Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Author: mennaan naimisiin toimitus

Mennään naimisiin / Articles posted by mennaan naimisiin toimitus (Page 20)

Maamiesseurantalo juhlapaikkana

Juhlapaikkaa etsiessämme kävi nopeasti ilmi, ettemme halua järjestää häitämme pääkaupunkiseudulla. Hinta, kilpailu, rajoitetut juhla-ajat sekä rajoitukset pitopalvelun valinnassa, puhumattakaan juhlapaikan mahdollisista anniskeluoikeuksista lisäsivät rohkeutta etsiä juhlapaikkaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Asumme Helsingissä, kuten myös monet vieraistamme. Osa saapuu kauempaakin, mm. Turusta, Oulusta ja Ruotsista. Aloimme etsiä juhlapaikkaa mökkimme lähistöltä Päijät-Hämeestä. Erityisesti luonto ja kiireettömyys viehättävät meitä. Lahteen pääsee kätevästi myös junalla, joten juhlapaikan etsiminen alueelta tuntui hyvältä ajatukselta. Pienen netissä tehdyn taustatutkimuksen jälkeen kävimme tutustumassa muutamaan juhlapaikkaan. Kierroksen viimeisenä ollut maamiesseurantalo teki suurimman vaikutuksen.  Häitämme juhlitaan kesäkuussa 2018 Kuivannon Maamiesseuran talossa. Idyllinen maalaisympäristö, oma rauha ja taloisännän ystävällisyys olivat avaintekijöinä valintaamme. Seurantalo on värimaailmaltaan melko neutraali ja talo huokuu vanhanajan tunnelmaa. Somistuksella saamme juhlasalista oman näköisemme.  Juhlapaikka täytti kaikki kriteerimme. vuokrahinta to-su 400€ kesäkaudella tilaa jopa 200 henkilölle, pöydät ja tuolit 140 hengelle 154 m² juhlasali omien juomien tuonti sallittua ei rajoituksia pitopalvelun suhteen ei kellonaikarajoituksia kirkon ja juhlapaikan välinen etäisyys n. 1km riittävästi tilaa pysäköintiä varten Sijoitamme mieluummin rahamme pienempään paikalliseen seurantaloon, joissa potentiaalisia asiakkaita ei ole niin paljoa kuin esimerkiksi suositussa juhlapaikassa Helsingissä. Samalla tuemme heidän toimintaansa ja hankimme alueen yrittäjiltä tarvitsemamme palvelut. Pieniä asioita, mutta jos useampi tekisi vastaavia valintoja, saisivat paikalliset pienyrittäjät enemmän asiakkaita. Juhlatilan edullisen hinnan ansiosta pystymme tarjoamaan vieraillemme mm. edestakaisen bussikyydin Lahdesta Kuivannolle ja iltapalan. Olemme hankkineet myös DJ:n vastaamaan häidemme musiikista. Hääjärjestelyiden edetessä olen saanut tietää vaarini äidin olleen kotoisin Kuivannon kylästä. Vaarini on nuoruudessaa viettänyt kesiä kylällä ja käynyt maamiesseurantalolla elokuvailloissa. Häitämme tullaan juhlimaan tunnelmallisessa tilassa. Tilassa, joka tarjoaa myös muistoja menneisyydestä.   [caption id="attachment_10060" align="aligncenter" width="600"] Sanomme toisillemme tahdon ensi kesänä Kuivannon kylän kivikirkossa.[/caption]   [caption id="attachment_10061" align="aligncenter" width="600"] Vihkimisen jälkeen hääjuhlaamme jatketaan Kuivannon Maamiesseuran talossa.[/caption]   - Sara ♥   Jos haluat tutustua juhlatilaan vielä tarkemmin voit käydä lukemassa aiemman blogikirjoitukseni aiheesta täältä. Kuivannon Maamiesseuran talon nettisivuille pääset tästä....

