Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Author: Maria

Mennään naimisiin / Articles posted by Maria
Amerikkalaisissa häissä vihkiminenkin voi olla humoristinen

Amerikkalaiset häät – miten ne eroavat suomalaisista?

Muutama vuosi sitten pääsimme Samulin kanssa vieraiksi amerikkalaisen ystäväpariskuntamme häihin. Yhden kokemuksen perusteella ei toki pidä tehdä yleistyksiä amerikkalaisista häistä, mutta ainakin näissä häissä moni asia oli toisin kuin mihin olen Suomessa tottunut. 1. Vihkijänä sulhasen isäYstäviemme häät olivat uskonnottomat. Vihkijänä ei kuitenkaan ollut suomalaisen siviilivihkijän tapainen virkamies vaan sulhasen isä. Tapa oli minulle tuttu tv-sarjoista, mutta Yhdysvalloissa asuessani opin, että se on vain joidenkin osavaltioiden erikoisuus. Läheskään kaikkialla maassa vihkioikeuden hankkiminen ei onnistu niin helposti, että kuka vain läheinen voisi saada luvan vihkiä parin juridisesti pätevään avioliittoon.Ajatus läheisestä ihmisestä vihkijänä on minusta periaatteessa kaunis. Käytännössä kuitenkin ongelmaksi voi muodostua se, että vihkijä tuntee yhden vihittävän osapuolen paremmin kuin toisen eikä siksi osaa pitää vihkipuhetta, jossa puhuttelisi tasapuolisesti kumpaakin avioliittoon astuvaa. 2. Kaaren alla katsekontaktissaVihkikaaret ovat suosittuja amerikkalaisten hääsomekuvien aiheita, ja niitä näkee nykyään jonkin verran myös suomalaisessa hääsomessa. Myös ystävillämme oli vihkikaari, ja he lausuivat sen alla toisilleen ääneen itse kirjoittamansa henkilökohtaiset vihkivalat. Kiinnitin huomiota aivan erityisesti siihen, että hääpari seisoi koko vihkitilaisuuden ajan kasvotusten toisiinsa nähden niin, että sekä häävieraat että vihkijä katselivat heidän sivuprofiiliaan. Se oli mielestäni paljon parempi asemointi kuin luterilaisen kirkon perinne, jossa häävieraat näkevät hääparista vain selät. Hääparin itsensäkin kannalta on varmasti ihanaa katsella vihkimisen aikana toisiaan. 3. Humoristinen vihkiminenOlen ollut Suomessa lukuisissa kirkkohäissä ja muutamissa sellaisissa uskonnottomissa häissä, joissa vihkiminen on toimitettu häävieraiden läsnä ollessa. Niin uskonnolliset kuin uskonnottomatkin tilaisuudet ovat olleet vakavan juhlallisia. Amerikkalaisten ystäviemme vihkiminen sen sijaan oli alusta loppuun saakka humoristinen.Vihkijän puhe ja vihkiparin itse kirjoittamat valat olivat täynnä saman tyyppistä lämmintä huumoria kuin mitä Suomessa usein viljellään hääjuhlan aikana pidettävissä puheissa. Vihkimisessä luettiin myös kaksi kaunokirjallista tekstiä, joista toisen otsikko oli ”Miten rakastuminen on kuin koiran omistamista”. 4. Hääseurueen näyttävät sisääntulotSekä vihkiminen että hääjuhla alkoivat näyttävillä sisääntuloilla. Meidät muut kuin hääseurueeseen kuuluvat vieraat päästettiin sisään ensin, ja saimme katsella paikoiltamme, kun morsiamen ja sulhasen vanhemmat, kaasot ja bestmanit ja hääpari itse kävelivät sisään. Vihkimiseen saapuivat viimeisenä morsian ja hänen isänsä, hääjuhlaan puolestaan luonnollisestikin tuore aviopari.Erityisesti hääjuhlan rennommat sisääntulot olivat mieleenpainuvia. Kullakin parilla tai seurueella oli oma sisääntulomusiikkinsa, ja osa seurueesta innostui esittelemään tanssitaitojaan hieman enemmänkin. 5. Häätanssi aloitti illanHääpari tanssi häätanssinsa heti hääjuhlan alussa. Perinteistä häävalssia ei nähty, vaan pari keinahteli romanttisen balladin tahdissa ja vetäytyi sitten erilleen tanssilattian reunoille. Sitten seurasi yllätys: deejii pani soimaan nopeamman kappaleen, jonka tahdissa hääpari tanssi vielä toisen, villimmän tanssin. Yhdessä kohdassa sulhanen heilutteli takkiaan kaaressa päänsä yläpuolella ja viskasi sen sitten lattialle.Sitten juhlavieraatkin kutsuttiin tanssilattialle – vaikka...

