Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Author: mennaan naimisiin toimitus

Mennään naimisiin / Articles posted by mennaan naimisiin toimitus (Page 34)

Helsingin kirkkoarpajaiset

Helsingissä on käytössä suosituimpien kirkkojen osalta ns. arpajaisjärjestelmä, joka avautuu vuosittain aina yhdeksi viikoksi toukokuussa. Järjestelmään tulisi jättää pyynnöt/toiveet koskien haluamaansa tulevan vuoden hääpäivää sekä vihkikirkkoa. Toukokuun 2016 arpajaiset pitivät siis sisällään kesän 2017 häälokaatiot sekä ajankohdat. Arvottavat kohteet koostuvat Tuomiokirkkoseurakunnan kirkoista: Tuomiokirkko, Mikael Agricolan kirkko, Suomenlinnan kirkko, Vanha kirkko ja Johanneksen kirkko. Järjestelmään on mahdollista lisätä toiveita maksimissaan 30 kappaletta. Minimissään toiveita olisi hyvä laittaa ainakin 10 kappaletta, jolloin parilla on vahvempi mahdollisuus saada edes yksi toiveiden mukainen aika + kirkko yhdistelmä toteutumaan. Toiveita syötetään järjestelmään aina aika + kirkko kombinaatiolla, esimerkiksi: Toive 1) 24.6.2017 Suomenlinnan kirkko klo: 13:00 Toive 2) 24.6.2017 Suomenlinnan kirkko klo: 14:00 Toive 3) 24.6.2017 Johanneksen kirkko klo: 13:00 Toive 4) 17.6.2017 Vanha kirkko klo: 14:00 Toiveiden jättäminen ei kuitenkaan ole mikään nopeuskisa, vaan niitä voi viikon aikana käydä muuttamassa niin useasti kuin haluaa ­– aina sulkeutumiseen asti. Tämän jälkeen ajat arvotaan siten, että ne parit, joista ainakin toinen kuuluu Tuomiokirkkoseurakuntaan, ovat toiveineen etusijalla. Me osallistuimme myös tämän vuoden toukokuussa toiveiden jättämiseen ja nimesinkin tapahtuman leikkisästi ”kirkkoarpajaisiksi” -> vastasihan toiveiden jättäminen aika ajoin lottokupongin täyttämistä. Pohdimme pitkään, tulisiko toiveita täyttäessä käyttää jotain tiettyä strategiaa. Kumpi meille olisi lopulta tärkeämpi, kellonaika vaiko kirkko? Jätimme toiveemme lopulta kenties enemmän kirkkopainotteisesti ja jäimme jännittynein tunnelmin odottamaan vastausta, joka saapuisi muodossa tai toisessa muutaman viikon päästä. Googlen avustamana olin selvittänyt etukäteen, että vastaus kirkkoajasta oli aikaisempina vuosina tullut monesti jo luvatun viikon alkupuolella. Tästä johtuen sähköpostia tuli tuona nimenomaisena viikkona päivitettyä tiheämpään tahtiin. Varsinkin allekirjoittanut seurasi Facebookin erinäisten hääryhmien tunnelmia odottaen ensimmäisiä tietoja muiden morsianten arpajaisonnesta. Vastauksen malttamaton odottaminen koki kuitenkin jyrkän ja odottamattoman täyskäännöksen alkaessamme toivomaan, ettemme saisi vastausta vasta kun loppuviikosta. Tämä johtui yksioikoisesti siitä, että ensimmäiset aiheeseen liittyvät hääryhmien päivitykset koskivatkin yllättäen sitä, että pari ei ollut saanut yhtä ainutta toivomaansa aikaa. Jännitystä ei lievittänyt se, että monet pareista olivat hakeneet samaa päivää, jota itse olimme toivoneet! Viikko kului kohti loppuaan ja olimme päivä päivältä yhä helpottuneempia siitä, että vastausta ei kuulunut. Samalla ehkä valmistuimme jo henkisesti kaikkiin muihin vaihtoehtoihin: mitä jos aika olisi se kaikkein epämieluisin, mitä jos kirkon sijainti olisikin se kaikista haastavin jne. Päättäväisinä päädyimme kuitenkin siihen yhteisymmärrykseen, että saisimme kaiken käännettyä voitoksi ja juhlapäivä olisi kaikesta huolimatta varmasti onnistunut. Perjantaina, vastauksen deadlinen päivänä, morsiamen sähköpostiin tuli vihdoin odotettu viesti. Hieman shokeerattuina luimme yhdessä tiedoksiantoa, jossa tuli ilmi, että olimme saaneet kuin saaneetkin (kenties hieman yllättäenkin) ensimmäisen toiveemme! Arpajaisonni oli suosinut ja lottovoitto oli käsillä. Siinä taisi muutaman tarkistavan lukemisen jälkeen ylävitoset tulla vaihdettua ja iloiset...

