Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Author: Rea Haverinen

Mennään naimisiin / Articles posted by Rea Haverinen

Juhlapaikka täytti kaikki odotuksemme ja myös ylitti ne ruhtinaallisesti – katso upeat kuvat

*Kaupallinen yhteistyö Nyynäisten Wintti*Häitämme juhlittiin lauantaina 27.7. Nyynäisten Wintillä, Maskussa. Hääpäivän kulusta olenkin kertonut jo aiemmin. Nyt on kuitenkin tullut vihdoin aika esitellä juhlapaikka koko komeudessaan, kera loistavan kuvaajamme Maria Kiralyn ottamien otosten.Nyynäisten Wintti on avattu vasta edellisenä vuonna ulkopuolisten käyttöön. Sitä aiemmin Wintin omistajat ovat järjestäneet tilassa omia perhejuhliaan komeissa puitteissa. Meidän juhliamme ennen Wintti oli kokenut todellisen muodonmuutoksen, kun  navetan ylisenä toimineesta, 150 vuotta vanhasta tilasta oli muokattu ammattimaisesti toimiva juhlapaikka jopa 240-henkisellekin juhlaväelle.Kerroin jo aiemmin, että rakastuimme Winttiin välittömästi nähtyämme siitä vasta pelkkiä kuvia. Kun menimme paikan päälle tutustumaan tilaan jo noin vuosi ennen häitä, tuli tunteesta vaan entistä vahvempi. Wintiltä löytyi kaikkea sitä, mitä juhlapaikalta toivoimme: tummaa puuta, korkea katto, paljon tilaa, lava bändille, hyvä äänentoisto, upeat valaisinratkaisut ja selkeät erilliset tilat vessoille.Lisäksi juhlapaikka yllätti meidät asioilla, joista olimme ehkä uskaltaneet vain haaveilla, mutta emme sanoa ääneen; Wintin ympäristö rajautuu satumaisen kauniiseen pieneen lampeen ja kesäkeittiöön. Ennen häitämme Wintin omistajat olivat myös rakentaneet Wintin kylkeen kauniin ja toimivan terassin lukuisine tuolineen ja pöytineen, ja tuo tila osoittautuikin todella toimivaksi häissämme.Nyynäisten Wintillä meillä oli käytössä myös upea parvi, jonne anopit vietiin ryöstettyinä bestmanien toimesta ja jonne mieheni oli järjestänyt pokerinpeluunurkkauksen.Lisäksi Wintin kellarikerroksessa on vielä toisen samanmoisen verran tilaa kuin varsinaisessa juhlatilassakin. Kellarikerrokseen olimme järjestäneet pelimahdollisuuksia aina huojuvasta tornista beer- ja prosecco- bongiinkin. Näistä varsinkin ensimmäisenä mainittu herätti kiivaitakin tunteita loppuyön tunteina, jolloin miespuoliset juhlavieraat pelasivat sitä juomapelin säännöin - ja käyttivät juomana oluen sijasta vodkaa. Alakerrasta löytyy myös salakapakka ja peilihuone.Yksi tärkeä seikka itselleni juhlapaikassamme oli se, että Nyynäisten Wintillä oli erimallisia pöytiä sekä kauniita tuoleja. En halunnut stressata tuolien koristelusta tai peittämisestä, mikäli ne olisivat olleet täysin vääränvärisiä makuuni. Sen sijaan ne olivat mustia ja muodoltaan tyylikkäitä.Koska tilukset ovat valtavat, riitti Nyynäisten Wintin edessä myös tilaa sulhaselle ja juhlaväelle järjestämälleni yllätykselle - nimittäin sumopaini-tatamille ja -asuille, jotka tuotiin juhlapaikalle kymmenen aikaan illalla.Meidän häissämme tontilta löytyvä kaunis lampi sai toimia yöllä muutaman miespuolisen vieraan ja sulhasen viilentymispaikkana, kun se kutsui tanssimaratonin jälkeen pulahtamaan.Juhlapaikka todella täytti kaikki odotuksemme ja ylitti ne ruhtinaallisesti. Myös vierailta tulleet kommentit kertoivat omaa tarinaansa. Moni kutsui Nyynäisten Winttiä hienoimmaksi juhlatilaksi, jonka olivat ikinä nähneet. Ja morsian ja sulhanen ovat ehdottomasti samaa mieltä!Tutustu Nyynäisten Wintin kotisivuihin tästä.Juhlamme kaikissa järjestelyissä meitä auttoi Jenni Petäjoki, jonka Juhlan lumoa -yrityksen sivuille pääset tästä.Ps. Lisää videoita ja kuvia hääpäivältämme ja juhlapaikasta löydät Instagramistani (@reatallgren) ja Wedding -highlights-kohdasta....

