Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

filosofi Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "filosofi"

Meidän hääpäivämme (3/3)

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.Hetken hengähdystaukoTahtomiset lausuttu, kuohuviinit korkattu ja matka limusiinilla kohti Katajanokan kulmia koristavaa juhlatilaa käynnistetty. Näin ensimmäistä kertaa nimenomaan hääauton sisäpuolella istuskellessani, oli allekirjoittaneella antoisaa seurata Aleksanterinkadun väenpaljouden kääntyviä silmäpareja ja hymyileviä suita, kun tämä kilisevä ja koliseva saattue porhalsi kera tölkkiviritelmien Mannerheimintien poikki, Tuomiokirkon editse ja lopulta Ravintola Sipulin etuoven eteen parkkiin. Polaroidilla pikaiset kuvat tuoreesta parista ja kuvaajan kimpsut ja kampsut juhlatilaan, minkä jälkeen matka jatkui kolmen koplana Katajanokan syövereihin – vielä kertaalleen potrettikuvauksen pariin.  Katajanokan jugend-miljöössä meistä napsittiin vielä muutamat fotot, minkä jälkeen luovuimme hääautostamme (kuljettajalle kiitos ja kumarrus) ja kävelimme takaisin Ravintola Sipulille. jossa vieraat – bestmanin whatsapp ilmoitusten mukaisesti - jo odottelivatkin paria saapuvaksi. Pienoiset jännityspuhallukset ovien ulkopuolella, ja sitten astuminen Sipulin Bankettisaliin ”Onnea!” huutojen ja alkumaljojen saatellessa parin omille paikoille nk. ykköspöydän kärkeen. Let’s get the party startedMorsiamen isä, traditiota noudattaen, toivotti hääparin ja -vieraat tervetulleeksi, minkä jälkeen alkuruoka ja -viinit tarjoiltiin puheensorinasta pikkuhiljaa täyttyviin pöytiin. Jo ensipuraisusta alkaen tiesimme, että olimme tehneet täysin oikean valinnan buffetin ja pöytiin tarjoillun illallisen välillä. Fine dining –henkinen orkesteri oli viritetty, ja kokonaisuutta säesti henkilökunnan ammattitaidolla suosittelema viinikokonaisuus.  Alkuruoka nautittiin lämpimissä tunnelmissa, ja ruokailun jälkeen päivänvalon näki myös illan ensimmäinen puhe morsiamen isän noustessa pöytien lomaan estradille.”Missä on se pieni tyttö, joka nauravin silmin aina leikki pikku prinsessaa häähunnussaan”, alkoi isän puhe Janne Raappanan Kaksi Onnellista –laulun sanoja mukaillen, ja ensimmäiset kyynelkanavat oli aukaistu.   Pöydästä toiseen kierrellenOlimme jo etukäteen päättäneet, että emme halua juhlatilaisuudessamme eristäytyä yksioikoisesti omaan pöytäämme. Puheen jälkeen käynnistelimmekin lyhyen pöytäkiertelyn. Itse suuntasin suoraviivaisesti morsiamen suvun pöytään, kun taas morsian löysi jutusteluseuraa vastavuoroisesti sulhon sukulaisista. Kiertely, kaartelu ja keskustelu saatettiin kuitenkin sukkelasti päätökseen, kun henkilökunta ilmoitti hääparille toisen alkuruoan tarjoilusta. Ruoasta toiseen puheiden jatkuessaToisen alkuruoan (ja viinilasillisen) jälkeen vuorossa oli morsiamen rovaniemeläistä syntyperää tributoiva pääruoka poropaisti – erittäin hyvä valinta tämäkin. Sulhasen mieltä lämmitti erityisesti oiva punaviinivalinta :) Viimeisten poropalojen vielä sujahdellessa seurueen suihin, viritti sulhasen isä vastavuoroisesti oman puheensa alkusäveliä vieraiden odotellessa kuumeisesti pääsyä jälkiruokasorbetin kimppuun. Tunteita herättelevä puhe tämäkin :)  Viilentyminen ennen kakkuaJälkiruoan jälkeen juhlaväki ohjattiin tilasta ulos Sipulin edessä sijaitsevan pienen sillan kupeeseen. Hääpari kiinnitti siltaan oman nk. rakkauslukkonsa, ja avain viskattiin muihin maisemiin. Tätä seurasi lyhyt ulkoilmassa suoritettu kuvaussessio, jonka jälkeen suunta kävi takaisin juhlatilaan hääkakun korkkaamista varten.  Näin jälkikäteen voin...

