Vaikka häistämme on kulunut reilu kolme kuukautta, paljon on vielä kertomatta. Onneksi hääpäivästämme on ihania valokuvia, jotka tuovat takaisin päivän muistot ja tunteet. Vihkiminen oli jännittävä ja tunteikas – tunteikkaampi, kuin mitä olin osannut odottaa. Itse hääjuhlaamme taas kuvailisin rennoksi ja rakkaudentäyteiseksi.
Vihkimisen jälkeen
Vihkimisen päätyttyä meidän oli tarkoitus tehdä autolla pieni lenkki ja palata takaisin kirkolle ottamaan kuvia, kunhan vieraat ovat poistuneet kirkon pihasta. Ajolenkki vaihtui kuitenkin kylän paikalliseen, jossa kävimme juomassa pienet piccolokuohuviinit. Joku saattaa kauhistella, mutta minusta oli aivan ihana käydä lasillisella tuoreen aviomieheni kanssa. Tämän jälkeen suuntasimme sovitusti kirkolle ottamaan valokuvia.
Vieraamme olivat tällä välin siirtyneet juhlapaikalle, Kuivannon Maamiesseuran talolle, jossa vanhempamme toivottivat kaikki tervetulleiksi. Vieraille tarjottiin maljat sekä pieniä alkupaloja odotellessa. Isämme esittelivät yhdessä pöytäseurueita. Ajattelimme, että näin vieraat saisivat paremman kokonaiskuvan henkilöistä, jotka ovat kanssamme juhlimassa. Jokaiselle paikalle oli asetettu myös bingolappu. Pieneksi harmikseni kaikki kolme bingoa oli huudettu jo ennen, kuin pääsimme juhlapaikalle. Monen tunnin aherruksen jälkeen se toki hieman harmitti, että bingot tulivat niin nopeasti. Yhtenä bingorastina oli käydä ottamassa kuva photobootissamme, joten pääsin katsomaan bingon fiiliksiä kamerastani jälkikäteen. Pienille morsiusneidoillemme olimme tehneet puuhakirjat sekä hankkineet hääaiheiset legot.
Saanko esitellä: Herra ja Rouva Peltola
Kuvauksien päätyttyä saavuimme juhlapaikalle isäni esittelemänä. Rehellisesti sanottuna, minulla ei ole tietoa paljonko kello oli tuolloin. Lopetin kellon katsomisen sen jälkeen, kun astuin kirkkoon. Ensimmäisenä oli vuorossa isäni puhe, jonka jälkeen nostimme alkumaljat. Emme olleet suunnitelleet onnittelujonoa, mutta maljan jälkeen vieraat tulivat onnitelemaan meitä. Tämä ei toki haitannut, oli ihana nähdä, kuinka onnellisia he olivat puolestamme.
Ohjelma ja leikit
Onnitteluiden jälkeen siirryimme ruokailuun, en muista soiko suunnittelemamme musiikki taustalla. Sen sijaan muistan vierelläni olleen aviomieheni rakastuneen katseen ja iloisen puheensorinan juhlasalissamme. Vieraat kävivät juttelemassa pöydässämme, nautimme siitä hetkestä ja tunteista.
Ruuan jälkeen kaasot ja bestman vetivät kenkäleikin. Vieraiden reaktioista päätellen, olimme hyvin samaa mieltä asioista. Osa jopa epäili sopupeliä, mutta emme tosiaan tienneet kysymyksiä etukäteen. Vaikka kenkäleikki taitaa olla yksi niistä yleisimmistä hääleikeistä bingon lisäksi, me sekä vieraat pidimme niistä kovasti. En koe, että näitä leikkejä on kulutettu puhki, vaan hääpari ja vieraat tekevät niistä erilaiset jokaisissa häissä.
Häätanssina meillä oli Ed Sheeranin Perfect kappale, jonka jälkeen oli vuorossa isä-tytär tanssi Suvi Teräsniskan Elämäni Miehiä -kappaleen tahtiin. Tanssin ensin kappaletta hetken isäni kanssa, jonka jälkeen muita pareja liittyi mukaan. Tanssien jälkeen kaasoni Elina piti meille ihanan puheen. Puhe oli tunteikas eikä kyyneleiltä vältytty. Olimme etukäteen sopineet, että häissämme ei ole vapaata puheenvuoroa, joten kaason puhe jäi päivän viimeiseksi.
Mitä pidemmälle hääpäivä eteni, sitä rennommaksi tunnelma muuttui, niin meidän kuin vieraidemme osalta. Hääpäivän ohjelmassa oli vielä yhteiskuvien ottoa, hääkimpun ja sukkanauhan heitto sekä hääkakun leikkaus. Häidemme niin sanottu virallinen osuus päättyi kakunleikkaukseen.
Jotta teksti ei venähdä ihan mahdottoman pitkäksi,
jatketaan häiden ”epävirallisella” osuudella ja pöytäkattauksista seuraavassa kirjoituksessa.
– Sara ♥
p.s. Instagram -tilini nimi on muuttunut, uusi nimi on @ihanvaimona. Tervetuloa seuraamaan! 🙂
