Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

hääpäivä Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "hääpäivä"

HÄÄPÄIVÄ KUVINA 1/3 – Kuuntele itseäsi, älä muita

Melkoinen aamu tuo hääpäivän aamu. Olin nukkunut aivan valtavan huonosti, koska en nukkunut omassa sängyssäni. Paras kaveri on näin aikuisiällä toiseks paras unikaveri (sori äiti), mutta parhaan kaverin sänky ei siltikään päihitä omaa sänkyä. Olin ihan aavistuksen verran kateellinen tämän parhaan kaverini puolisolle, joka siis nukkui meidän sängyssä mun paikalla. Oli kuulemma oikein hyvät yöunet.Kuten pitkään olin ounastellutkin, kärsin koko aamupäivän aivan tajuttomasta hedarista, mutta jännityspäänsäryn sijasta kyseessä oli puhtaasti jumisärky, joka lopulta onneksi hellitti pelkkien särkylääkkeiden voimalla. Monipuolinen ja täyttävä ruokailukin jäi kaikkien oppien vastaisesti välistä, sillä mä olen sitä tahtomattanikin vatsalla jännittävää sakkia, eikä nuo alla näkyvät croissantit ja cocktail-piirakat uponneet sen suuremmin kuin hääjuhlassa tarjolla olleet pitopöydän antimetkaan. Hirvittävän paljon saa lukea keskenään hyvin samankaltaisia vinkkejä ja tipsejä hääpäivän aamua varten. Puhutaan niistä hyvistä yöunista, ravitsevista aamupaloista ja kiireettömyydestä. Mä en todellakaan nukkunut hyvin enkä mä oikein syönytkään mitään koko päivän aikana, mutta olin silti onnellisimmillani kuin koskaan ennen.En näillä itselleni sopineilla ja täysin järjettömillä toimintatavoilla kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt kaikkien muidenkin tulevien morsiusparien tulisi nukkua niskat mutkalla ja olla koko hääviikko syömättä. Jos olet yhtä kehveli kuin allekirjoittanut, koita nukkua hääviikolla muuten mahdollisimman hyvin (siellä omassa sängyssä) ja syö hääpäivän aattona vaikka vähän liiaksikin.Jos nyt pitäisi neuvoa jotakuta tulevana lauantaina avioon astuvaa morsianta tai sulhoa, neuvoisin häntä tekemään siten, miten itsestä tuntuu parhaalta. Aivan kuten siihen astisen häätaipaleen varrella on muutenkin tehty. Mulla oli vähän etova olo vielä tuoreena rouvanakin ja buffetista täyteen "haluan vain maistaa kaikkea" -taktiikalla lapattu ruokalautanen jäi miltei koskemattomaksi, mutta sulhanen sen sijaan oli vetänyt hyvällä maulla vinon pinon mikropitsoja naamariinsa ennen kirkkoon lähtöä ja hääjuhlassa sillä oli taas nälkä. Näin me oltiin kuitenkin molemmat onnellisimmillamme ja tuo kahden kuukauden takainen päivä oli kertakaikkisen ihana! Photos: Joanna Suomalainen Photography...

