Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Author: Maria

Mennään naimisiin / Articles posted by Maria (Page 2)

Tulevan morsiamen kauneuspäivä

Minulla ei ollut tänä kesänä ollenkaan kesälomaa, mutta pari viikkoa sitten otin vapaaksi yksittäisen arkipäivän ja omistin sen kokonaan kauneudenhoidolle. Kauneudenhoitopäivä tuli tarpeeseen, sillä kaksosvauva- ja taaperoarjen keskellä ei todellakaan ole helppo ehtiä ajatella ulkonäköään. Tyypillisesti kaikki itsestä huolehtimiseen käytettävissä oleva aika ja energia kuluu kokonaan syömiseen ja nukkumiseen. Kauneudenhoitopäiväni alkoi Vantaalta Kauneusgalleria Pink Fairiesista, jossa sain ilmaisen meikkaus- ja ihonhoito-opastuksen. Opastus oli ilmainen, sillä sitä antoi Mary Kay -tuotesarjan myyntiedustaja, joka pyrki opastuksen avulla myymään minulle tuotesarjan tuotteita. Vaikka tilaisuus olikin vahvasti myyntihenkinen, oli mukavaa testailla kaikessa rauhassa erilaisia ihonhoito- ja meikkituotteita ja keskustella tuotesarjaan perehtyneen ihonhoitokonsultin kanssa siitä, mikä minulle saattaisi sopia. Mary Kay -sarja ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta sain siitä hyvän ensivaikutelman. Nyt kun häihin on vielä melkein vuosi aikaa, minun olisi teoriassa mahdollista tehdä pidemmän tähtäimen ihonhoitosuunnitelma, jotta kasvoni olisivat häissä kauneimmillaan. Käytännössä toki ajanpuute vaikeuttaa säännöllistä ihonhoitoa. Tuotteita testaillessani tulin kuitenkin ajatelleeksi, että etätyöt antavat poikkeuksellisen mahdollisuuden hoitaa ihoa työpäivän aikana: esimerkiksi kasvonaamiota voi hyvin pitää kasvoilla tietokonetta näpytellessään, kunhan muistaa pestä sen pois ennen videopalaverin alkua. Päädyin ostamaan epäpuhtauksia poistavan kasvonaamion, joka teki minuun testatessa suuren vaikutuksen. Naamio muuttui kuivuessaan tummemmaksi niistä kohdista, josta se myyntiedustajan mukaan imi epäpuhtauksia pois, ja käsittelyn jälkeen nenäni näytti samalta kuin silloin, kun olen käynyt kosmetologilla poistattamassa mustapäät. Ostin myös silmänalusihoa hoitavia geelinaamiolappuja. Minulla on aina ollut riesanani tummat silmänaluset, joita jatkuva univelka tietenkin pahentaa vielä entisestään, ja univelkaisena itken herkästi pienistäkin asioista, mikä kuivattaa silmänympärysihoa pahasti ja aiheuttaa silmäpusseja. Lisäksi mukaan tarttui poistokorista pari meikkituotetta. Ihonhoitotuotteiden testailun lisäksi opettelin myyntiedustajan opastuksella smokey eyes -meikin tekoa. Samuli tykkää voimakkaasta meikistä, ja haluaisin oppia tekemään tyylikkään smokey eyen niitä iltoja varten, kun lapset ovat mummolassa ja pääsemme treffeille kahdestaan. Häämeikkiäkin ajatellen olisi kiva testailla vanhasta tutusta arkimeikistäni poikkeavia meikkaustyylejä. Voimakkaamman juhlameikin opettelu varmasti auttaisi hahmottamaan, millaisen häämeikin haluan, ja jos totun käyttämään treffi-iltoina kohtalaisen voimakasta meikkiä, voi häämeikkikin olla voimakas ilman että tuntuu, etten näytä enää omalta itseltäni.   Iltapäivällä kauneuspäiväni ohjelmassa oli kampaaja. Sitä odotin todella innolla. En ollut käynyt kampaajalla kertaakaan sitten alkuvuoden 2018, sillä raskaana ollessani en halunnut hiuksiini minkäänlaisia ylimääräisiä kemikaaleja, ja kaksosten syntymän jälkeen kampaajakäyntiin ei yksinkertaisesti enää ollut aikaa. Olin päättänyt värjäyttää hiukseni keväällä ennen töihin paluuta, sillä työhöni kuuluu varsin paljon julkista esiintymistä, ja olisin halunnut näyttää mahdollisimman huolitellulta. Korona kuitenkin sotki sen suunnitelman, ja kun lopulta päätin uskaltautua kampaajalle, sain ajan vasta elokuulle. Odotin kampaajaa innolla myös siksi, että pääsin tapaamaan ensimmäistä kertaa tulevan hääkampaajani. Hääkampaajakseni on lupautunut Noora Toiviainen...

