Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

filosofi Tag

Mennään naimisiin / Posts tagged "filosofi"

Filosofin polttarit

KiitollisuusSiinä tunnetila, joka välkehti kirkkaana ajatuksissani, kun heräsin sunnuntaiaamuna varsin lyhyiden yöunien jälkeen hotellihuoneen pehmeästä sängystä. Vaikka kevyt päänsärky ja väsymys vielä muuten sumensivat allekirjoittaneen ajatusmaailmaa, toistui tämä vahva tunne selkeänä mielessäni koko päivän ajan yhä uudelleen ja uudelleen.Tunnetilan alku ja juuri oli – tietenkin – lauantaina juhlitut sulhasen polttarit.Eivät ne olekaan tänään...

Kuumottava koemaistelu

Hyvä ruoka, parempi mieli. Siinä lause, jonka jokainen varmastikin osaa intuitiivisesti yhdistää erääseen ei niin kaukaiseen mainospätkään. Inhottavan tarttuva toteamus, mutta myös totuusarvossaan varsin osuva.Nautimme ravintoloissa ruokailusta. Kokkaamme toki arkisin hyvinkin hartaasti kotona, ja löytyy meiltä myös luonnollisesti ne tietyt ruokavaihtoehdot, joita kierrätämme viikosta toiseen osana arkemme rutiininomaista pyörittämistä – kvinoa- ja halloumisalaatit, makaronilaatikot, lasagnet, kanatortillat ja sen semmoiset. Ravintolamiljöö muodostaa meille kuitenkin maukkaan kontrastin kotikokkaamiseen, ja niinpä olemmekin kartuttaneet roppakaupalla hienoja kokemuksia Helsingin ravintoloissa vietetyistä pitkistä illoista. Fine dining -kokemus onkin, etenkin viime vuosien aikana, muotoutunut kiinteäksi osaksi sellaista ainesta, jota haluamme myös häihimme assosioituvan. Tästä lähdimme liikkelle juhlapaikkaa pähkäillessämme, ja tästä olemme pyrkineet pitämään kiinni näin hääpäivän jo hämyillessä reilun kuukauden päässä.Niinpä meille oli hyvinkin tärkeää kuulla, että pääsisimme näin kevään korvilla maistelemaan juhlapaikkamme ruokavalikoimaa nk. maistelutilaisuuden merkeissä. Kieli pitkällä maistelua kohti Kuukauden päivät on nyt vierähtänyt siitä, kun pyöräilimme morsiamen kanssa Ravintola Sipulin tykö maistelemaan hääjuhlamme ruokavalikoimaa. Olimme hyvissä ajoin ennen tilaisuutta päätyneet jo siihen, että suosisimme häissämme pöytiin tarjoiltua annoskokonaisuutta tyypillisen buffetin sijasta. Koska