä! – ostettu, perustelin päätöstäni sillä, etten halunnut huntua peittämään ihanaa pukuani. Yksi kaasoistani huomautti aiheellisesti, että se peittäisi myös kampauksen ja saattaisi rajoittaa valinnanvapauttani hiustyylini suhteen.Olin myös kuullut, että huntu on perinteisesti symboloinut morsiamen neitsyyttä. Sitä symboliikkaa emme meidän häihimme kaipaa, ovathan häävieraiden joukossa omat lapsemme.Tunnereaktioni hunnusta päässäni oli kuitenkin niin voimakas, etteivät yllä mainitut syyt yksinään tuntuneet selittävän sitä. Aloin etsiä tietoa huntuperinteen historiasta ymmärtääkseni, miksi vierastan huntuajatusta niin paljon.Tässä kohtaa haluan korostaa, etten missään nimessä halua loukata ketään, joka on käyttänyt tai aikoo käyttää häissään huntua. Huntuja on vaikka kuinka monenlaisia, niitä voi käyttää vaikka mistä syystä ja niihin liittyy monilla voimakkaita positiivisia tunteita ja mielikuvia. Ymmärrän hyvin ajatuksen, että koska huntua ei käytetä minkään muun asun kanssa, juuri se saa hääasun näyttämään hääasulta. Ymmärrän niitä, jotka kannustavat morsianta käyttämään huntua, kun siihen tarjoutuu...

Hääpukuostoksilla Yhdysvalloissa

Kun valmistauduimme muuttamaan Bostonista Suomeen, kävin lähes viime töikseni sovittelemassa hääpukuja. Olin jo pitkään harkinnut hääpuvun ostamista Yhdysvalloista, ja halusin vähintäänkin sovitella pukuja ennen Suomeen paluuta.Yhdysvalloissa häät ovat suureellisempia kuin Suomessa, ja niihin käytetään vielä enemmän rahaa. Monelle morsiamelle on tärkeää, että hänen hääpukunsa on tunnetun kansainvälisen hääpukumuotitalon luomus.Hääpukumuotitalojen upeat puvut lienevät suosittuja paitsi hääkulttuurin mahtipontisuuden vuoksi myös siksi, että niitä on saatavilla huomattavasti edullisemmin kuin esimerkiksi Suomessa. Hääpukujen outlet-myymälät myyvät muotitalopukujen yksittäiskappaleita poistohinnoin, ja perinteisetkin hääpukuliikkeet saattavat myydä alennuksella omia sovituskappaleitaan. Bostonilainen ystäväni Anna oli suositellut Vows-nimistä outlet-myymälää, josta hän oli ostanut oman hääpukunsa. Pari kuukautta ennen muuttoamme vanhempani tulivat Suomesta useammaksi viikoksi Bostoniin auttamaan kaksosvauvojemme hoitamisessa, ja minulle tarjoutui mahdollisuus päästä äitini kanssa pukuja sovittelemaan.Liikkeeseen varattiin sovitusaika samaan tapaan kuin Suomessakin, ja