Meidän hääpäivämme (2/3)

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.Sulhanen saapuu kirkolleOlimme varanneet reippaasti aikaa siirtymiselle kotikonnuiltamme Taka-Töölöstä vihkikirkollemme, Helsingin keskustassa sijaitsevalle Vanhalle kirkolle. Sulhasen saattue käynnisti moottorit jo 40 minuuttia ennen vihkitilaisuutta, kun taas morsiamen kuljetus lähti liikenteeseen hieman tämän jälkeen – noin 35 minuuttia ennen h-hetkeä. Tunnelma sulhasen tilataksissa oli sanalla sanoen (ja hieman ennalta arvattavasti) jännittynyt. Noin 20 minuuttia kestänyt kyyti sisälsi hermostunutta jutustelua, viimeisiä sormustarkistuksia ja vihkitilaisuuden pintapuolista läpikäymistä. Kun konklaavi porhalsi kirkon pihaan, noin 15 ennen vihkitilaisuuden alkamista, oli suurin osa vieraista jo kirkon portailla odottelemassa edellisen tilaisuuden päättymistä.Pimennettyjen lasien läpi seurue seurasi tovin yleisen tunnelman kehitystä, kunnes bestman riensi tarkistamaan edellisen tilaisuuden tilanteen. Vihreä valo välkkyi, ja kaaso, bestman ja sulhanen ”ulostautuivat” kirkon pihalle häävieraiden pariin ja siitä kirkon uumeniin sakastiin. Siitä käynnistyi, näin sulhasen silmin, kymmenen minuuttia kestänyt rauhaton tepastelu, jonka vasta suntio seisautti usuttamalla kolmen koplan alttarille sovittuihin asetelmiin seisoskelemaan.  Morsiamen matka Siinä missä sulhasen siirtyminen kirkolle suoriutui mutkitta, meinasi morsiamen matka aikaisesta lähtöajasta huolimatta tyssätä tyystin Helsingin keskustan ruuhkaan. Samaisena päivänä juhlitut Helsinki Pride sekä Tuska-festivaali olivat paikoittain tukkineet Helsingin kadut, ja tekivät nyt tepposiaan tälle hääparille.Myöhästymisiltä kuitenkin vältyttiin, kiitos Kovasen pätevän sekä omistautuneen kuljettajan. Osittain jopa jalkakäytävää hyödyntäen, hoiti kuljettaja morsiamen seurueen kirkolle ilman sen suurempia komplikaatioita – 10 minuuttia ennen tilaisuuden alkamista. Mitään sen suurempia odotteluita ei tarvittu, vaan morsian ja morsiamen isä pääsivät kävelemään suoraan autosta jo aukeamistaan odottavien ovien taakse.Suntio antoi merkin, ja ystävämme soitti alkumusiikin ensimmäiset soinnut kirkon eteen sijoitetulla pianolla. Vieraat nousivat seisomaan ja kääntyivät kohti nyt avautuvia ovia. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkää.Häämme olivat alkaneet.Sinä ja minä olemme nyt meTätä seuranneet noin 30 minuuttia ovat sumentuneet mielessäni hajanaisiksi muistikuviksi.Siitä olen varma, että morsian oli kaunis astellessaan isänsä rinnalla kohti alttaria. Kulkiessani vastaan ja kumartaessani tulevalle appiukolle, koin voimakkaan herkistymisen tunteenpuuskan, joka puski viimeisetkin alkujännityksen rippeet syrjemmälle. Alkumusiikin viimeisten segmenttien soidessa marssimme morsiamen kanssa käsikädessä papin eteen alttarille. Alkusiunaus ja johdantosanat johtivat raamatunlukuun, jonka suoritti lapsuudenajan hyvä ystäväni ja naapurini. Papin puheen jälkeen seurasi varsinainen vihkiminen. Sormustenvaihto sujui omien muistikuvieni perusteella varsin sutjakkaasti, vaikkakin jälkikäteen olen kuullut sulhasen sormuksen sujauttamisen näyttäneen tiukahkolta. Yllätyksiä ei tässä yhteydessä nähty – tahdoimme molemmat.Yllätyksiltä emme kuitenkaan täysin välttyneet. Sormusten vaihtamisen jälkeen oli vihkiohjelmaamme nimittäin merkitty virsi, jota emme missään vaiheessa kuulleet. Totaaliseksi yllätyksekseni pappi nimittäin...