Supertunteellinen kaaso sai muutkin vieraat liikuttumaan – ja miten kauniilta hän näyttikään!

*Kaupallinen yhteistyö: Mecco* Artikkelikuva: Maria KiralyKerroin aiemmin blogissani, että minulle oli alusta lähtien selvää se, kuka saa kaason kunniatehtävän häissäni. Kyseinen rooli meni ainoalle siskolleni Ellille, joka on elämäni tärkein ihminen. Kehitysvammainen siskoni otti tehtävän vastaan ilolla ja suurella liikutuksella. Hänen ensimmäinen, hiljainen kysymyksensä olikin "haittaako, jos siellä häissä itkettää?". Kun vastasin, että ei haittaa yhtään, jos liikuttuu, vastasi hän pontevasti ja kyyneleet silmissään, että siinä tapauksessa hän suostuu kaasoksi.Koska siskoni ei ole tanssinut vanhojen tansseja eikä ole naimisissa, halusin suoda hänelle prinsessapäivän. Halusin, että siskoni saa juuri sellaisen mekon mistä on aina haaveillut. Siskoni tuntien oli siis alusta alkaen selvää, että mekko tulisi olemaan todellinen prinsessaunelma - iso ja vaaleanpunainen.Unelmien asu löytyi nopeastiKerroin jo aiemmin, miten otin yhteyttä Helsingissä Mannerheimintiellä sijaitsevaan Meccoon, koska olin todella vaikuttunut siitä, kuinka monenlaisia mekkoja heidän valikoimissaan oli ja kuinka mittatilauskoko, muutokset ja eri värit sisältyivät mekkojen hintoihin. Kysyin, olisiko heillä kiinnostusta olla mukana järjestämässä siskolleni hänen unelmiensa mekkoa. Suureksi onnekseni Meccossa innostuttiin ideasta ja luvattiin tarjota siskolleni ainutlaatuisen upea kaasonmekko!Kävimme sovittamassa erilaisia mekkoja keväällä ja valitsimme mallin ja värin. Valinta oli selvä siskolleni sillä hetkellä, kun hän sai päälleen röyhelöisen ja kimaltelevan unelmamekon. Tilasimme mekon hänen haluamassaan mallissa ja hänen valitsemassaan värissä.Mekko saapui sovittuna ajankohta täysin siskoni mittojen mukaan virheettömästi ja laadukkaasti valmistettuna vanhempieni kotiin. Äitini kertoi siskoni olleen valtavan onnellinen saatuaan mekon päälleen. Hän olisi luultavasti halunnut pukeutua mekkoon hääpäiväämme asti ja nukkuakin se päällä, mutta puku laitettiin kuitenkin odottamaan juhlapäivää.Juhliemme prinsessaJa voi kuinka kaunis siskoni hääpäivänä olikaan! Meccon kimalteleva unelmapuku hehkui auringossa, Riina Puontin tekemä meikki ja kampaus pukivat siskoani täydellisesti ja kokonaisuuden kruunasivat ruusukullan väriset glitter-lenkkarit, jotka tukivat hyvin siskoni jalkoja. Olen monesti kutsunut vinoilla silmillä, veikeällä hymyllä ja pitkillä ripsillä varustettua siskoani keijukaisprinsessaksi - ja tällä kertaa hän näytti siltä vielä enemmän kuin tavallisesti!Taisi myös siskoni olla aika vaikuttunut minun tyylistäni, tässä hänen ilmeensä, kun hän näki minut ensimmäistä kertaa tuona päivänä:[caption id="attachment_15784" align="aligncenter" width="3240"] Kuva: Maria Kiraly[/caption][caption id="attachment_15785" align="aligncenter" width="3240"] Kuva: Maria Kiraly[/caption][caption id="attachment_15786" align="aligncenter" width="3240"] Kuva: Maria Kiraly[/caption]Siskoni oli yllättävän tyyni ennen vihkimisen alkua. Alttarille hän käveli morsiusneitojen etunenässä klassisen arvokkaasti.[caption id="attachment_15787" align="aligncenter" width="3240"] Tässä saavutaan alttarille. Vielä ei itketä. Kuva: Maria Kiraly[/caption]Vihkimisen aikana siskoni kuitenkin kyynelehti vuolaasti, ja ajoittain otinkin hänen olkapäästään kiinni rauhoitellakseni häntä. Tunteellinen reaktio oli odotettavissa, olihan kyseessä suuri päivä myös siskolleni ja hänet tunnetaan muutenkin perheemme "tunteellisena siilinä". Siskoni vierellä seisovalla Heidillä oli onneksi homma hyvin hanskassa, onhan hän toiminut nuorempana jopa...