Hangon Casino ja Casinonranta aurinkoisena kesäpäivänä

Alkuperäinen hääpäivä ja treffit Hangossa

Alkuperäisen hääpäivämme aamuna tuijotin peilistä valtavia silmäpusseja ja tunsin häittemme siirtymisestä suurta helpotusta. Toinen kaksosistamme oli pari päivää aikaisemmin oppinut kiipeämään pois vauvansängystään. Siihen loppui kertaheitolla seitsemän kuukautta kestänyt vaihe, jonka aikana olimme koko perhe nukkuneet kohtalaisen hyviä yöunia. Alkuperäistä hääpäiväämme edeltävänä iltana olin katkiväsyneenä vuodattanut epätoivon kyyneliä paluusta rikkonaisten öiden ja ajatukset sumentavan univelan maailmaan. Peilissä näkyvä nainen ei todellakaan näyttänyt morsiamelta. Ilma sen sijaan oli kuin morsian. Jos olisimme viettäneet häitämme alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisimme saaneet juhlia yhtenä kesän kauneimmista päivistä. Se herätti vaikeita tunteita meissä molemmissa. Jos sää on uutena hääpäivänämme huono tai keskinkertainen, on varmasti vaikeaa olla vertaamatta mielessään lopullista ja alkuperäistä hääpäivää. Kaunis sää ei kuitenkaan ollut pelkästään huono asia. Olimme nimittäin päättäneet juhlistaa alkuperäistä hääpäivää treffien merkeissä. Lapset olivat menossa mummolaan yökylään, ja meillä olisi kerrankin mahdollisuus viettää viikonloppua kahden kesken.     Koska sää oli niin ihana, päätimme ajella Hankoon. Samuli ei ollut koskaan käynyt Hangossa, mutta minulle se on rakas ja tärkeä paikka. Tulevaisuudessa sen on tarkoitus olla tärkeä meille molemmille ja osa yhteistä tarinaamme, olemmehan viettämässä siellä häitämme. Oli tavallaan omituista viettää alkuperäistä hääpäivää juuri siellä, missä häitämme on tarkoitus juhlia. Hangon valinta treffiemme paikaksi esti työntämästä pois mielestä ajatusta siitä, että päivän oli tarkoitus olla hääpäivämme. Toisaalta olisin varmasti miettinyt asiaa pitkin päivää joka tapauksessa, ja tuntui paremmalta kohdata tilanteen herättämät ajatukset ja tunteet kuin yrittää teeskennellä, ettei niitä ole olemassa. Kaikista ristiriitaisista tunteista huolimatta päivä oli ihana. Sää oli täydellinen, ja Samuli näki Hangon kauneimmillaan. Söimme lounasta Hangon Casinolla, kuljeskelimme rantakallioita pitkin Rakkauden polulla ja vaeltelimme rantakaduilla. Kävimme jopa tulevassa vihkikirkossamme Hangon kirkossa, jossa sattui juuri olemaan kihlapari harjoittelemassa papin kanssa vihkimisen kulkua. Kuuntelin sivusta papin selostusta ja kuvittelin meidän vihkiseremoniaamme. Myös muutamat häävieraamme olivat päättäneet viettää kesäviikonloppua Hangossa häiden siirtymisestä huolimatta, ja törmäsimme sattumalta lapsuudenystävääni ja hänen perheeseensä, mikä oli hauska yllätys. Suurin osa vieraistamme oli ilmeisesti kuitenkin perunut majoitusvarauksensa ja keksinyt muita kesäsuunnitelmia; muuten olisimme varmasti tavanneet pienen kesäkaupungin nähtävyyksien äärellä tutun toisensa jälkeen. Alkuperäisen hääpäivän viettäminen Hangossa sai häämme tavallaan tuntumaan todellisemmilta ja tavallaan epätodellisemmilta. Tässä vaiheessa päällimmäisenä mielessä on epätodellinen olo: hääpäivämme tuli ja meni eikä häitä vietettykään, ihan kuin koko hääsuunnitelma olisi ollut pelkkää kuvitelmaa, yhtä epätodellista kuin ne ajatusleikit, joilla lohdutin itseäni ystävien häissä vuosien varrella. Uskon kuitenkin, että kun uusi hääpäivämme lähestyy ja heittäydymme taas nykyistä aktiivisemmin hääjärjestelyiden pyörteisiin, häiden suunnitteleminen tuntuu paljon aiempaa konkreettisemmalta, kun osaamme molemmat kuvitella päivän kulun ja sijoittaa sen mielessämme niihin todellisiin paikkoihin, joihin saimme tänä kesänä...

Kihlaparin äitiyspotretti

Äitiyslomaprojektina häät – hyvä vai huono ajatus?