meille oli varattu oma myyjä palvelemaan ainoastaan meitä. Koska kyse oli isosta outletista, vieressämme oli kuitenkin muita morsiamia sovittelemassa. Sain valitettavasti meidän myyjästämme alusta alkaen huonon kuvan.Amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu ylitsevuotava palvelualttius, ja meidänkin myyjämme oli toki kohtelias. Hän ei kuitenkaan tuntunut nauttivan työstään eikä olevan siinä erityisen hyvä, toisin kuin hänen paljon nuoremmat kollegansa, joiden näin palvelevan asiakkaita viereisissä sovituskopeissa.Olin maininnut ajanvarauksen yhteydessä kaksi myymälän tilausvalikoimissa olevaa pukua, joita aivan erityisesti halusin sovittaa. Toisin kuin odotin, niitä ei ollut otettu valmiiksi esiin minua varten. Kaiken huipuksi myyjällä oli vaikeuksia löytää niitä, ja hän tuntui pitävän etsimistä niin toivottomana, että yritti kierrellen saada minulta luvan luovuttaa.Myyjämme kysyi heti sisään tullessamme hääpäivääni. Kun kerroin sen, hän vaikutti helpottuneelta ja selitti, että puvun tilaaminen tilausvalikoimasta kestäisi useita kuukausia. Silloin ymmärsin tehneeni virheen, kun olin selaillut netissä tilausvalikoiman pukujen kuvia. Vaikka häihin oli vielä hyvin aikaa, muuttomme lähestyi uhkaavasti. Aikani ei enää riittäisi tilauspuvun teettämiseen. Se oli iso pettymys, sillä en ollut vauvaväsymyksen vallassa netissä pukuja selaillessani ymmärtänyt, että kuvissa näkemäni puvut eivät olisi ulottuvillani. En myöskään ollut ajatellut loppuun saakka sitä, etteivät kuvien puvut tietenkään olleet poistohintaisia outlet-pukuja, jollaisen olin toivonut löytäväni.Sovitusaikani ei siis millään muotoa alkanut hyvin. Olin pettynyt myyjään, palvelutasoon ja siihen, että olin turhaan innostunut netissä näkemistäni kuvista. Halusin silti kovasti sovitella pukuja, olinhan saanut harvinaislaatuisen hetken omaa aikaa poissa vauvojen luota ja vieläpä äitini kanssa, jota tuohon aikaan näin aivan liian harvoin.Sovitusajan aluksi sain kasan paperilappuja, joilla minun oli määrä merkitä tangoilla roikkuvista puvuista ne, joita haluaisin sovitella. Oli tavallaan hauskaa kuljeskella vapaasti hyllyjen välissä, mutta olin pettynyt siihen, ettei myyjä kulkenut mukanamme ottamassa pukuja esiin ja vastailemassa mahdollisiin kysymyksiin. Poistohintaan myytävät puvut olivat läpinäkyvissä pukupusseissa,...