Hääpäivän aamu

Meidän hääaamuna herätyskellot soivat yhdeksältä, ja herättiin suunnitelmien vastaisesti sulhasen kanssa samasta huoneesta. :D Melkein heti herättyämme huoneeseemme ilmestyi kolme iloista naamaa kun kaasot ja bestman saapuivat meidän huoneeseen ihanan aamupalan ja shamppanjapullon kera! Syötiin sulhasen kanssa ihana aamupala rauhassa sängyssämme, ja sen jälkeen ryhdyttiin työntouhuun. :) Ensimmäiset itkutkin tuli jo heti aamulla, kun kaasot antoivat minulle heidän tekemän polttarikansion!! Jokainen ystäväni oli myös kirjoittanut sinne ihanan viestin, kyyneleet tulvivat saman tien! Myös puhelimeen alkoi sadella ihania hääpäivän toivotus -viestejä, eikä kyyneliltä säästytty niitäkään lukiessa.Meikkaaja-kampaaja saapui villalle jo 11 maissa, sillä hänellä oli minun lisäksi kaksi kaasoani kammattavana&meikattavana, joten oli hyvä että hän pääsi jo niin ajoissa paikalle. Toinen kaasoistani pääsi heti hänen käsittelyynsä; hänelle alettiin tehdä nutturaa ja me toisen kaasoni kanssa viimeisteltiin ilmapallo -viritelmää. :D Muutama koristejuttu oli vielä tekemättä, joten aika kului kun siivillä kun teimme niitä ja laitoimme vielä paikkoja kuntoon. :) Aamu oli sen verran tuulinen, että esimerkiksi paikkakortit oli pakko laittaa esille vasta ihan viime tipassa, joten onneksi hääsuunnittelija oli apunamme. Hän olikin sitten keksinyt laittaa ne pöytiin niin, ettei tuuli pystynyt viemään niitä.Kuvaajakin oli koko aamun mukana tunnelmissa; kuvaamassa, auttamasssa meitä, tsemppaamassa, ja toimi vielä kaiken lisäksi taustamusiikin djnä, aikamoinen monitaituri tuo Satamo! :DKun minun vuoroni oli istua kampaajan tuolille, saapui sulhanen vielä käymään villalla tuomassa säkillisen mäkkärin hampurilaisia, nam! :D Nyt sulhanenkin pääsi laittautumaan bestmanin kanssa ja valmistautumaan päivän koitokseen! Sulhasesta jännitys alkoi olla jo nähtävissä. Meidän oli sulhasen kanssa tosiaan tarkoitus viettää perinteisesti häitä edeltävä yö eri paikoissa/tai edes eri huoneissa, mutta ajateltiin kuitenkin että on helpointa nukkua yhdessä ja hääaamuna vielä vähän suunnitella päivän kulkua jne. Näin nukuttiinkin paljon paremmin kun saimme nukkua yhdessä. Ja saimme yllätyksenä vielä nauttia ihanan aamupalankin yhdessä, päivä alkoi siis täydellisesti. :) Yhden maissa villalle saapuikin sitten pitopalvelu hääräämään ja hääsuunnittelijamme tuomaan vielä kukat ja laittamaan ne paikalleen. Nähdessäni oman hääkimppuni en voinut muuta kuin olla iloinen, se oli niin kaunis, juuri sellainen kuin olin toivonutkin. (täytyy tähän väliin vielä mainita, että kukkakimppu olisi varmasti ollut täydellinen vaikka olisi ollut millainen tahansa, niin onnellinen fiilis oli hääpäivänämme, ettei mikään olisi voinut sitä pilata.)Siirryimme meidän huoneeseen laittamaan minun meikkiäni ettei sulhanen vain vahingossakaan näkisi minua enää ennen vihkimistä, kaasot hääräsivät vielä ihanissa aamutakeissaan, ja välillä aina vilkuilin kelloa joko pian tulisi kiire! Isäpuolenikin saapui paikalle, ja saatiin meikkini valmistuttua kohottaa vielä skumpat yhdessä! Olen maailman suurin jännittäjä, ja jo pelkästään vanhojentanssi -aamunani pyörryin meikkaajani tuoliin, niin kovasti minua päivä jännitti. Olin stressannut jo valmiiksi että mitä...

Häämme kuvina – inspiroidu näistä

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.

Meidän hääpäivämme (3/3)