Kaasojen ja bestmanien tehtävät

Ollaan Samulin kanssa pohdiskeltu kaasojen ja bestmanien tehtävälistaa. Työn määrä ei tule olemaan mikään mahdoton, sillä tarjoilun ja kaiken tuollaisen hoitavat tietenkin hääpaikkamme henkilökunta, mutta muutamia vastuualueita tulee kaasoilla/bestmaneilla päivän aikana olemaan. Minulle kaasojen valitseminen ei ollutkaan mikään ihan yksinkertainen homma ja lopullinen morsiusseurue on alkanut muotoutumaan vasta nyt. Alun perin olin pyytänyt morsiusneidokseni kahta siskoani, sekä kahta parasta ystävääni, joiden kanssa olen tuntenut yli kymmenen vuoden ajan. Pyynnön esitin silloin, kun Samuli kosi, eli parisen vuotta sitten. Elämässä ei kuitenkaan voi koskaan tietää mitä tapahtuu ja esimerkiksi minulle ja toiselle parhaista ystävistäni kävi niin, että ajauduimme hieman erilleen. Tuolloin mietin, että ehkä parempi jos morsiusseurueemme kutistuu kolmeen, eli tämä ystäväni jäisi pois. Tuli olo, että elämä on johdattanut meidän erilleen. Tänä keväällä onneksi saimme keskusteluyhteyden jälleen avattua ja välimme jälleen kuntoon pienen tauon jälkeen. Mitään dramaattista ei meidän välillä ollut tapahtunut, kyse taisi olla enemmänkin kommunikaatio-ongelmasta ja siitä yhteydenpidosta (ystäväni asuu siis ulkomailla). Nyt kun näin häntä polttareissani pitkästä aikaa, tuli sellainen olo kuin jatkaisimme juttu siitä mihin olimme sen jättäneetkin, kaikki oli taas niin kuin ennenkin. Tässä muutama viikko sitten, juttelin kaasojen tehtävistä toisen siskoni kanssa ja hänelle tuli sellainen olo, ettei tämä rooli olekaan häntä varten. Siskoni on kahden pienen pojan äiti ja hänestä tuntui, ettei kädet oikein riitä. Arvostan rehellisyyttä kovasti ja sitä, että sisareni uskalsi sanoa asian ääneen. Ei ole suuttumisen aihe se, että sanoo ettei koekaan tehtävää omakseen tai, että kokee roolin liian vaativana. Kyseessä on kuitenkin kunniatehtävä, jonka hoitamiseen kuuluu hääpäivän aikana muutamia juttuja. Sovimme siskoni kanssa, että on ihan okei, jos hän jättäytyy kaason roolista pois. Minulle on tärkeää, että jokainen tuntee olonsa rennoksi ja mukavaksi meidän juhlassa ja, että sinne kutsutut ihmiset saavat myös nauttia päivästä, eikä niin, että heidän täytyy kokea stressiä jostain. Minulle oli melko selvää, kenet haluaisin pyytää niin sanotusti takaisin morsiusseurueeseen ja sehän oli tietenkin tämä hyvä ystäväni, joka mukana oli alun perinkin. Jännitin kovasti asian kysymistä, sillä en tiennyt olisiko ystäväni halukas ottamaan tehtävän jälleen vastaan. Sain kuitenkin kysyttyä, ja onnekseni ystäväni suostui. Morsiusseurue on nyt siis koossa, ja olemmekin miettineet kaikille jo omat vastuualueensa. Tehtävää ei mielestäni saa olla liikaa, mutta niin paljon kuitenkin, ettei morsiusparin tarvitse huolehtia mistään muusta kuin toisistaan. Ideana on, että hääaamuna kokonnumme morsiusseurueen kanssa meille kotiin ja syömme aamiaista yhdessä. Samalla olisi tarkoitus tehtä viimehetken koristelut ja tietenkin laittautua (meille tulee kotiin meikkaaja hoitamaan homman :)). Kotimme lähellä on myös huikea kampaamo Studio Play, joka...

Tapaaminen vihkipapin kanssa – mitä vihkikeskustelussa tapahtuu?