Kotimaisen Ninka designin Sointu-hiuskoru on valmistettu makeanveden helmistä ja kristalleista

Morsiamen hiuskoru ja korvakorut

Kaupallinen yhteistyö: NinkaHääkampaus on tuottanut minulle paljon päänvaivaa, enkä edelleenkään ole varma, minkälaisen kampauksen haluaisin. Tulin kuitenkin jo alkuvuodesta siihen tulokseen, että haluaisin kampaukseeni jonkinlaisen hiuskorun. Harkitsin myös oikeita kukkia, mutta hiuskoru tuntui sopivan glamour-teemaamme paremmin.Ihastuin tammikuussa Love me do -häämessuilla suomalaisen Ninkan hiuskoruihin. Tuolloin en vielä ollut valmis korua ostamaan, mutta nappasin Ninkan käyntikortin talteen sillä ajatuksella, että palaisin koruasiaan, kunhan ajatukseni kampauksesta olisivat täsmentyneet. En lopulta kuitenkaan malttanut odottaa niin pitkään. Kun keväällä koronaeristyksissä hain mielenpiristystä hääjärjestelyistä, päädyin kuin huomaamatta Ninkan verkkokauppaan koruista haaveilemaan.Ninkalla oli monia aivan ihania hiuskoruja. Niitä katsellessani huomasin kuitenkin palaavani aina uudestaan Sointu-nimiseen koruun, jossa on makeanveden helmistä ja kristalleista tehtyjä kukkia. Myös puvussani on koristeena makeanveden helmiä ja kristalleja, joten uskoin korun sopivan yhteen pukuni kanssa. En edelleenkään tiennyt, minkälaisen kampauksen haluaisin, joten minua viehätti myös Soinnun monipuolisuus: koru on taivuteltavissa moneen eri muotoon, ja sillä voi koristaa hyvinkin erilaisia kampauksia. Kaiken lisäksi Soinnusta voisi teettää häiden jälkeen kaulakorun, jos tulisin siihen tulokseen, ettei niin hienolle hiuskorulle olisi myöhemmin tarpeeksi käyttöä.Soinnun kristallit olivat sinisiä, mutta minun hääasuni tehosteväri on vaaleanpunainen. Otin yhteyttä Ninka-brändin takana olevaan yrittäjään Nina Röntyseen, ja hän lupasi heti tehdä minulle Soinnun vaaleanpunaisilla kristalleilla.Sointuun oli saatavissa yhteensopivat Iiris-korvakorut. Nekin olivat minusta kauniit, mutta Samuli huomautti aiheellisesti, että toisenlaiset korvakorut sopisivat glamour-teemaamme paremmin. Asiaa ajateltuani tulin itsekin siihen tulokseen, että kukan muotoiset korvakorut sopisivat paremmin boheemeihin puutarhajuhlahäihin kuin meidän suunnitelmiimme. Niinpä päädyimme ihanasti kimaltaviin zirkoniakorvakoruihin.Zirkoniakorvakorut ovat hyvä esimerkki siitä, miten häissä voi tavoitella glamour-teemaa ilman, että budjetti karkaa pilviin. Zirkonia on timantin tyylinen mutta huomattavasti timanttia halvempi korukivi, minkä ansiosta muutaman kympin hintaisissa zirkoniakorvakoruissa voi olla erittäin suuri ja näyttävä keskuskivi. Jos minun zirkoniakorvakoruni olisi tehty aidoista timanteista, niiden hinta olisi tuhansia jollei kymmeniä tuhansia. Siihen budjettimme ei tietenkään taivu, mutta edullisemmilla korukivillä voin silti saada Hollywood-henkisen vau-efektin.Olen koruihini todella tyytyväinen. Nyt täytyisi vain päättää, minkälaisen kampauksen haluan niiden ympärille rakentaa.  Ninkan muutamista muista hiuskoruista on kuvia aikaisemmassa blogikirjoituksessani, joka on osa kaupallista yhteistyötäni Ninkan kanssa. Yläkuva: Ninkan Sointu-hiuskoru vaaleanpunaisilla kristalleilla. Kuvaaja allekirjoittanut. Alakuva: Ninkan zirkoniakorvakorut kimalsivat kuvaa ottaessa niin, että niistä oli vaikea saada tarkkaa kuvaa. Kuvaaja allekirjoittanut....