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.Hetken hengähdystaukoTahtomiset lausuttu, kuohuviinit korkattu ja matka limusiinilla kohti Katajanokan kulmia koristavaa juhlatilaa käynnistetty. Näin ensimmäistä kertaa nimenomaan hääauton sisäpuolella istuskellessani, oli allekirjoittaneella antoisaa seurata Aleksanterinkadun väenpaljouden kääntyviä silmäpareja ja hymyileviä suita, kun tämä kilisevä ja koliseva saattue porhalsi kera tölkkiviritelmien Mannerheimintien poikki, Tuomiokirkon editse ja lopulta Ravintola Sipulin etuoven eteen parkkiin. Polaroidilla pikaiset kuvat tuoreesta parista ja kuvaajan kimpsut ja kampsut juhlatilaan, minkä jälkeen matka jatkui kolmen koplana Katajanokan syövereihin – vielä kertaalleen potrettikuvauksen pariin.  Katajanokan jugend-miljöössä meistä napsittiin vielä muutamat fotot, minkä jälkeen luovuimme hääautostamme (kuljettajalle kiitos ja kumarrus) ja kävelimme takaisin Ravintola Sipulille. jossa vieraat – bestmanin whatsapp ilmoitusten mukaisesti - jo odottelivatkin paria saapuvaksi. Pienoiset jännityspuhallukset ovien ulkopuolella, ja sitten astuminen Sipulin Bankettisaliin ”Onnea!” huutojen ja alkumaljojen saatellessa parin omille paikoille nk. ykköspöydän kärkeen. Let’s get the party startedMorsiamen isä, traditiota noudattaen, toivotti hääparin ja -vieraat tervetulleeksi, minkä jälkeen alkuruoka ja -viinit tarjoiltiin puheensorinasta pikkuhiljaa täyttyviin pöytiin. Jo ensipuraisusta alkaen tiesimme, että olimme tehneet täysin oikean valinnan buffetin ja pöytiin tarjoillun illallisen välillä. Fine dining –henkinen orkesteri oli viritetty, ja kokonaisuutta säesti henkilökunnan ammattitaidolla suosittelema viinikokonaisuus.  Alkuruoka nautittiin lämpimissä tunnelmissa, ja ruokailun jälkeen päivänvalon näki myös illan ensimmäinen puhe morsiamen isän noustessa pöytien lomaan estradille.”Missä on se pieni tyttö, joka nauravin silmin aina leikki pikku prinsessaa häähunnussaan”, alkoi isän puhe Janne Raappanan Kaksi Onnellista –laulun sanoja mukaillen, ja ensimmäiset kyynelkanavat oli aukaistu.   Pöydästä toiseen kierrellenOlimme jo etukäteen päättäneet, että emme halua juhlatilaisuudessamme eristäytyä yksioikoisesti omaan pöytäämme. Puheen jälkeen käynnistelimmekin lyhyen pöytäkiertelyn. Itse suuntasin suoraviivaisesti morsiamen suvun pöytään, kun taas morsian löysi jutusteluseuraa vastavuoroisesti sulhon sukulaisista. Kiertely, kaartelu ja keskustelu saatettiin kuitenkin sukkelasti päätökseen, kun henkilökunta ilmoitti hääparille toisen alkuruoan tarjoilusta. Ruoasta toiseen puheiden jatkuessaToisen alkuruoan (ja viinilasillisen) jälkeen vuorossa oli morsiamen rovaniemeläistä syntyperää tributoiva pääruoka poropaisti – erittäin hyvä valinta tämäkin. Sulhasen mieltä lämmitti erityisesti oiva punaviinivalinta :) Viimeisten poropalojen vielä sujahdellessa seurueen suihin, viritti sulhasen isä vastavuoroisesti oman puheensa alkusäveliä vieraiden odotellessa kuumeisesti pääsyä jälkiruokasorbetin kimppuun. Tunteita herättelevä puhe tämäkin :)  Viilentyminen ennen kakkuaJälkiruoan jälkeen juhlaväki ohjattiin tilasta ulos Sipulin edessä sijaitsevan pienen sillan kupeeseen. Hääpari kiinnitti siltaan oman nk. rakkauslukkonsa, ja avain viskattiin muihin maisemiin. Tätä seurasi lyhyt ulkoilmassa suoritettu kuvaussessio, jonka jälkeen suunta kävi takaisin juhlatilaan hääkakun korkkaamista varten.  Näin jälkikäteen voin...

Meidän hääpäivämme (2/3)

