Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

hääsuunnittelu Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "hääsuunnittelu"

Kuumottava koemaistelu

Hyvä ruoka, parempi mieli. Siinä lause, jonka jokainen varmastikin osaa intuitiivisesti yhdistää erääseen ei niin kaukaiseen mainospätkään. Inhottavan tarttuva toteamus, mutta myös totuusarvossaan varsin osuva.Nautimme ravintoloissa ruokailusta. Kokkaamme toki arkisin hyvinkin hartaasti kotona, ja löytyy meiltä myös luonnollisesti ne tietyt ruokavaihtoehdot, joita kierrätämme viikosta toiseen osana arkemme rutiininomaista pyörittämistä – kvinoa- ja halloumisalaatit, makaronilaatikot, lasagnet, kanatortillat ja sen semmoiset. Ravintolamiljöö muodostaa meille kuitenkin maukkaan kontrastin kotikokkaamiseen, ja niinpä olemmekin kartuttaneet roppakaupalla hienoja kokemuksia Helsingin ravintoloissa vietetyistä pitkistä illoista. Fine dining -kokemus onkin, etenkin viime vuosien aikana, muotoutunut kiinteäksi osaksi sellaista ainesta, jota haluamme myös häihimme assosioituvan. Tästä lähdimme liikkelle juhlapaikkaa pähkäillessämme, ja tästä olemme pyrkineet pitämään kiinni näin hääpäivän jo hämyillessä reilun kuukauden päässä.Niinpä meille oli hyvinkin tärkeää kuulla, että pääsisimme näin kevään korvilla maistelemaan juhlapaikkamme ruokavalikoimaa nk. maistelutilaisuuden merkeissä. Kieli pitkällä maistelua kohti Kuukauden päivät on nyt vierähtänyt siitä, kun pyöräilimme morsiamen kanssa Ravintola Sipulin tykö maistelemaan hääjuhlamme ruokavalikoimaa. Olimme hyvissä ajoin ennen tilaisuutta päätyneet jo siihen, että suosisimme häissämme pöytiin tarjoiltua annoskokonaisuutta tyypillisen buffetin sijasta. Koska Ravintola Sipulilla on valikoimassaan 5 eri pöytiin tarjoiltavaa menukokonaisutta, toivoimme tämän maistelun antavan osviittaa siihen, mihin kokonaisuuteen meidän kannattaisi päätyä. Suunnitelmat olivat siis selvät. Tämä olisi se ratkaiseva sessio, jonka perusteella rakentaisimme sen kaikista keskeisimmän, ruoka- ja juomakokonaisuuden, hääjuhliimme.Ei nielaista ennen kuin tipahtaa Näin ei kuitenkaan käynyt. Huomasimme välittömästi maistelutilaisuuden alkaessa astelevamme buffet-tyyliin organisoituun sessioon. Tämä ei itsessään ollut vielä suuri yllätys, sillä maisteluhan on ymmärrettävästi helpompi toteuttaa seisovan pöydän tyyliin. Vasta kun huomasimme valtaosan ruoista koostuvan nimenomaan buffet-valikoiman vaihtoehdoista, alkoi kylmä hiki karpaloitua otsalle. Onko tässä mitään sellaista tarjolla, jota voisimme edes potentiaalisesti tarjoilla häissämme? Ei juurikaan. Kakut? Kenties. Sanalla sanoen oli kokemuksemme huolestuttava. Ruokaa oli paljon, mutta vain yksi annos löytyy pöytiin tarjoiltavista vaihtoehdoista.Vaikkakin pääsimmekin siis käsiksi Sipulin tyyliin valmistaa ruokaa, emme päässeet maistelemaan mitään sellaista, mikä helpottaisi menukokonaisuuden valintaa. Päädyimme pohdinnoissamme siihen, että buffet-vaihtoehto on yleisesti ottaen ilmeisesti suositumpi, ja siksi nyt jäimme maistelusession suhteen hieman paitsioon. Ei tullut maistelussa siis selvyyttä ruoasta, vaan tarjolla oli vain kuumottava tunne siitä, että emmekö nyt löydäkään selvyyttä tarjoiltavasta ruoasta. Huojentava helpotus Ei meidän tarvinnut kuitenkaan kauaa tässä epävarmuuden olotilassa kärvistellä, sillä jo maistelua seuraavalla viikolla sumplimme yhdessä Sipulin henkilökunnan kanssa ratkaisun polttavaan hääruokakysymykseen. Paljastamatta vielä tässä vaiheessa mitään lopullisesta menusta voin kuitenkin todeta, että saimme menun suunnittelussa valtaisasti apua Ravintola Sipulin henkilökunnalta ja keittiöpäälliköltä. Käytännössä ilmaisimme – asiallisesti – epävarmuutemme tietyn jo kartoittamamme menukokonaisuuden suhteen, jolloin keittiöpäällikkö modifioi kyseisen menun täysin tahtotilaamme vastaavaksi menun. Kun vastaanotimme...