Viime viikolla kävimme tapaamassa vihkipappiamme, ja jostain syystä tapaaminen jännitti minua kovasti etukäteen. Olen ollut muutaman kerran aikaisemmin kirkkohäissä, mutta en tietenkään itse oikein osannut odottaa millainen koko toimitus ja näin ollen sen suunnittelu papin kanssa tulisi olemaan. Minua ehkä jännitti myös se, kuinka meillä hänen kanssaan synkkaisi, sillä olisi todella ikävää, mikäli vihkipappi ei olisi samalla sivulla meidän kanssamme. [caption id="attachment_2054" align="alignnone" width="1500"] Kuva: Täydenkuun Kuva[/caption] Olimme valinneet papin etukäteen meidän seurakunnastamme. Tapaaminen sijoittui kuitenkin vihkikirkkoomme, jossa jo hieman myös harjoittelimme alttarilla olemista sekä kaikkea sitä mitä siihen kuului. Heti ensi hetkestä lähtien, minulle tuli todella hyvä ja lämmin fiilis pappimme puheista sekä koko toimituksesta. Mitä sitten tapaamiseen kuului? No kävimme läpi minun ja Samulin tarinaa hieman. Kuinka olimme tavanneet ja miten rakastuimme? Miksi haluamme mennä naimisiin ja mitä me toisillemme oikein merkitsemme? Pappi kyseli myös melko vaikeitakin kysymyksiä, kuten sitä tahdon-sana meille merkitsee. Minusta näitä asioita on aivan äärettömän tärkeää pohtia, sillä en ollut aikaisemmin oikein edes sisäistänyt sitä mitä tuolla tahdon sanalla tarkoitetaan eli mihin oikein olen lupautumassa. Voin kuvitella, että viimeistään siinä papin edessä moni saattaa vielä miettiä sitä onko nyt tekemässä ihan oikeaa ratkaisua? Avioliitto ei ole vain sen yhden päivän homma, vaan sinun on valittava se toinen joka päivä. Rakkautta voi olla todella vaikea näyttää niinä huonoina päivinä ja elämän vastoinkäymisisissä, mutta kuten pappimme meille sanoi, rakkautta voi myös osoittaa teoin, aina ei tarvita sanoja. Minusta oli hienoa käydä näitä asioita tapaamisella läpi sekä myös kertoa niitä ääneen Samulille. Olisi muutenkin tärkeää kertoa toiselle usein, mitä hän todella merkitsee, eikä vain siinä papin silmien alla. Kävimme läpi myös vihkikaavaa ja saimme valita, tuleeko meille esimerkiksi sormuslupaukset. Me jätimme ne välistä, sillä se osuus ei oikein tuntunut meidän näköiseltä. En ole ihan varma pystynkö siinä alttarilla sanomaan mitään muuta kuin tahdon. Eniten minua päivässä taitaa (ainakin näin etukäteen) jännittää juuri tuo vihki-osuus. Kuinka kehoni reagoi? Pyörrynkö? Pystynkö puhumaan? Miten nopeasti oikein kävelen alttarille? Olen päättänyt kävellä alttarille yksin. Minusta se, että isä (tai muu sukulainen) luovuttaa tyttärensä alttarilla sulhaselle on todella kaunis ja ihan koskettava tapa, mutta en vain koe sitä omanlaiseksi. Jotenkin tuntuu, että ei minua olla luovuttamassa kenellekään, enkä ole niin sanotusti ”kenenkään”, vaan pysyn edelleen tyttärenä sekä tietenkin sitten vihkimisen jälkeen vaimona. Isäni alkaa olemaan jo iäkäs, eikä hän osannut varmuudella sanoa, pääseekö hän edes paikanpäälle juhlaan. Kotiseutuni, jossa vanhempani asuvat on melko kaukana, joten matkustaminen vaatii aina oman veronsa. Aluksi ajatus siitä, ettei isäni olisi paikalla...