Ravintola Sipulilla on valikoimassaan 5 eri pöytiin tarjoiltavaa menukokonaisutta, toivoimme tämän maistelun antavan osviittaa siihen, mihin kokonaisuuteen meidän kannattaisi päätyä. Suunnitelmat olivat siis selvät. Tämä olisi se ratkaiseva sessio, jonka perusteella rakentaisimme sen kaikista keskeisimmän, ruoka- ja juomakokonaisuuden, hääjuhliimme.Ei nielaista ennen kuin tipahtaa Näin ei kuitenkaan käynyt. Huomasimme välittömästi maistelutilaisuuden alkaessa astelevamme buffet-tyyliin organisoituun sessioon. Tämä ei itsessään ollut vielä suuri yllätys, sillä maisteluhan on ymmärrettävästi helpompi toteuttaa seisovan pöydän tyyliin. Vasta kun huomasimme valtaosan ruoista koostuvan nimenomaan buffet-valikoiman vaihtoehdoista, alkoi kylmä hiki karpaloitua otsalle. Onko tässä mitään sellaista tarjolla, jota voisimme edes potentiaalisesti tarjoilla häissämme? Ei juurikaan. Kakut? Kenties. Sanalla sanoen oli kokemuksemme huolestuttava. Ruokaa oli paljon, mutta vain yksi annos löytyy pöytiin tarjoiltavista vaihtoehdoista.Vaikkakin pääsimmekin siis käsiksi Sipulin tyyliin valmistaa ruokaa, emme päässeet maistelemaan mitään sellaista, mikä helpottaisi menukokonaisuuden valintaa. Päädyimme pohdinnoissamme siihen, että buffet-vaihtoehto on yleisesti ottaen ilmeisesti suositumpi, ja siksi nyt jäimme maistelusession suhteen hieman paitsioon. Ei tullut maistelussa siis selvyyttä ruoasta, vaan tarjolla oli vain kuumottava tunne siitä, että emmekö nyt löydäkään selvyyttä tarjoiltavasta ruoasta. Huojentava helpotus Ei meidän tarvinnut kuitenkaan kauaa tässä epävarmuuden olotilassa kärvistellä, sillä jo maistelua seuraavalla viikolla sumplimme yhdessä Sipulin henkilökunnan kanssa ratkaisun polttavaan hääruokakysymykseen. Paljastamatta vielä tässä vaiheessa mitään lopullisesta menusta voin kuitenkin todeta, että saimme menun suunnittelussa valtaisasti apua Ravintola Sipulin henkilökunnalta ja keittiöpäälliköltä. Käytännössä ilmaisimme – asiallisesti – epävarmuutemme tietyn jo kartoittamamme menukokonaisuuden suhteen, jolloin keittiöpäällikkö modifioi kyseisen menun täysin tahtotilaamme vastaavaksi menun. Kun vastaanotimme...