kihlapari majakan edustalla Salemissa Massachusettsissa

Hääteemat – näin ne meidän häissämme ilmenevät

Meidän hääsuunnittelumme ei lähtenyt liikkeelle tietoisesti valitusta teemasta, mutta meillä molemmilla oli alusta alkaen ajatuksia siitä, minkälainen tyyli meille sopisi – ja varsinkin siitä, mikä meille ei sopisi.Maalaisromanttiset häät ovat ihania, mutta meille maalaisromanttinen tyyli ei tuntunut alkuunkaan omalta. Myöskään muodissa oleva boheemi puutarhajuhlatyyli ei missään tapauksessa sopisi meidän näköisiimme juhliin.Saimme teemat puettua sanoiksi, kun luin alkuvuodesta viime syksyn Häät ja Juhlat -lehdestä jutun, johon oli koottu 20 erilaista hääteemaa. Niistä neljä tuntui kuvaavan meidän suunnitelmiamme. 1. MerellinenOletko aina haaveillut häistä meren rannalla? Jos olet, haluat ehkä myös rakentaa häidesi teeman rakastamasi maiseman ympärille. Ruoka on isossa roolissa näissä häissä. Meriteema on vaarallisen helppo vetää överiksi, joten pidä huoli, ettei hääpaikkasi ole pelkkää sinivalkoraitaa, ankkuria ja purjetta.-Erika Åkman: 20 Ihanaa ja erilaista hääteemaa. Häät ja Juhlat syksy 2019. Meri oli alusta alkaen keskeinen osa hääsuunnitelmiamme. Halusimme juhlatilan, jossa olisi merinäköala, ja ajattelimme ottaa hääpotrettimme meren äärellä. Meri oli keskeinen elementti myös ihanissa kihlajaiskuvissamme, joita olimme kuvien ottamisesta lähtien suunnitelleet käyttävämme muun muassa Save the Date -korteissamme.Meri on meille tärkeä ennen kaikkea siksi, että rakastamme molemmat merimaisemia. Lisäksi sillä on kuitenkin symbolinen merkitys: Atlantin valtameri yhdistää toisiinsa Helsingin ja Bostonin, eli se yhdisti meidät, kun suhteemme alussa minä asuin Helsingissä ja Samuli Bostonissa. Ensitreffeille matkustimme Islantiin, joka myös on keskellä Atlantin valtamerta. Meri on alusta alkaen kietoutunut osaksi rakkaustarinaamme, ja siksi sillä on itseoikeutettu sija myös hääsuunnitelmissamme.Sinivalkoraidat, ankkurit ja ruorit eivät kuitenkaan olleet missään vaiheessa meillä mielessä. Kihlajaiskuvissamme olennaisessa osassa on majakka, ja majakan harkitsemme olevan mukana myös esimerkiksi häiden painotuotteiden visuaalisessa ilmeessä. Olennaisimmin meriteema näkyy kuitenkin ihan yksinkertaisesti juhlapaikan valinnassa. Lisäksi ruokalistan on tarkoitus painottua meren antimiin. 2. GlamourGlamour-häät eivät automaattisesti tarkoita kalliita häitä. Glamour-tunnelmaa luodaan tyylikkäillä koriste- ja ruokavalinnoilla, eikä näistä häistä puutu säihkettä ja loistetta. Valitse hääautoksi tyylikäs limusiini ja puvuksi hyvin istuva merenneitomallinen mekko.-Erika Åkman: 20 Ihanaa ja erilaista hääteemaa. Häät ja Juhlat syksy 2019. Glamour tuntuu kuvaavan varsin hyvin epämääräistä ajatusta, jota emme olisi osanneet itse pukea sanoiksi. Itse olisin ehkä käyttänyt sanaa hohdokas.Tämä teema ilmenee meillä muun muassa hääparin pukeutumistyylissä ja siinä, että hääjuhlaamme vietetään ravintolassa. Ruokalistan valinnoissa olemme painottaneet ylellisyyttä, ja harkitsemme yllättävämme vieraat jollakin vaikutuksen tekevällä yksityiskohdalla.Eräänlaista glamouria lienee sekin, että juhlapaikallamme Hangon Casinolla ovat viime vuosina vietetty ainakin kahdet seurapiirihäät. Siellä ovat menneet naimisiin jalkapalloilija Teemu Pukki ja pokeritähti Jens Kyllönen. 3. AmerikkalainenAmerikkalaisissa häissä kaikki on suurta, hääpuvusta alkaen. Amerikkalaisiin häihin myös kuuluu erilaisia perinteitä, joita Suomessa ei tunneta. Jos teema tuntuu omalta, matkatkaa hääpäivänänne ajatuksissanne toiselle...

Tulevan morsiamen kauneuspäivä

Minulla ei ollut tänä kesänä ollenkaan kesälomaa, mutta pari viikkoa sitten otin vapaaksi yksittäisen arkipäivän ja omistin sen kokonaan kauneudenhoidolle.Kauneudenhoitopäivä tuli tarpeeseen, sillä kaksosvauva- ja taaperoarjen keskellä ei todellakaan ole helppo ehtiä ajatella ulkonäköään. Tyypillisesti kaikki itsestä huolehtimiseen käytettävissä oleva aika ja energia kuluu kokonaan syömiseen ja nukkumiseen.Kauneudenhoitopäiväni alkoi Vantaalta Kauneusgalleria Pink Fairiesista, jossa sain ilmaisen meikkaus- ja ihonhoito-opastuksen. Opastus oli ilmainen, sillä sitä antoi Mary Kay -tuotesarjan myyntiedustaja, joka pyrki opastuksen avulla myymään minulle tuotesarjan tuotteita.Vaikka tilaisuus olikin vahvasti myyntihenkinen, oli mukavaa testailla kaikessa rauhassa erilaisia ihonhoito- ja meikkituotteita ja keskustella tuotesarjaan perehtyneen ihonhoitokonsultin kanssa siitä, mikä minulle saattaisi sopia. Mary Kay -sarja ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta sain siitä hyvän ensivaikutelman.Nyt kun häihin on vielä melkein vuosi aikaa, minun olisi teoriassa mahdollista tehdä pidemmän tähtäimen ihonhoitosuunnitelma, jotta kasvoni olisivat häissä kauneimmillaan. Käytännössä toki ajanpuute vaikeuttaa säännöllistä ihonhoitoa. Tuotteita testaillessani tulin kuitenkin ajatelleeksi, että etätyöt antavat poikkeuksellisen mahdollisuuden hoitaa ihoa työpäivän aikana: esimerkiksi kasvonaamiota voi hyvin pitää kasvoilla tietokonetta näpytellessään, kunhan muistaa pestä sen pois ennen videopalaverin alkua.Päädyin ostamaan epäpuhtauksia poistavan kasvonaamion, joka teki minuun testatessa suuren vaikutuksen. Naamio muuttui kuivuessaan tummemmaksi niistä kohdista, josta se myyntiedustajan mukaan imi epäpuhtauksia pois, ja käsittelyn jälkeen nenäni näytti samalta kuin silloin, kun olen käynyt kosmetologilla poistattamassa mustapäät.Ostin myös silmänalusihoa hoitavia geelinaamiolappuja. Minulla on aina ollut riesanani tummat silmänaluset, joita jatkuva univelka tietenkin pahentaa vielä entisestään, ja univelkaisena itken herkästi pienistäkin asioista, mikä kuivattaa silmänympärysihoa pahasti ja aiheuttaa silmäpusseja. Lisäksi mukaan tarttui poistokorista pari meikkituotetta.Ihonhoitotuotteiden testailun lisäksi opettelin myyntiedustajan opastuksella smokey eyes -meikin tekoa. Samuli tykkää voimakkaasta meikistä, ja haluaisin oppia tekemään tyylikkään smokey eyen niitä iltoja varten, kun lapset ovat mummolassa ja pääsemme treffeille kahdestaan. Häämeikkiäkin ajatellen olisi kiva testailla vanhasta tutusta arkimeikistäni poikkeavia meikkaustyylejä. Voimakkaamman juhlameikin opettelu varmasti auttaisi hahmottamaan, millaisen häämeikin haluan, ja jos totun käyttämään treffi-iltoina kohtalaisen voimakasta meikkiä, voi häämeikkikin olla voimakas ilman että tuntuu, etten näytä enää omalta itseltäni. Iltapäivällä kauneuspäiväni ohjelmassa oli kampaaja. Sitä odotin todella innolla. En ollut käynyt kampaajalla kertaakaan sitten alkuvuoden 2018, sillä raskaana ollessani en halunnut hiuksiini minkäänlaisia ylimääräisiä kemikaaleja, ja kaksosten syntymän jälkeen kampaajakäyntiin ei yksinkertaisesti enää ollut aikaa. Olin päättänyt värjäyttää hiukseni keväällä ennen töihin paluuta, sillä työhöni kuuluu varsin paljon julkista esiintymistä, ja olisin halunnut näyttää mahdollisimman huolitellulta. Korona kuitenkin sotki sen suunnitelman, ja kun lopulta päätin uskaltautua kampaajalle, sain ajan vasta elokuulle.Odotin kampaajaa innolla myös siksi, että pääsin tapaamaan ensimmäistä kertaa tulevan hääkampaajani.Hääkampaajakseni on lupautunut Noora Toiviainen...