Asusteita morsiamelle

Olen alkanut murehtimaan hääpäivän asukokonaisuuttani. Näytänkö siltä, että olen pukeutunut vain valkoiseen lakanaan ja jään sulhaseni varjoon? Sulhaseni hääpäivän asukokonaisuus on suunniteltu huomattavasti tarkemmin kuin omani. Nämä ajatukset tosin saattavat johtua siitä, että viime aikoina olen käyttänyt enemmän energiaa miettiessäni, mitkä asusteet sopivat miehelleni kuin miltä itse haluaisin näyttää hääpäivänäni. Facebookin häät2018- ja hääkirpputori-ryhmä, Pinterest, Instagram ja syksyiset häämessut ovat aiheuttaneet minulle jonkin asteisen asusteähkyn. Olen nähnyt lukuisia inspiraatio kuvia muiden täydellisistä asusteista, hiuskoruista alkaen aina häätuoksuihin asti. Työpaikan pikkujoulut vahvistivat sen, etten ainakaan aio viettää hääpäivää piikkikoroissa. Jalkani olivat kipeät ensimmäisen 15 minuutin jälkeen, joten loppuillan lompsin joko ilman kenkiä tai Uggit jalassa. Kiilakorkoja harkitsen vahvasti käyttäväni hääpäivänä ja saattaisinhan selvitä vihkimisen piikkikoroissa.  Mukavuudenhaluinen minä tulee varmasti voittamaan tämän kilpailun tyylitietoista minää vastaan, joten korot kuin korot saavat varmasti lähteä päivän edetessä. Talvilomailemme tällä hetkellä ja joulupäivänä ajoimme Oulun seudulle tulevien appivanhempieni luokse. Suomen talvi on parhaillaan, lunta on puolisen metriä ja pakkanen on kymmenen asteen tienoilla. Loman aikatauluttomuus ja kiireettömyys ovat tehneet hyvää. Nautin talvisista maisemista ja ajasta perheen kanssa. Tulevan anopin kanssa olemme käyneet muutamissa kaupoissa ja hän ehdottikin, että voisimme käydä Oulussa sijaitsevassa Romeo ja Julia koruliikkeessä. Selailin etukäteen heidän nettikauppaansa, tuttuun tapaan en kuvien perusteella osannut sano juuta enkä jaata mistään. Menimme käymään liikkeessä ja siellä oli nurkkaus, josta löytyi selkeästi häihin ja juhlaan suunnattuja hius-, kaula, ranne- ja korvakoruja sekä laukkuja. Vitriinistä silmiini osui ensimmäisenä ihana hiuskoru ja sen jälkeen upea laukku. Myyjän opastuksella löytyi myös kokonaisuuteen sopiva rannekoru. Rakkautta ensisilmäyksellä ja tiesin, että näitä haluan käyttää hääpäivänä.     Liikkeessä oli osta 3, maksa 2 -tarjous, joten rannekorun saimme ilmaiseksi. Täydet kymmenen pistettä annan asiakaspalvelusta. Myyjä oli ihanan aurinkoinen ja kärsivällinen tällaisen häähöperön kanssa. Pitihän minun pyöritellä montaa muutakin korua, vaikka tiesin ensimmäisen viiden minuutin aikana mitä haluan.     Taidan vierailla seuraavaksi äidin ja isoäidin korulippailla, josko sieltä löytyisivät kokonaisuuteen sopivat helmikorvakorut ja -riipus. -Sara ♥...