Häämatkamme pilvien yläpuolelle

Tuleva heinäkuu on ohjelmaa täynnä. Kuukausi käynnistetään hääjuhlien merkeissä, ja vain muutama päivä tämän jälkeen uunituore parivaljakko lähteekin jo muutaman viikon häämatkalle. Olemme molemmat innokkaita matkustelijoita, joten hääreissu on häähuuman alusta pitäen ollut tiiviisti osana hääsuunnittelujamme. Kohde on tosin - matkan varrella -muuttunut kerran jos toisenkin. Koralliriuttoja kohti vaiko suurkaupungin sykkeeseen? Olemme 10 vuoden seurustelun aikana matkailleet monesti yhdessä. Ensimmäinen reissumme suuntautui taannoin kesäisen Mallorcan paahteeseen, ja sittemmin olemme matkustaneet mm. Tokioon ja New Yorkiin sekä useaan Euroopan kohteeseen. Häämatkalta lähdimme hakemaan kuitenkin jotain aivan erityistä. Meille oli lähestulkoon itsestäänselvyys, että häämatkan pitäisi kyetä tarjoamaan ainutlaatuisia jaettuja kokemuksia – sellaisia, joita ei todennäköisesti tulisi kertaakaan tämän jälkeen enää kummankaan kohdalle. Minne siis suunta?Pitkään potentiaalisista häämatka kohteistamme suurinta huomiota sai morsiamen ehdottama Malediivit. Pehmeän hiekan ja lämpimän veden siivittämä ylellinen ja yksityinen luksuselämys siinsi mielikuvissamme juuri sellaisena kokemuksena, jonka kaltaista a) varmasti kaipaisimme tiiviin hääsuunnittelun ja -huuman jälkeen ja b) emme varmastikaan kokisi toiste yhteiselomme aikana. Saisimme viettää aikaa romanttisessa miljöössä kahdestaan, tovin täysin irrallaan muusta maailmasta.Toinen (kenties enemmän sulhasen suunnalta alkunsa saanut) ajatus oli kaupunkimatka maapallon toiselle puolelle Australiaan. Sydneyn ja Melbournen vilinässä vietetty häämatka kattaisi niin suurkaupunkien kulttuuriset merkkikohteet kuin leppoisammat maaseudun viinitilat. Tämänkin kohteen suhteen kyse olisi hyvin todennäköisesti ollut ”once in a lifetime” matkasta.Ideat kehittyivät ja muuttuivat, ja eipä kumpikaan edellä mainituista päätynyt lopulliseksi häämatkamme kohteeksi. Minne siis matka, FM-tiimi? Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää Nyt kyllä sopii em. sanonta ns. ”kuin nenä päähän”. Nimittäin. Meillä oli vuosi takaperin tarkoitus lähteä Japaniin. Olimme kartoittaneet lento- ja hotellivaihtoehtoja sekä osittain jo suunnitelleet reissumme ohjelmakavalkadia. Matkan suunnittelu oli siinä mielessä jo pitkälle viety, että kartoitimme aktiivisesti Finnairin erinäisiä lentotarjouksia. Yleensä – ainakin allekirjoittaneella – matkakuume kohoa pari pykälää välittömästi lentojen varaamisen myötä.Mutkia tuli kuitenkin matkaan. Pitkä reissu Aasiaan ei ole budjetin kannalta myönnettävästi mikään kaikista kevyin reissu. Havahduimme viime kesänä siihen tosiasiaan, että Japaniin suuntautuvan reissun sekä tulevan häämatkan myötä meille tulisi kaksi pitkää (lue: kallista) reissua hyvinkin lyhyellä aikavälillä. Tämän tiedostaminen seisauttikin tuolloin tyystin matkan suunnittelun, sillä teimme hyvinkin kivuliaan ratkaisun viime kesäisen matkan siirtämisestä vuodella eteenpäin. Lopetimme hetkellisesti hypettämisen ja keskityimme haaveiluun…ja säästämiseen.Nyt – vuosi myöhemmin – seuraa hääjuhlaamme reilun kahden viikon häämatka siis nk. nousevan auringon maahan. Ja vuodella venähtäneen suunnittelun myötävaikutuksesta on todettava, ettei kyseessä ole mikään traditionaalisin reissu! Häämatkan cocktail: 2/3 rentoutumista ja 1/3 reissaamista Japanin matkamme tarkat detailit ovat vahvasti vielä suunnitteluasteella, mutta joitain yksityiskohtia olemme jo lyöneet lukkoon. Matkamme pituus tulee olemaan reilut kaksi viikkoa. Tästä ensimmäisen...