Hangon Casino ja Casinonranta aurinkoisena kesäpäivänä

Alkuperäinen hääpäivä ja treffit Hangossa

Alkuperäisen hääpäivämme aamuna tuijotin peilistä valtavia silmäpusseja ja tunsin häittemme siirtymisestä suurta helpotusta. Toinen kaksosistamme oli pari päivää aikaisemmin oppinut kiipeämään pois vauvansängystään. Siihen loppui kertaheitolla seitsemän kuukautta kestänyt vaihe, jonka aikana olimme koko perhe nukkuneet kohtalaisen hyviä yöunia. Alkuperäistä hääpäiväämme edeltävänä iltana olin katkiväsyneenä vuodattanut epätoivon kyyneliä paluusta rikkonaisten öiden ja ajatukset sumentavan univelan maailmaan. Peilissä näkyvä nainen ei todellakaan näyttänyt morsiamelta. Ilma sen sijaan oli kuin morsian. Jos olisimme viettäneet häitämme alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisimme saaneet juhlia yhtenä kesän kauneimmista päivistä. Se herätti vaikeita tunteita meissä molemmissa. Jos sää on uutena hääpäivänämme huono tai keskinkertainen, on varmasti vaikeaa olla vertaamatta mielessään lopullista ja alkuperäistä hääpäivää. Kaunis sää ei kuitenkaan ollut pelkästään huono asia. Olimme nimittäin päättäneet juhlistaa alkuperäistä hääpäivää treffien merkeissä. Lapset olivat menossa mummolaan yökylään, ja meillä olisi kerrankin mahdollisuus viettää viikonloppua kahden kesken.    Koska sää oli niin ihana, päätimme ajella Hankoon. Samuli ei ollut koskaan käynyt Hangossa, mutta minulle se on rakas ja tärkeä paikka. Tulevaisuudessa sen on tarkoitus olla tärkeä meille molemmille ja osa yhteistä tarinaamme, olemmehan viettämässä siellä häitämme. Oli tavallaan omituista viettää alkuperäistä hääpäivää juuri siellä, missä häitämme on tarkoitus juhlia. Hangon valinta treffiemme paikaksi esti työntämästä pois mielestä ajatusta siitä, että päivän oli tarkoitus olla hääpäivämme. Toisaalta olisin varmasti miettinyt asiaa pitkin päivää joka tapauksessa, ja tuntui paremmalta kohdata tilanteen herättämät ajatukset ja tunteet kuin yrittää teeskennellä, ettei niitä ole olemassa. Kaikista ristiriitaisista tunteista huolimatta päivä oli ihana. Sää oli täydellinen, ja Samuli näki Hangon kauneimmillaan. Söimme lounasta Hangon Casinolla, kuljeskelimme rantakallioita pitkin Rakkauden polulla ja vaeltelimme rantakaduilla. Kävimme jopa tulevassa vihkikirkossamme Hangon kirkossa, jossa sattui juuri olemaan kihlapari harjoittelemassa papin kanssa vihkimisen kulkua. Kuuntelin sivusta papin selostusta ja kuvittelin meidän vihkiseremoniaamme. Myös muutamat häävieraamme olivat päättäneet viettää kesäviikonloppua Hangossa häiden siirtymisestä huolimatta, ja törmäsimme sattumalta lapsuudenystävääni ja hänen perheeseensä, mikä oli hauska yllätys. Suurin osa vieraistamme oli ilmeisesti kuitenkin perunut majoitusvarauksensa ja keksinyt muita kesäsuunnitelmia; muuten olisimme varmasti tavanneet pienen kesäkaupungin nähtävyyksien äärellä tutun toisensa jälkeen. Alkuperäisen hääpäivän viettäminen Hangossa sai häämme tavallaan tuntumaan todellisemmilta ja tavallaan epätodellisemmilta. Tässä vaiheessa päällimmäisenä mielessä on epätodellinen olo: hääpäivämme tuli ja meni eikä häitä vietettykään, ihan kuin koko hääsuunnitelma olisi ollut pelkkää kuvitelmaa, yhtä epätodellista kuin ne ajatusleikit, joilla lohdutin itseäni ystävien häissä vuosien varrella. Uskon kuitenkin, että kun uusi hääpäivämme lähestyy ja heittäydymme taas nykyistä aktiivisemmin hääjärjestelyiden pyörteisiin, häiden suunnitteleminen tuntuu paljon aiempaa konkreettisemmalta, kun osaamme molemmat kuvitella päivän kulun ja sijoittaa sen mielessämme niihin todellisiin paikkoihin, joihin saimme tänä kesänä...

