Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Blogi

Mennään naimisiin / Hääblogit  / Cutting the Cake together  / Meidän vihkiminen Espanjassa

Meidän vihkiminen Espanjassa

Taxi saapui pihaan ja änkesin mekkoni kanssa etupenkille puoliksi makuuasentoon. Taxikuski ei tietenkään osannut englantia, vihkipaikka kuitenkin onneksi oli hänelle tuttu kun kerran oli pieni kylä kyseessä. Takapenkillä olivat kaasoni sekä isäpuoleni, kaikki niin iloisina, mutta selkeästi myös hieman jännittyneinä.

Vihkipaikkaa lähestyessä huomasimme kellon olevan vasta puoli neljä, puoli tuntia siis vielä aikaa vihkimiseen. Kuski ymmärsi elekielellä että hänen olisi odotettava meidän kanssa puolisen tuntia autossa ennen kuin saisi jatkaa matkaansa.
Puoli tuntia aikaa jännittää autossa; kaasot pyysi musiikkia kovemmalle ja taxikuski ajoi vähän kauemmas vihkipaikasta odottelemaan.
Ohikulkevat ihmiset, lähinnä turistit heiluttelivat ja näyttivät peukkua minulle. 😀

Parit kuvat ehdittiin tottakai ottamaan autossa ja keskustelemaan niitä näitä, keskusteluista en kuitenkaan muista paljoa, muistan vain sen ihanan onnellisuuden tunteen ja kukkakimppuni painon, en voinut olla hymyilemättä. Kelloa vilkuilin kokoajan, ja minuuttien kuluminen tuntui ikuisuudelta. Tarkastin meikkiäni varmaan ainakin 8 kertaa etupeilistä.

Kun klo löi 15.59 alkoi radiosta soimaan despacito rentouttaen vähän tunnelmaa, ja nyt pyydettiin kuskia siirtymään vihkipaikalle, en nimittäin millään pystynyt enää odottamaan viimeistä minuuttia. Pienen pieni jännitys oli läsnä, mutta ei mitään sen pahempaa vieläkään. 😀

Taxista noustessa tuli heti pikkutyttö luokseni kehumaan kuinka prinsessalta näytin, hän oli niin söpö!
Kaasot suoristivat hääpukuni helman ja nyt oli aika lähteä kävelemään kohti alttaria. Otin isäpuoleni käsivarresta lujaa kiinni ja pyysin pitämään minut pystyssä. Kaasot kulkivat edellä ja pian kuulinkin kitaristin soittamaa Hallelujah -kappaletta lähestyessämme ylempää tasannetta. (Olin muuten turruttanut itseni valmiiksi kyseiselle kappaleelle. Kun aikoinaan valitsimme kyseisen kappaleen vihkimiseemme, en voinut kuunnella sitä itkemättä. Harjoitus tekee mestarin, ja niin teki tässäkin, kuuntelin kappaletta varmaan puolen vuoden ajan ainakin kerran viikossa ja joka kerta itkukohtaukset pieneni toisistaan! 😀 )

Iik nyt se tosiaan tapahtuisi, vihdoin me menisimme naimisiin, niin ihanaa!

 

Siellä vieraat ja sulhanen odottivat! Katseeni oli kokoajan suoraan eteenpäin, en nähnyt turisteja ympärilläni, vaan jotenkin onnistuin blokkaamaan heidät näkökentästäni täysin. Ylempi näköalatasanne oli kuitenkin vain meille, ja sieltä turistit oli (onneksi!!) ajettu pois.

Viime metreillä vasta minua alkoi hieman itkettää, mutta pian olinkin sulhasen käsivarressa kiinni astumassa yhdessä papin eteen. Papin edessä pystyin olemaan rento ja kuuntelemaan tarkkaan hänen jokaisen sanansa. Pappi puhui todella kauniisti, ja ihan kuin hän olisi tuntenut meidät paremminkin kuin sen yhden tapaamisen verran. Puristimme sulhasen kanssa toisiamme käsistä koko vihkimisen ajan.

Vihkiseremonia oli todella kaunis, aurinko oli onneksi hieman pilvessä, joten lämpötilakaan ei ollut liian tukala. Vieraille annetut viuhkat olivat kuitenkin monella käytössä. Pieni sumu vuoristolla loi ihanan tunnelman, vaikka aluksi ajattelin sen olevan haitaksi kauniille maisemalle. Osa vieraista oli huomannut kuinka kaksi kyyhkystä oli lähtenyt lentoon vihkiseremoniamme alussa, ja jälkeenpäin sain selville että paikallisen kansantarinan mukaan kaksi pientä poikaa huomasivat kauniin kyyhkyn istuvan kappelin päällä päivä toisensa jälkeen 1500-luvulla.

Vihkimisen jälkeen pappi esitteli meidät tuoreena avioparina, sekä uuden sukunimemme vieraillemme!

Poistuimme alttarilta kitaristin soittamalla Best day of my life -kappaleen tahdissa, hymyissä suin! Nyt olimme virallisesti naimisissa, wuhuu!!

Vihkimisen jälkeen oli heti ohjelmassa kuohuviinit ja onnittelut. Vieraat lähtivät perässämme kohti alempaa tasannetta, jossa olevasta ravintolasta olimme tilanneet etukäteen kuohuviinit. Meillä kuohuviini toimi ruusunterälehtien ja saippuakuplien tilalla, ja minusta se oli oikein hyvä idea!

Ihanien onnitteluiden jälkeen kävimme vielä perheeni kanssa kappelin sisällä sytyttämässä kynttilän. Vieraat ihailivat tällä aikaa paikan maisemia ja osa hörppi vielä kuohuviinejään.

 

Sen jälkeen poistuimmekin paikalta sulhasen, bestmanin ja kuvaajan kanssa, ja vieraat alkoivat siirtyä kohti heidän tilausbussiaan. Änkesin taas laahukseni kanssa autoon, enkä voinut kuin hymyillä; meidän vihkiminen oli täydellinen ja olin saanut maailman parhaimman aviomiehen. ♥

 

Kuvaajamme oli etsinyt valmiiksi pari kuvauslokaatiota, joten menimme heti ottamaan potrettikuviamme, jotka osoittautuivat jälkeenpäin todella upeiksi!

Kuvien ottamisen jälkeen suuntasimme villalle, jossa häävieraat olivat jo hetken odotelleet meitä! Vieraille oli varattu siksi aikaa pientä tekemistä; photobooth -kuvaus, sekä pieni cocktail -hetki.

 

Hääjuhlasta lisää myöhemmin, stay tuned.. ♥

 

Postauksen valokuvat: Jere Satamo, https://www.jeresatamo.com/

 

Vihkipaikkanamme toimi siis Mijas Pueblon, pienen valkoisen vuoristokylän näköalatasanne. Tasanteella on kaunis pieni kappeli, mutta sinne emme kuitenkaan olisi mahtuneet vieraiden kanssa, joten vihkiminen tapahtui kappelin edessä. Ulkovihkiminen meillä olikin toiveissa alusta asti, joten vihkiminen olisi jokatapauksessa ollut ulkona.

Pappina meillä toimi Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan pappi, joten Espanjassa vihkimiseen meidän ei tarvinnut käydä minkäänlaista paperisotaa.

Ei kommentteja

Jätä vastaus