Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

rakkaus Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "rakkaus"

”Joskus sen vaan tietää” – eli 5 syytä, miksi haluan naimisiin mieheni kanssa

Aina aikaisemmin olen suhtautunut lähes allergisesti ihmisten hehkutukseen siitä, miten sen "tosirakkauden vaan tunnistaa sitten kun se osuu omalle kohdalle". Ihmiset, jotka ovat hehkuttaneet elämänsä muuttuneen kumppaninsa myötä ja aina vaan ainoastaan parempaan suuntaan, ovat vaikuttaneet silmissäni valheellisilta tai vähintäänkin siltä, että liioittelevat rankasti.Kun kohtasin oman mieheni, eivät ensimmäiset kuukaudet olleet ruusuilla tanssimista. Olin tavannut ihmisen, joka halusi olla kanssani, ja joka oli valmis hyväksymään minut virheineni - en vaan meinannut millään uskoa sitä todeksi. Niinpä noin kahdeksan ensimmäistä kuukautta seurustelustamme kului siihen, että mieheni vakuutteli vakuuttelemasta päästyään, ettei aio jättää minua. Kuka tahansa voi kuvitella, kuinka raskasta tuollainen parisuhteelle pitkässä juoksussa on. Olin saanut siipeeni rakkaudessa niin monta kertaa, että mieheni suostutteli minua ensimmäisille treffeille kolmen kuukauden ajan ennen kuin uskaltauduin niille lähtemään. En halunnut kenenkään enää särkevän sydäntäni. Niinpä, mitä enemmän tunteeni miestäni kohtaan vahvistuivat, sitä enemmän pelkäsin.Mieheni onnistui vakuuttaa minut luotettavuudestaan pienin teoin, vauvanaskelin ja ajan kanssa. Kun sain joka päivä positiivisia luottamuksen kokemuksia, aloin pikkuhiljaa ajatella, että ehkä tämä ihminen todella ei ole menossa mihinkään rinnaltani. Olemme ehtineet vajaan kolmen vuoden seurustelumme aikana käydä läpi melkoisen kipeitäkin asioita - tai siis minä olen käynyt, mieheni on ollut rinnallani ja tukenut minua. Hän on onnistunut ennen kaikkea teoilla todistamaan, ettei hätkähdä pienistä ja että hän on tässä suhteessa tosissaan, sataprosenttisesti - ja että se tarkoittaa hänelle samaa kuin minulle: niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.Kun mietin, mistä tiedän mieheni olevan se, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää, nousevat mieleeni ennen kaikkea nämä asiat:1. Hän on kuin kallio, joka ei vähästä hätkähdä. Hänen kanssaan minun ei tarvitse pelätä - ei sanoja, ei kipuja, ei nolaamista eikä sydänsuruja. Hän on rinnallani huonoinakin hetkinä ja yksi parhaista lohduttajista, joita olen tavannut.2. Hän jakaa samat arvot. Olemme molemmat liberaaleja ja suvaitsevaisia. Muunlaisen ihmisen kanssa en voisi harkitakaan yhteistä tulevaisuutta.3. En ole koskaan nauranut kenenkään kanssa yhtä usein sydämeni kyllyydestä. Miehelläni on valtavan nopeat hoksottimet ja terävä kieli. Rakastan sanailua hänen kanssaan, vaikka jäänkin usein kakkoseksi.4. Perheeni rakastaa häntä, ja mieheni on ottanut perheeni omakseen. Olen superperhekeskeinen, joten tämä oli minulle todella tärkeä asia alusta asti. Mieheni haaveilee usein siitä, että meillä olisi jonain päivänä valtava puutalo, jonka toisessa siivessä kehitysvammainen siskoni voisi asua. (Anoppia mies ei sentään ottaisi meille asumaan, joku raja hänelläkin! ;))5. Hän haluaa samoja asioita kuin minä: menestyä työssään, perustaa perheen ja kasvattaa mahdollisimman onnellisia lapsia turvallisessa ympäristössä ja mikä kenties tärkeintä; vanheta yhdessä.Seurustelumme alkuaikoina kävimme muutaman todella vakavan keskustelun siitä,...

