Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

She Said Yes

Mennään naimisiin / Hääblogit  / She Said Yes

HÄÄKUKAT II: Juhlatilojen koristelu

  Yhteistyössä KukkaPii, postauksessa esiintyvät kukat ja kasvit  saatu Mulla on ihan hääpäivän päättämisestä lähtien ollut kristallinkirkkaana mielessä se, millainen meidän kattaus tulee olemaan ja miten sen koristelu toteutetaan. Piipahdin viime viikolla jälleen kerran Piian luona KukkaPiissä* ja tällä kertaa sain mukaani esimerkkirekvisiittaa, jonka avulla pääsisin imitoimaan meidän kattausta ainakin vähän sinnepäin. Täydellinenhän tämä ei vielä ole ja yksityiskohtia tullaan hiomaan, kunhan keskustellaan vielä vähän tiiviimmin juuri meidän häistä, mutta lähelle päästiin! Tarvitaanko tavallisia kukkia laisinkaan? Vankalla parin vuoden suunnittelukokemuksella uskallan väittää kaitaliinan olevan se kaikista suosituin vaihtoehto pöytä- ja kattauskoristelujen pohjaksi. Kaitaliinan ajatusta on vuosien varrella kuitenkin jalostettu ja häävieraiden pöydissä on voinut törmätä vähän kaikenlaisiin variaatioihin, jotka imitoivat perinteistä kaitaliinaa - esimerkkinä pitsi, juuttikankaat tai peilit. Viimeisen vuoden aikana myös erilaiset köynnökset ovat löytäneet paikkansa häitään järjestävien sydämistä ja sellaisesta minäkin lähdin kattauskoristelua työstämään. Green rules! Eucalyptus on ihan julmettoman trendikäs kasvi tällä hetkellä ja ehdottomasti häämuotia seuraavan hääjärjestäjän valinta. Mekin keskusteltiin Piian kanssa nimenomaan eucalyptuksesta ja sen läsnäolosta hääkukissa sekä kimpun että koristeiden seassa, mutta KukkaPiin tytöt ylittivät tällä köynnöksellä kaikki odotukset! Pieninä piristysruiskeina köynnöksessä toimivat valkoiset neilikat ja eucalyptuksen rinnalle oli punottu muutakin lehtivihreää. Eucalyptus eri alalajeineen on toki se tyyrein vaihtoehto kaikista, mutta samaa henkeä saa huomattavasti huokeammin aikaan esimerkiksi hopeapajun avulla, joka sekin omistaa äärettömän kauniin värisen lehvästön! Lehtivihreä toimii myös todella hyvin ihan vain sellaisenaan ilman konkreettisia kukkalisäyksiä. Kattauksen koristelu ei tarvitse rajoittua vain ruokapöytiin Usein juhlapaikkaa kukilla koristellessa tullaan ajatelleeksi puhtaasti pelkkiä ruokailupöytiä, eikä pöytiin tarjoiltavan ruoan häissä välttämättä muuta tarvitsekaan pähkäillä, mutta Piia osasi nerokkaasti muistuttaa mua myös noutopöydän koristelusta. Ruoat itsessään ovat kauniita tasan sen hetken, ennen kuin niiden kimppuun hyökkää nälkäinen hääkansa. Näyttävä tarjoiluastioiden yläpuolelle kohoava kimppuelementti vie salakavalasti huomion kermakastikkeen tuhrimasta pöytäliinasta tai lähmäisistä ottimista. Tuomalla samaa kukka- ja kasvillisuusmaailmaa myös juhlasalin ulkopuolelle tarjoiluhuoneeseen, aulatiloihin tai jopa kirkkoon, mikäli seurakunta sen sallii - vapaammista vihkipaikoista puhumattakaan. Vieras ei koe poistuvansa juhlasta, vaikka piipahtaisikin happihyppelyllä tai muuten hakeutuisi hetkeksi pois häähälinän keskeltä. Parasta kukkakoristelussa on mielestäni se, ettei hankinnan alla tarvitse olla sitä kaikista tyyreintä pionia tai harvinaista ruusulajiketta, jotta juhlatilasta saa luotua yhtenäisen ja harmonisen kokonaisuuden. Edullinen harsokukkakin tekee jo paljon ja eri hintaluokissa pyörivien lehtivihreiden valikoima kasvaa kukkakaupoissa jatkuvasti. Floristin avulla kaikista keskeisimmällä paikalla kämmentä oleva viherpeukalokin varmasti löytää oikean tasapainon ja lajikkeen, joka osuu yhteen oman maun ja viitseliäisyyden kanssa. Köynnöksen hinta määräytyy siinä käytettävien lajikkeiden mukaan - kuvissa esiintyvä kokonaisuus pyörii hintaluokaltaan 50 euron kieppeillä. Noutopöydän kimppukoristeen hinta on noin 70 euroa.     ...