Kihlaparin äitiyspotretti

Äitiyslomaprojektina häät – hyvä vai huono ajatus?

Yhä useampi suomalaispari hankkii kuulemani mukaan ainakin yhden lapsen ennen naimisiinmenoa. Itse järjestin meidän häitämme alun perin äitiyslomalla ja hoitovapaalla ollessani, ja moni muukin tuntui tekevän samoin. Lähiseudun avoimen päiväkodin vauvakerhon äitiporukassa oli lisäkseni kaksi tälle kesälle häitään suunnittelevaa äitimorsianta, ja Mennään naimisiin -messuilla vauvojen äitejä käy nykyään sen verran paljon, että tämän vuoden messuilla oli erikseen oikein imetyshuonekin.En tiedä muista, mutta meillä kyse ei ollut siitä, että olisin nimenomaisesti halunnut häistä äitiyslomaprojektin. Suomeen muuttomme aikataulu nyt vain määräytyi lasten syntymäajan mukaan ja häiden alkuperäinen aikataulu puolestaan muuttoajankohdan mukaan. Jos joku teistä lukijoista kuitenkin harkitsee ajoittavansa häät tarkoituksella niin, että pääsisi järjestämään niitä äitiyslomalla, kokosin alle muutamia näkökulmia auttamaan sen pohtimisessa, olisiko häiden järjestäminen hyvä äitiyslomaprojekti. Voimavaroja vaikea ennakoidaÄitiyslomaprojektit ovat monille nykyäideille tärkeä tapa saada äitiysloman aikana vastapainoa vauvan kanssa olemiselle ja pitää kiinni siitä osasta omaa identiteettiä, joka ei liity äitiyteen. Minulle itselleni ne olivat tärkeä henkireikä ja suuri ilon lähde. Oman kokemukseni pohjalta suosittelisin kuitenkin sellaisia projekteja, jotka eivät pakota sitoutumaan tiettyyn aikatauluun ennen vauvan syntymää. Etukäteen on käytännössä mahdotonta arvioida, miten kuormittava vauvavuodesta tulee ja mihin omat voimat vauvanhoidon lisäksi riittävät.Itse päädyin stressaavaan tilanteeseen kirjaprojektin kanssa, jota en ollut tarkoittanut äitiyslomaprojektiksi. Olin hieman ennen raskaaksi tuloani alkanut kirjoittaa tietokirjaa, ja vaikka tein kaikkeni saadakseni sen kirjoitettua mahdollisimman valmiiksi raskausaikana, työtä oli vielä aika paljon jäljellä siinä vaiheessa, kun kaksosemme syntyivät keskosina. Olin kuitenkin juuri ennen vauvojen syntymää saanut kirjalle kustannussopimuksen, ja vaikka kustantamo suhtautui tilanteeseeni ja julkaisuaikatauluun ihanan joustavasti, kirjan aihe oli sellaisella tavalla ajankohtainen, ettei julkaisua omastakaan mielestäni voinut lykätä kovin paljon. Kirja oli siis pakko saada valmiiksi kaksosvauva-arjen keskellä, vaikka vauvavuodestamme tuli monesta syystä erittäin kuormittava.Hääpäivän löimme lukkoon vasta kun lapsemme olivat jo muutaman kuukauden ikäisiä, mutta arvioin vielä siinäkin vaiheessa voimavarani osin väärin. Elämä heitti eteen asioita, joita en hääpäivää valitessa osannut kuvitellakaan. Jos häämme eivät olisi siirtyneet koronan vuoksi, loppukeväästä ja alkukesästä olisi tullut minulle todella raskas. Töihin paluu on iso muutosMikäli häiden järjestäminen on äitiyslomaprojekti, suosittelen lämpimästi valitsemaan hääpäivän niin, että äitiysloma tai hoitovapaa jatkuu häihin saakka. Meidän alkuperäinen hääpäivämme oli kaksi ja puoli kuukautta töihin paluuni jälkeen, mikä osoittautui ainakin minun tapauksessamme todella huonoksi ratkaisuksi. Olin aliarvioinut aivan täysin väsymyksen, joka minuun töihin paluun jälkeen iski.Siirsimme häämme koronan vuoksi juuri ennen töihin paluutani, ja nyt töissä ollessani olen aina häitä ajatellessani tuntenut suurta helpotusta siitä, että ne siirtyivät. En ymmärrä, mistä olisin löytänyt ajan ja voimat tehdä kaikki loput tarvittavat hääjärjestelyt ensimmäisten työssäolokuukausieni...