Morsiamen tyrmäävän upea kukkakruunu ja kaasojen suloiset keijukaispannat

Minulle oli selvää jo puoli vuotta ennen häitä, että päähäni tulee häissä iso ja näyttävä kukkapanta. En uskaltanut antaa tehtävää kenenkään muun käsiin kuin Floramoren Tanjan, joka oli tehnyt minulle paljon kehuja ja ihasteluja keränneen pannan myös Radiogaalaan alkuvuodesta. Tilasin Tanjalta pannan sekä itselleni että myös kuudelle morsiusneidolleni. Tanja toimitti kukat edellisenä päivänä ystävälleni Helsinkiin, josta hän puolestaan toi ne Naantaliin hääpäivänä.Morsiusneidoilleni olin tilannut vaaleanpunaiset pannat ja he ihastuivatkin kaikki niihin kovasti. Itselleni sen sijaan olin pyytänyt näyttävää, valkokukkaista pantaa, joka näyttäisi kukkakruunulta.Tanja oli todellakin kuullut toiveeni. Kukkapannat keräsivät paljon ihastelua hääpäivän aikana niin häävierailta kuin tuntemattomilta turisteilta kirkon liepeilläkin.Alla kuvia, joista näet sekä oman että morsiusneitojeni pannat.KAIKKI KUVAT: MARIA KIRALY[caption id="attachment_14508" align="aligncenter" width="823"] Kuva: Maria Kiraly[/caption][caption id="attachment_14482" align="aligncenter" width="1440"] Kuva: Maria Kiraly[/caption][caption id="attachment_14485" align="aligncenter" width="1180"] Kuva: Maria Kiraly[/caption][caption id="attachment_14483" align="aligncenter" width="1440"] Kuva: Maria Kiraly[/caption]Ihanaa ja aurinkoista päivää kaikille!Rakkaudella, ReaPs. Ennen kuin joku ehtii kysyä, niin panta kiinnitetään päähän pinnien avulla. Itselläni pinnejä oli ainoastaan kolme ja panta pysyi paikallaan todella hyvin....

Hääbändimme sytytti tanssilattian tuleen – kiitos, kiitos, kiitos!

Yllä oleva kuva: Maria KiralyKerroin aiemmin blogissani, että hääbändin löytäminen oli yllättävän hankalaa. Monilla yhtyeillä tai esiintyjillä ei ollut kunnon netti- tai Facebook -sivuja, ja ennen kaikkea: ei minkäänlaista videomateriaalia omista esiintymisistään. Me emme halunneet ostaa sikaa säkissä ja siksi kokoonpanot, joiden esiintymisiin ei voinut kurkistaa videoiden välityksillä, jäivät automaattisesti pois laskuista.Sitten vastaan tuli Bilebändi HighLights - ja se kolahti kovaa. Selkeät nettisivut, lukemattomia videoita esiintymisistä - ja mahtava meno lahjakkaalla kokoonpanolla. Vielä kun kävi ilmi, että yhtyeellä oli hääpäivämme vielä vapaana, oli päätös tehty välittömästi. Ja hyväksi päätöksesi se osoittautuikin!Bilebändi HighLights nousi lavalle häissämme ennen puoltayötä, kun juhlakansa oli juuri pääsemässä juhlatunnelmaan. Ja ihan liioittelematta voi sanoa, että yhtye räjäytti tanssilattian. Lattian laidalle ei jäänyt yhtäkään seinäruusua, vaan kaikki jorasivat kuin viimeistä päivää ja hiki virtasi.[caption id="attachment_14056" align="aligncenter" width="1029"] Bilebändi HighLights. Kuva: Teemu Myöhänen / Karma Media[/caption]Yhtyeen toinen solisti Kata kertoi minulle etukäteen, että yhtye luo aina lopullisen setin lukkoon aina vasta juhlavieraat nähtyään. Heidän soittamansa kappaleet siis kertoivat jotain siitä, miten he vieraamme näkivät ja millaisesta musiikista uskoivat heidän syttyvän. Olisi mielenkiintoista tietää, miten sen voikin juhlakansasta niin hyvin päätellä etukäteen - kenties tässä toimii vain kokemuksen tuoma varmuus, jota Bilebändi HighLightsiltä löytyy!Bilebändi HighLights saattoi juhlavieraiden korviin hittejä niin menneiltä vuosikymmeniltä kuin tältä päivältäkin. Meidän häissämme soivat muun muassa seuraavat biisit: Lou Began Mambo n.5, Vesalan Älä droppaa, Bon Jovin You Give Love a Bad Name, Happoradion Che Guevara ja Leevi and the Leavinginsin Pohjois-Karjala.Bändi oli koostanut myös potpureita, jotka pitivät sisällään useita hittejä. Potpureissa kuultiin yhdisteltynä muun muassa seuraavia kappaleita: Antti Tuiskun Keinutaan, Rihannan We Found Love, Apulannan Pahempi toistaan, Bomfunk MC’s -kokoonpanon Freestyler, Scooterin How Much Is the Fish, Pojun Poika saunoo, Nylon Beatin Viimeinen, Daruden Sandstorm, Bon Jovin It’s My Life ja Alexian Summer is Crazy - ja lisäksi tietenkin kaikkien hittien äiti Macarena! Viimeisimmästä videomateriaalia alla. Huomatkaa glittermekossa vasemmassa nurkassa hyörivä morsian, joka on ainoa koko juhlakokoonpanosta, joka ei pysy yhtään mukana tanssiliikkeissä.https://www.instagram.com/p/B0d0K0khITe/?fbclid=IwAR0WeBuyXwgrBt9XcqYeTaSsXia62UY7Rp9yYtTwUfw9mg2RIySNq7aTDvIMyös vieraat hehkuttivat yhtyettä ylistyssanoin ja minulta kysyttiinkin useaan otteeseen, mistä olin yhtyeen löytänyt."Ei saakeli miten hyvä bändi!", kuulin monta kertaa illan aikana ja myös jälkeenpäin.[caption id="attachment_14512" align="aligncenter" width="1368"] Kuva: Maria Kiraly[/caption]Yhtye huomioi yleisönsä ja sai sen mukaan energisellä esiintymisellään. Jotain kertonee se, että ihmiset eivät vielä hiestä läpimärkinäkään olleet saaneet tarpeekseen bändin meiningistä, vaan mylvivät keuhkojensa pohjasta "we want more, we want more!"Itselleni yhtyeen esiintyminen oli koko hääpäivän kohokohta, koska se oli vihdoin hetki, jolloin ehdin rentoutua ja antaa palaa. Myöskin...