Meidän hääpäivämme (1/3)

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.

Filosofin polttarit

KiitollisuusSiinä tunnetila, joka välkehti kirkkaana ajatuksissani, kun heräsin sunnuntaiaamuna varsin lyhyiden yöunien jälkeen hotellihuoneen pehmeästä sängystä. Vaikka kevyt päänsärky ja väsymys vielä muuten sumensivat allekirjoittaneen ajatusmaailmaa, toistui tämä vahva tunne selkeänä mielessäni koko päivän ajan yhä uudelleen ja uudelleen.Tunnetilan alku ja juuri oli – tietenkin – lauantaina juhlitut sulhasen polttarit.Eivät ne olekaan tänään...

Kuumottava koemaistelu

Hyvä ruoka, parempi mieli. Siinä lause, jonka jokainen varmastikin osaa intuitiivisesti yhdistää erääseen ei niin kaukaiseen mainospätkään. Inhottavan tarttuva toteamus, mutta myös totuusarvossaan varsin osuva.Nautimme ravintoloissa ruokailusta. Kokkaamme toki arkisin hyvinkin hartaasti kotona, ja löytyy meiltä myös luonnollisesti ne tietyt ruokavaihtoehdot, joita kierrätämme viikosta toiseen osana arkemme rutiininomaista pyörittämistä – kvinoa- ja halloumisalaatit, makaronilaatikot, lasagnet, kanatortillat ja sen semmoiset. Ravintolamiljöö muodostaa meille kuitenkin maukkaan kontrastin kotikokkaamiseen, ja niinpä olemmekin kartuttaneet roppakaupalla hienoja kokemuksia Helsingin ravintoloissa vietetyistä pitkistä illoista. Fine dining -kokemus onkin, etenkin viime vuosien aikana, muotoutunut kiinteäksi osaksi sellaista ainesta, jota haluamme myös häihimme assosioituvan. Tästä lähdimme liikkelle juhlapaikkaa pähkäillessämme, ja tästä olemme pyrkineet pitämään kiinni näin hääpäivän jo hämyillessä reilun kuukauden päässä.Niinpä meille oli hyvinkin tärkeää kuulla, että pääsisimme näin kevään korvilla maistelemaan juhlapaikkamme ruokavalikoimaa nk. maistelutilaisuuden merkeissä. Kieli pitkällä maistelua kohti Kuukauden päivät on nyt vierähtänyt siitä, kun pyöräilimme morsiamen kanssa Ravintola Sipulin tykö maistelemaan hääjuhlamme ruokavalikoimaa. Olimme hyvissä ajoin ennen tilaisuutta päätyneet jo siihen, että suosisimme häissämme pöytiin tarjoiltua annoskokonaisuutta tyypillisen buffetin sijasta. Koska Ravintola Sipulilla