Häämatkamme pilvien yläpuolelle

Tuleva heinäkuu on ohjelmaa täynnä. Kuukausi käynnistetään hääjuhlien merkeissä, ja vain muutama päivä tämän jälkeen uunituore parivaljakko lähteekin jo muutaman viikon häämatkalle. Olemme molemmat innokkaita matkustelijoita, joten hääreissu on häähuuman alusta pitäen ollut tiiviisti osana hääsuunnittelujamme. Kohde on tosin - matkan varrella -muuttunut kerran jos toisenkin. Koralliriuttoja kohti vaiko suurkaupungin sykkeeseen? Olemme 10 vuoden seurustelun aikana matkailleet monesti yhdessä. Ensimmäinen reissumme suuntautui taannoin kesäisen Mallorcan paahteeseen, ja sittemmin olemme matkustaneet mm. Tokioon ja New Yorkiin sekä useaan Euroopan kohteeseen. Häämatkalta lähdimme hakemaan kuitenkin jotain aivan erityistä. Meille oli lähestulkoon itsestäänselvyys, että häämatkan pitäisi kyetä tarjoamaan ainutlaatuisia jaettuja kokemuksia – sellaisia, joita ei todennäköisesti tulisi kertaakaan tämän jälkeen enää kummankaan kohdalle. Minne siis suunta?Pitkään potentiaalisista häämatka kohteistamme suurinta huomiota sai morsiamen ehdottama Malediivit. Pehmeän hiekan ja lämpimän veden siivittämä ylellinen ja yksityinen luksuselämys siinsi mielikuvissamme juuri sellaisena kokemuksena, jonka kaltaista a) varmasti kaipaisimme tiiviin hääsuunnittelun ja -huuman jälkeen ja b) emme varmastikaan kokisi toiste yhteiselomme aikana. Saisimme viettää aikaa romanttisessa miljöössä kahdestaan, tovin täysin irrallaan muusta maailmasta.Toinen (kenties enemmän sulhasen suunnalta alkunsa saanut) ajatus oli kaupunkimatka maapallon toiselle puolelle Australiaan. Sydneyn ja Melbournen vilinässä vietetty häämatka kattaisi niin suurkaupunkien kulttuuriset merkkikohteet kuin leppoisammat maaseudun viinitilat. Tämänkin kohteen suhteen kyse olisi hyvin todennäköisesti ollut ”once in a lifetime” matkasta.Ideat kehittyivät ja muuttuivat, ja eipä kumpikaan edellä mainituista päätynyt lopulliseksi häämatkamme kohteeksi. Minne siis matka, FM-tiimi? Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää Nyt kyllä sopii em. sanonta ns. ”kuin nenä päähän”. Nimittäin. Meillä oli vuosi takaperin tarkoitus lähteä Japaniin. Olimme kartoittaneet lento- ja hotellivaihtoehtoja sekä osittain jo suunnitelleet reissumme ohjelmakavalkadia. Matkan suunnittelu oli siinä mielessä jo pitkälle viety, että kartoitimme aktiivisesti Finnairin erinäisiä lentotarjouksia. Yleensä – ainakin allekirjoittaneella – matkakuume kohoa pari pykälää välittömästi lentojen varaamisen myötä.Mutkia tuli kuitenkin matkaan. Pitkä reissu Aasiaan ei ole budjetin kannalta myönnettävästi mikään kaikista kevyin reissu. Havahduimme viime kesänä siihen tosiasiaan, että Japaniin suuntautuvan reissun sekä tulevan häämatkan myötä meille tulisi kaksi pitkää (lue: kallista) reissua hyvinkin lyhyellä aikavälillä. Tämän tiedostaminen seisauttikin tuolloin tyystin matkan suunnittelun, sillä teimme hyvinkin kivuliaan ratkaisun viime kesäisen matkan siirtämisestä vuodella eteenpäin. Lopetimme hetkellisesti hypettämisen ja keskityimme haaveiluun…ja säästämiseen.Nyt – vuosi myöhemmin – seuraa hääjuhlaamme reilun kahden viikon häämatka siis nk. nousevan auringon maahan. Ja vuodella venähtäneen suunnittelun myötävaikutuksesta on todettava, ettei kyseessä ole mikään traditionaalisin reissu! Häämatkan cocktail: 2/3 rentoutumista ja 1/3 reissaamista Japanin matkamme tarkat detailit ovat vahvasti vielä suunnitteluasteella, mutta joitain yksityiskohtia olemme jo lyöneet lukkoon. Matkamme pituus tulee olemaan reilut kaksi viikkoa. Tästä ensimmäisen...