Tervetuloa mukaan matkallemme kohti alttaria

Huh, onpa jännittävää! Vaikka olen kirjoittanut työkseni jo useamman vuoden ajan, on ensimmäisessä blogipostauksessa jotain samaa kuin uudessa työpaikassa aloittamisessa - ”toivottavasti ihmiset pitävät minusta” -ajatus pyörii päässä!Olen 31-vuotias radiojuontaja Rea, ja asun Helsingissä 35-vuotiaan insinöörikihlattuni ja koirani kanssa. Työni on todella mielenkiintoista ja usein jännittävääkin, ja ehkä siksi olen siviilissä melkoinen kotihiiri. Netflixin lisäksi harrastuksiini kuuluu raivojuoksu (sana, joka summaa sen, kuinka paljon inhoan kyseistä lajia) sekä potkunyrkkeilyä. Eih, älkää hetkeäkään luulko, että olen sporttinen vaan koska minulla on kaksi urheiluharrastusta - liikun ainostaan, koska rakastan herkkuja ja yritän pysyä suunnilleen sen kokoisena, että mahdun vaatteisiini![caption id="attachment_11376" align="aligncenter" width="2730"] (Kuvan I H A N A hame on Muotikuusta. Tämän hameen kohdalla kyse oli rakkaudesta ensi silmäyksellä!)[/caption]Tapasin mieheni perinteiseen tapaan Tinderissä (tajusin muuten juuri, että tämä on lause, jota meidän sukupolvemme voi oikeasti myöhemmin käyttää!) vuonna 2015, mutta en "päästänyt häntä siellä jatkoon". Tästä hän jaksaa muistuttaa minua luultavasti loppuelämäni ajan. Mieheni oli sinnikäs ja aloitti keskustelun Instagramissa, jossa olin myös harvinaisen vaikeasti tavoiteltava seuraavat kolme kuukautta. Vastahakoisuuteni ei suinkaan johtunut ylenkatseesta vaan siitä, että olin särkenyt sydämeni jo liian monta kertaa, enkä olisi millään uskaltanut antaa kenellekään uutta mahdollisuutta särkeä sitä. Lopulta, monien keskustelujen rohkaisemana, päätin tavata Samun.Ensimmäiset treffimme kestivät 20 minuuttia, jonka jälkeen Samun piti lähteä koripallopeliin. Toiset treffit sovittiin heti seuraavalle päivälle ja ne kestivät useamman tunnin. Seurustelusta sovittiin jo muutaman hassun viikon päästä, koska molemmille kävi nopeasti selväksi, että muita ei enää kuvioihin haluttu.Muutimme yhteen melko pian tapaamisen jälkeen ja suhteellisen nopeasti aloin myös kysellä sormuksen perään. Miehelläni oli tapana sanoa, että hän kosisi aikaisintaan viiden vuoden seurustelun jälkeen, mikä harmitti minua. Rehellisesti sanottuna meillä ehti olla aiheesta pari isoa riitaakin ennen varsinaista kosintaa. Minä en ymmärtänyt, miksi mies ei voinut kosia, jos tiesi haluavansa kanssani naimisiin, mies taas ei ymmärtänyt mikä hoppu asialla oli, jos olo muutenkin tuntui varmalta. Vihdoin ymmärsin lopettaa painostamisen - ja aika pian sen jälkeen mies jo polvistuikin. Kerron kosinnasta lisää myöhemmin - kyseessä oli ihanan intiimi, meidän näköisemme hetki, mutta koska en ollut osannut aavistaa tulevaa alkuunkaan, näytän kosintavideolla ja kuvissa täysin urpolta - tästä luvassa myöhemmin pari kuvakaappausta nolostumisen uhallakin!Kihlauduimme siis joulukuussa 2017 ja hääsuunnitelmat aloitettiin lähes heti. Myös ajatus blogin kirjoittamisesta kävi selväksi heti, koska olen aikaisemmin työskennellyt uutispäällikkönä ja ikävöin kirjoittamista. Hääajankohtakin on jo päätetty ja häitämme tanssitaan lauantaina 24.8.2019.Yritän tehdä blogiin mahdollisimman mielenkiintoista sekä hyödyllistä sisältöä teitä tulevia kanssamorsioita ajatellen! Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän matkaamme kohti...