KAUNEIMMAT FONTIT HÄÄKORISTEISIIN

Häiden järjestämiseen sisältyy paljon erilaisia paperikoristeita ja tekstinpätkiä. Karkkibuffet merkitään omalla kyltillään, photobooth merkitään omalla kyltillään ja siihen kaiken lisäksi pitäisi vielä kirjoittaa kutsut, joissa niissäkin olen nähnyt käytettävän jopa viittä erilaista fonttia. Puhumattakaan hääbingo-lappusista, kattauksessa käytettävistä nimikylteistä ja ohjelmakorteista, joiden kohdalla fontit asetteluineen ovat aivan loistava tapa tuoda vähän persoonaa esiin. Ne Windowsin vakiofontit eivät ole kiehtoneet mua sen kummemmin sitten peruskoulun kolmannen luokan ja legendaariseen Dafontiin tutustuin jo varhaisteini-iässä. Itselleni uusien fonttien hakeminen ja fonttitermien tulkitseminen on siis jo melkolailla arkipäivää, etenkin kun takana on jo yli seitsemän vuotta blogitaivalta. Tiedän kuitenkin, ettei se ole mikään normi. Monet luottavat edelleen tietokoneensa vakiofontteihin (ja tuskastelevat niiden kanssa). Tarvitset vain tietokoneen, editointiohjelman ja vision Graafisen suunnittelun palveluja voi myös ostaa ulkopuoliselta taholta, mutta mikäli omistaa hitustakaan visuaalista silmää, on tässäkin ihan kelpo sauma tehdä upeaa ja persoonallista vähän pienemmällä rahalla. Vaikka kutsut teettäisi ammattilaisella tai niissä hyödyntäisi tekstitarroja, on erikseen ladattavien fonttien avulla helpompaa ja edullisempaa luoda esimerkiksi juhliin tarvittavat banderollit, joihin ei välttämättä tarvitse painattaa muuta kuin itse teksti. Jälkikäteen käyttöjärjestelmään ladatut fontit taas toimivat ihan kaikissa piirto- ja editointiohjelmissa Paintista Lightroomiin, eli superkalliin softankaan ostamista vain hääkutsuja varten ei tarvinne murehtia. Esimerkiksi GIMP 2 on yksi loistavimmista ilmaisista kuvankäsittelyohjelmista. Kuten jo mainitsin, Dafont on kaltaiselleni fonttihamsterille erittäin tuttu fonttipalvelu. Tämän tekstin kirjoitushetkellä palvelu tarjoaa 32 414 erilaista fonttia ilmaiseksi. Näistä reilussa 9500 fontissa on huomioitu aksentit ja yleisestikin fontteja ladatessaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, onko tarjolla tavallisten aakkosten lisäksi myös ääkköset. Suomen kielessä kun jo pelkkä hää-sana sisältää noita valtaosalle maailman väestöstä niin perin kummallisia pisteillä ja palluroilla varustettuja kirjaimia. Kaikki näistä listaamistani fonteista eivät sisällä ääkkösiä, mutta jos siellä on jokunen kansainvälisiäkin häitä järjestävä morsiuspari sattunut lukijakunnan jatkoksi...