Testauksessa geelilakkaus

Moni tuleva morsian varmasti pohtii, että miten suureen päivään tulisi laittautua. Mihin kaikkeen sitä oikeasti haluaa panostaa, jotta näkisi itsensä hääpäivänä mahdollisimman kauniina? Faktahan on kuitenkin se, että hääkuviakin on mukavinta jälkikäteen katsoa, kun on itse kokenut, että on onnistunut olemaan edustavannäköinen ko. päivänä. Hääpäivän laittautumiseen on yhtä paljon vaihtoehtoja kuin on morsioita, joten mitään yhtä oikeaa tapaa ei tähän (onneksi) ole. Nyrkkisääntönä tähänkin lienee, että jokainen tekee juuri ne toimenpiteet, jotka saavat tuntemaan itsensä kotoisaksi :)Omalla kohdalla kaaso taisi olla ensimmäinen henkilö, joka tiedusteli, että mitä ajattelin tehdä kynsilleni. Tämä toimi omaan korvaan hienovaraisena vihjauksena siitä, että niille kenties tulisi tehdä edes jotain. En ole koskaan ollut mikään aktiivinen kynsien laittaja tai lakkaaja. En ole oikein ikinä jaksanut lakata kynsiä, tai jos olen sen syystä tai toisesta tehnyt, en sitten ole jaksanut lakkoja erikseen poistella, kun ne ovat sitten ajan myötä kulahtaneet. Elikkä kenties kaason kysymys oli tämän suhteen täysin validi - kyllä niille nyt sitten jotain täytynee tehdä!Ensimmäinen suunnitelmani oli, että lakkaisimme sitten kyntemme yhdessä kaason kanssa hääpäivän aattona. Tämä olisi sellaista mukavaa ”tyttöjenkeskeistä” hommaa (pyjamissa tottakai) Sinkkuelämän pyöriessä sopivasti siinä taustalla. Kerroin tämän loistoidean kaasolleni, ja hän tyrmäsi sen täysin todeten, ettei tällainen rauhallinen ilta häitä edeltävänä päivän ole tosiasiassa millään mittapuulla mahdollista. Paljon todennäköisemmin kumpikin juoksentelee vielä illan viimeisille tunneille asti ympäri kaupunkia viimeistellen vielä viimeisiä pakonomaisesti hoidettavia asioita. Tähän kaason toteamukseen en kehdannut muistuttaa, että tavoitteenanihan olisi ennättää vielä salillekin ko. iltana :D  Olen myös sen verran tohelo, että vaikka saankin lakatut kynnet näyttämään ensimmäisen tunnin ajan suhteellisen kivalta, onnistun kuitenkin jotenkin ottamaan kynsiini jostakin osumaa, jolloin ”täydellinen” lakkaustyöni onkin sitten jo muisto vain.Summa summarum: täytynee siis käydä laitattamassa kynnet ensimmäistä kertaa ikinä. Kai tämänkin päivän oli tultava jossakin vaiheessa elämää vastaan…Seuraavaksi pienoista päänvaivaa aiheutti tälle morsiolle siis hääkynnet! Mistä sellaiset saa ja mitä vaihtoehtoja edes on?! Olin kuin lapsi karkkikaupassa – vailla aiempaa kokemusta karkeista…tai kaupoista :)Tämä potentiaalinen ongelma ratkesi kuitenkin tälle kynsiummikolle onneksi omalla painollaan, kun Filosofin työkaveri yllättäen tiedusteli, että olinko ajatellut laittaa kynsiäni häitä varten. Sain kuulla, että hänen tuttu tekee kynsiä vankalla ammattitaidolla. Hänet löytäisin Salon Milagro nimisestä liikkeestä  ja kyseisellä liikkeellä olisi lisäksi oma piste Love Me Do:n häämessuilla!Niinpä tästä vinkistä inspiroituneena kävinkin messujen yhteydessä tyttöjä moikkaamassa ja onnistuinkin sopimaan ajan ns. testikynsille.Maaliskuun alkupuolella suuntasin sitten kohti Salon Milagroa, joka siis sijaitsee aivan Helsingin keskustassa Kampissa. Ilma oli ”talvisen” Helsingin tyyliin mitä kamalin, joten pako arjesta kauneushoitolaan ei ollut yhtään huonompi ratkaisu. Löysin...