12 kuukautta hääpäivään

Kesän kääntyessä heinäkuun puolelle, havahduin siihen tosiasiaan, että häihimme on enää alle vuosi aikaa. Vuosi sitten tapahtuneesta kihlauksesta on edetty ns. puolimatkankrouviin, ja näin jälkikäteen tuntuu siltä, että aika on edennyt ja kulunut poikkeuksellisen nopeasti – vuosi sitten vielä mietiskelin, kuinka pitkä aika häihin vielä olisi. Olemme nyt vuotta lähempänä itse h-hetkeä ja luonnollisesti oletan tämänkin vuoden kuluvan silmänräpäyksessä. Tästä syystä taitaa olla aika kääriä hihat ja polkaista häiden suunnittelu kunnolla käyntiin. Uskon vahvasti, että vuosi on riittävä aika hoitaa hääjärjestelyt kuntoon. Facebookin hääryhmiä seuratessa voi toki aika-ajoin tulla sellainen tunne, että olemme armottomasti myöhässä. Osa ryhmäläisistä on lyönyt lukkoon kaikki detailit kampaajasta lähtien ja häämekossakin saattaa olla jo toinen vaihtoehto menossa mielen muuttuessa. Mitä me olemme sitten saaneet jo aikaiseksi ja mitä tulee vielä hoitaa kuntoon? ”To do” –lista on kohdallamme vielä hyvin pitkä ja alle olenkin hieman luonnistellut nykytilannetta: Jo hoidetut asiat: -Häätilin avaus ja säästäminen -Kirkon varaus -Juhlatilan valinta ja varausmaksun suorittaminen -Kaason ja bestmanin valinta -Mahdollinen sisääntulomusiikin valinta Tehtävät asiat: -Valokuvaajan valinta -Sormusten hankinta -Häämekko ja sulhasen puku sekä kaikki asusteet näihin liittyen -Kampaajan ja meikkaajan varaaminen sekä sulhasen grooming -Hääauto -Hääkukat -Hääkakun valinta -Teemavärien valinta -Koristelut sekä vieraskirjan toteutuksen päättäminen -Hääyön varaus -Hääkutsujen suunnittelu sekä tilaus -Kiintiövarauksen hoitaminen hotelliin muilta paikkakunnilta saapuville häävieraille -Menun + juomien lukkoon lyöminen alkuvuodesta 2017 yhteistyössä juhlapaikan kanssa -Juhlapaikan esittely vanhemmille, kaasolle ja bestmanille -Hääjuhlan musiikin toteutuksen päättäminen -Häävalssin päättäminen ja tanssijalan veryttely -Hääjuhlan ohjelman luonnostelu sekä aikataulutus -Papin varaus oman alueen seurakunnasta -Esteiden tutkiminen -Mahdollisen häälahjalistan laadinta -Häämatkan varaaminen Tämän listan jatkoksi muodostunee luonnollisesti myös kaikki ne muut asiat, joita emme ole ehkä vielä osanneet edes miettiä! Häästressistä ei ole vielä tietoakaan ja naiivi veikkaus on, ettei kohdallamme sitä suurissa määrin tule edes esiintymään…toivottavasti :) - Filosofin morsian...

Hääkakkuja maistelemassa

Tämä viikko on ollut häähulinaa! Joka päivän, töiden jälkeen olen kiitänyt aina johonkin häihin liittyvään tapaamiseen. Treffattiin muun muassa meidän pappi, sekä meidän hääpaikan hovimestari. Kävimme myös shoppaamassa lapsille pienet puuhapaketit häihin ja pöytiin koristeita. Piipahdimme myös maistelemassa hääkakkuja ja saimme kuin saimmekin tehtyä valinnan. Hääkakun meille tekee Konditoria Ph7 ja piipahdimmekin kyseisen paikan liikkeessä maistelemassa muutamia kakkumakuja. Pakko myöntää, etten ole perinteisen kermakakun ystävä, siksi olikin mukava huomata, että konditoriassa on tarjolla runsaasti myös muita makuja. Valkkasimme maisteluun suklaa-appelsiinikakun, raparperimarenkikakun sekä tyrnimarjajuustokakun. Kaikki kolme makua toimivat erittäin hyvin, mutta suosikkejani olivat raparperimarenkin, sekä tyrnimarjajuustokakku. Molemmat olivat kesäisen raikkaita makuja ja tykkäsin todella paljon molempien kakkujen tekstuurista. Meille ei tule muuta jälkiruokaa kuin kakku, joten todella toivon, että valintamme meni nappiin. Paljon on vielä tehtävää ennen juhlapäivää. Minusta myös tuntuu, että keksin koko ajan jotain uutta mitä juhlassa pitäisi olla. Tämä on samalla ihanaa, mutta myös hieman ahdistavaa. Häihin on kuitenkin aikaa alle kuukausi, joten hirveästi ei kannattaisi mitään ylimääräisiä juttuja haalia, sillä pieni kiire tässä on muutenkin.  Olen kuitenkin todella ylpeä minusta ja Samulista, sillä olemme saaneet (etenkin tällä viikolla) isoja asioita eteenpäin. Hyvä me!...