Juhlapaikan valaistus

Häitämme juhlitaan elokuun lopulla ja jälkikäteen ajateltuna the day ei olisi voinut sijoittua yhtään sen paremmin. Toki samalle päivälle osuu kaikkea huisin mahtavaa, kuten esimerkiksi Vain Elämää -konsertti ja Blockfestit. Ehkä asia paikkaantuu joskus myöhemmässä tai seuraavassa elämässä. Mikä tuossa päivässä sitten on niin mahtavaa? No valaistus tietenkin! Elokuun loppupuoliskolla illat hämärtyvät jo oikein kivasti ja meillä on kaikki loogiset syyt polttaa kynttilöitä sekä järjestää tunnelmavalaistusta juhlapaikalle. Mä rakastan jouluvaloja ja sulhanen kynttilöitä, joten tämähän on totaalinen win-win situation. Meidän juhlapaikkana toimii 100-vuotias nuorisoseurantalo lähellä Hollolan länsirajaa ja miljöö on suorastaan kyllästetty suomalaisella peltomaisemalla. Tiedän, että kun nyt Suomessa ollaan, on sateen riski äärimmäisen suuri, mutta haavekuvissani nään punaisen ja keltaisen eri sävyissä leiskuvan taivaan sekä puintia odottelevat kumpuilevat pellot. Vanha tunnelmallinen hirsirakennus elokuun hiipuvassa illassa. Siis vitsit, miten siistiä! Mutta koska luontoäitiin ei käy luottaminen, ollaan me suunniteltu paikalle myös keinotekoista tunnelmavalaistusta, jonka toteutuksessa apuun riensi lahtelainen Paulan Juhlapalvelu*. Sen lisäksi, että ruokapöydät kyllästetään erilaisilla lasituikuilla sekä matalilla messinkisillä (tai messinkijäljitteisillä) kynttilänjaloilla, koristellaan juhlasali ja pihapiiri erilaisilla valoköynnöksillä. Juhlasalin mitäänsanomaton lautakatto peitetään hallaharsolla ja sekaan viritetään salin poikki halkovia "hehkulamppuketjuja", jotka Paula* on meille mitä ystävällisimmin lupautunut lainaamaan. Talon pihassa pönöttävä lipputanko saa valoverhon yllensä ja viereistä kuusikkoa hyödynnetään myös valojen paikoilleen asennuksessa. Löysin syksyllä Kärkkäiseltä valoketjuja, joissa on yhteenliittämismahdollisuus eikä sen ansiosta edes 30-metrinen valoketju tarvitse virtalähteekseen kuin yhden muuntimen ja pistorasian. Tietysti ketjun pituutta voi jatkaa niin pitkäksi kuin ikinä mahdollista, mutta me uskotaan tuon kolmenkymmenen metrin riittävän vallan mainiosti lipputankovalojen rinnalla. Valaistuksen suunnittelu Mitä juhlapaikan valaistusta suunnittelessa sitten kannattaa ottaa huomioon, niin ehdottomasti vuodenaika ja sijainti. Yöttömän yön aikaan Napapiirin tuntumassa juhliessani ottaisin henkilökohtaisesti kaiken irti laskemattomasta auringosta, enkä välttämättä keskittyisi koristelussa siihen tunnelmavalaistukseen samalla tavalla kuin nyt loppukesän häitä järjestäessäni. Siitä huolimatta erilaiset kynttilä- ja lyhtyratkaisut ovat kuitenkin äärimmäisen hyvä koristevaihtoehto ympäri vuoden, enkä nää, miksei niitä voisi käyttää ihan samalla tavalla juhannushäissä kuin loppusyksystäkin vietettävässä seremoniassa. Sähkövaloja ehkä miettisin toisen kerran, sillä onhan siinä aina se energiakysymyskin olemassa. Mikäli juhlapaikka on sellaisenaan hämyinen jopa keskellä kesää, en keskittyisi syvälle juurtuneisiin ajatuksiin siitä, millainen valaistus juhlasalissa jonkun muun mielestä pitäisi muka olla ihan vain, koska on kesäkuu. Talvella sääolosuhteet voivat olla hyvin ratkaisevat ja suurten nietosten keskellä juhliessa voi yrittää hyödyntää lumesta heijastuvaa valoa tai ottaa inspiraation kirpsakan pakkasyön tähtitavaasta. Kunhan vieraat nyt näkevät syödä eivätkä tökkää itseään tai naapuria haarukalla silmään. Säätilanteen vaikuttaessa uhkaavalta, voi onnistunut tunnelmavalaistus hyvinkin koitua fiiliksenpelastajaksi. Ota valokuvaaja huomioon! Meidän pohdinnoissa tunnelmavalaistus näyttelee suurta roolia myös valokuvien osalta. Olen bokeh-addikti ja taitavasti hyödynnetty...

MORSIUSDIEETTI: Remonttia kropalle vai mielelle?