Tangon tanssijoille tarkoitetut Tangoleira-merkkiset vaaleanpunaiset glittersandaalit ovat minulle täydelliset hääkengät

Täydelliset hääkengät

Löysin täydelliset hääkengät! Kuten arvata saattaa, olen niistä todella innoissani.Rakastan korkokenkiä mutta inhoan niiden aiheuttamia jalkakipuja. Aloitin hääkenkien etsimisen hyvissä ajoin, sillä vaatimuslistani oli pitkä: kenkien pitäisi olla laadukkaat ja hyvät jalassa mutta silti korkeakorkoiset, kauniit, sirot, tyyliini sopivat – ja kaiken huipuksi vaaleanpunaiset.Halusin vaaleanpunaiset kengät, sillä vaaleanpunainen on lempivärini ja tunnen yleensä oloni kaikkein eniten omaksi itsekseni asuissa, joissa on ainakin vähän vaaleanpunaista mukana. Hääpukuni on perinteikkäästi valkoinen, mutta asusteisiin olen suunnitellut ottavani vaaleanpunaista mukaan.Vanhojentansseihin ostin aikoinaan kengät tanssin harrastajille suunnatusta erikoisliikkeestä, ja ne olivat korkokengiksi poikkeuksellisen mukavat ja hyvät jalassa. Ne olivat myös laadukkaat; käytän niitä satunnaisesti edelleen, vaikka vanhojentansseistani on jo 22 vuotta aikaa. Tämän kokemuksen perusteella etsin hääkengiksikin ensisijaisesti tanssikenkiä.Selasin läpi valtavat määrät nettikenkäkauppojen kuvia, mutta vaikka valikoimaa oli valtavasti, mikään ei oikein tuntunut omalta. Jossain vaiheessa päädyin turkulaisen Tanssipuodin verkkosivuille, ja tiesin heti, että olin löytänyt etsimäni.Italialaisen Tangoleran tangokengät olivat niin täydellisesti minun tyyliseni, että ihmettelin, mikseivät tiemme olleet kohdanneet jo vuosia aikaisemmin. Kauniit juhlasandaalit olivat lähes kauttaaltaan vaaleanpunaisen glitterin peitossa ja niissä oli seitsemänsenttiset korot, jotka olivat sirot mutta eivät silti aivan kapeat piikit. Kaksi ohutta remmiä kiinnittäisi kengän tukevasti nilkkaan, ja päkiän kohdalla oli sisäänrakennettu piilopehmuste.Glitterpinta ilahdutti minua aivan erityisesti, sillä se muistutti minua kengistä, joilla tein Samuliin vaikutuksen ensi kertaa tavatessamme. Saavuin tuolloin uudenvuodenjuhliin ulkokengissä ja vaihdoin sisään päästyäni jalkaani erittäin korkeakorkoiset vaaleanpunaiset glitteravokkaat. ”Onpa kaunis nainen”, Samuli on kertonut ajatelleensa astuessani sisään. ”Ja lisäksi vielä mielenkiintoinenkin!” oli ajatus jatkunut, kun täydensin asuni kengillä.Olin haaveillut saavani nuo ratkaisevat kengät jollain tapaa mukaan häihimme, mutta en hetkeäkään harkinnut käyttäväni niitä hääkenkinäni, sillä niillä on aivan sietämätöntä kävellä. Emme kuitenkaan olleet keksineet luontevaa tapaa ottaa juhliin mukaan kengät, joita en halunnut pukea jalkaani. Nyt löytämäni kengät ratkaisivat senkin ongelman: meille ne symboloisivat ensivaikutelmakenkiä mutta silti ne olisivat kaikin puolin käyttökelpoiset.Kengät olivat kalliit, 160 euroa, mutta olin varma, että käyttäisin niitä vielä monet kerrat. Minun on vaikea kuvitella ylleni juhla-asua, jonka kanssa ei voisi käyttää vaaleanpunaisia glitterkorkokenkiä, ja olisi ihanaa omistaa mukavat, päkiää suojelevat juhlakengät, jotka jalassa olisi kiva tehdä muutakin kuin istua.Sitten tuli takaisku: Tanssipuodissa ei ollut oikeaa kokoa!Epätoivoissani harkitsin jo tilaavani liian pienen koon, olivathan sandaalit varpaista avoimet, joten en joutuisi Tuhkimon siskopuolten lailla leikkelemään varvastani ahtaakseni liian pienet kengät jalkaani. Hylkäsin onneksi kuitenkin pian ajatuksen järjettömänä ja aloin etsiä toista nettikauppaa, joka myisi samaa Tangoleiran mallia. Löysin kuin löysinkin oikean mallin brittiläisestä Strictly4dancers-tanssikenkäkaupasta, joka toimittaa kenkiä ympäri maailmaa. Yllätyksekseni postikulut Suomeen olivat...

sylikkäin istuva pariskunta kesäpäivänä rannalla

Rakkautta koronan aikaan – tuplabuukkaukset auttoivat säilyttämään hääsuunnittelun ilon

