Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Parisuhde Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "Parisuhde"

Meidän perheemme

Meidän rakkaustarinamme on saanut alkunsa niinkin romanttisesta paikasta kuin Tinder. Monella tuntuu olevan viha-rakkaussuhde kyseiseen sovellukseen ja niin oli minullakin. Ainakin siihen päivään asti, kunnes tapasin mieheni. Kukapa olisi arvannut, että löydän sovelluksesta tulevan aviopuolisoni.Asumme kerrostalo kolmiossa Helsingissä ja meidän lisäksi perheeseemme kuuluu myös 6-vuotias tyttäreni. Mieheni ylitti alkuvuonna kolmenkympin rajan ja itselleni vuosia on kertynyt 28. Elämme hyvin tavallista elämää, käymme molemmat töissä ja tytär esikoulussa.Ajoittain toivon, että olisin tutustunut mieheeni jo nuorempana. Toisaalta olen kiitollinen myös siitä, että minulla on ihana tytär ja elämä on kasvattanut minua ylä- ja alamäillä. Olenpahan oppinut kunnioittamaan itseäni, tiedän mitä haluan parisuhteelta ja mitkä arvot ovat minulle tärkeitä.Monesti olen kuullut vastakohtien täydentävän toisiaan, ja osittain voin allekirjoittaa sen. Koen mieheni täydentävän minua. Hän on luonteeltaan rauhallisempi, hieman varautuneempi ja ehkä jopa tasapainoisempi kuin minä. Minä taas olen se spontaanimpi ja sosiaalisempi osapuoli.Emme juuri riitele, sillä emme pidä siitä eikä kumpikaan meistä ole riidanhakuista sorttia. Vietämme mielellämme aikaa molempien perheiden kanssa, meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja teemme mielellämme asioita yhdessä. Koen, että suhteessamme on hyvä tasapaino parisuhteen, perheen, työn, harrastuksien ja vapaa-ajan välillä. En ole koskaan ollut näin onnellinen parisuhteessa. Minulla on hyvä olla ja viimein koen, että minua rakastetaan ja arvostetaan juuri omana itsenäni. Olen löytänyt sen oman puuttuvan palaseni, miehen, jonka kanssa menen ensi kesänä naimisiin.         Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme kohti kesähäitä 2018! – Sara ♥...

Miten tämä tarina alkoi

Tämä tarina alkoi Tinderissä keväällä 2014. Kuulostaa säälittävältä, mutta pidin aina hakuetäisyyden maksimissa (160 km), sillä ainakin niihin aikoihin esimerkiksi 50 km säteeltä naisena naista etsiessä vastaan tuli ainoastaan joko eksiä tai eksien eksiä. No, edes tämä Tinderin maksimihakuetäisyys ei olisi riittänyt saamaan meitä yhteen, jos olisin ollut silloisessa kotikaupungissani Lahdessa, sillä sieltä on matkaa Turkuun 250 km. Olin kuitenkin vapunvietossa Tampereella (juuri se maaginen 160 km Turusta), kun mätsäsimme.Hyvin nopeasti yhteydenpito oli niin tiivistä, että halusimme tavata. Pelkäsin, että ellemme pian näe toisiamme, muodostan Karosta mielikuvan, joka ei vastaa totuutta. Eräs perjantai-ilta sitten sovimme, että matkustaisin seuraavana päivänä Turkuun. Asuin Lahdessa rautatieaseman lähellä, ja muistan, kuinka puhuin samalla Karon kanssa puhelimessa kun marssin koirani kanssa lippuautomaatille perjantai-iltana ja ostin lauantaiaamulle lipun Turkuun. Tämä lippu on edelleen tallella: kehystettynä asuntomme seinällä.Karo matkusti Lahteen tai mä Turkuun lähes joka viikonloppu kesän 2014 ajan. Syksyllä 2014 sain töitä ja asunnon Turusta, ja maaliskuussa 2015 muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Turussa.Tiesin, että naimisiinmeno on Karolle tärkeää, ja olin itsekin alkanut ymmärtää avioliiton tuomien oikeuksien päälle, erityisesti mitä tulee lastensaamiseen naisparina. Kihlauduimme elokuussa 2015 ja jäimme odottamaan, että tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan. Samalla saimme alkaa pikkuhiljaa suunnitella häitä: rakastan suunnittelemista, oli sitten kyseessä illanistujaiset, juhlat tai matka!...

”No miltä nyt tuntuu?”