Siitä on nyt hieman yli vuosi, kun mun morsiusdieetti alkoi. Ja puoli vuotta siitä, kun lopetin sen. Olin helmikuussa 2016 ostanut hääpukuni käytettynä eräältä tamperelaiselta rouvalta ja pukua oli jonkin verran kavennettu alkuperäisistä mitoista, eikä se näin ollen istunut päälleni täydellisesti. Nyörikiinnityksestä huolimatta puku ei mennyt täysin kiinni ja paljas kaistale selän ihoa jäi näkyviin. Ihastuin pukuun kuitenkin todella palavasti, enkä halunnut lähteä etsimään uutta, joten ajattelin, että kyllähän mä nyt ennen häitä ehdin laihduttaa ne muutamat sentit pois ylävartalosta. Tarmokas alku Aloitin urakkani maaliskuussa 2016 ja kyllähän mä ensimmäiset neljä kuukautta jaksoin puputtaa pelkkää täysjyväpastaa, kanaa ja parsakaalia. Pyöräilin joka paikkaan ja kävin lenkillä aina kun ehdin. Kesäkuussa iloitsin siitä, että mahduin lempparileviksiini ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Vyötäröni oli pienentynyt, mutta rinnanympärykselle ei ollut tapahtunut mitään. Uuden lukukauden alkaessa hankin koko syksyksi sali- ja ryhmäliikuntakortin LAMKin opiskelijasalille. Ensimmäisen kuukauden ajan jaksoin käydä salilla ja ryhmäliikuntatunneilla, sillä kuntosali oli kätevästi samassa tilassa koulun ja työpaikkani kanssa, mutta suoraan sanottuna olisin voinut käyttää sen 40 euroa johonkin paljon järkevämpään. Käänteentekevä ilta En missään vaiheessa ollut kieltänyt itseltäni mitään, mutta herkut ja napostelu olivat jääneet silminnähden minimiin entiseen verrattuna. Silminnähtävää eroa ei kuitenkaan ollut vielä ehtinyt syntyä, enkä mä sitä suoranaisesti vielä ollut odottanutkaan, mutta syyskuun lopulla eräänä iltana suihkusta tultuani pysähdyin pällistelemään alastonta kroppaani peilistä. Se iänikuinen pömppömaha oli edelleen paikallaan, samaten messevät olkavarret ja ympärysmitaltaan yli 40-senttiset pohkeet. Muodoiltaan vartaloni muistuttaa edelleen enemmän H-kirjainta kuin tiimalasia. Jostain syystä katsoin vartaloani kuitenkin aivan eri tavalla kuin keväällä. Se oli kaunis ja naisellinen aikuisen naisen vartalo. Siinä oli ja on edelleen omat virheensä, mutta jostain syystä en sinä iltana kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Kokonaisuus oli mieleeni, ensimmäistä kertaa vuosiin olin täysin tyytyväinen omaan vartalooni.  Hyvästä kroppafiiliksestä huolimatta tuskastelin ajatusteni kanssa jonkin aikaa. Olin innoissani omasta kehostani ja siitä, miten positiivisessa valossa sen olin vastikään nähnyt. Samalla kriiseilin faktan kanssa, jota liian pieneksi morsiuspuvuksikin kutsutaan. Se ei mahtuisi mulle vielä, ei mitenkään. Puputin parsakaalia vähän puolivillaisesti, kunnes loppusyksystä päätin jättää morsiusdieetin sikseen ja kiikuttaa pukuni miehen pukuompeluun erikoistuneen äidin luokse – jos puvulle nyt voisi edes jotain tehdä, kun minä en halua tehdä enää itselleni yhtään mitään. Kropan sijasta olin saanut ajatusmaailmani kuntoon. Hyvännäköisen morsian =/= häälehden kannesta revitty Jonkun mielestä saatan olla laiska ja säälittävä läski, jolla ei vain ole itsekuria. Joka keksii tekosyitä omalle pönäkkyydelleen ja joka sinisilmäisenä uskoo miehensä puheita siitä, että on täydellinen juuri sellaisena kuin on. Pukuun aikaisemmin tehdyt kavennukset oli kuitenkin purettavissa ja tulevalta anopiltani työ...

HÄÄKUKAT: Kun viherpeukalo on keskellä kämmentä

Postaus toteutettu yhteistyössä Kukkapiin kanssa Vaikka mulla on jo puolitoistavuotinen häiden suunnittelua takana, on olemassa yksi häiden osa-alue, joka on itselle jokseenkin vieras. Mun 22-vuotiseen elämääni sisältyneet kukkakauppakäynnit voinee laskea yhden käden sormilla. Kukat, kasvit ja muutenkin kaikenlainen viherpeukalointi on itselleni yhtä vierasta kuin neljänkymmenen asteen helle eskimolle ja toistaiseksi meidän kotia onkin koristettu ainoastaan markettien kukkapuskilla sekä Ikean helppohoitoisimmilla viherkasveilla. Häiden suunnittelun rullatessa eteenpäin mä olen huomannut vältteleväni hääkukkia varten tehtävää tutkimustyötä, eikä mulla näin ollen ollut pitkään aikaan minkäänlaista ymmärrystä esimerkiksi hinnoista, joissa morsiuskimput tai vieheet pyörivät. Tietty summa kukille on varattu, mutta sekin täysin hakuammunnalla. Mistä lähteä liikkeelle? Keskustelimme hääkukista lapsuudenystäväni kanssa viime juhannuksena, kun eksyimme samalle mökille juhlistamaan keskikesää. Ystäväni äidillä on kukkakauppa ja ystävälläni oli antaa jonkinlaista osviittaa kaavailemilleni kukka-asetelmilleni. Saimme J:n kanssa vähän osviittaa siitä, millaista työtä ne saattaisivat vaatia, mitä kukkalajikkeita elokuussa olisi saatavilla ja millaisessa hintaluokissa pyörittäisiin. Nämä olivat niitä kysymyksiä, jotka itselläkin olivat pyörineet mielessä jo aiemmin. Esimerkiksi keskitalven morsiusparin voi olla todella hankala saada suosittua pionia osaksi omia häitään, mutta samankaltaisia korvaavia lajikkeita on kuitenkin olemassa. Asia jäi, kunnes alkuvuodesta asia tuli jälleen puheeksi ystäväni kanssa ja tapasimme kahvin merkeissä. Kukkapii on lahtelainen kukkakauppa, joka sijaitsee varmasti monelle paljasjalkaiselle paikkakuntalaiselle tutun Pekosen Kukan tiloissa Hämeenkadun ja Mariankadun kulmauksessa. Kävin pari viikkoa sitten tapaamassa liikkeen toiminnan takana häärivää Piia Lindemania ja pääsinkin heti kättelyssä melkoiseen kukkaryöpytykseen. Putiikissa kävi kuhina ja ovesta sisään astuessa nenään tulvi raikas kukkien ja kasvien tuoksu. Keskustelimme hyvän tovin siitä, mikä tällä hetkellä morsiuskukissa on in ja mitä juhlapaikkaa koristellessa erityisesti peräänkuulutetaan. Maaliskuu oli muutenkin ollut Kukkapiissä todella häähumun täyteinen kuukausi, sillä heillä vietettiin jo miltei perinteenomaista Häähumua-tapahtumaa, jossa jokaisella viikolla oli oma teemansa koskien milloin morsiuskukkia, milloin koristeita ja olipa autojenkin koristelulle varattu oma hetkensä parrasvaloissa. Oli todella mielenkiintoista kuulla ihan lähietäisyydeltä, miten hääkukkien suhteen tavataan menetellä, miten erilaisia ajatuksia morsiuspareilla on aiheesta ja mitkä kukkalajikkeet pitävät pintansa vuodesta toiseen. Osa morsiuspareista vierailee kukkaliikkeessä hyvin selvien suunnitelmien kanssa, osalla on esitellä vähän sinnepäin -tyyppistä Pinterest-taulua ja jotkut saattavat vierailla liikkeessä ilman sen suurempaa visiota, jolloin henkilökunta on tietenkin valmiudessa auttamaan ja neuvomaan kimpun ja koristeiden suunnittelussa heti alusta alkaen. Miksi häät-etuliite voi lisätä kukkahankintojen hintaa? Puheeksi sattui myös se, mitä meidän häihin on tähän mennessä kukkien suhteen pähkäilty. Morsiamena en välttämättä ole ihan niin justiinsa ja silmääni miellyttävät ehdottomasti tämän hetken trendilistojen kärkisijoilla palloilevat, puskamaiset "pinterest-kimput", joissa on paljon lehtivihreää ja joissa esiintyvät kukkaisvärit ovat suhteellisen hempeitä. Myös vieheet ja kaasojen kukkakorut tulivat puheeksi ja olin tipahtaa tuolilta, kun...