Pelko häiden peruuntumisesta tai siirtymisestä koronavirusepidemian vuoksi on varmasti kummitellut viime viikkoina jokaisen lähikuukausille häitään suunnittelevan mielessä. Monelle se ei ole peloista suurin, vaan mieltä saattaa painaa paljon enemmän vaikkapa jonkun riskiryhmään kuuluvan läheisen turvallisuus tai oma toimeentulo. Häihin liittyvä ahdistus on kuitenkin jollain tapaa erilaista.Kerroin ensimmäisessä blogipostauksessani ylitsevuotavasta innostuksestani, kun olin viimein päässyt järjestämään häitäni lähes kahdenkymmenen vuoden unelmoinnin jälkeen. Mainitsin, että hääjärjestelyt toivat iloa arkeeni päivittäin. Nyt tuo ilo on vaarassa, ja se on jo itsessään iso menetys – varsinkin tällaisena aikana, kun ilonaiheet ovat muutenkin vähissä.Onneksi tunnen itseni aika hyvin, ja tiedän, minkälaiset selviytymiskeinot minua auttavat parhaiten. Kaikille eivät samat keinot sovi, mutta minä olen viimeisen päälle varasuunnitelmien ihminen. Kun jokin asia ahdistaa, teen mahdollisimman selkeän suunnitelman sen varalle, että pahin tapahtuu. Kun varasuunnitelma on kunnossa, pystyn aika hyvin työntämään asian mielestäni.Häittemme suhteen varasuunnitelmamme on siirtää häitä vuodella. Tarkoitus on, että mikäli emme pääse juhlimaan tänä kesänä, toteutamme nykyiset suunnitelmamme täsmälleen samassa muodossa vuotta myöhemmin.Se ei missään nimessä ole kivuton ratkaisu. Samulin kosinnasta tulee syksyllä kuluneeksi jo viisi vuotta, ja naimisiinmenoa on jo lykätty useita kertoja minun toiveestani. Samuli on tainnut olla asiasta surullisempi kuin olen tajunnutkaan, ja nyt tulossa saattaa olla taas uusi pettymys. Tällä kertaa avioliiton lykkääminen tuntuu vielä ihan erilaiselta, kun olimme jo ehtineet molemmat kuvitella, että nyt olisi vihdoinkin meidän häittemme aika. Kynnys kahdestaan vihille karkaamiseen ja pelkkien hääjuhlien lykkäämiseen on kuitenkin korkea, kun olemme jo monta vuotta sinnitelleet aviotonta elämää nimenomaan siksi, että häävieraamme pääsisivät todistamaan avioliittomme alkua.Häihimme liittyvät keskeiset palveluntarjoajat ovat kuitenkin suhtautuneet tilanteeseen upean joustavasti ja hyväksyneet meiltä tuplabuukkauksen: pidämme ensisijaisesti kiinni alkuperäisestä hääpäivästämme, mutta mikäli häiden järjestäminen ei heinäkuussa ole mahdollista, meillä on samat toimijat varattuna myös uudelle päivälle kesällä 2021.Arastelin ensin pyytää yrittäjiltä tällaista venymistä, mutta asiaa pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, ettei pyyntöni ehkä kuitenkaan ole heidän kannaltaan niin epäkiitollinen kuin aluksi pelkäsin. Jos päättäisimme saman tien siirtää häät, he tuskin saisivat tämän vuoden kesälle uutta varausta. Sen sijaan ensi vuoden kesälle heillä on vielä hyvin aikaa löytää tilallemme uusi asiakas, mikäli emme varapäiväämme lopulta tarvitse. Näin ollen heidän kannaltaan on todennäköisesti parempi, että yritämme ensisijaisesti pitää kiinni alkuperäisestä päivästä. Jos kuitenkin tilanne nyt tulevana kesänä on lopulta sellainen, ettei häitä voi viettää, on yrittäjienkin etu, että yksi heidän kesän 2021 asiakkaistaan olemme me. Tällöin niin he kuin mekin pystymme hyödyntämään täysipainoisesti kaiken sen työn, mitä olemme jo ehtineet tehdä häittemme suunnittelun eteen sen sijaan, että he...

Hääkakku sokerimassakuorrutuksella ja sokerimassakukilla on inkoolaisen Art of Cakesin Sonja Crockfordin luomus