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.Sulhanen saapuu kirkolleOlimme varanneet reippaasti aikaa siirtymiselle kotikonnuiltamme Taka-Töölöstä vihkikirkollemme, Helsingin keskustassa sijaitsevalle Vanhalle kirkolle. Sulhasen saattue käynnisti moottorit jo 40 minuuttia ennen vihkitilaisuutta, kun taas morsiamen kuljetus lähti liikenteeseen hieman tämän jälkeen – noin 35 minuuttia ennen h-hetkeä. Tunnelma sulhasen tilataksissa oli sanalla sanoen (ja hieman ennalta arvattavasti) jännittynyt. Noin 20 minuuttia kestänyt kyyti sisälsi hermostunutta jutustelua, viimeisiä sormustarkistuksia ja vihkitilaisuuden pintapuolista läpikäymistä. Kun konklaavi porhalsi kirkon pihaan, noin 15 ennen vihkitilaisuuden alkamista, oli suurin osa vieraista jo kirkon portailla odottelemassa edellisen tilaisuuden päättymistä.Pimennettyjen lasien läpi seurue seurasi tovin yleisen tunnelman kehitystä, kunnes bestman riensi tarkistamaan edellisen tilaisuuden tilanteen. Vihreä valo välkkyi, ja kaaso, bestman ja sulhanen ”ulostautuivat” kirkon pihalle häävieraiden pariin ja siitä kirkon uumeniin sakastiin. Siitä käynnistyi, näin sulhasen silmin, kymmenen minuuttia kestänyt rauhaton tepastelu, jonka vasta suntio seisautti usuttamalla kolmen koplan alttarille sovittuihin asetelmiin seisoskelemaan.  Morsiamen matka Siinä missä sulhasen siirtyminen kirkolle suoriutui mutkitta, meinasi morsiamen matka aikaisesta lähtöajasta huolimatta tyssätä tyystin Helsingin keskustan ruuhkaan. Samaisena päivänä juhlitut Helsinki Pride sekä Tuska-festivaali olivat paikoittain tukkineet Helsingin kadut, ja tekivät nyt tepposiaan tälle hääparille.Myöhästymisiltä kuitenkin vältyttiin, kiitos Kovasen pätevän sekä omistautuneen kuljettajan. Osittain jopa jalkakäytävää hyödyntäen, hoiti kuljettaja morsiamen seurueen kirkolle ilman sen suurempia komplikaatioita – 10 minuuttia ennen tilaisuuden alkamista. Mitään sen suurempia odotteluita ei tarvittu, vaan morsian ja morsiamen isä pääsivät kävelemään suoraan autosta jo aukeamistaan odottavien ovien taakse.Suntio antoi merkin, ja ystävämme soitti alkumusiikin ensimmäiset soinnut kirkon eteen sijoitetulla pianolla. Vieraat nousivat seisomaan ja kääntyivät kohti nyt avautuvia ovia. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkää.Häämme olivat alkaneet.Sinä ja minä olemme nyt meTätä seuranneet noin 30 minuuttia ovat sumentuneet mielessäni hajanaisiksi muistikuviksi.Siitä olen varma, että morsian oli kaunis astellessaan isänsä rinnalla kohti alttaria. Kulkiessani vastaan ja kumartaessani tulevalle appiukolle, koin voimakkaan herkistymisen tunteenpuuskan, joka puski viimeisetkin alkujännityksen rippeet syrjemmälle. Alkumusiikin viimeisten segmenttien soidessa marssimme morsiamen kanssa käsikädessä papin eteen alttarille. Alkusiunaus ja johdantosanat johtivat raamatunlukuun, jonka suoritti lapsuudenajan hyvä ystäväni ja naapurini. Papin puheen jälkeen seurasi varsinainen vihkiminen. Sormustenvaihto sujui omien muistikuvieni perusteella varsin sutjakkaasti, vaikkakin jälkikäteen olen kuullut sulhasen sormuksen sujauttamisen näyttäneen tiukahkolta. Yllätyksiä ei tässä yhteydessä nähty – tahdoimme molemmat.Yllätyksiltä emme kuitenkaan täysin välttyneet. Sormusten vaihtamisen jälkeen oli vihkiohjelmaamme nimittäin merkitty virsi, jota emme missään vaiheessa kuulleet. Totaaliseksi yllätyksekseni pappi nimittäin...

Meidän hääpäivämme (1/3)

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.

Skumppapoliisi ja muut kaason tärkeimmät tehtävät

Hyvä kaaso on tehtäviensä tasalla riippumatta siitä kuinka myöhään edellisenä iltana on mennyt juhlapaikkaa koristellessa tai viime hetken askarteluja väsätessä. Keräsimme yhteen kaason tärkeimmät tehtävät, mutta uskomme, että moni kaaso hoitaa näiden asioiden lisäksi vielä sata muutakin juttua. Muista siis kiittää kaasoasi onnistuneen hääpäivän jälkeen! Kaaso...