Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

 

Blogi

Mennään naimisiin / Hääblogit  / She Said Yes  / MORSIUSDIEETTI: Remonttia kropalle vai mielelle?

MORSIUSDIEETTI: Remonttia kropalle vai mielelle?

Siitä on nyt hieman yli vuosi, kun mun morsiusdieetti alkoi. Ja puoli vuotta siitä, kun lopetin sen. Olin helmikuussa 2016 ostanut hääpukuni käytettynä eräältä tamperelaiselta rouvalta ja pukua oli jonkin verran kavennettu alkuperäisistä mitoista, eikä se näin ollen istunut päälleni täydellisesti. Nyörikiinnityksestä huolimatta puku ei mennyt täysin kiinni ja paljas kaistale selän ihoa jäi näkyviin. Ihastuin pukuun kuitenkin todella palavasti, enkä halunnut lähteä etsimään uutta, joten ajattelin, että kyllähän mä nyt ennen häitä ehdin laihduttaa ne muutamat sentit pois ylävartalosta.

Tarmokas alku

Aloitin urakkani maaliskuussa 2016 ja kyllähän mä ensimmäiset neljä kuukautta jaksoin puputtaa pelkkää täysjyväpastaa, kanaa ja parsakaalia. Pyöräilin joka paikkaan ja kävin lenkillä aina kun ehdin. Kesäkuussa iloitsin siitä, että mahduin lempparileviksiini ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Vyötäröni oli pienentynyt, mutta rinnanympärykselle ei ollut tapahtunut mitään. Uuden lukukauden alkaessa hankin koko syksyksi sali- ja ryhmäliikuntakortin LAMKin opiskelijasalille. Ensimmäisen kuukauden ajan jaksoin käydä salilla ja ryhmäliikuntatunneilla, sillä kuntosali oli kätevästi samassa tilassa koulun ja työpaikkani kanssa, mutta suoraan sanottuna olisin voinut käyttää sen 40 euroa johonkin paljon järkevämpään.

Käänteentekevä ilta

En missään vaiheessa ollut kieltänyt itseltäni mitään, mutta herkut ja napostelu olivat jääneet silminnähden minimiin entiseen verrattuna. Silminnähtävää eroa ei kuitenkaan ollut vielä ehtinyt syntyä, enkä mä sitä suoranaisesti vielä ollut odottanutkaan, mutta syyskuun lopulla eräänä iltana suihkusta tultuani pysähdyin pällistelemään alastonta kroppaani peilistä. Se iänikuinen pömppömaha oli edelleen paikallaan, samaten messevät olkavarret ja ympärysmitaltaan yli 40-senttiset pohkeet. Muodoiltaan vartaloni muistuttaa edelleen enemmän H-kirjainta kuin tiimalasia. Jostain syystä katsoin vartaloani kuitenkin aivan eri tavalla kuin keväällä. Se oli kaunis ja naisellinen aikuisen naisen vartalo. Siinä oli ja on edelleen omat virheensä, mutta jostain syystä en sinä iltana kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Kokonaisuus oli mieleeni, ensimmäistä kertaa vuosiin olin täysin tyytyväinen omaan vartalooni. 

Hyvästä kroppafiiliksestä huolimatta tuskastelin ajatusteni kanssa jonkin aikaa. Olin innoissani omasta kehostani ja siitä, miten positiivisessa valossa sen olin vastikään nähnyt. Samalla kriiseilin faktan kanssa, jota liian pieneksi morsiuspuvuksikin kutsutaan. Se ei mahtuisi mulle vielä, ei mitenkään. Puputin parsakaalia vähän puolivillaisesti, kunnes loppusyksystä päätin jättää morsiusdieetin sikseen ja kiikuttaa pukuni miehen pukuompeluun erikoistuneen äidin luokse – jos puvulle nyt voisi edes jotain tehdä, kun minä en halua tehdä enää itselleni yhtään mitään. Kropan sijasta olin saanut ajatusmaailmani kuntoon.

Hyvännäköisen morsian =/= häälehden kannesta revitty

Jonkun mielestä saatan olla laiska ja säälittävä läski, jolla ei vain ole itsekuria. Joka keksii tekosyitä omalle pönäkkyydelleen ja joka sinisilmäisenä uskoo miehensä puheita siitä, että on täydellinen juuri sellaisena kuin on. Pukuun aikaisemmin tehdyt kavennukset oli kuitenkin purettavissa ja tulevalta anopiltani työ kävi käden käänteessä. Sovitin pukua kaasojen avustuksella muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa korjausten jälkeen ja se istuu nyt täydellisesti. Kaikista eniten pelkäsin surullisen kuuluisaa ”selkäpyllyä”, mutta puolen vuoden mittainen koitokseni parsakaalin ja lenkkeilyn parissa oli ehtinyt tehdä selälleni ihmeitä. Mikään osa kropastani ei tursunnut puvusta ulos tai saanut puvun ompeleita napsumaan. Ensimmäistä kertaa parivuotisen suunnittelurumban aikana tunsin oloni morsiameksi ja ihan tajuttoman hyvännäköiseksi sellaiseksi!

5 Kommenttia
  • Pilvi
    huhtikuu 14, 2017 at 3:47 pm

    <3 sä oot ihana! Musta on niin kiva lukee blogia, jota tuntuu kirjoittavan aito oikea ihminen eikä pelkkä kiiltokuva. Mä koin kans kehonhyväksymisvalaistumisen syksyllä ja päätin, että jos mä en sovi nykyajan vartaloihannemuottiin, mä teen oman muottini. Ei mulla tartte olla kyykkypyllyä ja sixpackiä, mä otan mieluummin naiselliset muotoni!

    • H
      huhtikuu 16, 2017 at 10:16 pm

      Oon niin ilonen sun puolesta, että oot tajunnut olevas ihana just tollasena! Sun diettis lopputulos ei ehkä ollut ihan sitä mitä alunperin suunnittelit, mutta oikeestaan sitäkin paljon paljon parempi 🙂

  • Rosanna
    huhtikuu 20, 2017 at 11:02 am

    Ihana postaus! Tuli itsellekin hyvä mieli. Onnea häävalmisteluihin!

Jätä vastaus