on valikoimassaan 5 eri pöytiin tarjoiltavaa menukokonaisutta, toivoimme tämän maistelun antavan osviittaa siihen, mihin kokonaisuuteen meidän kannattaisi päätyä. Suunnitelmat olivat siis selvät. Tämä olisi se ratkaiseva sessio, jonka perusteella rakentaisimme sen kaikista keskeisimmän, ruoka- ja juomakokonaisuuden, hääjuhliimme.Ei nielaista ennen kuin tipahtaa Näin ei kuitenkaan käynyt. Huomasimme välittömästi maistelutilaisuuden alkaessa astelevamme buffet-tyyliin organisoituun sessioon. Tämä ei itsessään ollut vielä suuri yllätys, sillä maisteluhan on ymmärrettävästi helpompi toteuttaa seisovan pöydän tyyliin. Vasta kun huomasimme valtaosan ruoista koostuvan nimenomaan buffet-valikoiman vaihtoehdoista, alkoi kylmä hiki karpaloitua otsalle. Onko tässä mitään sellaista tarjolla, jota voisimme edes potentiaalisesti tarjoilla häissämme? Ei juurikaan. Kakut? Kenties. Sanalla sanoen oli kokemuksemme huolestuttava. Ruokaa oli paljon, mutta vain yksi annos löytyy pöytiin tarjoiltavista vaihtoehdoista.Vaikkakin pääsimmekin siis käsiksi Sipulin tyyliin valmistaa ruokaa, emme päässeet maistelemaan mitään sellaista, mikä helpottaisi menukokonaisuuden valintaa. Päädyimme pohdinnoissamme siihen, että buffet-vaihtoehto on yleisesti ottaen ilmeisesti suositumpi, ja siksi nyt jäimme maistelusession suhteen hieman paitsioon. Ei tullut maistelussa siis selvyyttä ruoasta, vaan tarjolla oli vain kuumottava tunne siitä, että emmekö nyt löydäkään selvyyttä tarjoiltavasta ruoasta. Huojentava helpotus Ei meidän tarvinnut kuitenkaan kauaa tässä epävarmuuden olotilassa kärvistellä, sillä jo maistelua seuraavalla viikolla sumplimme yhdessä Sipulin henkilökunnan kanssa ratkaisun polttavaan hääruokakysymykseen. Paljastamatta vielä tässä vaiheessa mitään lopullisesta menusta voin kuitenkin todeta, että saimme menun suunnittelussa valtaisasti apua Ravintola Sipulin henkilökunnalta ja keittiöpäälliköltä. Käytännössä ilmaisimme – asiallisesti – epävarmuutemme tietyn jo kartoittamamme menukokonaisuuden suhteen, jolloin keittiöpäällikkö modifioi kyseisen menun täysin tahtotilaamme vastaavaksi menun. Kun vastaanotimme...