Mitäs musiikkia laitetaan?

Osallistuin lapsena useampana kesänä Heurekan järjestämälle lasten ja nuorten tiedeleirille. Noin viikon mittaisilla leireillä me nuoret leiriläiset koimme niin perinteiset Heurekan aktiviteetit (rottakoripallot, erinäiset Verne-näytökset jne.) kuin leirikohtaiset, kesästä toiseen vaihtuvat näyttelyt.Eräänä kesänä tällaisena vaihtuvana sisältönä oli elokuva- ja televisioviihde. Leirin aikana mm. käsikirjoitimme ja kuvasimme omat mainoksemme, joita sitten pyöritettiin kesän ajan yleisillä näyttelyalueilla. Keskeisimpänä mieleeni on kuitenkin painunut näyttely, jonka tarkoituksena oli havainnollistaa musiikin vaikutuksia liikkuvan kuvan merkityksiin. Näyttelyssä oli lyhyehkö elokuvapätkä, jonka musiikkia oli mahdollista vaihtaa nappeja painamalla. Riippuen musiikista, sai pätkä joko jännittävän, kauhua enteilevän tai jopa romanttisen yleisilmeen. Kohtauksessa esiintyneen miehen holtiton juoksu yhdistettynä otoksiin naisesta istumassa kaikessa rauhassa kotonaan sai hyvin erilaisen merkityksen riippuen yksioikoisesti siitä, mitä musiikkia kohtauksen taustalla soitettiin.Tämä kaikki oli jo tuolloin minulle valtaisan kiinnostavaa.Nyt noin 20 vuotta myöhemmin, musiikkitiedettä sekä elokuva- ja televisiotutkimusta opiskelleena ja musiikin merkityksiä videopelikokemuksessa gradussaan tutkineena filosofian maisterina, olen tilanteessa, jossa harteilleni on asetettu tulevan hääpäivämme musiikin määritteleminen. Niin kirkossa kajahtavat kappaleet kuin pippaloiden pilipalit tulevat siis olemaan allekirjoittaneen käsialaa. Minkä merkityksen haluan siis hääpäiväämme istuttaa? Minkä lopullisen viestinnällisen sisällön haluan hääpäiväämme musiikkivalinnoillani kiteyttää? Mitäs musiikkia laitetaan?Lähretäänpäs liikkeelle siitä kaikkein pyhimmästä, kirkosta.Kirkon kenties keskeisimmät musiikkiosuudet ovat – omasta mielestäni – seremonian alussa ja lopussa. Puhutaan