Vuosipäivä – luksusta arkeen

Juhlitaanko häiden jälkeen edelleen myös vuosipäiviä vai ainoastaan hääpäiviä? Tämä oli ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni tätä tekstiä kirjoittaessa. Aika näyttää - vuoden päästä olemme varmasti viisaampia asian suhteen.Lauantaina oli meidän vuosipäivämme ja suunnittelimme päivästä erityisen, meidän näköisemme. Aloitin päivän häämeikin ja -kampauksen koeversioilla, miehen jäädessä vielä kotiin nukkumaan. Teen aiheesta oman julkaisunsa, mutta oli aivan ihanaa yhdistää koeversiot meille tärkeälle päivälle.Koemeikin - ja kampauksen jälkeen suuntasimme katsomaan Jokereiden play off -peliä Hartwall Arenalle. Peliä seurasimme aitiosta käsin, kera hyvän seuran ja juoman. Peli ei mennyt ihan putkeen, mutta se ei lannistanut tunnelmaa. Ottelun päätyttyä otimme taksin keskustaan ja kirjauduimme sisään hotelliin. Made in Haven -häätapahtumassa tehty huonekierros teki minuun vaikutuksen, joten hotelliksemme valikoitui Hotel Haven kauppatorin kupeesta. Kävimme pikaisesti viemässä tavaramme huoneeseen ja jatkoimme Belge Bar&Bistroon, johon olimme tehneet pöytävarauksen.Belge valikoitui ravintolaksemme, sillä halusin pitkästä aikaa syödä simpukoita. Mieheni ei ollut niitä aiemmin maistanut, mutta otti rohkeasti myös Menu Belgen. Alkuruokana oli etanapannu homejuuston ja valkosipulin kera. Pääruoaksi tarjoiltiin sinisimpukoita valkoviinikastikkeessa. Illallisen kruunasi suklaafondant -kakku vaniljajäätelöllä ja suklaakastikkeella. Ruokailu oli menestys, ja ilokseni myös mies piti ruuista. Voimme siis jatkossakin käydä syömässä minun lempiruokiani.Ruuan jälkeen suuntasimme takaisin hotellille, iltaa jatkoimme vielä tovin Bar Havenissä. Pelasimme takan ääressä shakkia, jossa mies vei voiton (tähän tarvitaan varmasti vielä uusinta, sillä en tykkää häviämisestä!). Elämäni paras mojito, ihanin mahdollinen seura sekä rauhallinen ja viihtyisä tunnelma sopivat täydellisesti loppuiltaamme.Hotel Havenista varattu huone kruunasi vuosipäivämme. Teimme illan aikana päätöksen, että tilaamme seuraavan päivän aamiaisen huoneeseen. Aamiainen tuotiin pyynnöstämme kello yhdeltätoista. Otimme myös myöhäisen huoneen luovutuksen, jolloin saimme nauttia hieman pidempään ihanan pehmeistä lakanoista ja leveästä sängystä.Takana on meidän mielestämme täydellinen viikonloppu, josta emme muuttaisi mitään jääkiekkopelin lopputulosta lukuun ottamatta. Rakastan tulevaa aviomiestäni yli kaiken enkä malta odottaa, että pääsen hänen kanssaan naimisiin. Oloni on suorastaan siirappinen, rakkaushuurteinen ja elän tällä hetkellä melko korkealla pilvilinnassa. Näistä tunnelmista on hyvä suunnata katse kohti tulevaa työviikkoa ja palata hääsuunnitteluiden pariin. Tulevan viikon aikana on tarkoitus viimeistellä hääkutsumme ja saada ne postitettua. Ihanaa viikkoa kaikille! - Sara ♥ Artikkelikuva: Fred Vilhelm Photography...

Kihlaus-kihlajaiset-sormukset-haamimmit-mennaannaimisiin

Kihlaus

 7.1.2016 oli yksi elämäni tärkeimmistä päivistä. Se oli aivan tavallinen torstai, mutta niin tärkeä meille. Se oli nimittäin päivä, jolloin kihlauduimme.Tähän kohtaan olisi hienoa päästä kertomaan kynttilöistä, ruusun terälehdistä, hotellista tai ehkäpä jopa ulkomaanmatkasta, jossa kihlautuminen tapahtui. Täysin yllättävä kosinta, kimalteleva sormus, jännityksessä odottava puoliso...

Kihlajaiset Pariisissa

Pariisi – kaupunki, jota kutsutaan myös rakkauden kaupungiksi. Pariisi on minulle kuin toinen kotikaupunki, olenhan käynyt siellä osan peruskoulustani sekä viettänyt monet lomat.  Pariisi on vienyt pysyvästi osan sydämestäni.Mieheni ei ollut ennen viime kevättä koskaan käynyt Ranskassa. Maaliskuussa juhlittiin mieheni kolmekymppisiä ja ostin hänelle lahjaksi lennot Pariisiin. Matkalle suuntasimme viime toukokuussa. Matkastamme tuli lopulta ikimuistoisempi, kuin osasin odottaakaan. Synttärimatkan lisäksi, siitä tuli myös meidän kihlajaismatkamme.Kihlajaispäivänä mieheni oli valmistanut meille piknikin Champ de Marsin puistoon, jossa hän kysyi sen maagisen kysymyksen polvistuen. Ihanan romanttista! Vastaukseni oli tietenkin myönteinen niin kuin tässä vaiheessa arvata saattaa.         Päivämme huipentui kokin, vain meille kahdelle, valmistamaan illalliseen. Vihdoin minutkin oli saatu yllätettyä. Osasin nimittäin aavistaa jo aamusta, että jotain erityistä oli tekeillä. Minua varten valmistettu aamupäivän piknik sekä mies kauluspaidassa lähes kolmessakymmenessä asteessa sai aikaan tunteen, että tänään tapahtuu jotain erityistä.                               - Sara ♥...