Häämatkamme pilvien yläpuolelle

Tuleva heinäkuu on ohjelmaa täynnä. Kuukausi käynnistetään hääjuhlien merkeissä, ja vain muutama päivä tämän jälkeen uunituore parivaljakko lähteekin jo muutaman viikon häämatkalle. Olemme molemmat innokkaita matkustelijoita, joten hääreissu on häähuuman alusta pitäen ollut tiiviisti osana hääsuunnittelujamme. Kohde on tosin - matkan varrella -muuttunut kerran jos toisenkin. Koralliriuttoja kohti vaiko suurkaupungin sykkeeseen? Olemme 10 vuoden seurustelun aikana matkailleet monesti yhdessä. Ensimmäinen reissumme suuntautui taannoin kesäisen Mallorcan paahteeseen, ja sittemmin olemme matkustaneet mm. Tokioon ja New Yorkiin sekä useaan Euroopan kohteeseen. Häämatkalta lähdimme hakemaan kuitenkin jotain aivan erityistä. Meille oli lähestulkoon itsestäänselvyys, että häämatkan pitäisi kyetä tarjoamaan ainutlaatuisia jaettuja kokemuksia – sellaisia, joita ei todennäköisesti tulisi kertaakaan tämän jälkeen enää kummankaan kohdalle. Minne siis suunta?Pitkään potentiaalisista häämatka kohteistamme suurinta huomiota sai morsiamen ehdottama Malediivit. Pehmeän hiekan ja lämpimän veden siivittämä ylellinen ja yksityinen luksuselämys siinsi mielikuvissamme juuri sellaisena kokemuksena, jonka kaltaista a) varmasti kaipaisimme tiiviin hääsuunnittelun ja -huuman jälkeen ja b) emme varmastikaan kokisi toiste yhteiselomme aikana. Saisimme viettää aikaa romanttisessa miljöössä kahdestaan, tovin täysin irrallaan muusta maailmasta.Toinen (kenties enemmän sulhasen suunnalta alkunsa saanut) ajatus oli kaupunkimatka maapallon toiselle puolelle Australiaan. Sydneyn ja Melbournen vilinässä vietetty häämatka kattaisi niin suurkaupunkien kulttuuriset merkkikohteet kuin leppoisammat maaseudun viinitilat. Tämänkin kohteen suhteen kyse olisi hyvin todennäköisesti ollut ”once in a lifetime” matkasta.Ideat kehittyivät ja muuttuivat, ja eipä kumpikaan edellä mainituista päätynyt lopulliseksi häämatkamme kohteeksi. Minne siis matka, FM-tiimi? Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää Nyt kyllä sopii em. sanonta ns. ”kuin nenä päähän”. Nimittäin. Meillä oli vuosi takaperin tarkoitus lähteä Japaniin. Olimme kartoittaneet lento- ja hotellivaihtoehtoja sekä osittain jo suunnitelleet reissumme ohjelmakavalkadia. Matkan suunnittelu oli siinä mielessä jo pitkälle viety, että kartoitimme aktiivisesti Finnairin erinäisiä lentotarjouksia. Yleensä – ainakin allekirjoittaneella – matkakuume kohoa pari pykälää välittömästi lentojen varaamisen myötä.Mutkia tuli kuitenkin matkaan. Pitkä reissu Aasiaan ei ole budjetin kannalta myönnettävästi mikään kaikista kevyin reissu. Havahduimme viime kesänä siihen tosiasiaan, että Japaniin suuntautuvan reissun sekä tulevan häämatkan myötä meille tulisi kaksi pitkää (lue: kallista) reissua hyvinkin lyhyellä aikavälillä. Tämän tiedostaminen seisauttikin tuolloin tyystin matkan suunnittelun, sillä teimme hyvinkin kivuliaan ratkaisun viime kesäisen matkan siirtämisestä vuodella eteenpäin. Lopetimme hetkellisesti hypettämisen ja keskityimme haaveiluun…ja säästämiseen.Nyt – vuosi myöhemmin – seuraa hääjuhlaamme reilun kahden viikon häämatka siis nk. nousevan auringon maahan. Ja vuodella venähtäneen suunnittelun myötävaikutuksesta on todettava, ettei kyseessä ole mikään traditionaalisin reissu! Häämatkan cocktail: 2/3 rentoutumista ja 1/3 reissaamista Japanin matkamme tarkat detailit ovat vahvasti vielä suunnitteluasteella, mutta joitain yksityiskohtia olemme jo lyöneet lukkoon. Matkamme pituus tulee olemaan reilut kaksi viikkoa. Tästä ensimmäisen...

Kirkolta kekkereihin – ja millä tyylillä!