häämarsseista. Perinteistä Ruususta tai Wagnerin Häämarssia ei todennäköisesti meidän vihkitilaisuudessa soiteta, sillä tällä hetkellä tarkoituksenamme on kaapata kappaleet elokuvamaailman puolelta. Ei, häissämme ei soi Star Wars, Indiana Jones tai Twilight-teema, vaan näillä näkymin olemme päätymässä hieman tuntemattomampaan, mutta silti meille kohtuullisen merkitysrikkaaseen musiikkimateriaaliin. Tohtisin jopa olettaa, ettei suurin osa häävieraista tule tiedostamaan musiikin alkuperäistä kontekstia.Mikäli kaikki sujuu suunnitelmiemme mukaisesti, tulemme kirkkomusiikin kohdalla hyödyntämään pitkäaikaisen ystäväni ja nykyisen kanttorin palveluita. Tarkoituksena nimittäin olisi, että nimenomaan hän vastaisi vihkitilaisuutemme alkutahdeista. Olisi valtavan hienoa, jos saisimme tutun henkilön, ystävän, korkkaamaan juhlallisuudet yhdessä valitsemallamme kappaleella.No entäs sitten se ns. bilemusiikki?Ainakin itselle tuntuu silltä, että hääjuhlissa musiikille löytyy monen monta vaihtoehtoa ja kombinaatiota. On livebändiä, a cappella –laulua, karaokesettiä, DJ-artistia jne. Tärkeintä musiikin valinnassa lienee kaiketi se, että valittu musiikki sopii parhaalla mahdollisella tavalla hääparin tahtotilan mukaiseen atmosfääriin. Jos tarkoitus on pönöttää, sopii ratkaisuksi Vivaldin Neljä Vuodenaikaa, kun taas menevämmän bilemenon käynnistää bassojytinällä vahvistettu Uptown Funk.Koska meillä juhlia vietetään ravintolamiljöössä, olen päätynyt musiikissa preferoimaan valmiita soittolistoja ja suurimmalta osin nimenomaan illallishenkeen sopivaa taustamusiikkia. Tylsääkö? Ehkei kuitenkaan…Mielikuvissani siintää leppoisan rento jazz, joka ”virittää” tilamme ja juhlamme oikealla, hempeällä, lämpimällä sekä soljuvan rennolla fiiliksellä. Mitään vuosisadan railakkaimpia karkeloita ei tässä ollakaan työstämässä, vaan rentoa ja rattoisaa illallisjuhlaa.Esimerkkejä biisilistan...