Hääjuomat ja niiden määrä

Nyt kun uudenvuoden juhlinnat ovat lähellä, ajattelin palata hieman meidän hääjuomien pariin! Me halusimme saada hääjuhlaan hyvät ruokaviinit sekä kuohuviinit, joten käytimmekin jonkin verran aikaa niiden maisteluun ennen häitä. Juomaraatina saivat toimia meidän lisäksi minun kaasoni sekä vanhempani. Itse kun en ole punaviinin ystävä, olisi sen valinta ollut liian haastavaa ilman makutuomareita. Myös Suomessa pidettävässä hääjuhlassamme oli juomat tarkoin valittu. Juomien määrä on aina melko haastavaa suunnitella etukäteen, ja aina on tietysti parempi ostaa liikaa kuin liian vähän. Punaviininä meillä toimi Alta Corte, joka oli täyteläinen ja keskitanniininen. Se sai paljon kehuja ja sitä jäikin häistä yli vain yhden pullollisen verran. Valkoviiniksi valikoitui 50 ° Riesling -viini, joka oli minun henkilökohtainen suosikkini. Tätä viiniä kuvaillaan seuraavanlaisesti; kuiva, hapokas, hedelmäinen, sitruksinen, yrttinen. Kuohuviininä oli muun muassa Mionetto Prosecco Brutia. Meillä oli erilaisia kuohuviinejä tarjolla, kaikki olivat kuitenkin kuivia. Tarjolla oli tietenkin myös alkoholitonta kuohuviiniä, ja siihen tehtävään valikoitui hyväksi havaitsemani ja aikasemminkin suosittelemani henkell. Jännitimme hieman hääjuomien määrää, niitä kun on tosiaan melko hankala laskea etukäteen.. Hääjuomia olimme onnistuneet kuitenkin ostamaan juuri oikean määrän, sillä kaikkea jäi vähän yli, ja nekin saatiin kulutettua loppuun seuraavien päivien aikana altaan reunalla. :D Viinien kulutuksen arvioidaan olevan ruokailun (buffet-tyylinen tarjoilu) aikana noin kaksi alkoholiannosta ruokailijaa kohden. Meidän häissä viinikaadot olivat tyyliä "piripintaan asti" (tämä helpotti tarjoilijoiden työtä), joten meillä tämä kaksi annosta/hlö piti paikkansa. Ruokailun jälkeen alkoholiannoksia kuluu yleensä noin yksi annos henkilöä kohti tunnissa, mutta ensimmäisen tunnin aikana kuluu yleensä kaksikin juomaa. Nämä ovat arvioita mutta meillä tämä toimi hyvin laskurina! Tästä näet vielä kuinka monta annosta pullosta saa suurinpiirtein; Viinit (75 cl) 12 cl/annos 6–7 lasia viiniä Kuohuviinit (75 cl) 12 cl/annos 6–7 lasia viiniä   Meillä kuohuviiniä meni 12cl/annos, mutta viiniä meni varmaan jopa 24cl/annos, joten siksi punaviinin tarve oli laskettu hieman alakanttiin. Onneksi se kuitenkin riitti koko illaksi! Viinien lisäksi meillä oli tarjolla olutta, alkoholittomia juomia sekä viskiä ja likööriä. Meidän häissä avoin baari aukesi vasta kahvin&kakun jälkeen, ja se oli minusta hyvä ratkaisu! :)   Ihania uudenvuoden juhlia kaikille! :)...

Hei, me mennään naimisiin!

Kihlautumisen jälkeen aloimme miettimään häiden aikataulua. Nopea vierailu maistraatissa vai isot häät ladossa? Molemmat tavat vihkimiselle kävi mielessä, mutta päätimme kuitenkin jakaa rakkautemme sukulaisten ja ystävien kanssa. Ystävämme ovat olleet koko suhteemme ajan suuri tukipilarimme ja heiltä ei ole loppunut usko suhteeseemme missään vaiheessa. Halusimme jakaa elämämme suurimman päivän heidän sekä sukulaistemme kanssa. Jäimme odottamaan tasa-arvoista avioliittolakia. Tammikuussa 2017 saimme päätettyä silloisen hääpäivämme, joka oli 17.8.2019. Elokuun häät alkoivat ajankohtana kuitenkin mietityttämään minua. Häiden ajankohdan vaihtumiselle oli useampi syy. Nämä syyt yhdessä painoivat mieltäni ja häiden suunnittelusta alkoi nopeasti tulla enemmän taakka kuin iloinen asia. Hääsuunnitelmien muuttaminen tuntui oikealle. Pois sesongista, täydellistä! Talvihäät alkoivat nopeasti hahmottumaan suunnitelmiimme ja tällä hetkellä on itsestäänselvyys, että häitämme vietetään talvella. Tulemme viettämään talvihäitämme joulukuussa 2018. Yritämme luoda häihimme kynttilöillä, lyhdyillä sekä jouluvaloilla talvisen mutta ennen kaikkea romanttisen tunnelman. Joulukuun häissä minun ei tarvitse vaivata päätäni myöskään päivän säätilalla, sillä suunnittelemme kaiken toiminnon tapahtuvaksi sisällä. -E    ...

Kihlaus-kihlajaiset-sormukset-haamimmit-mennaannaimisiin

Kihlaus

  7.1.2016 oli yksi elämäni tärkeimmistä päivistä. Se oli aivan tavallinen torstai, mutta niin tärkeä meille. Se oli nimittäin päivä, jolloin kihlauduimme. Tähän kohtaan olisi hienoa päästä kertomaan kynttilöistä, ruusun terälehdistä, hotellista tai ehkäpä jopa ulkomaanmatkasta, jossa kihlautuminen tapahtui. Täysin yllättävä kosinta, kimalteleva sormus, jännityksessä odottava puoliso...