Vihkikirkon varasimme jo aikapäiviä sitten, ja juhlapaikkammekin tuli jo viime kesänä lyötyä lukkoon. Keskeisten palasten loksahdellessa tällä tavoin pikkuhiljaa paikoilleen, oli meille vielä muutama kuukausi takaperin mysteerinä kuljetuksemme kirkolta kekkereihin.Kuljetusta kartoittamassaOlihan tätäkin toki pienoisesti pähkäilty.Olimme mm. pitkään pohtineet hyvinkin stadilaista kuljetusta. Nimittäin raitiovaunua. Pidimme molemmat lähtökohtaisesti siitä ajatuksesta, että koko juhlaseurueemme sulloutuisi vihkitilaisuuden jälkeen yksityiskäyttöisen ja vanhanmallisen raitsikan uumeniin. Kiskojen varrella koukkaisimme sitten koko konkkaronkka läpi Helsingin keskeisimpien nähtävyyksien, vanhan raitiovaunun kilinän ja kolinan saatellessa jo kenties kurnivat vatsat kohti juhlatilan illalliskattausta.Tällaisen vaihtoehdon ohella olimme myös pohtineet vanhanmallisen, yksityisajoneuvon vuokraamista. Tässä tilanteessa ei tilaa toki olisi ollut koko seurueelle, mutta itse hääpari olisi päässyt viilettämään halki kantakaupungin tyylitellyssä, Downton Abbey henkisessä menopelissä.Ei huonoja vaihtoehtoja, vai mitä?Tarkemmalla tarkastelulla molemmat potentiaaliset vaihtoehdot kuitenkin kokivat pienimuotoisia kolauksia. Ratikkakyydin sumpliminen tyssäsi ratikkavalikoiman rajoitteisiin. Katsastamamme ratikat olivat seurueelle joko himpun verran liian pieniä tai kohtuuttoman suuria, ja vanhan mallisten, yksityisomistuksessa olevien autojen kohdalla pohditutti sopivan auton vaikeahkon löydettävyyden ohella kuljettajan usein mysteeriksi jäävä ammattitaito.Näillä huolenaiheilla höystettynä, siirtyi hääauton/-kuljetuksen varaaminen viikko viikolta eteenpäin, kunnes…Morsiamen isä kiiruhtaa apuunTodettakoon lyhyehkönä pohjustuksena, että omassa perheessä autot – ja autoilu yleisemmälläkin tasolla – eivät merkittävällä tasolla ole olleet osana arkea. Autot edustavat pääosin yksioikoisesti siirtymää pisteiden A ja B välillä, eikä kotioloissa ole näin ollen järin altistunut automallien vertailulle, ajoneuvojen uusien ominaisuuksien tai teknisten tietojen vertailulle tai juurikaan millekään muullekaan ajoneuvoaiheiselle keskustelulle.Niinpä ei ole ihme eikä mikään, että lopullinen sysäys hääauton hankinnalle tuli morsiamen puolelta – nimittäin morsiamen isältä. Mikäli muistikuvat muodostuvat nyt oikein, oli morsiamen isän kanssa käyty jo suuntaa-antavaa keskustelua meitä mahdollisesti kiinnostavasta kuljetusmuodosta, kun eräänä viikonloppuiltana saimme isältä puhelun. Puhelun sisältö: hamuamamme kuljetus on kokonaan hoidettu. Sopikaa kuljetuksesta vastaavan toimijan kanssa tulevan hääauton sekä kuljetuksen yksityiskohdista.Kovanen: auton ja palvelun luksustaHääkuljetuksestamme vastaa juhlapäivänämme siis Kovasen Hääkuljetuspalvelu. Käytössämme on oheisessa kuvassakin näkyvä Mercedes-Benz S Lang –Limousine, ja Kovasen oma ammattikuljettaja. Hääkuljetuspalveluumme kuuluu autossa kylmänä odottava samppanjapullo, ja autolla pääsemme kiertelemään haluamillemme kuvauspaikoille ennen saapumista juhlapaikalle. Kovaselta saamme myös tarvitsemamme häävieraskuljetuksen kirkolta juhlapaikalle.Kyseessä on siis loisteliaalla tavalla tässäkin kirjoituksessa mainitsemani tarpeemme fuusioiva palvelu, sillä saamme kuljetuksen myös vieraille ja voimme olla varmoja palvelun ammattimaisuudesta – asia, mikä mietitytti nimenomaan yksityisomistajan kohdalla. Meidän ei myöskään ole tarve elää epätietoisuudessa tulevan kuljetuksemme ja ajoneuvon suhteen, sillä hääpakettimme sisälsi myös käynnin ja suunnittelusession Kovasen omissa tiloissa. Tähän tilaisuuteen matkasimmekin maaliskuun alkupuolella.Hääkuljetusta suunnittelemassaKovasen tilat sijaitsevat Helsingin Vallilassa. Saapuessamme suunnittelusessioon, odotti meitä pöydässä valmiiksi katettu kahvitarjoilu. Kahvittelun ääressä keskustelimme oman vastuuhenkilömme/suunnittelijamme kanssa läpi käsityksemme päivän...

Sulhon puku plakkarissa!