Esittelyssä morsiamen tyyli, joka meni täysin uusiksi kolme kuukautta ennen häitä

Kerroin jo varhaisessa vaiheessa ennen häitä, että morsiuspukuni valmistaa palkittu tekijä Heidi Tuisku. Meillä klikkasi Heidin kanssa luonteiden osalta niin täydellisesti, että en epäröinyt hetkeäkään antaa kunniatehtävää hänen käsiinsä. Lisäksi Heidiä koskevat kommentit ja kehut ovat omaa luokkaansa ja tiesinkin, että saisin varmasti ammattilaisen tekemän puvun, jos turvautuisin Heidin apuun.Minulla oli alunperin suunnitelmissa todella erikoinen ja persoonallinen, pitkähihainen puku, joka olisi korostanut takamusta ja ollut väriltään beige. Heidi teki mekosta onneksi "koevedoksen", jota sovitettuani totesin arvioineeni itseluottamukseni täysin väärin. Valitsemani malli tuntuikin päälläni siltä, että en voisi keskittyä hääpäivänäni muuhun kuin piilottelemaan alamahani pömppöä - surullista, mutta se on rehellinen totuus!Päätimme Heidin kanssa pistää tuulemaan, vaikka häihin oli enää vajaat kolme kuukautta aikaa. Yön yli mietittyäni minulla olikin jo aivan uusi suunnitelma mekosta - sellainen haave, joka oli salaa kolkutellut takaraivossa pääsemättä kunnolla esille. Päätimme lähteä toteuttamaan tuota niin sanottua kakkosvaihtoehtoa - enkä kadu! Heidille ihan valtava kiitos kärsivällisyydestä ja ymmärryksestä.Mekosta tuli alkuperäistä suunnitelmaa vastoin puhtaanvalkoinen ja lisäksi siihen tehtiin korsetin tukema keskiosa. Korsettiosa sai minussa aikaan hysteerisen nauru/innostuskohtauksen ensimmäisen kerran, kun Heidi kiristi puvun päälleni - HELLO VYÖTÄRÖ, LONG TIME NO SEE! Itse asiassa reaktio toistui joka kerta, kun sain mekon päälleni sovituksissa sekä lopulta myös hääpäivänä! :DMekkoon tehtiin off shoulder -hihat ja Heidi sommitteli mekon miehustaan pitsistä upean kuvion, joka näyttää erilaiselta katsojasta riippuen - itse näen siinä eräänlaisen fenix-linnun hahmon. Pitkä laahus oli läpinäkyvää kangasta, ja helman Heidi viimeisteli upealla pitsillä, joka symmetrisin välimatkoin kipusi myös mekon vartta pitkin ylöspäin.Katso kuvia mekosta alta.[caption id="attachment_14513" align="aligncenter" width="1368"] Kuva: Maria Kiraly[/caption][caption id="attachment_14507" align="aligncenter" width="1368"] Kuva: Maria Kiraly[/caption]Kenkinä minulla oli Nelly.comista ostetut slim boots -kengät, jotka olivat vaalean roosan väristä tekomokkaa ja myöhemmin illalla vaihdoin kengät glitter-lenkkareihin, jotka oli niin ikään tilattu Nellystä.Päässäni oli Floramoren tekemä kukkapanta. Myös kaasolla ja morsiusneidoilla oli Floramoren Tanjan tekemät upeat kukkapannat, jotka esittelen blogissa myöhemmin.Meikki oli omaa käsialaani ja se oli tehty Flormarin tuotteilla, joita rakastan ja jotka ovat cruelty free -tuotteita (supertärkeää minulle!!).Ripset olivat Susanna Majurin käsialaa.Kampaukseni teki upea ystäväni, top stylist -parturi-kampaaja Kata Näreaho, jonka Instagramiin pääset tästä.Hampaani valkaisi Hannele Nyfors Sun Hymystä.[caption id="attachment_14508" align="aligncenter" width="826"] Kuva: Maria Kiraly[/caption][caption id="attachment_14516" align="aligncenter" width="832"] Kuva: Maria Kiraly[/caption]Minun vinkkini morsiamille (mitä tulee ulkoisiin asioihin) ovat näin jälkeenpäin ajateltuna seuraavat:- Pidä huoli siitä, että jaksat kävellä ja tanssia kengilläsi. Jos tiedät, että et jaksa, hanki eri kengät, tai ota ainakin ehdottomasti mukaan vaihtokengät!- Älä korjaa meikkiä tupsuttamalla sen päälle puuteria (tämän vinkin antoi kaikki kaasoni meikannut...

