Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

kirkkohäät Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "kirkkohäät"

HÄÄPÄIVÄ KUVINA 2/3 – Elämäni jännittävimmät 20 sekuntia

Mä olin siitä erikoinen tuleva morsian, etten jännittänyt häitä missään vaiheessa. Ennen kuin siis odottelin kaasojen kanssa taksia morsiuspukuuni sonnustautuneena. Sitä ennen blokkasin kaiken stressin ja kuumotuksen mielestäni, enkä kokenut minkäänlaisten otusten siipienläpytystä vatsassani. Vielä matkalla kirkkoonkin olo oli ihan siedettävä ja takaraivossa paukutti lähinnä sellainen kiehtova kutkutus. Ensimmäinen jännäkakka meinasi tippua, kun odottelin isääni vihkikirkkomme kellotornin sopukoissa ja totaalinen jännitys alkoi, kun kaasot lähtivät tepastelemaan kohti alttaria.Uskoakseni selvisin kuitenkin todella vähällä. Jännitys loppui kuin seinään, kun pääsin alttarille saakka. Sitä ennen mieheni oli jo ehtinyt kuiskaamaan, miten kuulemma tärisin kuin haavanlehti. Päästin koko sen kahden vuoden ajan syvällä sisimmässäni kyteneen jännityksen kerralla ulos ja se oli ohi aika pian, ihan varmasti alta kahdessakymmenessä sekunnissa. Vihkiminen meni todella pitkälti sumussa, enkä itse seremoniasta muista paljoakaan. Isäni vierellä kävellessä kiinnitin huomiotakin vain ja ainoastaan äitiini, joka päästeli krokotiilinkyyneleitä etupenkissä. Oltiin se koko vajaa puolituntinen täysin omassa kuplassamme, jossa tuoksui vanha kivikirkko, tuntui mieheni hikoileva kämmen ja kuului häävieraiden huvittuneita hymähdyksiä aina, kun pappi lohkaisi jonkun henkilökohtaisemman heiton. Yllätyksekseni en myöskään itkenyt – onneksi kaasot hoitivat sen mun puolesta. Kuvat: Joanna Suomalainen Photography...

Tapaaminen vihkipapin kanssa – mitä vihkikeskustelussa tapahtuu?

Viime viikolla kävimme tapaamassa vihkipappiamme, ja jostain syystä tapaaminen jännitti minua kovasti etukäteen. Olen ollut muutaman kerran aikaisemmin kirkkohäissä, mutta en tietenkään itse oikein osannut odottaa millainen koko toimitus ja näin ollen sen suunnittelu papin kanssa tulisi olemaan. Minua ehkä jännitti myös se, kuinka meillä hänen kanssaan synkkaisi, sillä olisi todella ikävää, mikäli vihkipappi ei olisi samalla sivulla meidän kanssamme.[caption id="attachment_2054" align="alignnone" width="1500"] Kuva: Täydenkuun Kuva[/caption]Olimme valinneet papin etukäteen meidän seurakunnastamme. Tapaaminen sijoittui kuitenkin vihkikirkkoomme, jossa jo hieman myös harjoittelimme alttarilla olemista sekä kaikkea sitä mitä siihen kuului. Heti ensi hetkestä lähtien, minulle tuli todella hyvä ja lämmin fiilis pappimme puheista sekä koko toimituksesta. Mitä sitten tapaamiseen kuului? No kävimme läpi minun ja Samulin tarinaa hieman. Kuinka olimme tavanneet ja miten rakastuimme? Miksi haluamme mennä naimisiin ja mitä me toisillemme oikein merkitsemme? Pappi kyseli myös melko vaikeitakin kysymyksiä, kuten sitä tahdon-sana meille merkitsee. Minusta näitä asioita on aivan äärettömän tärkeää pohtia, sillä en ollut aikaisemmin oikein edes sisäistänyt sitä mitä tuolla tahdon sanalla tarkoitetaan eli mihin oikein olen lupautumassa.Voin kuvitella, että viimeistään siinä papin edessä moni saattaa vielä miettiä sitä onko nyt tekemässä ihan oikeaa ratkaisua? Avioliitto ei ole vain sen yhden päivän homma, vaan sinun on valittava se toinen joka päivä. Rakkautta voi olla todella vaikea näyttää niinä huonoina päivinä ja elämän vastoinkäymisisissä, mutta kuten pappimme meille sanoi, rakkautta voi myös osoittaa teoin, aina ei tarvita sanoja. Minusta oli hienoa käydä näitä asioita tapaamisella läpi sekä myös kertoa niitä ääneen Samulille. Olisi muutenkin tärkeää kertoa toiselle usein, mitä hän todella merkitsee, eikä vain siinä papin silmien alla.Kävimme läpi myös vihkikaavaa ja saimme valita, tuleeko meille esimerkiksi sormuslupaukset. Me jätimme ne välistä, sillä se osuus ei oikein tuntunut meidän näköiseltä. En ole ihan varma pystynkö siinä alttarilla sanomaan mitään muuta kuin tahdon. Eniten minua päivässä taitaa (ainakin näin etukäteen) jännittää juuri tuo vihki-osuus. Kuinka kehoni reagoi? Pyörrynkö? Pystynkö puhumaan? Miten nopeasti oikein kävelen alttarille?Olen päättänyt kävellä alttarille yksin. Minusta se, että isä (tai muu sukulainen) luovuttaa tyttärensä alttarilla sulhaselle on todella kaunis ja ihan koskettava tapa, mutta en vain koe sitä omanlaiseksi. Jotenkin tuntuu, että ei minua olla luovuttamassa kenellekään, enkä ole niin sanotusti ”kenenkään”, vaan pysyn edelleen tyttärenä sekä tietenkin sitten vihkimisen jälkeen vaimona. Isäni alkaa olemaan jo iäkäs, eikä hän osannut varmuudella sanoa, pääseekö hän edes paikanpäälle juhlaan. Kotiseutuni, jossa vanhempani asuvat on melko kaukana, joten matkustaminen vaatii aina oman veronsa. Aluksi ajatus siitä, ettei isäni olisi paikalla...