Kirkolta kekkereihin – ja millä tyylillä!

Vihkikirkon varasimme jo aikapäiviä sitten, ja juhlapaikkammekin tuli jo viime kesänä lyötyä lukkoon. Keskeisten palasten loksahdellessa tällä tavoin pikkuhiljaa paikoilleen, oli meille vielä muutama kuukausi takaperin mysteerinä kuljetuksemme kirkolta kekkereihin.Kuljetusta kartoittamassaOlihan tätäkin toki pienoisesti pähkäilty.Olimme mm. pitkään pohtineet hyvinkin stadilaista kuljetusta. Nimittäin raitiovaunua. Pidimme molemmat lähtökohtaisesti siitä ajatuksesta, että koko juhlaseurueemme sulloutuisi vihkitilaisuuden jälkeen yksityiskäyttöisen ja vanhanmallisen raitsikan uumeniin. Kiskojen varrella koukkaisimme sitten koko konkkaronkka läpi Helsingin keskeisimpien nähtävyyksien, vanhan raitiovaunun kilinän ja kolinan saatellessa jo kenties kurnivat vatsat kohti juhlatilan illalliskattausta.Tällaisen vaihtoehdon ohella olimme myös pohtineet vanhanmallisen, yksityisajoneuvon vuokraamista. Tässä tilanteessa ei tilaa toki olisi ollut koko seurueelle, mutta itse hääpari olisi päässyt viilettämään halki kantakaupungin tyylitellyssä, Downton Abbey henkisessä menopelissä.Ei huonoja vaihtoehtoja, vai mitä?Tarkemmalla tarkastelulla molemmat potentiaaliset vaihtoehdot kuitenkin kokivat pienimuotoisia kolauksia. Ratikkakyydin sumpliminen tyssäsi ratikkavalikoiman rajoitteisiin. Katsastamamme ratikat olivat seurueelle joko himpun verran liian pieniä tai kohtuuttoman suuria, ja vanhan mallisten, yksityisomistuksessa olevien autojen kohdalla pohditutti sopivan auton vaikeahkon löydettävyyden ohella kuljettajan usein mysteeriksi jäävä ammattitaito.Näillä huolenaiheilla höystettynä, siirtyi hääauton/-kuljetuksen varaaminen viikko viikolta eteenpäin, kunnes…Morsiamen isä kiiruhtaa apuunTodettakoon lyhyehkönä pohjustuksena, että omassa perheessä autot – ja autoilu yleisemmälläkin tasolla – eivät merkittävällä tasolla ole olleet osana arkea. Autot edustavat pääosin yksioikoisesti siirtymää pisteiden A ja B välillä, eikä kotioloissa ole näin ollen järin altistunut automallien vertailulle, ajoneuvojen uusien ominaisuuksien tai teknisten tietojen vertailulle tai juurikaan millekään muullekaan ajoneuvoaiheiselle keskustelulle.Niinpä ei ole ihme eikä mikään, että lopullinen sysäys hääauton hankinnalle tuli morsiamen puolelta – nimittäin morsiamen isältä. Mikäli muistikuvat muodostuvat nyt oikein, oli morsiamen isän kanssa käyty jo suuntaa-antavaa keskustelua meitä mahdollisesti kiinnostavasta kuljetusmuodosta, kun eräänä viikonloppuiltana saimme isältä puhelun. Puhelun sisältö: hamuamamme kuljetus on kokonaan hoidettu. Sopikaa kuljetuksesta vastaavan toimijan kanssa tulevan hääauton sekä kuljetuksen yksityiskohdista.Kovanen: auton ja palvelun luksustaHääkuljetuksestamme vastaa juhlapäivänämme siis Kovasen Hääkuljetuspalvelu. Käytössämme on oheisessa kuvassakin näkyvä Mercedes-Benz S Lang –Limousine, ja Kovasen oma ammattikuljettaja. Hääkuljetuspalveluumme kuuluu autossa kylmänä odottava samppanjapullo, ja autolla pääsemme kiertelemään haluamillemme kuvauspaikoille ennen saapumista juhlapaikalle. Kovaselta saamme myös tarvitsemamme häävieraskuljetuksen kirkolta juhlapaikalle.Kyseessä on siis loisteliaalla tavalla tässäkin kirjoituksessa mainitsemani tarpeemme fuusioiva palvelu, sillä saamme kuljetuksen myös vieraille ja voimme olla varmoja palvelun ammattimaisuudesta – asia, mikä mietitytti nimenomaan yksityisomistajan kohdalla. Meidän ei myöskään ole tarve elää epätietoisuudessa tulevan kuljetuksemme ja ajoneuvon suhteen, sillä hääpakettimme sisälsi myös käynnin ja suunnittelusession Kovasen omissa tiloissa. Tähän tilaisuuteen matkasimmekin maaliskuun alkupuolella.Hääkuljetusta suunnittelemassaKovasen tilat sijaitsevat Helsingin Vallilassa. Saapuessamme suunnittelusessioon, odotti meitä pöydässä valmiiksi katettu kahvitarjoilu. Kahvittelun ääressä keskustelimme oman vastuuhenkilömme/suunnittelijamme kanssa läpi käsityksemme päivän...

Sulhon puku plakkarissa!