Hääkakkumaistelu: Art of Cakes

Minulle kakussa on aina ollut tärkeintä maku. Netissä näkee kuvia toinen toistaan upeammista kakuista, mutta minulle tulee kuvia katsellessani usein mieleen, etteivät niissä näkyvät kakut välttämättä maistu kovin mieleenpainuvilta. Tämä ajatus on syntynyt siitä, että kakun makuun viitataan blogeissa ja kuvateksteissä tyypillisesti vain ohimennen, kun taas koristelusta saatetaan puhua hyvinkin yksityiskohtaisesti.Hääkakun on toki tärkeää olla kaunis, mutta vielä tärkeämpää minulle olisi, että vieraat muistelisivat myöhemminkin kakun makua.Kun olin hylännyt 20 vuotta vanhan hääkakku-unelmani, aloitin kakun etsinnän alusta ja googlettelin hääkakkuleipomoita pääkaupunkiseudun ja Hangon väliltä. Päädyin heti ensimmäiseksi inkoolaisen Art of Cakesin verkkosivuille. Jäin välittömästi koukkuun, kun näin sivuilla listan heidän kakkupohjavaihtoehdoistaan. Listalla oli kakkupohjia, jonka kaltaisia en ollut tiennyt olevan olemassakaan, ja niiden kuvaukset oli selvästi kirjoittanut joku, jonka mielestä kakun maulla on merkitystä.Aloin mailailla Art of Cakesin omistajan, hääkakkuleipuri Sonja Crockfordin kanssa. Yhteydenpito sähköpostitse oli alusta alkaen hyvin sujuvaa ja miellyttävää. Kävin samaan aikaan kirjeenvaihtoa muutaman muunkin hääkakkuleipurin kanssa, ja erot viestinnän sujuvuudessa olivat huomattavia. Osa leipureista ei tuntunut varanneen työpäivästään aikaa sähköposteihin vastaamiseen eikä osaavan ilmaista itseään selkeästi kirjoittamalla. Jos kysyin sähköpostissa kolmea asiaa, heikosti kommunikoivat vastasivat monen päivän viiveellä ja vain yhteen kolmesta kysymyksestä. Sonja sen sijaan vastasi viesteihini nopeasti ja kattavasti.Sonjalla ei kuitenkaan suureksi harmiksemme ollut monikerroksista hääkakkutelinettä, joka on tärkeä osa hääkakkuvisiotamme. Kyllä, luit oikein – tämäkin asia on päässyt muuttumaan 20 vuodessa :) Monesta kerroksesta koostuva korkea kakku olisi edelleen minulle tyylinä mieluisin, mutta se ei kerta kaikkiaan sovi suunnitelmiimme, joten olen joutunut hyväksymään ajatuksen kierrevadista. Olemme nimittäin aikeissa kopioida amerikkalaisen ystäväpariskuntamme häistä idean kakkubuffet-henkisestä hääkakusta, jossa kakun eri kerrokset ovat eri makuisia. Jos kakku koottaisiin perinteiseen hääkakkutyyliin korkeaksi torniksi, vieraat eivät voisi ottaa vapaasti haluamiaan makuja eri kerroksista ilman, että koko taideteos romahtaisi. Jos taas kakut olisivat pöydällä vierekkäin, kokonaisuus ei mielestämme näyttäisi hääkakulta. Kerrosteline ratkaisee molemmat ongelmat.Monilla muilla hääkakkuleipureilla oli etsimämme kerrosteline, ja harkitsimme jo Art of Cakesin pudottamista listaltamme. Huomasin kuitenkin palaavani aina uudelleen heidän nettisivuilleen lukemaan vesi kielellä kakkupohjien ja täytteiden kuvauksia. Lopulta tulin siihen tulokseen, että minun oli saatava ainakin maistaa Sonjan luomuksia. Muuten vertaisin kaikkia maistamiamme kakkuja kuvitelmaan, joka ei välttämättä edes vastannut todellisuutta.Kakkutelineongelmamme ratkesi, kun löysin mielikuvaamme vastaavan viisikerroksisen kierretelineen kohtuuhinnalla juhlatarvikevuokraamo Crepperie Eventistä. Sovin saman tien maistelutilaisuuden Sonjan kanssa. Hän oli heti ensimmäisessä sähköpostissaan kertonut selkeästi, että maistelu maksaisi 30 euroa, mutta summa hyvitettäisiin tilauksemme hinnasta, jos päätyisimme tilaamaan kakkumme häneltä. Tämä oli mielestäni reilu järjestely, sillä saisimme maistella neljää eri kakkupohjaa ja kahdeksaa täytettä, joiden...

lahjalista netissä amerikkalaiseen tyyliin

Lahjalistat netissä – mihin ne katosivat?