Meidän perheemme

Meidän rakkaustarinamme on saanut alkunsa niinkin romanttisesta paikasta kuin Tinder. Monella tuntuu olevan viha-rakkaussuhde kyseiseen sovellukseen ja niin oli minullakin. Ainakin siihen päivään asti, kunnes tapasin mieheni. Kukapa olisi arvannut, että löydän sovelluksesta tulevan aviopuolisoni.Asumme kerrostalo kolmiossa Helsingissä ja meidän lisäksi perheeseemme kuuluu myös 6-vuotias tyttäreni. Mieheni ylitti alkuvuonna kolmenkympin rajan ja itselleni vuosia on kertynyt 28. Elämme hyvin tavallista elämää, käymme molemmat töissä ja tytär esikoulussa.Ajoittain toivon, että olisin tutustunut mieheeni jo nuorempana. Toisaalta olen kiitollinen myös siitä, että minulla on ihana tytär ja elämä on kasvattanut minua ylä- ja alamäillä. Olenpahan oppinut kunnioittamaan itseäni, tiedän mitä haluan parisuhteelta ja mitkä arvot ovat minulle tärkeitä.Monesti olen kuullut vastakohtien täydentävän toisiaan, ja osittain voin allekirjoittaa sen. Koen mieheni täydentävän minua. Hän on luonteeltaan rauhallisempi, hieman varautuneempi ja ehkä jopa tasapainoisempi kuin minä. Minä taas olen se spontaanimpi ja sosiaalisempi osapuoli.Emme juuri riitele, sillä emme pidä siitä eikä kumpikaan meistä ole riidanhakuista sorttia. Vietämme mielellämme aikaa molempien perheiden kanssa, meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja teemme mielellämme asioita yhdessä. Koen, että suhteessamme on hyvä tasapaino parisuhteen, perheen, työn, harrastuksien ja vapaa-ajan välillä. En ole koskaan ollut näin onnellinen parisuhteessa. Minulla on hyvä olla ja viimein koen, että minua rakastetaan ja arvostetaan juuri omana itsenäni. Olen löytänyt sen oman puuttuvan palaseni, miehen, jonka kanssa menen ensi kesänä naimisiin.         Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme kohti kesähäitä 2018! – Sara ♥...

Neljä vuotta

Juhlimme Samulin kanssa tällä viikolla meidän vuosipäivää. Torstaina 3.3 tuli neljä vuotta yhdessä oloa täyteen. Yhteinen vitsimme on, että meille tulee vuosipäivänä aina riita tai, että päivä menee jotenkin muuten mönkään. Kieltämättä meidän vuosipäivät eivät ole menneet ihan putkeen, aina on sattunut jotain esimerkiksi ensimmäisenä vuosipäivänä ajoin pienen kolarin ja ravintola josta pöydän olimme varanneet, oli täysi floppi. Täysin putkeen ei mennyt tänäkään vuonna (lyhyesti; saimme todella tökeröä palvelua eräässä ravintolassa ja se jos mikä, pilaa fiiliksen aivan täysin). Loppujen lopuksi ei se haittaa, tärkeintä on, että saamme olla yhdessä.Aiemmin olenkin jo hieman kirjoittanut, kuinka olemme Samulin kanssa tavanneet. Meidän tarina alkoi työpaikkaromanssina. Mietin silloin aluksi, että ei ehkä ole maailman paras idea ”sotkeentua” työkaveriin, mutta rakastumiselle ei mahda mitään. Minulla on aina ollut äärettömän hyvä ja helppo olla Samulin seurassa. En olisi ikinä uskonut, että tapaan ihmisen joka saa oloni tuntemaan niin onnelliseksi.Samuli on parasta mitä minulle on tapahtunut. Tuntuu, että rakastan häntä joka päivä enemmän. Ettei mene liian siirappiseksi, niin pakko todeta, että kyllä meilläkin on ne omat ongelmamme. Mielestäni riitely kuuluu myös onnelliseen parisuhteeseen. Ei aina tarvitse olla samaa mieltä ja riitojen avulla pystyy hyvin puhdistamaan ilmaan ja nostamaan hankaliakin asioita esiin. Tärkeintä on, että tuntee olonsa onnelliseksi, rakastetuksi ja rennoksi toisen seurassa.Mitä pidemmälle kuljemme tätä taivalta yhdessä, sitä syvemmäksi myös meidän suhteemme muuttuu. Samuli on paras ystäväni ja me olemme tiimi. Parisuhteessa on tärkeää, että molemmat ovat samalla puolella ja, että yhdessä voi selvitä vaikeistakin asioista. ...