Yhä useampi suomalaispari hankkii kuulemani mukaan ainakin yhden lapsen ennen naimisiinmenoa. Itse järjestin meidän häitämme alun perin äitiyslomalla ja hoitovapaalla ollessani, ja moni muukin tuntui tekevän samoin. Lähiseudun avoimen päiväkodin vauvakerhon äitiporukassa oli lisäkseni kaksi tälle kesälle häitään suunnittelevaa äitimorsianta, ja Mennään naimisiin -messuilla vauvojen äitejä käy nykyään sen verran paljon, että tämän vuoden messuilla oli erikseen oikein imetyshuonekin. En tiedä muista, mutta meillä kyse ei ollut siitä, että olisin nimenomaisesti halunnut häistä äitiyslomaprojektin. Suomeen muuttomme aikataulu nyt vain määräytyi lasten syntymäajan mukaan ja häiden alkuperäinen aikataulu puolestaan muuttoajankohdan mukaan. Jos joku teistä lukijoista kuitenkin harkitsee ajoittavansa häät tarkoituksella niin, että pääsisi järjestämään niitä äitiyslomalla, kokosin alle muutamia näkökulmia auttamaan sen pohtimisessa, olisiko häiden järjestäminen hyvä äitiyslomaprojekti.   Voimavaroja vaikea ennakoida Äitiyslomaprojektit ovat monille nykyäideille tärkeä tapa saada äitiysloman aikana vastapainoa vauvan kanssa olemiselle ja pitää kiinni siitä osasta omaa identiteettiä, joka ei liity äitiyteen. Minulle itselleni ne olivat tärkeä henkireikä ja suuri ilon lähde. Oman kokemukseni pohjalta suosittelisin kuitenkin sellaisia projekteja, jotka eivät pakota sitoutumaan tiettyyn aikatauluun ennen vauvan syntymää. Etukäteen on käytännössä mahdotonta arvioida, miten kuormittava vauvavuodesta tulee ja mihin omat voimat vauvanhoidon lisäksi riittävät. Itse päädyin stressaavaan tilanteeseen kirjaprojektin kanssa, jota en ollut tarkoittanut äitiyslomaprojektiksi. Olin hieman ennen raskaaksi tuloani alkanut kirjoittaa tietokirjaa, ja vaikka tein kaikkeni saadakseni sen kirjoitettua mahdollisimman valmiiksi raskausaikana, työtä oli vielä aika paljon jäljellä siinä vaiheessa, kun kaksosemme syntyivät keskosina. Olin kuitenkin juuri ennen vauvojen syntymää saanut kirjalle kustannussopimuksen, ja vaikka kustantamo suhtautui tilanteeseeni ja julkaisuaikatauluun ihanan joustavasti, kirjan aihe oli sellaisella tavalla ajankohtainen, ettei julkaisua omastakaan mielestäni voinut lykätä kovin paljon. Kirja oli siis pakko saada valmiiksi kaksosvauva-arjen keskellä, vaikka vauvavuodestamme tuli monesta syystä erittäin kuormittava. Hääpäivän löimme lukkoon vasta kun lapsemme olivat jo muutaman kuukauden ikäisiä, mutta arvioin vielä siinäkin vaiheessa voimavarani osin väärin. Elämä heitti eteen asioita, joita en hääpäivää valitessa osannut kuvitellakaan. Jos häämme eivät olisi siirtyneet koronan vuoksi, loppukeväästä ja alkukesästä olisi tullut minulle todella raskas.   Töihin paluu on iso muutos Mikäli häiden järjestäminen on äitiyslomaprojekti, suosittelen lämpimästi valitsemaan hääpäivän niin, että äitiysloma tai hoitovapaa jatkuu häihin saakka. Meidän alkuperäinen hääpäivämme oli kaksi ja puoli kuukautta töihin paluuni jälkeen, mikä osoittautui ainakin minun tapauksessamme todella huonoksi ratkaisuksi. Olin aliarvioinut aivan täysin väsymyksen, joka minuun töihin paluun jälkeen iski. Siirsimme häämme koronan vuoksi juuri ennen töihin paluutani, ja nyt töissä ollessani olen aina häitä ajatellessani tuntenut suurta helpotusta siitä, että ne siirtyivät. En ymmärrä, mistä olisin löytänyt ajan ja voimat tehdä kaikki loput tarvittavat hääjärjestelyt ensimmäisten työssäolokuukausieni...

vaaleanpunaiset pitsiballerinat ovat hääasuni kakkoskengät

Kakkoskengät hankittu

Nyt minulla on hääasuuni myös loppuillan kakkoskengät. Viime talvena makuni mukaisia kakkoskenkiä ei millään löytynyt, mutta nyt kesällä kesäisten kenkien valikoimat olivat ”yllättäen” paremmat ja löysin etsimäni kohtalaisen helposti. Samuli ei ihan ymmärtänyt kakkoskenkien tarpeellisuutta, mutta sulhasellani ei olekaan kokemusta siitä, miten paljon jalat pidemmän päälle väsyvät ja kipeytyvät korkokengissä. Vaikka varsinaiset hääkenkäni ovat korkokengiksi poikkeuksellisen mukavat, tuntuu loppuillasta varmasti silti ihanalta vaihtaa matalakantaisiin kenkiin. Tiesin alusta alkaen haluavani kakkoskengiksi ballerinat. Käytän ballerinoja todella paljon ja tykkään niistä kovasti. Ballerinat sopivat niin mekon, hameen kuin farkkujenkin kanssa, ja hyvät ballerinat ovat jalassa mukavat kuin aamutossut. Luottoballerinani ovat Sam Edelmanin Feliciat, joita olen ostellut alennusmyynneistä monessa eri värissä. Ne ovat ainakin minun jalassani poikkeuksellisen mukavat ja lisäksi mielestäni kivannäköiset. Edelmanin mallistossa ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi ollut Felicioita sellaisessa värissä, joka sopisi häätyyliini. Kiiltävän hopeanvärisiä harkitsin, mutta epäilen, ettei niille olisi juurikaan käyttöä häiden jälkeen, enkä halunnut kakkoskenkieni jäävän kertakäyttöisiksi. Nyt löysin kuitenkin Kookengän verkkokaupasta vaaleanpunaiset pitsiballerinat, jotka olivat ihan minun tyyliseni ja sellaiset, että niille varmasti riittää käyttöä häiden jälkeenkin. Minulla on ollut yhdet samantyyppiset kengät aikaisemminkin, ja ne olivat minulla ympärivuotisessa käytössä töissä sisäkenkinä. Ulkona en niitä juurikaan hennonut käyttää kesälläkään, sillä ne likaantuivat helposti, mutta sisällä ne olivat kevyet, kivat ja kauniit. Löysin kengät sattumalta juuri oikealla hetkellä: varasin ne myymälästä keskiviikkoiltana, ja kun noudin ne perjantaina, niiden hintaa oli ehditty laskea siinä välissä. Oli oikein mukava yllätys, että kolmenkympin kengät maksoivatkin nyt vain pari kymppiä. Samoja kenkiä oli saatavana myös valkoisena, ja katselin niitäkin pitkään sekä nettikaupassa että myymälässä. Valkoisetkin pitsiballerinat olisivat olleet hääpuvun kanssa todella kauniit. Halusin kuitenkin jatkaa valitsemallani linjalla myös loppuillasta ja käyttää hääpuvun kanssa pelkästään vaaleanpunaisia kenkiä. Olisi ihana ottaa nämä pitsiballerinat heti käyttöön, mutta aion malttaa mieleni ja odottaa häitä, jotta ne vain eivät pääse likaantumaan. Sisään kakkoskengätkin kannattaa varmasti ajaa, mutta muuten ne saavat pysyä kenkäkaapin suojissa....