Vieraskynässä sulhanen: Morsian! Älä puutu sulhasen polttareihin

Sulhasen polttarit… Nuo morsiamien pelkäämät ja itse juhlakalujen jännityksellä odottamat Babylonin bakkanaalit. Juhlat, joiden kaikista irstaista käänteistä ja salaisuuksista ei hiiskuta koskaan polttariporukan ulkopuolisille. Juhlat, joissa itse sankarin veren promillemäärän on oltava hengenvaarallinen ja joista ei alkoholin lisäksi muitakaan päihteitä puutu. Strippareita on toki oltava myös paikalla. Sehän on selvä. Juhlat, joissa sulho on nolattava ainakin pariin otteeseen niin täydellisesti, että häpäisystä johtavat traumat ovat takuuvarmasti tatuoitu ikuisiksi ajoiksi sielun sopukoihin.   Eivätkös sulhasen polttarit kuulukin olla jotakuinkin tuon suuntaiset? Noh, omalla kohdallani mentiin iisimmällä linjalla. Kyseessä olivat kuitenkin mahtavat bileet, vaikka edellä mainitut käänteet jäivätkin uupumaan. Polttarini käynnistyivät jokunen viikko sitten perjantaiaamuna kello 4:00, kun armas best man -trioni Ville, Oku ja Toni saapuivat noutamaan minut yllättäen kotoani. Voin tosiaankin sanoa, että kyseessä oli täysi yllätys, koska vaikka minulla oli ollut etukäteen ounasteluja juhlien ajankohdasta, en osannut odottaa niiden starttaavan juuri tuona päivänä. Tai aamuna. Pojat siis saapuivat nappaamaan minut mukaansa, antoivat ohjeen kerätä matkalaukkuun vaatteita parin yön matkaa varten, jonka jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme lentokentälle. Tässä vaiheessa luonnollisesti osasin aavistella, että lähtisimme jonnekin reissuun, mutta itse määränpää paljastui minulle vasta lähtöselvityksessä. Lentolipusta kävi ilmi, jotta suutana olisi Tukholma, mikä ilahdutti minua suunnattomasti. Best manit olivat selkeästi olleet korvat höröllään, koska olin useaan otteeseen aiemmin pohtinut ääneen, että työreissuja lukuun ottamatta en ollut käynyt ns. hupimatkalla Tukholmassa vuosikausiin. Vaan nytpä sinne pääsin. Kohteeseen saavuttuamme ohjelma oli selkeä: rentoa hengailua porukalla Tukholmassa. Piste. Tämä sopi minulle hienosti, koska en ole tyyppi, joka kaipaa polttareissa erityistä järjestettyä ohjelmaa. Sen sijaan minulle oli tärkeää, että sain viettää aikaa läheisten ystävieni kanssa ja sitä juuri teimmekin. Kiersimme poikien kanssa tukholmalaisia pubeja ja juttelimme syntyjä syviä. Mahtavaa. Seuraavana aamuna lensimme takaisin Helsinkiin ja tässäkään vaiheessa minulle ei paljastettu mitä tulisi seuraavaksi tapahtumaan. Arvelin, että ehkäpä partyt vielä jatkuisivat ja mukaan liittyisi myös muuta kaveriporukkaa. Toisaalta pohdin, jotta mikäli juhlat loppuisivat tähän, olisin äärimmäisen iloinen loistavasta Tukholma-visiitistä best manien kanssa. Noh, eivät bileet vielä päättyneet. Menimme nimittäin ravintolaan syömään ja paikalle pelmahti lisää ystäviäni, jotka ilmoittivat meidän reilun 10 hengen seurueeksi kasvaneen joukkiomme suuntaavan seuraavaksi kohteeseen X. Hyppäsimme autoihin ja noin tunnin ajomatkan päästä selvisi, että olimme matkalla Raaseporiin. Siellä sijaitsi mökki, jossa viettäisimme seuraavan yön. Mökki oli itse asiassa enemmänkin messevä huvila saunoineen ja isoine pihoineen. Sinne saavuttuamme iskimmekin saunan tulille ja jatkoimme juhlimista. Oma turnajaiskestävyyteni riitti illalla noin kello 23 saakka, jonka jälkeen allekirjoittanutta kohtasi…kröhm…sangen ankara väsymys. Tämän huomattuaan huolehtivaiset ystäväni saattoivat minut lepäämään. Seuraavana päivän olo oli sangen voipunut, mutta hyvin onnellinen. Kuvat: Niko Hatara Polttarini olivat...