Tulipa todettua vol. 4

Heti häiden suunnittelujen alkuvaiheessa meillä oli yksi hyvin selkeä näkemys:”Meidän häihin ei askarrella!”En itse ole askartelija/tuunaaja/näpertäjä tyylinen ihminen, vaan pyrin lähtökohtaisesti löytämään asiassa kuin asiassa jo valmiin ratkaisun - koskipa se sitten kodin sisustusta tai häidemme yksityiskohtia. Itse tekeminen tuntuu jo lähtökohtaisesti siis hieman vaikealle ja aikaa vievälle, eikä lopputuloskaan ole taattua laatua…ainakaan omalla kohdallani.Kaaso olikin hieman hämmentynyt ilmoittaessamme jo suunnittelun alkumetreillä, ettei hääjärjestelyihimme tulisi kuulumaan minkäänlaisia askarteluiltoja. Ei korttien laatimista, ei vieraiden pienoisten lahjapakettien käärimistä, ei koristeiden kartoittamista…ei mitään. Tämä aiheutti kuitenkin välittömästi sen verran suurta hämmennystä ja kysymyksiä, että kompromissina tulin luvanneeksi pahimman askarteluinnon taltuttamiseksi kaasolle nk. WC-korien väkerryksen. WC-korit ovat varmaan monelle häävieraalle ja -parille tuttu konsepti. Kyseessä on siis ns. ensiapukori, joka on sijoitettu nimensä mukaan juhlapaikan WC-tilaan. Korit voivat sisältää esimerkiksi sukkahousupareja, nenäliinoja, hiuslakkaa taikka pinnejä. Olemmekin aikaisemmin täällä blogissakin kertoneet, kuinka kohdallamme juuri vessakorit ovat näin ollen saaneet sisäpiiri vitsin asemanViime viikolla oli kuitenkin aika pyörtää alkuperäiset sanat ja suunnitelmat, kun löysin itseni lähettämästä kaasolle WhatsApp-viestiä kuvien kera askarreltavista ”häähuiskuista”. Näitä huiskuja siis käytetään, kun pari astuu ulos kirkon ovista. Olin ollut tietoinen huiskujen käytöstä jo aikaisemmin, mutta jostain syystä vasta nyt innostuin tästä ideasta. Huiskut voisi olla kiva lisä saippuakuplien rinnalle, joita olemme jo kaavailleet puolestaan riisin tilalle kirkosta poistumisen yhteydessä. Filosofikin näytti pitävän ideasta, joten lähdin heti miettimään toteutusta. Huiskut vaikuttavat olevan suhteellisen helppo toteuttaa ja löysin niihin jopa teko-ohjeet (mistäpä muualtakaan) pinterestistä! Liimaa, tikut, silkkinauhat ja ehkä muuta pientä tuunausta…Eihän nuo nyt kovin vaikea voi olla tehdä! Kaksi päivää myöhemmin…Palasin pohtimaan huiskuideaa ja löysin itseni kartoittamassa vielä, että löytyisikö näitä sittenkin valmiina esimerkiksi Ebaystä…taikka Facebookin hääkirppis-ryhmästä? Kyllähän nuo sen verran suosittuja on, että suurella todennäköisyydellä vastaan tulisi itseä miellyttävät vaihtoehdot!Saa siis nähdä miten tässä käy -> joudummeko syömään sanamme, vai löydämmekö suoraan paketista –vaihtoehdon? Palataan raportoimaan tästä myöhemmin. ;)Kuvat on lainattu pinterstistä ja jos innostuit myös ideasta niin hakusanalla ”wedding ribbon wands” löytyy lisää inspiraatiota :) -Filosofin morsian...