Sormusten tarinaa

Kaikista hääjärjestelyistä ja -suunnitteluista vihkisormuksen löytäminen on aiheuttanut minulle eniten päänvaivaa. Osa syynä on varmasti budjetti, sillä haluaisin näyttävän sormuksen, mutta samalla siltä uudelta sormukselta puuttuu tarina. Toki luomme vihkisormukselle oman tarinamme, kun mieheni sen hääpäivänämme pujottaa sormeeni. Sormus, jota käytän oikean käden nimettömässä on minulle äärimmäisen rakas. Olen saanut sen isoäidiltäni vuonna 2011, kun tyttäreni syntyi. Historia, joka sormuksella on, tekee siitä korvaamattoman. En usko, että mikään sormus pystyy luomaan samaa tunnetta. Sormus tuo mieleeni kultaakin kalliimpia muistoja ja tarinoita. Sormus on alunperiään kuulunut venäläiselle emigrantille, joka on myynyt korujaan vaihtaakseen ne rahaan, luultavasti talvi- tai jatkosodan aikaan. Minulla oleva sormus on myyty tällöin Tillanderille. Valitettavasti en tiedä sormuksen historiaa ajalta, ennen kuin se on päätynyt sukuumme. Isoäitini syntyessä vuonna 1943 on isoisoisäni ostanut sormuksen lahjaksi vaimolleen eli minun isoisoäidilleni. Isoäitini on perinyt sormuksen omalta äidiltään tämän kuoltua vuonna 1982. Ajattelin alun perin, että olisin halunnut käyttää tätä kyseistä sormusta myös kihlasormuksenani. Isoäiti oli kuitenkin sitä mieltä, että sormuksen tarina on niin erityinen ettei se sopisi kihlasormukseksi. Hänen toivettaan kunnioittaen sormus sai jäädä komeilemaan oikean käteni nimettömään. Sormuksen kruunu on valkokultainen ja siinä on sinisafiiri sekä 14 erikokoista pientä timanttia. Muutoin sormus on keltakultaa. Kihlasormukseni on myös isoäidiltäni ja sormuksella on toki myös oma tarinansa. Ei kuitenkaan niin pitkää historiaa, kuin toisella sormuksellani. Isoäitini on ostanut sormuksen vuonna 1984, jolloin hän myi vanhemmiltaan perityt tekstiilifirman osakkeet. Sormus on ostettu E. Lindroosin liikkeestä. Kihlasormukseni on alun perin ollut kauttaaltaan valkokultainen, mutta isoäitini on vaihtanut osan keltakullaksi. Sormus on puoliallianssi, timanttikruunut ovat valkokultaa ja siinä on 11 timanttia. Sisäosaan on tietenkin kaiverrettuna meidän kihlajaispäivämäärämme.   Löytyykö sinun sormuksiltasi tarinaa? - Sara ♥...

Kihlajaiset Pariisissa

Pariisi – kaupunki, jota kutsutaan myös rakkauden kaupungiksi. Pariisi on minulle kuin toinen kotikaupunki, olenhan käynyt siellä osan peruskoulustani sekä viettänyt monet lomat.  Pariisi on vienyt pysyvästi osan sydämestäni. Mieheni ei ollut ennen viime kevättä koskaan käynyt Ranskassa. Maaliskuussa juhlittiin mieheni kolmekymppisiä ja ostin hänelle lahjaksi lennot Pariisiin. Matkalle suuntasimme viime toukokuussa. Matkastamme tuli lopulta ikimuistoisempi, kuin osasin odottaakaan. Synttärimatkan lisäksi, siitä tuli myös meidän kihlajaismatkamme. Kihlajaispäivänä mieheni oli valmistanut meille piknikin Champ de Marsin puistoon, jossa hän kysyi sen maagisen kysymyksen polvistuen. Ihanan romanttista! Vastaukseni oli tietenkin myönteinen niin kuin tässä vaiheessa arvata saattaa.             Päivämme huipentui kokin, vain meille kahdelle, valmistamaan illalliseen. Vihdoin minutkin oli saatu yllätettyä. Osasin nimittäin aavistaa jo aamusta, että jotain erityistä oli tekeillä. Minua varten valmistettu aamupäivän piknik sekä mies kauluspaidassa lähes kolmessakymmenessä asteessa sai aikaan tunteen, että tänään tapahtuu jotain erityistä.                                   - Sara ♥...