Palatkaamme pienellä kertauksella joulua edeltävään aikaan. Aikaan, jolloin sulho ja bestman kartoittivat kuumeisesti vuokrapukujen valikoimaa, etsien frakkien ja sakettien joukosta sitä omalta tuntuvaa vaihtoehtoa. Tuolloinhan taival jätti matkamiehet vielä tyhjin käsin (vaikkakin selkein aivoituksin) päätyessämme siihen, että vuokrapuvun sijasta tulisimme preferoimaan ostettavaa omaa uutta pukua.Vuosi vaihtui, lumi suli, ja niinpä tuli eteen se tarkoin aikataulutettu viikonloppu, jolloin puvun metsästys sai jälleen luvan käynnistyä. Olimme bestmanin kanssa etukäteen rajanneet meitä kiinnostavat liikkeet viiteen vaihtoehtoon: Sokos, Stockmann, Turo, Tiger of Sweden ja Sand. Näihin liikkeisiin siis suuntasimme vuoronperään, kertoen henkilökunnalle suuntaa-antavat näkemykset tulevien kesähäiden luonteesta ja sonnustautuen erilaisiin pukukokonaisuuksiin. Päivän antina rajasimme mielenkiinnon kohteemme kahteen liikkeeseen: Tiger of Sweden ja Turo. Varsin luonnolliset vaihtoehdot ottaen huomioon, että allekirjoittaneen vaatekaapista löytyy jo sekä Turon että Tigerin tummat puvut. Jätimme molempiin liikkeisiin yhteystietomme, ja jäimme odottamaan hamuamiamme kevään pukumallien saapumista.Muutama viikko tästä eteenpäin ja puhelin soi. Silmäteräksi ottamani Tigerin sähkönsininen puku oli saapunut liikkeeseen. Suuntasin välittömästi samaisena päivänä vielä Tigerin liikkeeseen kokeilemaan malttamattomana odottamaani pukua. Puku ylle ja…Ei…ei se istunut. Sininen väri oli myös vaaleampi kuin olin toivonut, ja samalla paljastui, että puvun materiaali ei ollut puhdasta villaa. Suuri ”no no” kesähäihin. Sen sileän tien näivettyivät näkemykseni Tigerin puvusta – pettymykseen ja turhautumiseen.Draamankaari saa kuitenkin jatkoa, sillä jo seuraavana päivänä koin vastavuoroisesti tähänastisen elämäni antoisimman asiakaskokemuksen.Suuntasimme tuolloin koko perheen voimin Turon liikkeeseen Keskuskadulle. Olin jo edellisen käynnin yhteydessä iskenyt silmäni siniseen ja rustiikkiseen pukuun, ja nyt tarkoituksenani oli testata pukua koko komeudessaan. Turolla oli tällöin käynnissä nk. Mittatilausviikot, jolloin minkä tahansa puvun oli mahdollista saada hivenen halvemmalla, omiin mittoihin teetettynä! Todettakoon tarinan tässä vaiheessa vielä sekin, että isäni oli jo aiempina viikkoina päätynyt vastaavan Turon liikkeen toiseen pukuun, ja niinpä hänkin halusi nyt kokeilla omaa pukua ylleen.Siinä me sitten olimme, isä ja poika, Turon ammattitaitoisen henkilökunnan mittailtavana ja palveltavana. Ja kun sanon ammattitaitoisen niin todellakin tarkoitan sitä. Kärjistettynä voinee väittää, että myyjän perustavoitteena on yleisellä tasolla yksioikoisesti tuotteen myyminen. Tämä saattaa ja usein johtaakin siihen, että myyjä myy mitä myy, kunhan myy – kunhan puku kuin puku lähtee rekistä, on tehtävä toteutettu korkein arvosanoin.Kun kuvailen läpikäymääni kokemusta Turolla antoisaksi, perustuu tämä nimenomaan siihen, etten hetkeäkään tuntenut oloani asiakkaaksi, jolle yritettiin myydä vain mitä tahansa pukua. Myyjät olivat aidon kiinnostuneita häidemme luonteesta ja vaihtoivat suosittelemaansa kangasta ja tyyliä kertomani perusteella.”Ai teillä on tuollaiset häät tiedossa? No olitko miettinyt tällaista? Entä oliko juhlapaikka missä? Ai siellä!? No silloin kyllä lähtisin liikkeelle täältä…”.Kun oli vuoro...

Mitäs musiikkia laitetaan?

