Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

 

Blogi

Mennään naimisiin / Hääblogit  / Kahden morsiamen häät  / Huomenlahja ja häämatka

Huomenlahja ja häämatka

Mun mielestä on mielenkiintoista lukea hääperinteiden historiasta. Yksi tällainen perinne on huomenlahja. Määräyksiä huomenlahjan antamisesta löytyy Suomesta keskiajalta, mutta sen tiedetään olevan paljon sitä vanhempi perinne. Suomessa huomenlahjasta oli määrätty laissa vuoteen 1879 saakka. Hauska nähdä, miten jotkut asiat ovat jääneet tavoiksi, vaikka merkitys on muuttunut paljon.

Me puhuimme Karon kanssa aluksi, ettei huomenlahjoille ole tarvetta, mutta kukapa ei lahjoista pitäisi, joten päädyimme kuitenkin hankkimaan huomenlahjat. Mä sain huomenlahjaksi vaatteen, josta olen haaveillut, mutta en ole raaskinut ostaa: Hallahallan uimapuvun! Hallahalla on suomalainen uimapukumerkki, jonka tuotteet on valmistettu kierrätetyistä muovipulloista ja kalaverkoista. Uimapuku on super kaunis ja kaiken lisäksi kaksipuoleinen eli tavallaan kaksi uimapukua yhdessä.

Karolta en ollut saanut selvää toivetta lahjasta (jos pikkupyykkien kuivaustelinettä ei lasketa…), mutta kun mökillä ollessamme päädyimme taas keskustelemaan valaista, sain idean. WDC, Whale and Dolphin Conservation, on maailmanlaajuinen ja johtava valaiden, delfiinien ja pyöriäisten suojelujärjestö, jonka kautta voi adoptoida ryhävalaan tai miekkavalaan. Symbolinen valasadoptio tukee WDC:n toimintaa ja edesauttaa valaiden suojelua.

Valasadoptio voisi olla monelle muulle todella outo lahja, ellei ole yhtä kova ryhävalasfani kuin Karo. Aineettomia ja eettisiä lahjoja löytyy kuitenkin monen tärkeän teeman ääreltä, joten varmasti sopivan aineettoman lahjan voi löytää kenelle tahansa. Esimerkiksi me saimme häälahjaksi mm. palan ikimetsää (Luonnonperintösäätiö), lahjoituksen Tuulispään tuotantoeläimien hyväksi, lahjakortin kasvisravintolaan, festariliput, ryhmäkuvauksen ja upean laulu- ja musiikkiesityksen. Miksei joku näistä voisi toimia myös huomenlahjana?

Huomenlahjojen vaihtamisen jälkeen kävimme porukalla brunssilla. Turussa oli Vegånia-vegaaniruokafestivaali, jonka ansioista M Kitchen & Cafen sunnuntaibrunssi oli vegaaninen. Samat tyypit, jotka olivat olleet perjantaina valmistelemassa juhlapaikkaa jännittävissä tunnelmissa, istuivat nyt vielä saman pöydän ääreen fiilistelemään lauantain juhlaa, joskin hieman väsyneinä ja krapulaisina. 😀 Mun mielestä oli tosi kiva, että käytiin vielä yhdessä brunssilla, ennen kuin vierailla alkoi kotimatka, ja me lähdimme Porvooseen.

Haikon kartano

Häämatkankin perinne on vanha, jo 1800-luvun alusta. Silloin häämatkat olivat matkoja, joilla hääparit vierailivat niiden sukulaisten ja ystävien luona, jotka eivät olleet päässeet osallistumaan häihin. Samalla hääpari tutustui toisiinsa paremmin. Kuitenkin jo 1900-luvun alussa rakkausavioliittojen myötä häämatkat alkoivat muistuttaa nykyisen kaltaisia hengähdysbreikkejä kiireen ja stressin keskelle.

Yleensä majoitumme reissuillamme airbnb-kämpissä, hostelleissa, pakettiautossa tai muissa ei-niin-fancyissa paikoissa, joten oli jopa hieman kiusaannuttavaa astua Haikon kartanoon, jossa butlerit olivat aina valmiina palvelemaan. Huoneessamme odotti samppanjapullo, mansikoita ja tietysti Brunbergin tryffeleitä, Porvoossa kun oltiin. Aamut alkoivat lasillisella kuohuvaa Haikon kartanon aamupalalla rauhallisessa kellosalissa.

Meillä ei ollut juuri suunnitelmia hääbreikille, joten kävelimme Vanhassa Porvoossa, ikkunashoppailimme söpöissä pienissä liikkeissä, söimme hyvin ja kävimme ihmettelemässä Runebergin kodissa Fredrikan huonekasveja ja puutarhaa. Olimme saaneet mun äidiltäni auton lainaan, joten liikkuminen oli helppoa eikä reissua tarvinnutkaan suunnitella niin tarkasti.

Yksi suunniteltu ohjelmanumero hääbreikillämme oli: ratsastusretki talli Friður:ssa. Maastoratsastus on meidän yhteinen harrastus, ja oli kiva päästä tölttäämään Leenan hienoilla hepoilla. Pakkasimme satulalaukkuun eväitä, ja nautimme niitä laavulla hevosten laiduntaessa pienessä metsätarhassa.

Vegaanikaviaari ei ehkä ole perinteisin retkieväs. 😀

Ihanat Katla, Glanni ja Vala.

Viimeisenä päivänä kävimme vielä Haikon spassa, ja sitten kurvasimme Loviisaan. Loviisassa on Bella Loviisa -niminen vegaaniravintola, jota halusimme kokeilla ennen kotiinpaluuta.

Bella Loviisa

Bella Loviisan vegaaninen lounas ja nälkäinen henkilö.

Poikettiin vielä Kasvihuoneilmiössä munkeilla (ja juottamassa muovisia flamingoja).

Ei kommentteja

Jätä vastaus