Parhaat selektiiviset meikkivoiteet häämeikin tekoon

Meikkaaminen on mulle päivittäinen rentoutumishetki. Joku toinen kököttää aamulla keittiönpöydän ääressä kahvikupin kanssa, minä kökötän meikkipöytäni luona siveltimet ojossa. Uskon todella vakaasti, että hääaamuna se pieni hetki (köh, parituntinen) omien tököttien kanssa saa meikäläisen irtaantumaan hetkeksi siitä jumalattoman jännittävästä tilanteesta. Jokainen siveltimen veto on mulle kuin terapiaa. Teen siis häämeikkini itse ja vaikka olenkin melkoinen kosmetiikkaentusiasti, on meikkivoide tähän astisen elämäni suurinta päivää suunnitellessa osoittautunut omaksi akilleen kantapääkseni. Voisin ostaa vaikka kokonaisen muovikassillisen highlightereita tai luomivärejä, enkä mä meikkivoiteidenkaan suhteen olisi niin kovin nirso. Mun kasvojen iho sen sijaan on. Vähän hankalamman ihotyypin vuoksi meikkivoiteen valitseminen on koitunut siis äärimmäisen hankalaksi, kun kuivalle iholle suunnatut meikkivoiteet ja muut pohjatuotteet harvemmin peittävät yhtään mitään, mutta pakkaset saavat ihoni kuivumaan ja punoittamaan niin pahasti, että sille peittokyvylle olisi ihan oikeasti tarvetta. Rasvaiselle iholle suunnatut, peittävät tuotteet taas tarraavat kiinni ihon karheisiin kohtiin ja kuoriutuvat pois paikoiltaan lounasaikaan mennessä. Erityisesti kovat pakkaset ovat mulle todella hankalaa aikaa ja sen vuoksi olenkin ihan äärettömän tyytyväinen siitä, että meidän häitä juhlitaan loppukesästä, jolloin kasvojen iho on edes jossain määrin saanut jo pitkään nauttia auringon positiivisista vaikutuksista eikä tarvetta ihan hirvittävän paksulle pakkelikerrokselle toivon mukaan ole. Stressifinnien sijasta kärsin stressipäänsäryistä ja -painajaisista, joten yllättävät näpytkään tuskin pääsevät päivääni pilaamaan. Mikään ammattilainenhan mä en ole ja kokemus on opettanut sen verran, ettei kaikille vain sovi kaikki, mutta mikäli tunnistit itsesi tästä jumalattoman pitkästä disclaimerista, niin nyt silmät auki! Mainitsemieni meikkivoiteiden hinnat on napattu Sokoksen verkkokaupasta. Estée Lauder, Double Wear Stay-in-Place (48 €) Tämä ei ollut mun kuppi teetä, ei sitten alkuunkaan. Myyjä kehui meikkivoidetta äärimmäisen kestäväksi ja todella hyvin levittyväksi, mutta tämän mun hiekkapaperini kanssa rohkenen olla asiasta rahtusen verran eri mieltä. Pitkäkestoiset meikkivoiteet yleensäkin kaipaavat alleen oikein tujua kosteutusta, oli ihotyyppi mikä tahansa, mutta mun kohdalla minkäänlaisesta kosteutuskikasta tai primerin vaihdosta ei ollut apua. Kyseinen meikkivoide ei levittynyt kunnolla, jämähti paikoilleen heti kättelyssä ja lähti hiljalleen hapettumaan omaa hipiääni huomattavasti tummemmaksi, mutta kaikista pahin ongelma sattui kohdalleni vasta peitevoiteen kanssa. Tykkään käyttää MAC Pro Longwear -peitevoidetta ja se on toiminut loistavasti ainakin neljän meikkivoiteen kanssa tähänastisen sielunkumppanuutemme aikana, mutta Double Wearin se söi pois altaan. Näytin ihan leprapotilaalta, kun kaikkialla muualla kasvoissa oli jokseenkin tasaisenvärinen pakkelikerros, mutta näppyjen, nenänpielien ja silmänalusten kohdalla läikät paljasta ihoa helottivat punaisina. Onneksi hain tästä vain testerin ennen kuin ostin kokonaisen pullon. Ei se legenda markkinoiden pysyvimmästä meikkivoiteestakaan pitänyt kohdallani paikkaansa – nenä ja kulmakarvojen väliin jäävä iho tekivät kuoriutumistempun suurin piirtein viidessä tunnissa levityksestä. Kenelle tämän sitten voisi kuvitella sopivan,...