Point of No Return

Nyt se on sitten tehty.Hääkutsumme lähtivät maailmalle – tai no vähintäänkin ympäri Suomea – eilen: kylmänä, tuulisena ja pikkuriikkisen lumisenakin Runebergin päivänä. Kirjeiden postittaminen edustaa huomionarvoista merkkipaalua pitkäkestoisessa prosessissa, jonka pohjapiirrokset laadittiin jo vajaa vuosi sitten. Tuolloin vieraslistamme sai ensimmäisen, sittemmin hienoisesti muokkautuneen ulkoasunsa.Sunnuntaista kutsujen lähettämistä edelsi jo dokumentoimamme kirjeiden olemuksen suunnittelutyön ohella lauantaina läpikäyty vieraslistamme pienimuotoinen hienosäätö, jonka myötä lopulliseksi vierasmääräksemme muodostui 57 henkilöä. Varsin sopiva luku intiimin tunnelmallisiin kaupunkihäihimme. Tokihan vierasmäärä todennäköisesti tuosta vielä muuttuu, mutta tästä on hyvä lähteä.Emme täällä blogissa ole liioin pyrkineet toimimaan vankkana auktoriteettina tai tulevia hääsuunnittelijoita ohjaavina sanaseppoina, mutta nyt, kutsukorttien matkatessa jo kohti lopullisia vastaanottajia, voimme varsin vuolaasti suositella hyödyntämiämme kutsukortti-palveluita. Tokihan olemme tämän suhteen sangen puolueellisia, mutta näin sulhasenkin sanoin on todettava, että kyllä näistä kutsuistamme tuli erittäin, erittäin onnistuneita. Kun em. toteamukseen lisätään vielä, että minkäänlaista yhteistyösopimusta emme hyödyntämiemme palveluiden kanssa ole solmineet, voi lukija olla varma, että tämä suoranainen hypetys tulee varmuudella suoraan allekirjoittaneen sydämestä.Otetaanpas vielä lyhyt katsaus tämän hääparin kutsukorttirulianssiin:Kutsukortit tilasimme Vistaprint-palvelun verkkokaupasta. Nimileiman tilasimme eBaysta. Tästä vinkki Cutting the Cake –blogista! Postimerkit kävimme hakemassa postitalolta.Vistaprint on palvelu, joka mahdollistaa kokonaisvaltaisen kutsukortin kustomoimisen. Tarjolla on monta erilaista kuva-/tekstikombinaatiota ja kortin laatuluokkaa, joten täältä saa pari kuin pari varmasti itsensä näköisen kutsukortin. Vistaprint tarjoaa kutsukorttien ohella myös muuta korttipohjaa, ja voipi olla, että paikkakorttien suhteen käännymmekin samaisen palvelun puoleen. Mainittakoon, että suurempien hääkekkereiden kohdalla hinta saattaa hivenen nousta. Meidän tarpeisiimme saimme kuitenkin kortit alta 80 euron. Mukana tuli myös sopivat kirjekuoret.Nimileima taisi lähteä mukaan n. 7 eurolla – hyvin pieni summa, jolla mahdollistat (ainakin omiin silmiini) hyvin elegantin/persoonallisen viimeistelyn. Sanomattakin selvää, että myös leimasimelle löytyi kattava valikoima, joten tämänkin suhteen on paljon tilaa editoimiselle. Leimasimeen saatte omaa nimeänne, päivämääräänne ja parhaimmillaan mittavampaakin tekstisisältöä, kuten runoja/lausahduksia yms. Jo kortti itsessään on todella hieno, mutta leiman saattelemana…iso plussa.No kauankos näitä hilavitkuttimia sitten pitää odotella? Kutsukortteja vartoimme noin kolme viikkoa kun taas leimasin saapui kahdessa viikossa. Sormus-postimerkit haimme itse, ja niiden hinta taisi pyöriä n. 30 eurossa. Kaiken kaikkiaan hintaan ja aikaan nähden hyvinkin onnistunut projekti!Tämän viikon aikana alamme sitten varmastikin saamaan jo ensimmäisiä ilmoittautumisia osallistumisista. Oikein hyvää alkanutta viikkoa, ja palataan jälleen näihin tunnelmiin ensi maanantaina!– Filosofi...