etäpolttarit videopuhelun välityksellä

Ennakkopolttarit nettipuhelun välityksellä

Tänään piti olla alkuperäinen polttaripäiväni, ja polttariseurueeni oli järjestänyt minulle sen kunniaksi pienet ennakkopolttarit. Varsinaiset polttarit päätimme keväällä kaasojen kanssa siirtää ensi vuoteen lähemmäs minun ja Samulin uutta hääpäivää. Kaasot olivat kuitenkin ilokseni tarttuneet täällä blogissa esittelemääni ajatukseen, että alkuperäisenä polttaripäivänä olisi kiva vaikka soitella polttariporukan kesken nettipuhelu. Meillä noin nelikymppisillä arki on usein niin kuormittavaa, että yhteisen soittelu- tai tapaamisajan löytäminen on vaikeaa pienelläkin porukalla tai välillä jopa kahden ihmisen välillä. Nyt kuitenkin suuri joukko minulle tärkeitä ihmisiä oli varannut kuukausia etukäteen kalenteristaan päivän polttareitani varten, mikä tarjosi harvinaislaatuisen mahdollisuuden tavata virtuaalisesti vähän isommalla porukalla. Läheskään kaikki polttareihin kutsutut eivät videopuheluun päässeet, ja ymmärrän toki hyvin, ettei etäpolttaripuhelu vuotta ennen häitä ollut yhtä tärkeä prioriteetti kuin varsinaiset polttarit. Toisaalta kuitenkin videopuheluun pystyi osallistumaan esimerkiksi mökiltä käsin tai lasta vahtiessa, ja ilahduttavan moni pääsi kuin pääsikin mukaan. Minut johdateltiin polttaritunnelmaan jo aamulla, kun eräs ystävä tuli käymään ja yllätti minut lahjakassilla. Kassissa oli pullo kalifornialaista kuohuviiniä, vaaleanpunainen Bride to Be -nauha ja pieni kakkurasia, jonka panin avaamattomana jääkaappiin. Kuohuviinin alkuperämaa vahvisti teoriaa, joka mieleeni oli tullut heti, kun kaasot muutama päivä sitten kertoivat minulle puhelusuunnitelmista ja sain samalla sivumennen tietää alkuperäisen polttaripäiväni: veikkaan, että polttarieni teema on Amerikka. Tänään oli nimittäin heinäkuun neljäs eli Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä, enkä usko, että päivää oli valittu sattumalta. Kun puhelun alussa avasin kakkurasian, sain lopullisen vahvistuksen teorialleni. Siellä oli nimittäin periamerikkalaisia red velvet -kuppikakkuja. Maistoin niitä ensimmäisen kerran päivälleen viisi vuotta sitten, kun vietin ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa heinäkuun neljättä. Matkustimme tuolloin Samulin kanssa Bostonista New Yorkiin itsenäisyyspäivää juhlimaan, ja ostin Coney Islandilla kaksi red velvet -kuppikakkua Piece of Velvet -nimisestä kakkupuodista, joka mainosti myyvänsä kaupungin parasta red velvetiä. Eristäytyneen koronakevään jälkeen hyvin perhe- ja työkeskeisen pikkulapsiarjen keskellä oli ihanaa nähdä ystäviä edes tietokoneen ruudulla. Herkkuja en valitettavasti päässyt ystävieni kanssa nettipuhelun välityksellä jakamaan, mutta oli tosi mukavaa jutella pari tuntia kaikessa rauhassa. Häätkin tuntuvat nyt taas hieman todellisemmilta – joskin edelleen kaukaisilta. Olin etukäteen ajatellut, että ennakkopolttarit saisivat minut ehkä innostumaan taas vähän enemmän hääjärjestelyistä, mutta sen sijaan tulikin voimakkaasti sellainen olo, että töiltä ja taaperoilta liikenevä vähäinen aika ja energia kannattaisi suunnata yhteydenpitoon ystävien kanssa. Onneksi asiat ovat häiden suhteen hyvällä mallilla siihen nähden, että aikaa on vielä melkein vuosi. Mitään ei ole pakko tehdä juuri nyt. Voin siis hyvällä omallatunnolla ottaa seuraavaksi projektikseni sen, että saisin vähintäänkin soiteltua pitkän puhelun tai ehkä jopa tavattua kasvokkain mahdollisimman monen ystävän kanssa.   ...