Palatkaamme pienellä kertauksella joulua edeltävään aikaan. Aikaan, jolloin sulho ja bestman kartoittivat kuumeisesti vuokrapukujen valikoimaa, etsien frakkien ja sakettien joukosta sitä omalta tuntuvaa vaihtoehtoa. Tuolloinhan taival jätti matkamiehet vielä tyhjin käsin (vaikkakin selkein aivoituksin) päätyessämme siihen, että vuokrapuvun sijasta tulisimme preferoimaan ostettavaa omaa uutta pukua.Vuosi vaihtui, lumi suli, ja niinpä tuli eteen se tarkoin aikataulutettu viikonloppu, jolloin puvun metsästys sai jälleen luvan käynnistyä. Olimme bestmanin kanssa etukäteen rajanneet meitä kiinnostavat liikkeet viiteen vaihtoehtoon: Sokos, Stockmann, Turo, Tiger of Sweden ja Sand. Näihin liikkeisiin siis suuntasimme vuoronperään, kertoen henkilökunnalle suuntaa-antavat näkemykset tulevien kesähäiden luonteesta ja sonnustautuen erilaisiin pukukokonaisuuksiin. Päivän antina rajasimme mielenkiinnon kohteemme kahteen liikkeeseen: Tiger of Sweden ja Turo. Varsin luonnolliset vaihtoehdot ottaen huomioon, että allekirjoittaneen vaatekaapista löytyy jo sekä Turon että Tigerin tummat puvut. Jätimme molempiin liikkeisiin yhteystietomme, ja jäimme odottamaan hamuamiamme kevään pukumallien saapumista.Muutama viikko tästä eteenpäin ja puhelin soi. Silmäteräksi ottamani Tigerin sähkönsininen puku oli saapunut liikkeeseen. Suuntasin välittömästi samaisena päivänä vielä Tigerin liikkeeseen kokeilemaan malttamattomana odottamaani pukua. Puku ylle ja…Ei…ei se istunut. Sininen väri oli myös vaaleampi kuin olin toivonut, ja samalla paljastui, että puvun materiaali ei ollut puhdasta villaa. Suuri ”no no” kesähäihin. Sen sileän tien näivettyivät näkemykseni Tigerin puvusta – pettymykseen ja turhautumiseen.Draamankaari saa kuitenkin jatkoa, sillä jo seuraavana päivänä koin vastavuoroisesti tähänastisen elämäni antoisimman asiakaskokemuksen.Suuntasimme tuolloin koko perheen voimin Turon liikkeeseen Keskuskadulle. Olin jo edellisen käynnin yhteydessä iskenyt silmäni siniseen ja rustiikkiseen pukuun, ja nyt tarkoituksenani oli testata pukua koko komeudessaan. Turolla oli tällöin käynnissä nk. Mittatilausviikot, jolloin minkä tahansa puvun oli mahdollista saada hivenen halvemmalla, omiin mittoihin teetettynä! Todettakoon tarinan tässä vaiheessa vielä sekin, että isäni oli jo aiempina viikkoina päätynyt vastaavan Turon liikkeen toiseen pukuun, ja niinpä hänkin halusi nyt kokeilla omaa pukua ylleen.Siinä me sitten olimme, isä ja poika, Turon ammattitaitoisen henkilökunnan mittailtavana ja palveltavana. Ja kun sanon ammattitaitoisen niin todellakin tarkoitan sitä. Kärjistettynä voinee väittää, että myyjän perustavoitteena on yleisellä tasolla yksioikoisesti tuotteen myyminen. Tämä saattaa ja usein johtaakin siihen, että myyjä myy mitä myy, kunhan myy – kunhan puku kuin puku lähtee rekistä, on tehtävä toteutettu korkein arvosanoin.Kun kuvailen läpikäymääni kokemusta Turolla antoisaksi, perustuu tämä nimenomaan siihen, etten hetkeäkään tuntenut oloani asiakkaaksi, jolle yritettiin myydä vain mitä tahansa pukua. Myyjät olivat aidon kiinnostuneita häidemme luonteesta ja vaihtoivat suosittelemaansa kangasta ja tyyliä kertomani perusteella.”Ai teillä on tuollaiset häät tiedossa? No olitko miettinyt tällaista? Entä oliko juhlapaikka missä? Ai siellä!? No silloin kyllä lähtisin liikkeelle täältä…”.Kun oli vuoro...