Meidän perheemme

Meidän rakkaustarinamme on saanut alkunsa niinkin romanttisesta paikasta kuin Tinder. Monella tuntuu olevan viha-rakkaussuhde kyseiseen sovellukseen ja niin oli minullakin. Ainakin siihen päivään asti, kunnes tapasin mieheni. Kukapa olisi arvannut, että löydän sovelluksesta tulevan aviopuolisoni. Asumme kerrostalo kolmiossa Helsingissä ja meidän lisäksi perheeseemme kuuluu myös 6-vuotias tyttäreni. Mieheni ylitti alkuvuonna kolmenkympin rajan ja itselleni vuosia on kertynyt 28. Elämme hyvin tavallista elämää, käymme molemmat töissä ja tytär esikoulussa. Ajoittain toivon, että olisin tutustunut mieheeni jo nuorempana. Toisaalta olen kiitollinen myös siitä, että minulla on ihana tytär ja elämä on kasvattanut minua ylä- ja alamäillä. Olenpahan oppinut kunnioittamaan itseäni, tiedän mitä haluan parisuhteelta ja mitkä arvot ovat minulle tärkeitä. Monesti olen kuullut vastakohtien täydentävän toisiaan, ja osittain voin allekirjoittaa sen. Koen mieheni täydentävän minua. Hän on luonteeltaan rauhallisempi, hieman varautuneempi ja ehkä jopa tasapainoisempi kuin minä. Minä taas olen se spontaanimpi ja sosiaalisempi osapuoli. Emme juuri riitele, sillä emme pidä siitä eikä kumpikaan meistä ole riidanhakuista sorttia. Vietämme mielellämme aikaa molempien perheiden kanssa, meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja teemme mielellämme asioita yhdessä. Koen, että suhteessamme on hyvä tasapaino parisuhteen, perheen, työn, harrastuksien ja vapaa-ajan välillä. En ole koskaan ollut näin onnellinen parisuhteessa. Minulla on hyvä olla ja viimein koen, että minua rakastetaan ja arvostetaan juuri omana itsenäni. Olen löytänyt sen oman puuttuvan palaseni, miehen, jonka kanssa menen ensi kesänä naimisiin.             Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme kohti kesähäitä 2018! – Sara ♥...

Save the date -magneetit

Pienet häät kuluttavat luonnollisesti vähemmän ympäristöä kuin suuret: tarvitaan esimerkiksi pienempi tila, vähemmän ruokaa ja vähemmän kutsukortteja. Meidän vieraslistalle kertyi nopeasti noin 70 läheistä ihmistä ilman, että ketään kutsutaan velvollisuuden tunteen tai sosiaalisen paineen takia. Vieraslistan ulkopuolelle jäi paljon ihmisiä, jotka olisimme halunneet kutsua, mutta jo tilan takia sekä taloudellisistakin syistä raja on vedettävä johonkin. Paperisia kutsuja ekologisempaa olisi valita täysin sähköiset kutsut. Sähköinen kutsu ei tarkoita kiireessä tehtyä paint-oksennusta, vaan kutsu voi olla esimerkiksi lyhyt video, kuten boho-hääblogissa save the date -video. Meidän varsinaista hääkutsua varten kuvattiin elokuussa 2017 videoita. Katsotaan, josko videosta saadaan käyttökelpoinen ja julkaisen sen täällä myöhemmin. :) [caption id="attachment_9794" align="aligncenter" width="169"] Kuvakaappaus elokuussa 2017 kuvatulta videopätkältä, ehkä tästä tulee meidän virallinen hääkutsu?[/caption] Paperisten save the date -ilmoitusten, kutsujen, ohjelmalehtisten ja muiden paperituotteiden kohdalla voi panostaa ekologisuuteen käyttämällä kierrätyspaperia ja kierrätettyjä materiaaleja kutsujen koristeluun. Kirjekuoret voi askarrella vaikka lehtikeräyksestä löydettyjen lehtien tai kirpputorilta ostettujen kirjojen sivuista uusien  kuorien ostamisen sijaan. Save the date -ilmoitusten kohdalla päädyimme jääkaappimagneetteihin. Monilla ei ole vielä ensi kesän kalenteria, joten pieni magneetti jääkaapin ovessa olisi hyvä tapa muistuttaa juhlastamme. Suunnittelimme magneetin Vistaprint:lla itseottamaa kukkaniittykuvaa pohjana käyttäen. Laitoimme magneettiin ainoastaan hääpäivämme ja etunimemme. Kun tilaus oli tehty, huomasimme, että Vistaprintista olisi saanut myös valmiita save the date -magneetteja: meidän tehtiin käyntikorttimagneetin pohjaan. Yhtäkkiä persoonallinen ideamme ei tuntunutkaan enää niin uniikilta. :D Vistaprintin varsinaiset save the date -magneetit olivat kuitenkin postikorttikokoa, ja olivat meidän mielestä liian suuria. Pysyimme siis suunnitelmassamme käyntikorttien kokoisista save the date -magneeteista. Hintakin pysyi huokeampana. Kirjekuorivaihtoehtoina meillä oli joko vanhojen kirjojen tai lehtien sivuista itsetehdyt kirjekuoret. Muutamia kirpputoreja ja antikvariaatteja turhautuneina kierrettyämme päädyimme kuitenkin valmiisiin kierrätyspaperista tehtyihin kuoriin. Olin nähnyt ihanan idean kirjekuorien sisäpapereista boho-hääblogissa, ja löysinkin todella kauniin Suomessa valmistetun Vallilan lahjapaperin tätä varten. Ensin leikkasin mallin, jonka avulla lahjapaperin nurjalle puolelle piirrettiin ääriviivat hyödyntäen mahdollisimman hyvin koko paperi. Tämän jälkeen ne leikattiin irti, pujotettiin kirjekuoren sisään ja laitettiin valokuvatarralla kiinni kirjekuoren "läpän" sisäosaan. Jokainen kuori on omanlaisensa, ja lahjapaperi oli niin kaunis, että voisin ottaa siitä vaikka tapetit seinille! Ylijääneestä lahjapaperista askarreltiin kortteihin koristeita, jolloin lahjapaperirulla saatiin käytettyä todella tehokkaasti, eikä hukkapaperia tullut. Korttien kansiin kiinnitettiin magneetit valokuvatarroin. Olen tosi tyytyväinen kortteihin! Ne oli helppo ja kiva tehdä yhdessä, ja niistä tuli meidän näköiset. Magneetit maksoivat noin 20 euroa ja korttipohjat, kirjekuoret, valokuvatarrat ja lahjapaperi toiset 20 euroa. Löysimme vielä ihanat tyyliin sopivat postimerkitkin. Kortteja on yhteensä reilu 40 kappaletta. Vain 13 niistä postitettiin, ja loput veimme itse.      ...