Meikämimmistä tuli rouva – tällainen oli hääpäivämme aikajana

Huh huh! Täällä huutelee tuore rouva Tallgren. Tuntuupa uskomattomalta.Häitä valmisteltiin 1,5 vuotta, ja kaikki tuo valmistelu kulminoitui lauantaina, kesän kuumimpana päivänä Naantalissa klo 16, kun astelin tulevaa miestäni kohti alttarille.[caption id="attachment_14511" align="aligncenter" width="1440"] Kuva: Maria Kiraly[/caption]Minä olin vannottanut miestäni leikkimielisesti etukäteen, että hänen on parasta alkaa itkemään minut nähdessään, mutta olin ajatellut, että niin ei tule käymään. Väärässä olin - tunteet saivat vallan, kun astelin miestäni kohti isäni käsipuolessa ja hän sanoikin jälkikäteen, että oli ajatellut pyörtyvänsä siihen paikkaan.Bestmanit tunnustivat jälkikäteen, että olivat myös liikuttuneet ja samoin oli monien juhlavieraiden laita ollut kirkon penkissäkin - monet vaimot tulivat minulle luottamuksella kuiskuttamaan myöhemmin illalla, että heidän puolisonsa olivat itkeneet vuolaasti vihkimisen aikana![caption id="attachment_14563" align="aligncenter" width="876"] Kuva: Mikko Haverinen[/caption]Pappinamme toimi Naantalin kirkkoherra Jani Kairavuo, joka piti meille hauskan ja elämänmakuisen puheen vihkimisen aikana. Puheessa mainittiin muun muassa morsiamen suuri rakkaus juustonaksuihin. Kaikki ystäväni tietävät, kuinka pahasti olen koukussa kyseiseen herkkuun, joten maininta saikin aikaan spontaanin repeämisen yleisössä.[caption id="attachment_14556" align="aligncenter" width="858"] Juustonaksumaininta nauratti kaikkia - paitsi bestman Mikaa :D Kuva: Mikko Haverinen[/caption]Vihkimisen jälkeen poistuimme hääautolle koristeltujen kottikärryjen kyydillä - myös kulkuneuvo sai aikaan naurunpyrskähdyksiä vieraissamme - ja niin olimme toivoneetkin! Kiitos vielä Annalle, Jussille ja Ellille koristeluavusta!Vieraamme kuljetettiin vihkimisen jälkeen hääpaikalle tilausbusseilla. Me kävimme nopeasti kuvattavana kuvaajamme Maria Kiralyn löytämässä upeassa kohteessa, jossa saimme taustallemme puuröykkiöitä.[caption id="attachment_14513" align="aligncenter" width="1368"] Kuva: Maria Kiraly[/caption]Säkkipilli, hampurilaisbuffet ja Finlandia-hiihtoJuhlapaikalle saavuimme noin 15 minuuttia vieraiden jälkeen. Meidät saatteli juhlapaikan ovelle kunniakujaa pitkin lahjakas perhetuttumme Antero Perttunen, joka soitti säkkipillillä itse säveltämänsä kappaleen. Säkkipillin ääni on todella vaikuttava ja kappale tekikin henkilökohtaisuudellaan upean vaikutuksen. Kiitos Antsu!'[caption id="attachment_14558" align="aligncenter" width="581"] Säkkipillin soiton jälkeen jäimme ottamaan vieraita vastaan.[/caption]Puheita, eli naurua ja kyyneleitäJuhlapaikassa ohjelma alkoi sulhasen puheella. Tästä tulossa erikseen postaus, mutta voin sanoa kuitenkin jo nyt, että olisin kovasti halunnut voida sulkea sulhasen mikrofonin hänen päästyään vauhtiin - ja että korrekteimmat vieraat meinasivat pyörtyä puheen sisällön kuultuaan!Heti puheen ja maljojen perään tarjoiltiin hampurilaisbuffet.Ruuan jälkeen luvassa oli lisää puheita. Isäni puhui kauniisti ja hauskasti, ja muisteli esimerkiksi aikoja, jolloin yritti opettaa minua ajamaan autolla - ja se ei todellakaan ollut helppo tehtävä!Hän siteerasi lopuksi myös yhtä kaikkien aikojen lempirunoistani Tommy Tabermannilta:"Joka on pidellyt kädessään meren silottamaa kiveä, tietää, että jatkuvalla hyväilyllä on ihmeitä tekevä voima."Seuraavaksi vuorossa oli bestmanin (sulhasen pikkuveli) puhe, joka kutitti ihmisten nauruhermoja. Bestman vaimoineen oli hankkinut meille ikimuistoisen, joskin jo nyt stressiä aiheuttavan lahjan, ja ilmoittanut meistä molemmat osallistumaan Finlandia-hiihtoon helmikuussa 2020! Olen viimeksi koskenut suksiin yläasteella, mutta kuten bestman muistutti, mieheni suvussa on...