Morsiamen asusteet

Mä olen maailman huonoin käyttämään korkokenkiä ja laukkuja, ellei ole ihanihanihan pakko. Muutenkin asusteet ovat vähän siinä ja hilkulla, ettäkö jaksaisin mitään ylimääräistä mukanani arkisin kantaa. Morsiamella asusteet tuntuvat ovat kuitenkin olennainen osa kokonaisuutta päästä varpaisiin, joten jonkinlaisia kompromisseja oli munkin tehtävä, vaikka tennareissa kaikista parhaiten viihdynkin. Niihin mä hyvin suurella todennäköisyydellä jossain vaiheessa hääiltaa hyppäänkin, mutta koska nyöriavokkaat olivat pyörineet mielessä jo todella pitkään ennen kuin viime kesänä törmäsin niihin henkkamaukan alehyllyssä, päätin kokeilla, josko tepastelisin avioon juhlan luonteen mukaisissa kengissä. Amatsonimorsian Korkoja en jalkaani laita paristakaan syystä - ensinnäkään en pidä ajatuksesta, että olisin hääpäivänä miestäni pidempi eikä mun puvun helma anna ollenkaan anteeksi, sillä sen edellinen omistaja oli korot jalassa mun pituinen. Sitten on tietysti se puhdas tottumattomuus; mun muhkusääret näyttävät poikkeuksellisesti aivan älyttömän hyviltä koroissa, mutta koska nämä mun kintut ovat piilossa koko päivän, en ehdoin tahdoin lähde itseäni matalillakaan koroilla kiduttamaan. Pukuni helma itsessään on jo melko massiivinen, niin jos mä tällä kertaa tyytyisin olemaan amatsoni vain leveyssuunnassa, kun pituutta löytyy omastakin takaa. Kenkien suloinen pikkuserkku Laukku onkin aavistuksen verran uudempi tuttavuus, sillä se tuli mua vastaan viikonloppuna Forumin Mangossa. Olin viettämässä mukavaa lauantai-iltapäivää muiden Mennään Naimisiin -hääbloggaajien sekä meidän ihanan päätoimittajamme Paulan kanssa ja päätin siihen samaan reissuun yhdistää sitten myös vähän muita hääjuttuja. Kävin Stockmannilla metsästämässä täydellistä häämeikkivoidetta ja hääbloggaajien tapaamisen jälkeen treffasin vielä meidän häävalokuvaajaamme kahvin merkeissä. Mä en ollut missään nimessä suunnitellut häälaukun ostamista tämän kaiken päälle, mutta kun Mangossa pyöriessäni sivusilmällä havaitsin jotain hyvin samanväristä ja samankaltaisella fiiliksellä varustettua kuin mitä makkarin nurkassa nyhjäävät rouvastumiskenkäni, en vain saanut sitä enää mielessäni. Forumin hyllyssä tarjolla oli varsin kehnoja yksilöitä, joten piipahdin vielä ennen kotimatkaa nopeasti Kampin liikkeessä, jossa kyseisten nyssäköiden valikoima oli huomattavasti paremmassa hapessa. Eipä laukulla ollut hintaakaan kuin vaivaiset 18 euroa ja kultaiset yksityiskohdat tulevat aivan varmasti riitelemään hopeisten korujen kanssa, mutta ei se häälaukku loppujen lopuksi ole hääpäivänä niin suuressa roolissa, että se mun kaltaista perfektionistia ihan hirveästi haittaisi. Onpahan nyt joku, jossa kuljettaa huulipunaa, puuteria, pankkikorttia ja puhelinta. Ultimaattisesti parasta laukussa on kyllä se, että se on kuin tehty kenkien rinnalle!...