vaaleanpunaiset pitsiballerinat ovat hääasuni kakkoskengät

Kakkoskengät hankittu

Nyt minulla on hääasuuni myös loppuillan kakkoskengät. Viime talvena makuni mukaisia kakkoskenkiä ei millään löytynyt, mutta nyt kesällä kesäisten kenkien valikoimat olivat ”yllättäen” paremmat ja löysin etsimäni kohtalaisen helposti.Samuli ei ihan ymmärtänyt kakkoskenkien tarpeellisuutta, mutta sulhasellani ei olekaan kokemusta siitä, miten paljon jalat pidemmän päälle väsyvät ja kipeytyvät korkokengissä. Vaikka varsinaiset hääkenkäni ovat korkokengiksi poikkeuksellisen mukavat, tuntuu loppuillasta varmasti silti ihanalta vaihtaa matalakantaisiin kenkiin.Tiesin alusta alkaen haluavani kakkoskengiksi ballerinat. Käytän ballerinoja todella paljon ja tykkään niistä kovasti. Ballerinat sopivat niin mekon, hameen kuin farkkujenkin kanssa, ja hyvät ballerinat ovat jalassa mukavat kuin aamutossut.Luottoballerinani ovat Sam Edelmanin Feliciat, joita olen ostellut alennusmyynneistä monessa eri värissä. Ne ovat ainakin minun jalassani poikkeuksellisen mukavat ja lisäksi mielestäni kivannäköiset. Edelmanin mallistossa ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi ollut Felicioita sellaisessa värissä, joka sopisi häätyyliini. Kiiltävän hopeanvärisiä harkitsin, mutta epäilen, ettei niille olisi juurikaan käyttöä häiden jälkeen, enkä halunnut kakkoskenkieni jäävän kertakäyttöisiksi.Nyt löysin kuitenkin Kookengän verkkokaupasta vaaleanpunaiset pitsiballerinat, jotka olivat ihan minun tyyliseni ja sellaiset, että niille varmasti riittää käyttöä häiden jälkeenkin. Minulla on ollut yhdet samantyyppiset kengät aikaisemminkin, ja ne olivat minulla ympärivuotisessa käytössä töissä sisäkenkinä. Ulkona en niitä juurikaan hennonut käyttää kesälläkään, sillä ne likaantuivat helposti, mutta sisällä ne olivat kevyet, kivat ja kauniit.Löysin kengät sattumalta juuri oikealla hetkellä: varasin ne myymälästä keskiviikkoiltana, ja kun noudin ne perjantaina, niiden hintaa oli ehditty laskea siinä välissä. Oli oikein mukava yllätys, että kolmenkympin kengät maksoivatkin nyt vain pari kymppiä.Samoja kenkiä oli saatavana myös valkoisena, ja katselin niitäkin pitkään sekä nettikaupassa että myymälässä. Valkoisetkin pitsiballerinat olisivat olleet hääpuvun kanssa todella kauniit. Halusin kuitenkin jatkaa valitsemallani linjalla myös loppuillasta ja käyttää hääpuvun kanssa pelkästään vaaleanpunaisia kenkiä.Olisi ihana ottaa nämä pitsiballerinat heti käyttöön, mutta aion malttaa mieleni ja odottaa häitä, jotta ne vain eivät pääse likaantumaan. Sisään kakkoskengätkin kannattaa varmasti ajaa, mutta muuten ne saavat pysyä kenkäkaapin suojissa....

etäpolttarit videopuhelun välityksellä

Ennakkopolttarit nettipuhelun välityksellä

Tänään piti olla alkuperäinen polttaripäiväni, ja polttariseurueeni oli järjestänyt minulle sen kunniaksi pienet ennakkopolttarit. Varsinaiset polttarit päätimme keväällä kaasojen kanssa siirtää ensi vuoteen lähemmäs minun ja Samulin uutta hääpäivää.Kaasot olivat kuitenkin ilokseni tarttuneet täällä blogissa esittelemääni ajatukseen, että alkuperäisenä polttaripäivänä olisi kiva vaikka soitella polttariporukan kesken nettipuhelu. Meillä noin nelikymppisillä arki on usein niin kuormittavaa, että yhteisen soittelu- tai tapaamisajan löytäminen on vaikeaa pienelläkin porukalla tai välillä jopa kahden ihmisen välillä. Nyt kuitenkin suuri joukko minulle tärkeitä ihmisiä oli varannut kuukausia etukäteen kalenteristaan päivän polttareitani varten, mikä tarjosi harvinaislaatuisen mahdollisuuden tavata virtuaalisesti vähän isommalla porukalla.Läheskään kaikki polttareihin kutsutut eivät videopuheluun päässeet, ja ymmärrän toki hyvin, ettei etäpolttaripuhelu vuotta ennen häitä ollut yhtä tärkeä prioriteetti kuin varsinaiset polttarit. Toisaalta kuitenkin videopuheluun pystyi osallistumaan esimerkiksi mökiltä käsin tai lasta vahtiessa, ja ilahduttavan moni pääsi kuin pääsikin mukaan.Minut johdateltiin polttaritunnelmaan jo aamulla, kun eräs ystävä tuli käymään ja yllätti minut lahjakassilla. Kassissa oli pullo kalifornialaista kuohuviiniä, vaaleanpunainen Bride to Be -nauha ja pieni kakkurasia, jonka panin avaamattomana jääkaappiin.Kuohuviinin alkuperämaa vahvisti teoriaa, joka mieleeni oli tullut heti, kun kaasot muutama päivä sitten kertoivat minulle puhelusuunnitelmista ja sain samalla sivumennen tietää alkuperäisen polttaripäiväni: veikkaan, että polttarieni teema on Amerikka. Tänään oli nimittäin heinäkuun neljäs eli Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä, enkä usko, että päivää oli valittu sattumalta.Kun puhelun alussa avasin kakkurasian, sain lopullisen vahvistuksen teorialleni. Siellä oli nimittäin periamerikkalaisia red velvet -kuppikakkuja. Maistoin niitä ensimmäisen kerran päivälleen viisi vuotta sitten, kun vietin ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa heinäkuun neljättä. Matkustimme tuolloin Samulin kanssa Bostonista New Yorkiin itsenäisyyspäivää juhlimaan, ja ostin Coney Islandilla kaksi red velvet -kuppikakkua Piece of Velvet -nimisestä kakkupuodista, joka mainosti myyvänsä kaupungin parasta red velvetiä.Eristäytyneen koronakevään jälkeen hyvin perhe- ja työkeskeisen pikkulapsiarjen keskellä oli ihanaa nähdä ystäviä edes tietokoneen ruudulla. Herkkuja en valitettavasti päässyt ystävieni kanssa nettipuhelun välityksellä jakamaan, mutta oli tosi mukavaa jutella pari tuntia kaikessa rauhassa.Häätkin tuntuvat nyt taas hieman todellisemmilta – joskin edelleen kaukaisilta. Olin etukäteen ajatellut, että ennakkopolttarit saisivat minut ehkä innostumaan taas vähän enemmän hääjärjestelyistä, mutta sen sijaan tulikin voimakkaasti sellainen olo, että töiltä ja taaperoilta liikenevä vähäinen aika ja energia kannattaisi suunnata yhteydenpitoon ystävien kanssa. Onneksi asiat ovat häiden suhteen hyvällä mallilla siihen nähden, että aikaa on vielä melkein vuosi. Mitään ei ole pakko tehdä juuri nyt. Voin siis hyvällä omallatunnolla ottaa seuraavaksi projektikseni sen, että saisin vähintäänkin soiteltua pitkän puhelun tai ehkä jopa tavattua kasvokkain mahdollisimman monen ystävän kanssa. ...