Häihin aikaa kaksi päivää – koska saa seota? (Eli pieni kertomus kaikesta mitä tekisin nyt toisin)

Tiedättekö ne netissä leviävät kuvat, joissa lukee "Keep calm, I'm getting married"? Täytyy sanoa, että itselleni tämä viikko on vahvasti todistanut sen, että ei muuten onnistu rauhallisuus meikäläiseltä tässä tilanteessa.Saavuimme eilen täpötäyteen pakatun vuokra-automme kanssa hääpaikkakunnallemme Naantaliin. Puolisoni lähti samantien purkamaan ystävänsä pakettiautoa, jotta autolla pääsisi hakemaan hääjuomiamme. Tänään tapaamme ensimmäistä kertaa papin, käymme tilaamassa kukat, puolisollani on parturi, minulla  tehtävälistassa hääkulkuneuvon koristelu ja illemmalla haemme englantilaisen morsiusneitoni miehineen lentokentältä ja vietämme illan heidän kanssaan. Huomenna minulla on suihkurusketus ja koristelemme hääpaikan isolla porukalla. Illalla vietän aikaa morsiusneitojeni kanssa. Aikamoista haipakkaa on siis luvassa seuraavat kaksi päivää, ja siksi heräsinkin jo kello 6 kirjoittamaan tätä postausta.Nämä eivät suinkaan ole ensimmäiset "hullut päivät" tällä viikolla. Luulin, että olimme hoitaneet asiat huolella etukäteen, mutta minut yllätti yksityiskohtien vaatima panostus, joka iski tajuntaan vasta, kun aamukammassa oli jäljellä kuusi sakaraa hääpäivään. Sen seurauksena otsasuonen paukahdukset ovatkin saatelleet minut levottomaan, melatoniinilla maustettuun yöuneen tällä viikolla. No, minä olen sentään saanut nukuttua, toisin kuin tuleva mieheni, joka eilen pyöritteli vielä aamuneljältä pöytäjärjestystä ja puhetta mielessään.Niin ihanaa kuin olisikin syyttää tästä kaikkia muita, se ei onnistu. Voimme ihan vaan katsoa peiliin, ja todeta, että seuraavan kerran, kun menemme naimisiin (:D), järjestämme juhlat jo paremmin ja fiksummin.Mitkä asiat sitten ovat jääneet viimeiselle viikolle?Meillä juhlien tarkka aikatauluttaminen jäi tyhmästi viime tippaan. Se olikin sitten erityisen hankalaa, sillä kaikkia suunnitelmia ohjelman suhteen oli jo tehty, mutta niitä ei oltu mietitty loogisesti paperille. Huomasimme eilen, että osa ohjelmanumeroista mahtuu häihimme vain hädin tuskin - eikä niitä edes ollut mietittynä paljon! Myös häiden aikataulun sekä pöytäjärjestysten printtaaminen jäi viimeiselle viikolle - tässä kohtaa kuvioon astui rakas morsiusneitoni Jenni, joka lupasi hoitaa printtihommat.Menu on tilattu jo ajat sitten, mutta vasta tällä viikolla aloimme miettiä, kirjoitetaanko ruokien ainesosat johonkin ja miten allergikot tunnistavat omat, turvalliset ruokansa. Myös hääpäiväksi luvatut "seksihelteet" ovat tuoneet oman mausteensa suunnitteluun ja kävimmekin tällä viikolla tyhjentämässä tilimme minituuletinostoksilla.Myös vessakorien hankkiminen jäi viimeiselle viikolle - onneksi vanhempani hoitivat asian. Iltapalakertakäyttöastiat ja grilliherkut loppuyöksi ovat edelleen hankkimatta.Ohjelmanumeroiden (tähän tietoon niitä tulee kolme) suunnittelu jäi myös viimeiseen viikkoon, ja tämän lupasi suureksi helpotuksekseni hoitaa morsiusneitoni Heidi.Bestmanien solmioiden ostaminen jäi myös viimeiseen viikkoon. Olin sanonut, että minulle on aivan sama millaiset solmiot bestmaneilla on, mutta kun kuulin puolisoni suunnitelman, bridezilla otti minusta vallan ja heittäydyin dramaattiseksi marttyyriksi, jonka mielestä "mikä tahansa muu väri olisi ollut parempi". Solmiot aiheuttivatkin lopulta yhden, spontaanin "minä lähden nyt kauppaan siksi aikaa, että rauhoitut" - tilanteen mieheni toimesta...