Osallistuin lapsena useampana kesänä Heurekan järjestämälle lasten ja nuorten tiedeleirille. Noin viikon mittaisilla leireillä me nuoret leiriläiset koimme niin perinteiset Heurekan aktiviteetit (rottakoripallot, erinäiset Verne-näytökset jne.) kuin leirikohtaiset, kesästä toiseen vaihtuvat näyttelyt.Eräänä kesänä tällaisena vaihtuvana sisältönä oli elokuva- ja televisioviihde. Leirin aikana mm. käsikirjoitimme ja kuvasimme omat mainoksemme, joita sitten pyöritettiin kesän ajan yleisillä näyttelyalueilla. Keskeisimpänä mieleeni on kuitenkin painunut näyttely, jonka tarkoituksena oli havainnollistaa musiikin vaikutuksia liikkuvan kuvan merkityksiin. Näyttelyssä oli lyhyehkö elokuvapätkä, jonka musiikkia oli mahdollista vaihtaa nappeja painamalla. Riippuen musiikista, sai pätkä joko jännittävän, kauhua enteilevän tai jopa romanttisen yleisilmeen. Kohtauksessa esiintyneen miehen holtiton juoksu yhdistettynä otoksiin naisesta istumassa kaikessa rauhassa kotonaan sai hyvin erilaisen merkityksen riippuen yksioikoisesti siitä, mitä musiikkia kohtauksen taustalla soitettiin.Tämä kaikki oli jo tuolloin minulle valtaisan kiinnostavaa.Nyt noin 20 vuotta myöhemmin, musiikkitiedettä sekä elokuva- ja televisiotutkimusta opiskelleena ja musiikin merkityksiä videopelikokemuksessa gradussaan tutkineena filosofian maisterina, olen tilanteessa, jossa harteilleni on asetettu tulevan hääpäivämme musiikin määritteleminen. Niin kirkossa kajahtavat kappaleet kuin pippaloiden pilipalit tulevat siis olemaan allekirjoittaneen käsialaa. Minkä merkityksen haluan siis hääpäiväämme istuttaa? Minkä lopullisen viestinnällisen sisällön haluan hääpäiväämme musiikkivalinnoillani kiteyttää? Mitäs musiikkia laitetaan?Lähretäänpäs liikkeelle siitä kaikkein pyhimmästä, kirkosta.Kirkon kenties keskeisimmät musiikkiosuudet ovat – omasta mielestäni – seremonian alussa ja lopussa. Puhutaan häämarsseista. Perinteistä Ruususta tai Wagnerin Häämarssia ei todennäköisesti meidän vihkitilaisuudessa soiteta, sillä tällä hetkellä tarkoituksenamme on kaapata kappaleet elokuvamaailman puolelta. Ei, häissämme ei soi Star Wars, Indiana Jones tai Twilight-teema, vaan näillä näkymin olemme päätymässä hieman tuntemattomampaan, mutta silti meille kohtuullisen merkitysrikkaaseen musiikkimateriaaliin. Tohtisin jopa olettaa, ettei suurin osa häävieraista tule tiedostamaan musiikin alkuperäistä kontekstia.Mikäli kaikki sujuu suunnitelmiemme mukaisesti, tulemme kirkkomusiikin kohdalla hyödyntämään pitkäaikaisen ystäväni ja nykyisen kanttorin palveluita. Tarkoituksena nimittäin olisi, että nimenomaan hän vastaisi vihkitilaisuutemme alkutahdeista. Olisi valtavan hienoa, jos saisimme tutun henkilön, ystävän, korkkaamaan juhlallisuudet yhdessä valitsemallamme kappaleella.No entäs sitten se ns. bilemusiikki?Ainakin itselle tuntuu silltä, että hääjuhlissa musiikille löytyy monen monta vaihtoehtoa ja kombinaatiota. On livebändiä, a cappella –laulua, karaokesettiä, DJ-artistia jne. Tärkeintä musiikin valinnassa lienee kaiketi se, että valittu musiikki sopii parhaalla mahdollisella tavalla hääparin tahtotilan mukaiseen atmosfääriin. Jos tarkoitus on pönöttää, sopii ratkaisuksi Vivaldin Neljä Vuodenaikaa, kun taas menevämmän bilemenon käynnistää bassojytinällä vahvistettu Uptown Funk.Koska meillä juhlia vietetään ravintolamiljöössä, olen päätynyt musiikissa preferoimaan valmiita soittolistoja ja suurimmalta osin nimenomaan illallishenkeen sopivaa taustamusiikkia. Tylsääkö? Ehkei kuitenkaan…Mielikuvissani siintää leppoisan rento jazz, joka ”virittää” tilamme ja juhlamme oikealla, hempeällä, lämpimällä sekä soljuvan rennolla fiiliksellä. Mitään vuosisadan railakkaimpia karkeloita ei tässä ollakaan työstämässä, vaan rentoa ja rattoisaa illallisjuhlaa.Esimerkkejä biisilistan...