Ekologisuus sormusten valinnassa

Niinkin pienikokoisella asialla kuin sormuksella voi olla suuret ympäristövaikutukset, ja häiden suhteen se onkin helposti vaikuttavin asia ympäristön kannalta. Kultasormuksen valmistaminen kuluttaa reilusti yli 2 500 kiloa luonnonvaroja, kun esimerkiksi maa-ainesta pilataan syanidilla tai elohopealla. Tähän liittyy myös riski luontoon ja pohjaveteen pääsevistä myrkyllisistä aineista. Kuitenkin kultasepänalalla on kierrätetty tehokkaasti aina, ja suomalaiset kultasormukset ovatkin tehty kierrätetystä kullasta. Lisäksi osa kultakaivosten työläisistä on ryhtynyt Reilun kaupan -kullantuottajiksi. Uutta kultaa ympäristöystävällisempi valinta on hopea tai kupari, jotka kuluttavat huomattavasti vähemmän luonnonvaroja kuin kulta. Veritimanttien välttämiseksi vuonna 2003 luotiin järjestelmä, jonka avulla voidaan selvittää timanttien alkuperä. Tämän myötä kauppiaalta voi pyytää kirjallista todistusta timantin alkuperästä. Vaikka veritimantit voisi välttää, kulta- ja jalokivikaivostoiminta aiheuttaa silti ympäristötuhoja ja sosiaalisia ongelmia paikallisväestölle. Ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi perintösormukset, vintage-sormukset, omista vanhoista jalometallikoruista teetetyt kierrätyssormukset. Tillander mainostaa eettisiä timanttisormuksiaan, joiden timantit ovat kanadalaisia. Timanttien sijaan voi materiaaliksi valita myös kotimaisia kiviä, kuten spektroliittia, kordieriittia, beryllia, ametistia, granaattia, savukvartsia tai rapakiveä tai vaikka tuohen! Toki ekologisinta olisi miettiä, tarvitseeko perinteisiä sormuksia ollenkaan? Meidän kihlasormukset ovat hyvin yksinkertaiset, valkokultaiset Tillanderin Red Label -malliston sormukset, jotka on valmistettu kierrätetystä kullasta. Tillander valikoitui siksi, että halusimme tukea kotimaista, ja vieläpä turkulaista, kultasepäntyötä. Vihkisormuksia olen katsellut edellämainitusta vintagekaupasta, ja miettinyt myös, voisiko kihlasormuksestani muokata näyttävämmän vihkisormuksen suomalaisia korukiviä käyttäen?...