Omena plaseerauskorttina

Escort Cards eli plaseerauskartta pikkukorteilla

Amerikkalaisissa häissä vaikuttavat instagramin perusteella olevan muodissa hyvin näyttävät plaseerauskartat. Pahvisia tai paperisia plaseerauskarttoja ei inspiraatiokuvissa näy, vaan kartta saattaa olla vaikkapa parimetrinen muoviseinä, johon on kaiverrettu pöytänumerot ja vieraiden nimet. Vielä useammin kartta koostuu escort cardeiksi kutsutuista pienistä korteista, joiden joukosta jokainen vieras saa etsiä omansa. Kortissa lukee vieraan nimi ja pöydän nimi tai numero, ja kortit on aseteltu näyttävästi esille joko seinäksi jonkinlaiseen telineeseen tai pöydälle riveihin. Plaseerauskartat ja escort card -esillepanot ovat hääsomekuvien vakiokalustoa, sillä niitä suunnitellessa voi olla juuri niin luova kuin haluaa. Plaseerauskartta laitetaan yleensä esille paikkaan, johon vieraat kerääntyvät hääparia odotellessaan, eli esimerkiksi hääpaikan pihaan, puutarhaan tai aulaan. Näin se ei ole osa varsinaisen illallistilan koristelua, ja vaikka se suunnitellaankin kokonaisuuteen sopivaksi, sen kohdalla on helppo vähän irrotella. Eräs hääpari oli täyttänyt hääpaikkansa pihan muoviflamingoilla ja ripustanut plaseerauskarttakortit niiden kaulaan. Läheskään aina plaseerauskarttakortit eivät edes ole kortteja, vaan ne yhdistetään vieraslahjaan. Vieraiden nimet voidaan kirjoittaa, painattaa tai kaiverruttaa vaikkapa shottilaseihin, pieniin likööripulloihin, hunajapurkkeihin, ylellisiin saippuapaloihin tai pikkumehikasvien ruukkuihin. Kuvia kekseliäistä escord card -esillepanoista on koottu esimerkiksi tähän Martha Stewart Weddings -sivuston juttuun. Kun päätimme siirtää häitämme, escort cards oli ensimmäinen asia, jonka lisäsin to do -listallemme. Olemme suunnitelleet, että vieraat kokoontuisivat vihkimisen jälkeen juhlapaikkamme pihaan pieneen cocktail-tilaisuuteen, jossa tarjoillaan alkumaljan lisäksi pieniä suolaisia herkkupaloja. Tulemme itsekin paikalle heti, kun kaikki vieraat ovat saapuneet, ja haaveissamme on, että ehtisimme tässä vaiheessa vaihtaa muutaman sanan kaikkien tai ainakin useimpien vieraiden kanssa ennen sisälle pöytiin siirtymistä. Olin jo varhaisessa vaiheessa ohjelman suunnittelua miettinyt, että tässä kohtaa vieraille olisi syytä kertoa, missä pöydässä ja kenen seurassa he juhlassa istuvat. Luovaa ja näyttävää plaseerauskarttakorttiesillepanoa en kuitenkaan alkuperäisellä aikataulullamme uskonut meidän pystyvän ideoimaan ja toteuttamaan, ja olin jo hyväksynyt ajatuksen, että meille tulisi proosallinen ja tylsä peruskartta, jonka voisi kiinnittää vaikkapa juhlapaikan ulkoseinään. Nyt meillä kuitenkin onkin aikaa tällaisille ihanille yksityiskohdille. Plaseerauskarttakorttiemme ideointi on vielä aivan alkutekijöissään, emmekä ole vielä edes päättäneet, tuleeko meille pahviset kortit vai kenties jonkinlaiset kortin ja vieraslahjan yhdistelmät. Alun perin olimme aikoneet jättää vieraslahjat kokonaan antamatta, sillä emme olleet keksineet juhliemme tyyliin sopivaa aidosti kivaa lahjaa, josta olisimme uskoneet vieraittemme ilahtuvan. Ekologisuus on monille vieraistamme tärkeää, eivätkä he haluaisi lahjaksi turhaa krääsää vain siksi, että jokin lahja on tapana antaa. Lahjassa pitäisi olla ajatusta, ja sen pitäisi päästä hyötykäyttöön sen sijaan, että se jäisi kaapin perälle pölyttymään. Nyt kuitenkin lahjaideankin miettimiseen on paljon enemmän aikaa, joten on ihan mahdollista, että saamme vielä kaipaamamme oivalluksen. Hyvään ideaan perustuvien lahjojen antaminen on minusta aivan...