Budjettivalinta ja unelmien täyttymys – kaksi häämatkaa?

Häämatka ei ole ollut meidän kotona se kaikista yleisin häihin liittyvä puheenaihe. Jotenkin ei olla tultu edes ajatelleeksi matkustamista, kun kaikki kokoon kasatut pennit menevät itse juhlien järjestämiseen. Ei välttämättä olla oltu se ihan kaikista tyypillisin morsiuspari, jota maa päällään kantaa ja pääsyy tähän on suurimmilta osin se, että valtaosan järjestelyajasta olemme molemmat olleet päätoimisia opiskelijoita. Lienee kai sanomattakin selvää, että tämä ihanan kamala elämänvaihe vaikuttaa myös meidän tekemiimme päätöksiin häämatkan suhteen, eikä me olla hyppäämässä heti häitä seuraavana päivänä koneeseen, joka lennättäisi meidät kaukomailla sijaitsevaan hotelliin, jossa asumisesta ollaan maksettu nelinumeroinen summa euroja. Olishan se nastaa, mutta näillä resursseilla on ollut keksittävä jotain huokeampaa. Meidän kummankin haaveissa on jo pitkään siintänyt Yhdysvallat sekä erityisesti New York, mutta ongelmia on kaksi. Tietysti se talouspuoli on toinen niistä, sillä matka maailman seitsemänneksi kalleimpaan kaupunkiin ei ole mikään läpihuutojuttu, kun hotellihuoneeseen haluaisi vähän muutakin kuin sängyn ja piskuisen minibaarin. Huomattavasti suurempi vaikutus häämatkaan ja sen suunnitteluun on kuitenkin meidän tämänhetkisellä elämäntilanteella. Mä opiskelen nyt (toivottavasti) viimeistä vuotta ja heti häiden jälkeen olisi tarkoituksena aloittaa lopputyö niin tehokkaasti kuin suinkin. Sulhanen sen sijaan valmistui juuri ja pyörii tällä hetkellä työmarkkinoilla vailla minkäänlaista tietoa huomisen saati elokuun loppupuolen työtilanteesta. Ihanne toki on, ettei tyyppi jää iäksi sinne kortistoon hengailemaan, mutta samalla työpaikan löytyminen tietää myös sitä, ettei lomaa välttämättä ihan noin vain otetakaan – ei edes häämatkaa varten. New York on siis saanut jäädä mieltemme perukoille ainakin ensi kevääseen saakka, mutta olemme päättäneet, että kun kyseiselle reissulle lähdetään, on se oleva meidän oikea häämatka. Sijoittuu se ajallisesti miten kauas tulevaisuuteen tahansa. Ennestään tuttuun kaupunkiin häämatkalle? Mitä tässä sitten on tehty, että päästäisiin edes toviksi nauttimaan kahdenkeskeisestä ajasta tuoreena avioparina? No otettiin vähän pienempi riski ja suunniteltiin pitkän viikonlopun mittainen reissu Keski-Eurooppaan, jonka ajaksi kärsisi vielä ottaa ja jopa saadakin palkatonta vapaata. Matka on vielä konkreettisesti varaamatta, koska oikeanlaisen hotellin löytyminen osoittautui huomattavasti vaikeammaksi kuin alkuun luulimme, mutta kaupungiksi valikoitui Berliini ja minihäämatkan ajankohdaksi häitä seuraava viikonloppu perjantaista maanantaihin. Matkakohde valittiin myös vähän sen perusteella, että allekirjoittaneella on jo kokemusta siitä, miten kyseinen kaupunki toimii. Näin meidän ei tarvitse tuhlata arvokkaita ja hyvin vähäisiä häämatkapäiviämme uuden kaupungin opetteluun, kun edes toisella meistä on joku käsitys siitä, mihin ollaan menossa. Eikä mua todellakaan harmita matkustaa paikkaan, jossa olen jo kertaalleen ollut – Berliini on upea ja olen ehdottoman mielissäni sinne palaamisesta, mahdottoman paljon jäi viime kerralla näkemättä ja kokematta! Ehkä tämä on jonkun mielestä vähän hassu katsantakanta häämatkustamiseen ja poikkeaa siitä kaikkein perinteisimmästä häämatka-asetelmasta, mutta tämä kohtaa meidän mieltymysten ja elämäntilanteen kanssa...

Morsiamen muistilista – mitä on valmiina puoli vuotta ennen häitä?