Omena plaseerauskorttina

Escort Cards eli plaseerauskartta pikkukorteilla

Amerikkalaisissa häissä vaikuttavat instagramin perusteella olevan muodissa hyvin näyttävät plaseerauskartat. Pahvisia tai paperisia plaseerauskarttoja ei inspiraatiokuvissa näy, vaan kartta saattaa olla vaikkapa parimetrinen muoviseinä, johon on kaiverrettu pöytänumerot ja vieraiden nimet. Vielä useammin kartta koostuu escort cardeiksi kutsutuista pienistä korteista, joiden joukosta jokainen vieras saa etsiä omansa. Kortissa lukee vieraan nimi ja pöydän nimi tai numero, ja kortit on aseteltu näyttävästi esille joko seinäksi jonkinlaiseen telineeseen tai pöydälle riveihin. Plaseerauskartat ja escort card -esillepanot ovat hääsomekuvien vakiokalustoa, sillä niitä suunnitellessa voi olla juuri niin luova kuin haluaa. Plaseerauskartta laitetaan yleensä esille paikkaan, johon vieraat kerääntyvät hääparia odotellessaan, eli esimerkiksi hääpaikan pihaan, puutarhaan tai aulaan. Näin se ei ole osa varsinaisen illallistilan koristelua, ja vaikka se suunnitellaankin kokonaisuuteen sopivaksi, sen kohdalla on helppo vähän irrotella. Eräs hääpari oli täyttänyt hääpaikkansa pihan muoviflamingoilla ja ripustanut plaseerauskarttakortit niiden kaulaan. Läheskään aina plaseerauskarttakortit eivät edes ole kortteja, vaan ne yhdistetään vieraslahjaan. Vieraiden nimet voidaan kirjoittaa, painattaa tai kaiverruttaa vaikkapa shottilaseihin, pieniin likööripulloihin, hunajapurkkeihin, ylellisiin saippuapaloihin tai pikkumehikasvien ruukkuihin. Kuvia kekseliäistä escord card -esillepanoista on koottu esimerkiksi tähän Martha Stewart Weddings -sivuston juttuun. Kun päätimme siirtää häitämme, escort cards oli ensimmäinen asia, jonka lisäsin to do -listallemme. Olemme suunnitelleet, että vieraat kokoontuisivat vihkimisen jälkeen juhlapaikkamme pihaan pieneen cocktail-tilaisuuteen, jossa tarjoillaan alkumaljan lisäksi pieniä suolaisia herkkupaloja. Tulemme itsekin paikalle heti, kun kaikki vieraat ovat saapuneet, ja haaveissamme on, että ehtisimme tässä vaiheessa vaihtaa muutaman sanan kaikkien tai ainakin useimpien vieraiden kanssa ennen sisälle pöytiin siirtymistä. Olin jo varhaisessa vaiheessa ohjelman suunnittelua miettinyt, että tässä kohtaa vieraille olisi syytä kertoa, missä pöydässä ja kenen seurassa he juhlassa istuvat. Luovaa ja näyttävää plaseerauskarttakorttiesillepanoa en kuitenkaan alkuperäisellä aikataulullamme uskonut meidän pystyvän ideoimaan ja toteuttamaan, ja olin jo hyväksynyt ajatuksen, että meille tulisi proosallinen ja tylsä peruskartta, jonka voisi kiinnittää vaikkapa juhlapaikan ulkoseinään. Nyt meillä kuitenkin onkin aikaa tällaisille ihanille yksityiskohdille. Plaseerauskarttakorttiemme ideointi on vielä aivan alkutekijöissään, emmekä ole vielä edes päättäneet, tuleeko meille pahviset kortit vai kenties jonkinlaiset kortin ja vieraslahjan yhdistelmät. Alun perin olimme aikoneet jättää vieraslahjat kokonaan antamatta, sillä emme olleet keksineet juhliemme tyyliin sopivaa aidosti kivaa lahjaa, josta olisimme uskoneet vieraittemme ilahtuvan. Ekologisuus on monille vieraistamme tärkeää, eivätkä he haluaisi lahjaksi turhaa krääsää vain siksi, että jokin lahja on tapana antaa. Lahjassa pitäisi olla ajatusta, ja sen pitäisi päästä hyötykäyttöön sen sijaan, että se jäisi kaapin perälle pölyttymään. Nyt kuitenkin lahjaideankin miettimiseen on paljon enemmän aikaa, joten on ihan mahdollista, että saamme vielä kaipaamamme oivalluksen. Hyvään ideaan perustuvien lahjojen antaminen on minusta aivan...