Hääpäivälaskuriin tuli reilusti lisää päiviä, kun häät siirtyivät lähes vuodella koronan vuoksi

Pikajuoksu muuttui maratoniksi

Jos korona ei olisi puuttunut peliin, hääjärjestelyistämme olisi tullut aikamoinen pikajuoksu.Vaikka olemme olleet kihloissa jo syksystä 2015 saakka, emme tehneet hääjärjestelyiden eteen juuri mitään konkreettista ennen kuin tiesimme varmuudella, koska muuttaisimme Yhdysvalloista takaisin Suomeen. Haaveilimme häistä silloin tällöin ja keräsimme muistiin ideoita, mutta häiden tarkempi suunnittelu ei tuntunut vielä ajankohtaiselta.Kun Suomeen muuttomme ajankohta lopulta varmistui, se johtui siitä, että pitkäaikainen unelmamme omista lapsista oli viimein toteutumassa. Tuolloin sovimme viettävämme häitä parin vuoden päästä kesällä 2020, kun olisimme ehtineet asua Suomessa vuoden verran. Tuolloinkaan mielemme ei kuitenkaan täyttynyt hääajatuksista, vaan päällimmäisenä mielessä olivat kaksosraskaus ja kahden vauvan tuloon valmistautuminen.Kuten arvata saattaa, vauvojen syntymän jälkeen häiden miettimiseen oli vielä vähemmän aikaa ja energiaa. Keväällä 2019 innostuin hetkellisesti hääjärjestelyistä, kun vanhempani olivat kuukauden vierailulla auttamassa lasten kanssa ja minulla oli tavallista enemmän aikaa muuhun kuin lastenhoitoon. Tuolloin varasimme hääpaikan ja kirkon ja löimme sen myötä lukkoon myös hääpäivämme. Ostin myös hääpuvun. Tuolloin häihin oli reilu vuosi aikaa ja ajattelin, että kunhan pääsisimme Suomeen vanhempiemme ja muiden läheisten lähelle, onnistuisin kyllä järjestämään itselleni aikaa hääpuuhailuun.Toisin kävi.Muutto mantereelta toiselle kaksosvauva-arjen keskellä oli vielä paljon kuormittavampi kokemus kuin olin pelännyt. (Olen kirjoittanut muutosta tarkemmin Amerikkaa ymmärtämässä -blogissani, joka kertoo elämästämme Yhdysvalloissa.) Lisäksi vauvamme nukkuivat todella rikkonaisia öitä ja olin niin univelkainen, että hädin tuskin selvisin päivästä toiseen. Ja kaiken tämän keskellä täysin odottamatta rakas isäni kuoli keuhkokuumeeseen.Sinä syksynä häät eivät juurikaan käyneet minulla mielessä. Olimme tilanneet Save the Date -kortit kesällä muutamia viikkoja ennen isäni kuolemaa, ja niinä ohikiitävinä hetkinä kun häitä syksyn mittaan ajattelin, tunsin piston sydämessäni siitä, ettei kortteja ollut vieläkään saatu postiin. Mietin stressaantuneena, onnistuisivatko vieraamme enää varaamaan majoitusta Hangosta siinä vaiheessa, kun saisimme kortit viimein postitettua.  Postitimme kortit lopulta välipäivinä.Joulun aikoihin elämä alkoi kuitenkin voittaa. Lapset olivat oppineet nukkumaan öisin ja nukkuivat alkuun aiempia univelkojaan pois jopa 12 tunnin mittaisilla yöunilla. Minäkin sain taas nukkua, ja mikä ihmeellisintä, minulla oli iltaisin useampi tunti omaa aikaa.Kun alkuvuodesta pääsin viimein sukeltamaan häähattaraan, siellä uiskentelu oli juuri niin ihanaa kuin olin aina toivonutkin. Tuolloin häihin oli kuitenkin enää puolisen vuotta aikaa. Olin odottanut häiden järjestämistä melkein enemmän kuin itse häitä, ja päätin nauttia täysipainoisesti jäljellä olevasta ajasta. Siksi perustin myös tämän blogin, vaikka bloggaamisaika olikin jäämässä lyhyeksi ja oman ajan riittävyys huoletti.Siitä alkoi pikajuoksu. Käytin kaikki illat hääjärjestelyihin ja hääbloggaamiseen. Järjestelyt etenivät hyvin enkä ollut varsinaisesti stressaantunut aikataulusta, mutta hetkittäin surin sitä, ettei meillä ollutkaan enää aikaa haaveiluun tai kivojen pienten yksityiskohtien suunnitteluun kuten niillä...