Kuusi viikkoa häihin – ja olen rakastuneempi kuin koskaan

Sanotaan, että rakkaus muuttaa muotoaan ajan kanssa. Että rakastuminen muuttuu rakastamiseksi: suhde muuttuu intohimoisesta ja palavasta rakastumisen tunteesta syväksi kumppanuudeksi ja luottamukseksi. Allekirjoitan rakkauden muodon muuttumisen, mutta täytyy sanoa, että omalla kohdallani muutos on ollut pelkästään hyvä asia.Sanoin tulevalle miehelleni muutama viikko sitten, että en pelkästään rakasta häntä, vaan olen edelleen myös aivan järkyttävän rakastunut häneen. Tuleva mieheni on ollut mielestäni jo suhteemme alusta lähtien komein, seksikkäin ja hauskin tyyppi kenet olen kuunaan tavannut. Ajan saatossa noiden havaintojen rinnalle on syntynyt myös muita ajatuksia hänestä: tuleva mieheni on luotettava, turvallinen, hänellä on oikeat arvot, hän tukee minua ja seisoo rinnallani, hän ajattelee lähimmäisiään aina ensimmäisenä… Hänessä on paljon piirteitä, joita ilmankin olisin rakastanut häneen, mutta jotka saavat minut rakastumaan häneen joka päivä yhä uudelleen.Kerroin alkuaikojen blogikirjoituksessani vaikeasta alustamme. Minun oli todella, todella vaikea luottaa tulevaan mieheeni. Minua oli petetty ja minut oli jätetty niin monta kertaa, että en uskonut tämänkään suhteen kestävän. Jännitin jatkuvasti, milloin mieheni tajuaisi, että hän ei haluakaan olla kanssani. Mietin, missä vaiheessa hän ymmärtää pelaavansa ihan eri liigassa kanssani, ja että hänen elämänsä olisi onnellisempaa tai jännittävämpää jonkun toisen kanssa. Luottamuksen rakentaminen oli todella vaikeaa, kun pelkäsin jo parin tunnin radiohiljaisuuden tarkoittavan sitä, että kumppanini oli päättänyt jättää minut.Nyt epävarmuus on muuttunut uudenlaiseksi varmuudeksi, jollainen on mahdollista luoda ainoastaan teoilla – sillä, että osoittaa todeksi ne sanat, joita monet aikaisemmatkin kumppanit ovat minulle sanoneet. Enää en myöskään ole katkera tai pahoillani aikaisemmista suhteistani tai niiden päättymisestä, koska ne kuljettivat minut siihen pisteeseen, että löysin rinnalleni ihmisen, joka on suhteessa yhtä täysillä kuin minä ja antaa itsestään kaikkensa.Sanoin miehelleni yksi ilta, että enää pelkää, että eroamme. Olen ymmärtänyt, että hänkään ei ole muiden silmissä täydellinen, kuten alussa ajattelin. Itse asiassa hän saattaa olla todella ärsyttävä ja rasittavakin. Sanoin hänelle, että ei kuka tahansa häntä kestäisikään kuten minä. Nauroimme, mutta sanoissa oli myös totuus. Minussakin on huonot puoleni, eikä kukaan ole osannut suhtautua niihin kuten tuleva mieheni.Nyt, kun häihin on aikaa kuusi viikkoa, voin sanoa käsi sydämellä, että kaikenlainen pelko on väistynyt. Tunnen ainoastaan valtavaa kiitollisuutta, että tielleni annettiin ihminen, joka haluaa sitoutua minuun – sekä hyvinä että huonoina aikoina. Että sain kohdata ihmisen, joka ei aio juosta karkuun, ja joka näkee tulevaisuudessa saman kuvan kuin minäkin: kuvan tausta saattaa olla epämääräinen ja sumea, mutta etualalla seisomme aina me kaksi, käsi kädessä ja valmiina ottamaan yhdessä vastaan sen, mitä annetaan. Haasteista onneen.Näissä tunnelmissa, ihanaa viikonloppua kaikille <3Rakkaudella, ReaPs....

