Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Blogi

Mennään naimisiin / Hääblogit  / Filosofin morsian  / Meidän hääpäivämme (3/3)

Meidän hääpäivämme (3/3)

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.

Hetken hengähdystauko

Tahtomiset lausuttu, kuohuviinit korkattu ja matka limusiinilla kohti Katajanokan kulmia koristavaa juhlatilaa käynnistetty. Näin ensimmäistä kertaa nimenomaan hääauton sisäpuolella istuskellessani, oli allekirjoittaneella antoisaa seurata Aleksanterinkadun väenpaljouden kääntyviä silmäpareja ja hymyileviä suita, kun tämä kilisevä ja koliseva saattue porhalsi kera tölkkiviritelmien Mannerheimintien poikki, Tuomiokirkon editse ja lopulta Ravintola Sipulin etuoven eteen parkkiin. Polaroidilla pikaiset kuvat tuoreesta parista ja kuvaajan kimpsut ja kampsut juhlatilaan, minkä jälkeen matka jatkui kolmen koplana Katajanokan syövereihin – vielä kertaalleen potrettikuvauksen pariin.

 

 

Katajanokan jugend-miljöössä meistä napsittiin vielä muutamat fotot, minkä jälkeen luovuimme hääautostamme (kuljettajalle kiitos ja kumarrus) ja kävelimme takaisin Ravintola Sipulille. jossa vieraat – bestmanin whatsapp ilmoitusten mukaisesti – jo odottelivatkin paria saapuvaksi. Pienoiset jännityspuhallukset ovien ulkopuolella, ja sitten astuminen Sipulin Bankettisaliin ”Onnea!” huutojen ja alkumaljojen saatellessa parin omille paikoille nk. ykköspöydän kärkeen.

 

Let’s get the party started

Morsiamen isä, traditiota noudattaen, toivotti hääparin ja -vieraat tervetulleeksi, minkä jälkeen alkuruoka ja -viinit tarjoiltiin puheensorinasta pikkuhiljaa täyttyviin pöytiin. Jo ensipuraisusta alkaen tiesimme, että olimme tehneet täysin oikean valinnan buffetin ja pöytiin tarjoillun illallisen välillä. Fine dining –henkinen orkesteri oli viritetty, ja kokonaisuutta säesti henkilökunnan ammattitaidolla suosittelema viinikokonaisuus.

 

 

Alkuruoka nautittiin lämpimissä tunnelmissa, ja ruokailun jälkeen päivänvalon näki myös illan ensimmäinen puhe morsiamen isän noustessa pöytien lomaan estradille.

Missä on se pieni tyttö, joka nauravin silmin aina leikki pikku prinsessaa häähunnussaan”, alkoi isän puhe Janne Raappanan Kaksi Onnellista –laulun sanoja mukaillen, ja ensimmäiset kyynelkanavat oli aukaistu.

 

 

 

Pöydästä toiseen kierrellen

Olimme jo etukäteen päättäneet, että emme halua juhlatilaisuudessamme eristäytyä yksioikoisesti omaan pöytäämme. Puheen jälkeen käynnistelimmekin lyhyen pöytäkiertelyn. Itse suuntasin suoraviivaisesti morsiamen suvun pöytään, kun taas morsian löysi jutusteluseuraa vastavuoroisesti sulhon sukulaisista. Kiertely, kaartelu ja keskustelu saatettiin kuitenkin sukkelasti päätökseen, kun henkilökunta ilmoitti hääparille toisen alkuruoan tarjoilusta.

 

Ruoasta toiseen puheiden jatkuessa

Toisen alkuruoan (ja viinilasillisen) jälkeen vuorossa oli morsiamen rovaniemeläistä syntyperää tributoiva pääruoka poropaisti – erittäin hyvä valinta tämäkin. Sulhasen mieltä lämmitti erityisesti oiva punaviinivalinta 🙂 Viimeisten poropalojen vielä sujahdellessa seurueen suihin, viritti sulhasen isä vastavuoroisesti oman puheensa alkusäveliä vieraiden odotellessa kuumeisesti pääsyä jälkiruokasorbetin kimppuun. Tunteita herättelevä puhe tämäkin 🙂

 

 

Viilentyminen ennen kakkua

Jälkiruoan jälkeen juhlaväki ohjattiin tilasta ulos Sipulin edessä sijaitsevan pienen sillan kupeeseen. Hääpari kiinnitti siltaan oman nk. rakkauslukkonsa, ja avain viskattiin muihin maisemiin. Tätä seurasi lyhyt ulkoilmassa suoritettu kuvaussessio, jonka jälkeen suunta kävi takaisin juhlatilaan hääkakun korkkaamista varten.