Lahjalistakulttuuri on muuttunut, enkä ole pysynyt muutoksen perässä. Olen yrittänyt selvittää, missä muodossa suomalaiset hääparit nykyään lahjatoiveensa esittävät, mutta edes kaikkitietävä Google ei osannut auttaa. Toivottavasti te lukijat osaatte.Kuvittelin, että tapoihin kuuluisi edelleen laatia lahjalista jonkin ilmaisen nettipalvelun kautta. Se oli tavallista vielä silloin, kun kalenterini oli kesästä toiseen täynnä ystävien häitä. Vaikuttaa kuitenkin, että monet tällaiset palvelut ovat lopettaneet, mikä viitannee siihen, ettei niille ole enää ollut kysyntää. Olen löytänyt ainoastaan yhden, lahjalista.netin, jonka visuaalinen ilme on suoraan sanottuna niin ummehtunut, että sekin taitaa olla lähinnä jäänne menneisyydestä. Voin toki olla väärässä, mutta palvelutarjonnan perusteella päättelin, että netin ilmaiset lahjalistat eivät ole tällä hetkellä suomalaisten hääparien suosiossa.Amerikkalaisilla hääsivustoilla sen sijaan on aivan upeita lahjalistapalveluita. Ne ovat todella tyylikkäitä ja vaikuttavat helppokäyttöisiltä niin hääparille kuin vieraillekin. Esimerkiksi hääsivusto The Knotin lahjalistapalveluun voi koota lahjatoiveita mistä tahansa verkkokaupasta, lisätä haluamiaan tuotteita verkkokauppojen valikoimien ulkopuolelta ja perustaa yhden tai useamman käteislahjarahaston, johon häävieraat voivat lahjoittaa rahaa joko yleisluontoisesti määriteltyyn tarkoitukseen kuten häämatkaan tai täsmällisemmin määriteltyihin elämyksiin kuten snorklausretkeen häämatkalla. Zankyou.us-palveluun lahjalistansa perustava hääpari puolestaan saa kaikki lahjat rahana tililleen riippumatta siitä, onko häävieras valinnut listalta leivänpaahtimen vai hierontalahjakortin.Näistä palveluista joutuu kuitenkin maksamaan. Kustannukset saatetaan periä vierailta tai hääparilta sivuostosta riippuen, mutta kaikkien liikeidea perustuu siihen, että osa lahjaan käytetystä rahasta jää lahjalistan palveluntarjoajalle.Suomalaisen hääparin kannalta siinä ei ole mitään järkeä.Miksi amerikkalaiset siis ovat valmiita maksamaan osan häälahjarahoistaan lahjalistapalvelun ylläpitäjälle? Kyse on perustavanlaatuisesta kulttuurierosta: Mutkattomat ja suorapuheiset suomalaiset kehtaavat pyytää lahjaksi rahaa. Amerikkalaiset eivät.Amerikkalaisilla hääsivustoilla lahjalistapalveluita hehkutetaan ratkaisuksi muuten ylitsepääsemättömään ongelmaan: hääparilla on jo liiankin kanssa tavaraa ja he toivoisivat lahjaksi rahaa, mutta sen pyytäminen on täysin mahdoton ajatus. Lahjalistapalvelun palvelumaksu on pieni hinta siitä, että lahjat saa rahana sen sijaan, että kaapit täyttyisivät turhista hopealusikoista.Suomessa olen kuitenkin nähnyt useita kertoja hääparin pyytävän lahjansa rahana, eikä minulla ole käynyt mielessäkään pöyristyä asiasta. Olen päinvastoin ollut tyytyväinen siihen, miten helpolla olen lahjan antajana päässyt. Rahalahjan pyytämistä pidetään ymmärtääkseni Suomessa yleisesti ottaen hyväksyttävänä; esimerkiksi vuonna 2016 tehdyssä Häät-lehden kyselyssä yli 80 prosenttia vastaajista hyväksyi rahan pyytämisen. Lahjalista ei kyselyn perusteella vaikuttanut olevan juurikaan hyväksyttävämpi kuin suora rahapyyntö: senkin hyväksyi alle 85 prosenttia vastaajista. (Kyselyyn vastanneiden määrää ei kerrottu lukemassani Häät-lehden nettiartikkelissa, joten en osaa arvioida tulosten luotettavuutta.)Toinen syy lahjalistapalveluiden suosioon Yhdysvalloissa lienee se, että verkkopankit ovat siellä todella alkeellisia. Vaikka hääpari kehtaisi pyytää lahjaksi rahaa, vieraat eivät voisi vain helposti ja vaivattomasti siirtää sitä heidän tililleen, ja rahan siirtämisestä saattaisi helposti koitua vieraille paljon kovemmat...