Ajatuksia: Something Old & Something New

Jokaiset häät ovat ainutlaatuiset. Jokainen häätapahtuma saavuttaa lopullisen muotonsa vihittävän pariskunnan mielikuvien sekä toiveiden muovaamana. Liiton osalliset rakentavat kanssakäymisellään kompromissin toivotusta vihkitilaisuuden sekä mahdollisten juhlallisuuksien olemuksesta. Tämän ilmiselvän inspiraatiolähteen lisäksi, hääseremonian olemukseen vaikuttaa kuitenkin myös laajempi ihmisverkosto – niin ystävien, perheenjäsenten kuin myös hääparille täysin tuntemattomien henkilöiden käsitykset määrittelevät kenties yllättävänkin suurilta osin sen, mistä elementeistä hääjuhlallisuudet parin varsinaisena juhlapäivänä lopulta koostuvat.Mistä lähtökohdista sinä lähtisit rakentamaan häitäsi? Mitä yksityiskohtia osaat nyt tätä lukiessasi jo liittää omiin häihisi? Löytyykö näkymästä kirkkoa vai maistraattia, mansikka- vai kinuskikakkua, hidasta häävalssia vaiko mukaansatempaavaa diskobiittiä? Tämänkaltaisia kysymyksiä omalla kohdalla pohtiessani, ohjauduin siihen loppupäätelmään, että ideaalitilanteessa häämme tulisivat luonteeltaan sijaitsemaan ns. vanhan ja uuden risteyspisteessä – tradition ja omaleimaisuuden tasapainossa. Täyttäessäni ajatukseni niistä kuvista, jotka liitän nimenomaan perinteisiin häihin, huomaan nostavani tietoisuuteeni assosiaatioita kuten kirkkovihkimisen, häämarssin, sormukset, morsiamen isän/bestmanin puheen, kimpun heiton, morsiamen ryöstön yms. Kun sitten taas käännän ajatukseni persoonallisiin rakennuspalikoihin, koostuvat nämä seikoista kuten ei-kirkollinen ulkovihkiminen, hääparin koreografioitu tanssiesitys, ravintolaillallinen jne.Jokainen hääpari joutunee keskusteluissaan käymään läpi, mitä traditionaalisia osioita ja mitä persoonallisia tekijöitä he haluavat omassa ainutlaatuisessa hääjuhlassaan hyödyntää. Olen vakaasti siinä uskomuksessa, että tässä tulisi nimenomaan löytää balanssi vanhan ja uuden välillä. Ilman uutta, tilaisuus ei onnistu saavuttamaan omintakeista, hääparin persoonallisuutta hyväilevää olemusta, kun taas pelkästään uuteen turvautuen tilaisuus ei ole kykeneväinen sitomaan itseään laajempaan, kollektiiviseen hääseremonian mielikuvien maisemaan.Nyt kun suuntaus kohti (kultaista) keskitietä on koordinoitu, on aika lähteä etsimään niitä ratkaisuja, joilla tämä suunta on mahdollista säilyttää.- Filosofi...