 

 

Näin jälkikäteen voin kyllä myöntää, että kakun leikkaaminen ei jättänyt kahta sanaa kaapin paikan määrittelijästä. Kovasta treenauksesta huolimatta sulhasen kohtalona oli tyytyä nuolemaan näppejään, kun morsian lyhyen viivästelyn ja vetkuttelun jälkeen humautti kakkuleikkurin kertaheitolla vauhdilla kakun tyveen. Polkaisussa ei nähty mustelmille rusikoituja varpaita, vaikkakin sulhon ego ei jäänyt tilaisuudesta täysin vaille kolhuja.

 

 

Kakun syömisen aikana nähtiin vielä kaason, sulhasen kaverin sekä morsiamen kaverin puheet. Olimme aidosti yllättyneitä puheiden runsaasta määrästä, ja kenties hienointa oli se, että puheiden pitäjät onnistuivat puheiden sisällössä erinomaisesti reflektoimaan omia ainutlaatuisia suhteita/suhtautumisiaan hääpariin. Puheet olivat kuin pitäjänsä – monimuotoisia ja lämminhenkisiä. Näin hääparin mielestä ikimuistoisia.

 

 

Hääleikkejä leikittiin maltillisesti, morsianta ei näissä häissä ryöstetty ja esiintymisten kavalkadin täydensi vielä sulhasen ystävien nostalginen ja herkkä lauluesitys. Kakkua santsattiin ja kuulumisia vaihdeltiin.

Virallinen ohjelma saatettiin päätökseen häätanssin (Akselin ja Elinan häävalssi), kimpunheiton ja sukkanauhan viskaamisen saattelemana. Kourallinen tunnelmallisia valsseja häävalssin kylkiäisiksi, ja hääjuhlat olivat valmiina tempomuutokseen.

 

 

 

Biisilista vaihtuu ja bileet alkaa

Olimme laatineet illan ajalle kolme biisilistaa, joista viimeinen – BILEET! – käynnistyi virallisen ohjelman jälkeen. Vuorossa oli sulhasen valikoima biisilista, joka täyttyi pääsääntöisesti kasari- ja ysärihiteistä sekä valikoiduista 2000-luvun helmistä. Vieraat tanssivat, hääkakun tarjoilun aikana auennut baari notkui ja vieraat vaikuttivat viihtyvän.

 

Everything comes to an end

 Kellon lähennellessä jo puolta yötä, hääpari kiitti ja hyvästeli vieraat, jonka jälkeen suunta kävi kuvaajan seurassa Katajanokalta Esplanadin poikki häähotelliimme Hotel Haveniin. Matkalla napsimme nämä viimeiset hääpäivämme kuvat.

 

 

”Ruoka 10+, viini 10+, tunnelma 10+”

Tarviikos tuota toisella tapaa todeta. Häävieraamme sanoja mukaillen, oli hääjuhlamme alusta loppuun – ainakin näin juhlaparin näkökulmasta – kaikin puolin onnistunut, ikimuistoinen ja ainutlaatuinen kokemus. Hääpäivän eteen nähty työ oli kaikin puolin osoittanut tarpeellisuutensa, ja pääsimme täysin siemauksin nauttimaan työn hedelmästä.

Niin…ja palataan vielä hetkeksi hääpäivän kirjoituksemme aloittaneeseen koomikko Lewis Blackin sitaattiin. Hääpäivämme osoitti minulle, että todellisuus voi toden totta olla fantasiaa parempaa ja kokemisen arvoista. En ollut osannut nimittäin kuvitellakaan sitä tunnelmaa, lämpöä ja hehkua, mitä hääpäivän aikana koimme.

 

 

Olimme kaikin puolin onnistuneet. Saimme haaveidemme mukaiset Tunnelmalliset Kaupunkihäät.

 

 

-Filosofi

 

Ei kommentteja

Jätä vastaus