Save the Date -ennakkokutsukortteja häihin

Save the Date -ennakkokutsut häihin – näistä syistä ne kannattaa lähettää

Kun ensi kertaa kuulin Save the Date -ennakkokutsuista, tiesin heti, että halusin meidän häihimme sellaiset.Kyseessä ovat kaikille kutsuvieraille 6-12 kuukautta ennen häitä lähetettävät yksinkertaiset kortit, joissa kerrotaan häiden päivämäärä ja pyydetään vieraita varaamaan päivä kalenteristaan.Pidin ideasta kovasti, sillä vuosien varrella olen monet kerrat miettinyt kuumeisesti, mahdankohan olla saamassa kutsun jonkun ystävän tai sukulaisen häihin. Hääkutsut lähetetään usein aika myöhäisessä vaiheessa häiden suunnitteluprosessia, ja koska juttelen häistä aina mielelläni, olen saattanut käydä ystävän kanssa pitkiäkin keskusteluja heidän häävalmisteluistaan tietämättä, olenko pääsemässä mukaan juhlimaan.Ennakkokutsut selkiyttävät tilannetta kaikkien kannalta. Sen lisäksi ne tietystikin antavat vieraille mahdollisuuden varata päivän kalenteristaan hyvissä ajoin. Näin vältytään turhalta mielipahalta, jota voi syntyä esimerkiksi siitä, että joku vieraista on sattunut varaamaan lomamatkan juuri hääviikolle, vaikka olisi aivan yhtä hyvin voinut matkustaa jollain toisellakin viikolla.Lisäksi save the date -kortit lievittävät häävalmistelustressiä. Kun vieraat tietävät jo valmiiksi saavansa kutsun häihin tiettynä päivänä, varsinaisilla kutsuilla ei ole mikään kiire, ja niitä voi valmistella rauhassa. Tämä on erityisen käytännöllistä silloin, jos kutsut vaativat suuritöistä askartelua tai jos kutsujen on tarkoitus olla yhteensopivat juhlapäivänä käytössä olevien painotuotteiden tai juhlapaikan koristeiden kanssa.Meidän tapauksessamme ennakkokutsut olivat aivan välttämättömät myös siksi, että vietämme häitämme kesäviikonloppuna Hangossa. Majoituksen kysyntä on Hangossa kesäviikonloppuisin dramaattisesti suurempaa kuin tarjonta, ja majoitukset varataan täyteen jo monta kuukautta ennen kesää. Ennakkokutsuissamme patistettiinkin vieraita varaamaan majoitus pikimmiten.Ennakkokutsujen tyylin ei tarvitse olla sama kuin varsinaisten hääkutsujen ja itse häiden. Save the Date -perinteen kotimaassa Yhdysvalloissa hääparit saattavat teettää esimerkiksi humoristiset tai muuten rennot ennakkokutsut, vaikka itse häät olisivat hyvinkin juhlavat. Jos parista on otettu kihlajaiskuvia, Save the Datet teetetään usein kihlajaiskuvan pohjalta.Meistä oli otettu aivan ihania kihlajaiskuvia, joiden pohjalta kortin suunnitteleminen oli helppoa. Kortista tuli ainakin omasta mielestäni todella kaunis. Ystävien ja sukulaisten luona kyläillessä on tullut monta kertaa hyvä mieli, kun olen yllättäen bongannut korttimme seinältä tai jääkaapin ovesta. Kuva: Blogin nimi on lähtöisin Save the Date -korttiemme tekstistä. Kuva on Samulin ottama ja allekirjoittaneen käsittelemä....