Hääpäivälaskuriin tuli reilusti lisää päiviä, kun häät siirtyivät lähes vuodella koronan vuoksi

Pikajuoksu muuttui maratoniksi

Jos korona ei olisi puuttunut peliin, hääjärjestelyistämme olisi tullut aikamoinen pikajuoksu. Vaikka olemme olleet kihloissa jo syksystä 2015 saakka, emme tehneet hääjärjestelyiden eteen juuri mitään konkreettista ennen kuin tiesimme varmuudella, koska muuttaisimme Yhdysvalloista takaisin Suomeen. Haaveilimme häistä silloin tällöin ja keräsimme muistiin ideoita, mutta häiden tarkempi suunnittelu ei tuntunut vielä ajankohtaiselta. Kun Suomeen muuttomme ajankohta lopulta varmistui, se johtui siitä, että pitkäaikainen unelmamme omista lapsista oli viimein toteutumassa. Tuolloin sovimme viettävämme häitä parin vuoden päästä kesällä 2020, kun olisimme ehtineet asua Suomessa vuoden verran. Tuolloinkaan mielemme ei kuitenkaan täyttynyt hääajatuksista, vaan päällimmäisenä mielessä olivat kaksosraskaus ja kahden vauvan tuloon valmistautuminen. Kuten arvata saattaa, vauvojen syntymän jälkeen häiden miettimiseen oli vielä vähemmän aikaa ja energiaa. Keväällä 2019 innostuin hetkellisesti hääjärjestelyistä, kun vanhempani olivat kuukauden vierailulla auttamassa lasten kanssa ja minulla oli tavallista enemmän aikaa muuhun kuin lastenhoitoon. Tuolloin varasimme hääpaikan ja kirkon ja löimme sen myötä lukkoon myös hääpäivämme. Ostin myös hääpuvun. Tuolloin häihin oli reilu vuosi aikaa ja ajattelin, että kunhan pääsisimme Suomeen vanhempiemme ja muiden läheisten lähelle, onnistuisin kyllä järjestämään itselleni aikaa hääpuuhailuun. Toisin kävi. Muutto mantereelta toiselle kaksosvauva-arjen keskellä oli vielä paljon kuormittavampi kokemus kuin olin pelännyt. (Olen kirjoittanut muutosta tarkemmin Amerikkaa ymmärtämässä -blogissani, joka kertoo elämästämme Yhdysvalloissa.) Lisäksi vauvamme nukkuivat todella rikkonaisia öitä ja olin niin univelkainen, että hädin tuskin selvisin päivästä toiseen. Ja kaiken tämän keskellä täysin odottamatta rakas isäni kuoli keuhkokuumeeseen. Sinä syksynä häät eivät juurikaan käyneet minulla mielessä. Olimme tilanneet Save the Date -kortit kesällä muutamia viikkoja ennen isäni kuolemaa, ja niinä ohikiitävinä hetkinä kun häitä syksyn mittaan ajattelin, tunsin piston sydämessäni siitä, ettei kortteja ollut vieläkään saatu postiin. Mietin stressaantuneena, onnistuisivatko vieraamme enää varaamaan majoitusta Hangosta siinä vaiheessa, kun saisimme kortit viimein postitettua.  Postitimme kortit lopulta välipäivinä. Joulun aikoihin elämä alkoi kuitenkin voittaa. Lapset olivat oppineet nukkumaan öisin ja nukkuivat alkuun aiempia univelkojaan pois jopa 12 tunnin mittaisilla yöunilla. Minäkin sain taas nukkua, ja mikä ihmeellisintä, minulla oli iltaisin useampi tunti omaa aikaa. Kun alkuvuodesta pääsin viimein sukeltamaan häähattaraan, siellä uiskentelu oli juuri niin ihanaa kuin olin aina toivonutkin. Tuolloin häihin oli kuitenkin enää puolisen vuotta aikaa. Olin odottanut häiden järjestämistä melkein enemmän kuin itse häitä, ja päätin nauttia täysipainoisesti jäljellä olevasta ajasta. Siksi perustin myös tämän blogin, vaikka bloggaamisaika olikin jäämässä lyhyeksi ja oman ajan riittävyys huoletti. Siitä alkoi pikajuoksu. Käytin kaikki illat hääjärjestelyihin ja hääbloggaamiseen. Järjestelyt etenivät hyvin enkä ollut varsinaisesti stressaantunut aikataulusta, mutta hetkittäin surin sitä, ettei meillä ollutkaan enää aikaa haaveiluun tai kivojen pienten yksityiskohtien suunnitteluun kuten niillä...