Kuva: Joanna Suomalainen PhotographyRouvaselämää on nyt viikko takana. Rehellisesti sanoen en oikein osaa kuvailla, että mitä se rouvaselämä oikeasti on, sillä olen ollut niin kiinni töissä (vähintään 2 tuntia ylitöissä päivittäin), etten ole ehtinyt kunnolla ajattelemaan asiaa. En, vaikka syväluotaavaa vastausta tähän kryptiseen urheilukysymykseen on udeltu niin kaupan kassalla kuin työpaikallakin. Olemme olleet miehen kanssa niin tavattoman kauan yhdessä ja tänään epävirallisessa luokkakokouksen tapaisessa get-togetherissä totesimme vanhoille tutuillekin, ettei mikään ole muuttunut. Vai onko? Epäromantiikan mestarit Ei harrasteta julkisia hellyydenosoituksia, harvemmin ollaan edes kävelty käsikkäin. Heitetään toisistamme aika karuakin läppää ja osataan nauraa niin itsellemme kuin toisillemmekin. Tuntemattomampi saattaisi kyseenalaistaa parisuhteemme täysin, mutta meidän kavereille ja perheille tämä on ihan peruskauraa: me ei vain olla romanttisia, piste. Kihlauskin tapahtui parkkipaikalla omat sormukset omiin sormiin lykkäämällä. Avioliiton solmiminen väänsi kuitenkin jotain nipukkaa tai namiskaa meidän molempien korvien välissä heti kirkosta ulos astumisen hetkellä. Emme vieläkään hipsuttele toisiamme julkisesti, mutta keittiöpsykologian epävirallisena maailmanmestarina olen huomannut hienoisia muutoksia sekä itsessäni että miehessäni. Voiko avioliitolla vielä tehdä jotain muutakin kuin taata leskeneläkkeen ja perinnön? En sanoisi, että parisuhteemme ylle olisi laskeutunut mikään höttöhattarapilvi tai että silmälasieni linssit olisivat yhtäkkiä muuttuneet vaaleanpunaisiksi, mutta omalla tavallaan tässä on taidettu kokea sellainen rakastumisen tunne uudelleen ja aivan uudella tavalla. Aina on rakastettu ja se kerrotaan meillä kotona ääneenkin, mutta nyt jokin on erilailla. Kumpikin ottaa toisensa huomioon aivan toisin kuin ennen ja suhtautuminen tiettyihin asioihin on yhtäkkiä aikuismaisempaa, vaikka sitä postauksen potrettia katsoessa saattaisi vähän epäilläkin. Avioliittohan ei nykyisillä meriiteillään ole kuin pala paperia, jonka voi miltei tyystin purkaa verkkopankkitunnuksia vilauttamalla, mutta meidän parisuhteeseen se toi varmuutta ja vakavuutta. En pidä parisuhdetta tai avioliittoa tavoitteena, sillä niiden kuuluu tulla ja syntyä kuin itsestään ilman suurempia ponnisteluja, mutta meille avioliitto oli se jättipotti, joka teki meistä täydellisen kokonaisuuden. Meidän perheen kivijalka on nyt luotu. Siltä musta tuntuu....

Neljä vuotta

Juhlimme Samulin kanssa tällä viikolla meidän vuosipäivää. Torstaina 3.3 tuli neljä vuotta yhdessä oloa täyteen. Yhteinen vitsimme on, että meille tulee vuosipäivänä aina riita tai, että päivä menee jotenkin muuten mönkään. Kieltämättä meidän vuosipäivät eivät ole menneet ihan putkeen, aina on sattunut jotain esimerkiksi ensimmäisenä vuosipäivänä ajoin pienen kolarin ja ravintola josta pöydän olimme varanneet, oli täysi floppi. Täysin putkeen ei mennyt tänäkään vuonna (lyhyesti; saimme todella tökeröä palvelua eräässä ravintolassa ja se jos mikä, pilaa fiiliksen aivan täysin). Loppujen lopuksi ei se haittaa, tärkeintä on, että saamme olla yhdessä.Aiemmin olenkin jo hieman kirjoittanut, kuinka olemme Samulin kanssa tavanneet. Meidän tarina alkoi työpaikkaromanssina. Mietin silloin aluksi, että ei ehkä ole maailman paras idea ”sotkeentua” työkaveriin, mutta rakastumiselle ei mahda mitään. Minulla on aina ollut äärettömän hyvä ja helppo olla Samulin seurassa. En olisi ikinä uskonut, että tapaan ihmisen joka saa oloni tuntemaan niin onnelliseksi.Samuli on parasta mitä minulle on tapahtunut. Tuntuu, että rakastan häntä joka päivä enemmän. Ettei mene liian siirappiseksi, niin pakko todeta, että kyllä meilläkin on ne omat ongelmamme. Mielestäni riitely kuuluu myös onnelliseen parisuhteeseen. Ei aina tarvitse olla samaa mieltä ja riitojen avulla pystyy hyvin puhdistamaan ilmaan ja nostamaan hankaliakin asioita esiin. Tärkeintä on, että tuntee olonsa onnelliseksi, rakastetuksi ja rennoksi toisen seurassa.Mitä pidemmälle kuljemme tätä taivalta yhdessä, sitä syvemmäksi myös meidän suhteemme muuttuu. Samuli on paras ystäväni ja me olemme tiimi. Parisuhteessa on tärkeää, että molemmat ovat samalla puolella ja, että yhdessä voi selvitä vaikeistakin asioista. ...