Ajatuksia: Nälkä kasvaa syödessä

Kihlauduimme suvisessa Savonlinnassa kesällä 2015, ja häitämme tullaan juhlimaan heinäkuisessa Helsingissä 2017. Kihlautumisen ja varsinaisen hääpäivän välimaastoon onkin jäänyt roimasti aikaa juhlamme suunnitteluun, ja olemmekin, muun muassa tähän blogiimmekin viitaten, yhä kasvavassa määrin pohdiskelleet, keskustelleet ja lyöneet lukkoon tulevan hääpäivämme ohjelmaa ja yksityiskohtia. Siinä missä alussa suunnittelu (ainakin näin sulhasen osalta) piti sisällään omien mielikuvien, preferenssien ja häätematiikan assosiaatioiden ympäripyöreää hahmottelemista, on nyt jo orastava loppuvaihe koostunut hyvinkin konkreettisista asioista: varausten tekemisestä, moninaisista tilauksista ja suoranaisista ostoksista. Ollaan siirrytty höttöisestä hahmottelusta kohti konkreettista toimintaa – nälän ns. kasvaessa syödessä.Uskonkin, että vastaava prosessi on tuttu myös muille tuleville hääpareille. Lähdetään liikkeelle ideoista ja käsitteistä, joista siirrytään hääpäivän lähentyessä alati kiihtyvällä vauhdilla kohti oikeasti…siis aivan oikeasti hoidettavia asioita. Tästähän se kuuluisa häästressikin omalta osaltaan johtuu, kun koetaan epävarmuutta siitä, saadaanko kaikki tarpeelliset asiat hoidettua ennen tärkeää h-hetkeä. Aikamääre saattaa tämän progression välillä olla joko lyhyempi tai pidempi kuin allekirjoittaneella, mutta polku lienee monella sama -> ideoista toimintaan.Tältä pohjalta lähdinkin sitten tuumailemaan tällaisen eskaloituvan panostuksen -kaavion vaikutuksia niin hääpäivään kuin hääpäivää seuraaviin päiviin. Ainakin omalta osaltani voin todeta, etten ole ikinä suunnitellut yksittäistä päivää enemmän kuin tätä tulevaa juhlapäiväämme. Puhutaan lopullisessa tilanteessa siis, lähestulkoon, hääpäivän tuntikohtaisesta aikataulutuksesta, jossa usealle päivän ohikiitävälle hetkelle asetetaan normaalia korkeampi merkitys. Seremonia, kuljetus, ruoka, musiikki, tanssi…kaikki saavat suuremman merkityksen etuliitteen hää- myötä. Mikä vaikutus on siis sillä, että yksittäinen päivä sitoo itseensä näin runsaan ryppään korostuneita, kertyviä merkityksiä?Onhan se loistavaa! Onhan kyseessä päivä, jonka toivon mukaan muistan ”hamaan tappiin” asti. Mitä merkittävämpi, sen parempi. Mutta, ja tämä onkin se kaiken suunnittelun keskellä muistettava asia, kyse on kuitenkin vain yhdestä päivästä. Yhdestä merkitysrikkaasta, ihanasta, ikimuistettavasta päivästä, mutta silti yhdestä päivästä. Voin hyvinkin kuvitella tilanteen, jossa hääpäivää pitkän aikaa suunnitellut taho huomaa päivän päätyttyä laskeutuvansa ns. tyhjän päälle. Olen muistaakseni jopa törmännytkin tähän konseptiin/meemiin häähuumaa seuraavasta tyhjästä olotilasta. Pitkäkantoisen suunnittelun jälkeen päivä tulee ja menee, ja tällöin lienee normaalia tuntea olonsa hieman alakuloiseksi, tyhjentyneeksi. Etenkin jos arki ennen hääpäivää on koostunut yksioikoisesti häiden suunnittelusta ­– asia, johon emme omalta osaltamme ole blogista huolimatta ainakaan vielä sortuneet.Tämän hieman poukkoilevan ja suurpiirteisen pohdinnan pääpointti lienee se, että hääsuunnittelujen lomassa on hyvä suunnata katse myös häiden jälkeiseen aikaan, ja asettaa tälle ajankohdalle jo vastaavanlaisia ideatasoisia suunnitelmia. Häitä suunnitelessa nälkä saattaa kasvaa syödessä, mutta juhlien jälkeen kaappi ei saa jäädä tyhjäksi.Niin muuten…tuo kuvassa näkyvä kakkuhan ei tähän tämän viikon nälkäaiheiseen kirjoitukseen varsinaisesti liity. Sitä päästään maistelemaan vasta ensi viikon LoveMeDo -häämessuihin pureutuvassa kirjoitelmassa.Until then…–...