Hääpari pitää liioitellusti huolta käsihygieniasta koronavirusepidemian vuoksi

Häät siirtyvät koronan vuoksi

Olemme päättäneet siirtää häämme kokonaan ensi vuoteen. Päätös ei ollut helppo, ja tuskailimme sen kanssa pitkän aikaa. Olimme kumpikin jo useita viikkoja sitten tulleet siihen tulokseen, että järjellä ajatellen siirto olisi meille ainoa oikea vaihtoehto. Kesti kuitenkin aikansa, ennen kuin olimme myös tunnetasolla valmiita tekemään päätöksen. Kaikkein tärkein syy siirtoon on riskiryhmään kuuluvien läheistemme turvallisuus. Emme missään nimessä halunneet saada aikaan tilannetta, jossa joku riskiryhmään kuuluva sairastuisi häissämme koronaviruksen aiheuttamaan covid19-tautiin. Emme myöskään halunneet, että riskiryhmäläiset joutuisivat jäämään häistämme pois. Esimerkiksi oma äitini kuuluu ikänsä puolesta riskiryhmään, enkä kestäisi ajatusta, ettei hän uskaltaisi olla mukana häissämme. Lisäksi siirtopäätökseen vaikutti se, että juhliimme on kutsuttu vieraita ulkomailta, ja hääkuvaajammekin on ulkomaalainen. Tämän vuoksi haluaisimme juhlia häitämme tilanteessa, jossa Suomen rajat ovat auki ja tänne voi matkustaa niistäkin maista, joita pandemia tällä hetkellä koettelee kovin. Vieraamme olisivat tulossa Yhdysvalloista ja Espanjasta, joissa koronatilanne on tällä hetkellä todella synkkä, ja pidimme lähes mahdottomana, että he voisivat tänä kesänä matkustaa. Osa vieraista oli jo itse ilmoittanutkin, että he siirtäisivät Suomen-matkansa ensi vuoden kesään riippumatta siitä, siirtäisimmekö me häät vai emme.   Oli surullista luopua alkuperäisestä hääpäivästä. Päivä oli onneksi alun perin valikoitunut meille sattumanvaraisesti eikä sillä ollut sen suurempaa tunnearvoa kuin se, mitä oli ehtinyt kehittyä häitä suunnitellessa ja järjestäessä. Silti päivä oli alkanut tuntua omalta, ja siitä luopuminen teki kipeää. Eniten minua huolettaa se, että alkuperäisenä hääpäivänämme sattuisi olemaan aivan ihana sää mutta uutena hääpäivänämme sää olisi huono. Se olisi vähän sama juttu kuin jos olisi unohtanut lotota ja juuri sillä kerralla oma vakiorivi voittaisi. Mutta ei auta kuin toivoa, ettei niin käy! Sää on silti pikkuseikka sen rinnalla, miten paljon arvelemme koronan vaikuttavan häiden tunnelmaan. Tämä olikin kolmas syy siirtopäätökseemme: Uskomme, että juhlista tulee paljon ihanammat, jos koronaviruksen uhka on ensin väistynyt. Emme haluaisi häitä, joissa vieraat pitäisivät toisiinsa etäisyyttä tartunnan pelossa ja joista kuka tahansa läheinen saattaa viime hetkellä joutua jäämään pois, jos saa lieviä flunssan oireita. Sitten kun elämä lopulta palautuu normaaliksi ja ihmisten lähellä olo on taas turvallista, juhliminen tuntuu varmasti pitkän sosiaalisen eristyneisyyden jälkeen vielä paljon ihanammalta.   Vaikka päätös oli vaikea, olemme vakuuttuneita siitä, että se oli meille oikea. Samaa vakuuttivat meille vieraamme, kun kerroimme päätöksestämme. Osa myös kiitteli sitä, että päätimme asian niinkin pitkällä varoitusajalla. (Teimme päätöksen jo reilu kuukausi sitten mutta päätimme kertoa asiasta blogissa vasta, kun olisimme tavoittaneet kaikki vieraat.) Halusimmekin tehdä ratkaista asian ajoin ennen kaikkea vieraittemme vuoksi. Kaukaa tulevat ovat jo joutuneet miettimään matkajärjestelyittensä mahdollista siirtoa, ja koska kukaan meistä ei asu...

Hääaskartelu ja ruuhkavuodet

Meidän häihimme ei näillä näkymin ole tulossa mitään itse askarreltua. Siihen on yksinkertainen syy: sen enempää meillä itsellämme kuin läheisillämmekään ei ole aikaa sellaiseen. Parikymppisenä jaksoin hyvin käydä ystävien hääaskarteluilloissa, vaikka en sentyyppistä askartelua suorastaan rakastanutkaan. Silloin minulla oli sekä aikaa että energiaa yli oman tarpeen, ja mikä tahansa syy tavata ystäviä oli hyvä syy. Ne päivät tuntuvat nyt kaukaisilta – muutenkin kuin koronan vuoksi. Nelikymppisillä niin aika kuin energiakin ovat yleensä syystä tai toisesta vähissä, ja moni onkin tarkka siitä, mihin vapaa-aikansa käyttää. Ystäviä tuli ennen poikkeustilaakin nähtyä harmillisen harvoin, kun kun heitä tapaa, haluaa tehdä jotain mahdollisimman mukavaa. Kukaan läheisistämme ei tietääksemme ole intohimoinen hääaskartelija, joten he tuskin missään vaiheessa odottivat innolla yhteisiä askartelutuokioita. Jos kuitenkin olisin yrittänyt kutsua ikäisiämme ystäviämme ja sukulaisiamme askarteluiltaan, osa olisi arvatenkin kieltäytynyt kutsusta, ja loppujen olisin pelännyt tulleen paikalle vastentahtoisesti velvollisuudentunnosta. Yksi poikkeustilaankin sopiva vaihtoehto olisi askarrella hääkutsuja ja -koristeita kahden kesken. Minun ja Samulin vapaa-ajasta suurin osa kuluu kuitenkin kohta puolitoistavuotiaiden kaksostemme kanssa. Uteliaat taaperot tutkivat mielellään kaikkea, joten ainoa mahdollisuus askarteluun olisi heidän nukkuessaan, ja askartelut pitäisi aina korjata pois näkyvistä ennen kuin kumpikaan heistä herää. Kun lapset nukkuvat, askartelu ei ole kummallakaan meistä ensimmäisenä mielessä – eikä toisena tai kolmantenakaan. Siinä kohtaa tekee mieli tehdä jotain rentouttavaa, eikä häiden vaatima sarjatuotantoaskartelu tunnu kummastakaan meistä sellaiselta. Käsin askarrellut kutsut ja koristeet ovat mielestäni usein todella hienoja, ja ne tuovat juhlaan ihanalla tavalla henkilökohtaisuutta, mutta en koe juhliemme menevän millään tapaa pilalle, jos meille ei tule sellaisia. Tässä elämäntilanteessa paljon tärkeämpää on pitää huolta siitä, että häiden järjestäminen ei kävisi meille itsellemme eikä läheisillemme yli voimien.   Kuva: Adobe Stock...