Polttarit takana – minut yllätettiin kesken suoran radiolähetyksen!

Olen yrittänyt kerätä ajatuksiani viikonloppuna olleista polttareistani. Mieli on täynnä ajatuksia, kiitollisuus kumisee korvissa ja sydän on pakahtua. Kerron pääpiirteittäin viikonlopusta ja lopussa listaan mielestäni tärkeimmät asiat, jotka tekivät viikonlopusta niin ikimuistoisen.Perjantaina minut yllätettiin kesken työpäivän. Koska olen töissä radiossa, kuului yllätys kaikelle kansalle, kun polttariporukka syöksähti studioon kesken lähetykseni. Tuo hämmentävä hetki on kuunneltavissa Voice.fi -sivuilla pian, laitan linkin Instagramiini. Minulla meni pasmat sekaisin enemmän kuin koskaan ennen, enkä yhtään tiennyt miten päin olisin ollut.Iltapäiväjuontajamme tuli ottamaan tilanteen haltuun ja tytöt veivät minut alakerran isoon neukkariin, jossa he olivat olleet minun tietämättäni jo parin tunnin ajan laittautumassa. Ystäväni oli tehnyt kaikille halukkaille kampaukset ja minäkin sain ihanan kiharapilven ja glitteriä jakaukseen.Seuraavaksi minut vietiin kotiin ja sain käteeni listan asioista, joita minun piti pakata mukaan. Tässä vaiheessa sain myös tietää, että polttarini jatkuvat sunnuntaihin saakka.Pakattuani minut vietiin hotelli St. Georgeen Helsingin keskustaan. Kaikki olivat varanneet huoneet itselleen hotellista ja tukikohtana toimi minun ja kaasojeni valtava huone. Huone oli koristeltu ihanasti ja lempiväreilläni kullalla ja vaaleanpunaisella. Lisäksi tarjolla oli herkkuja ja ennen kaikkea paljon juustonaksuja – joita rakastan lähes yhtä paljon kuin tulevaa miestäni.Nostimme maljat ja pian sen jälkeen saapui ruoka. Jälleen kerran ystäväni olivat miettineet kaiken viimeisen päälle: ruoka oli kahvilasta, josta käyn aina hakemassa ruokaa ja oma suosikkiannokseni olikin tilattu minulle.Syötyämme joku koputti hotellihuoneen oveen. Sisään asteli mystinen nainen, joka kertoi tulleensa tekemään tarot-korttien luennan morsiamelle. Luenta oli todella mielenkiintoinen ja kattava, yhteensä siinä meni varmaan jopa melkein tunti. Kortit näyttivät minulle mielenkiintoisia ja kauniita asioita ja vaikka en uskokaan korteista ”ennustamiseen”, en voinut olla innostumatta kaikesta, mitä elämällä on korttien mukaan minulle vielä tarjota. Kukapa ei haluaisi saada ihanaa ennustusta itselleen! Minulle tehdyn kattavan luennan jälkeen kaikki halukkaat saivat pikaluennan, eli kolmen kortin tarot-luennan. Taisikin olla niin, että kaikki vieraat päätyivät korttien lukijan pakeille vuoron perään.Korttien luennan jälkeen minun käskettiin pukeutumaan uimapukuun ja kylpytakkiin ja lähetettiin hotellin spa-osastolle, jossa minulle oli varattuna ihana jalkahoito. Tämän jälkeen menimme koko porukalla saunomaan ja uimaan. Olin toivonut polttareihini yhtä isoa linjanvetoa: että pääsisin lillumaan, koska rakastan vettä. Tämä toteutui suureksi ilokseni jo perjantaina.Uinnin ja saunan jälkeen huoneeseen tuotiin pizzat ja sen jälkeen kaikki kertoivat parhaita, koskettavimpia ja hauskimpia muistoja yhteisistä hetkistämme. Tuo oli illan paras osuus, koska sain sekä nauraa että liikuttua. Oli myös ihanaa (joskin jännittävää) kuulla, millaisia asioita ystävillä tuli mieleen heidän ajatellessaan minua. Ystäväni puhuivat minusta niin kauniisti, että en tule koskaan sitä unohtamaan.Pelkästään kauniita puheita ei varalleni...