Kihlasormukset Akaka Falls -vesiputouksen edessä Havaijilla Big Island -saarella

Kosinta Havaijilla

Ensi syksynä kuluneeksi jo viisi vuotta siitä, kun Samuli kosi minua ihanan Havaijin-lomamme päätteeksi. Alle kaksi kuukautta aikaisemmin olimme viimein päässeet asumaan samalle mantereelle ja saman katon alle. Olin muuttanut Samulin luo Bostoniin ja jättänyt taakseni koko tutun elämäni: vanhempani, ystäväni, työn ja työyhteisön, synnyinkaupunkini Helsingin. Olin itselleni täysin luonteenvastaisesti hypännyt pää edellä tuntemattomaan luottaen siihen, että tiesimme kolmen kasvokkaisen tapaamisen ja kahdeksan kuukautta jatkuneiden päivittäisten nettipuheluiden perusteella, että halusimme viettää yhdessä loppuelämämme. Tiesin Samulin luottavan siihen yhtä sokeasti kuin minäkin, ja uskoin ja toivoin, että pian olisi kosinnan aika. Olimme päättäneet juhlistaa yhteisen Amerikan-taipaleemme alkua lomailemalla Havaijilla. Lähialuematkailusta ei missään nimessä ollut kyse, mutta molempia pitkään kiehtonut paratiisisaaristo oli silti huomattavasti lähempänä Bostonia kuin Suomea. Toisin kuin suurin osa Havaijin-matkaajista, valitsimme kohteeksemme saariston suurimman saaren, jonka virallinen nimi on saariston ja osavaltion lailla Havaiji mutta jota kutsutaan englanniksi myös nimellä Big Island. Emme myöskään keskittyneet pelkkään rantaelämään vaan vaelsimme tulivuorella, ajelimme sademetsässä ja ihailimme saarta helikopterilennolla.     Päätös kosinnasta syntyi helikopterissa. Samulin oli tarkoitus odottaa uudenvuodenaattoa ja ensitapaamisemme vuosipäivää. Viimeisenä lomapäivänämme mieli kuitenkin muuttui. Olimme nousseet helikopteriin siinä toivossa, että näkisimme kuumaa laavaa, jonka näkemisestä olimme haaveilleet jo matkaa varatessamme. Tulivuori oli kuitenkin lomamme aikana rauhallinen, eikä laavavirtoja ollut näkyvissä paikoissa, joihin olisi päässyt jalkaisin tai veneellä niitä ihailemaan. Ainoa mahdollisuus pienenkään laavavirran näkemiseen oli ilmasta käsin – eikä sekään mitenkään välttämättä onnistuisi. Meillä oli onnea. Pilottimme onnistui löytämään paikan, jossa sulaa laavaa pulppusi maan pinnalle. Katselimme lumoutuneina yhdessä, kun mustaksi jähmettyneen ison laavakentän alta virtasi hätkähdyttävällä nopeudella keltapunahehkuinen puro maapallon sulaa ydintä. Sillä hetkellä Samuli tunsi minua kohtaan niin pakahduttavaa rakkautta, ettei halunnut odottaa enää hetkeäkään sitoutuakseen minuun loppuelämäkseen.     Onneksi lennon jälkeen ohjelmassa oli retki paikkaan, joka sopisi täydellisesti kosintaan. Olimme menossa seikkailemaan saaren koillisosan sademetsiin ja ihailemaan vesiputouksia. Vesiputoukset ovat suuri rakkauteni. Pyrin niiden luo aina kun mahdollista. Vesiputousten katseleminen täyttää minut samaan aikaan pulppuavalla onnella ja syvällä rauhalla. En koe vastaavaa tunnetta missään muualla. Myös sademetsät ovat minulle rakkaita. Niiden rehevyys ja elinvoima tekevät minuun joka kerta valtavan vaikutuksen. Jos lomakohteessani on sademetsää, pyrin aina pääsemään sinne vaeltamaan tai ainakin kuljeksimaan. Sademetsän siimekseen kätkeytyvät vesiputoukset ovat minulle ihanimpia paikkoja maailmassa. Samuli tiesi tietenkin sen hyvin. Lisäksi vesiputouksilla oli jo ennen Havaijin-matkaa ollut meidän tarinassamme tärkeä merkitys. Sanoimme ensimmäistä kertaa toisillemme ääneen ”Rakastan sua” ensitreffeillämme Islannissa upean jäisen Gullfoss-vesiputouksen äärellä. Kosinnalle olisi siis vaikea – jollei mahdoton – keksiä parempaa paikkaa kuin sademetsän keskellä virtaava vesiputous. Jäisellä tulivuorisaarella täyteen liekkiinsä roihahtanut rakkaus sinetöitäisiin trooppisella tulivuorisaarella lupauksella yhteisestä loppuelämästä.     Sademetsäretkemme pääkohde oli ’Akaka Falls...