Lueskelin viikonloppuna uutta Mennään naimisiin -lehteä ja bongasin sieltä aika hyödyllisen "Morsiamen muistilista" -nimisen artikkelin, jossa käytiin kivasti läpi häitä varten tarvittavat asiat parin kuukauden mittaisissa pätkissä. Disclaimeria lukiessani ajattelin vielä, että voi jeeveli, voin ruksia näistä ehkä kaksi, mutta niin se vaan iski tajuntaan, ettei häihin ole (tulevana sunnuntaina) enää kuin puoli vuotta aikaa. Kuusi kuukautta?! Muistilistaa kynän kanssa läpikäydessäni huomasin tsekkauksia olevan kohta melkein jokaisessa kohdassa kuuteen kuukauteen saakka. Ainoastaan muutamia, ei-niin-välttämättömiä asioita jäi ruksimatta ja tietysti ne sellaiset jutut, jotka yleensä hoidetaan viimeisen puolen vuoden aikana ennen häitä. Avioliiton esteiden tutkintaa ei vain voi suorittaa liian ajoissa, vaikka kuinka haluaisi...

Vihkisormus

Mun vihkisormus saapui viime viikolla ja se odottaa elokuun toisiksi viimeistä viikonloppua nyt mun yöpöydän laatikossa. Se on aivan mielettömän kaunis ja mä olen enemmän kuin äärimmäisen tyytyväinen siihen. Tilasin sormuksen Yhdysvalloista Besbelle-nimisestä Etsy-kaupasta (tästä myöhemmin lisää) ja kyseessä on sama Etsy-kauppa kuin mistä tilasimme uuden kihlasormukseni viime kesänä. Hetkinen, Besbellessähän myydään pelkästään hopeakoruja. Mitä ihmettä? Miksi mä valitsisin hopeasormukset yksiksi elämäni tärkeimmistä koruista? Raha Onhan se ihan kiva ajatus, että kauniin sormuksen voi saada ilman jumalattoman kokoista hintalappua. Hopea on ehdottomasti yksi edullisimmista jalometalleista, vaikka siitä valmistetun korun tilaisi mistä, mutta omalla kohdallani hopeakorujen edullinen hinta ei lopulta ollutkaan suurimmassa roolissa. Asetimme pelkästään mun sormuksen hinnan ehdottomaksi ylärajaksi 500 euroa ja potentiaalisten vaihtoehtojen listalla olikin muutama kyseisessä hintaluokassa pyörivä rinkula. Mitä rahaan muuten tulee, halusin tavoilleni varsin tyypillisesti hieman kapinoida valtavirtaa vastaan.  Kiersin messuja ja koruliikkeitä erityisesti vuodenvaihteessa ja koin varsin röyhkeitä asenteita mieltymyksiäni ja rahatilannettani kohtaan. Esimerkiksi eräillä messuilla annoin ylärajaksi 500 euroa, myyjä nyökkäsi ja sysäsi sormeeni siitä huolimatta vaihtoehtoja, jotka eivät todellakaan sopineet antamaani budjettiin. Kerran kävelin kaupungilla ihan muissa aatoksissa, kun erään kultasepänliikkeen näyteikkunassa ollut (hintansa perusteella oletettavasti hopea)sormus kaappasi katseeni. Marssin liikkeeseen ja pyysin vihkistä samalla mainiten saada sovittaa tuota näyteikkunan kaunokaista. Vastassa olikin varsin töksähtävä "et sä sillä mitään tee, sä tarviit tämmösen" -asenne ja silmänräpäyksessä nenäni edessä oli tuhansien arvoisia valkokultasormuksia. Sain paikoin myös todella asiakaslähtöistä palvelua ja 3,5 vuoden takaisesta kihlautumisesta itselläni on erittäin lämpimät muistot erään koruliikkeen myyjätärtä kohtaan, mutta nyt päätin olla ihan hyvällä omallatunnolla vastarannankiiski. Materiaali Puhtaana hopea on kovempaa kuin kulta, mutta yleisesti koruissa käytetään hinnan laskemiseksi hieman puhdasta hopeaa pehmeämpiä seoksia, jotka voivat sisältää esimerkiksi nikkeliä ja kuparia. Oma sormukseni on hyvin tyypillistä sterling-hopeaa, eli kokonaisuutena 92,5 % siinä käytetyistä metalleista on puhdasta hopeaa. Loput 7,5 % jakautuvat kuparin, sinkin ja rodiumiun kesken, joista viimeinen esiintyy ainoastaan sormuksen pinnassa. Vihkisormusta en ole vielä kultasepän pakeilla käyttänyt, mutta kihlani sai aiemmin talvella vuolaat kehut, kun käytin sen putsattavana ja rodinoitavana. Hopea tummuu ja naarmuuntuu helposti, mutta samalla tavalla muistakin jalometalleista valmistettuja koruja suositellaan huollettavaksi ja putsattavaksi säännöllisin väliajoin. Musta oli tavallaan huojentavaa huomata kihlasormukseni kohdalla tämän kultasepän suorittaman putsauksen jälkeen, että hopeaan ajan myötä ilmestyvät kauneusvirheet ovat ainakin omalla kohdallani olleet pelkästään pinnallisia ja helposti korjattavissa olevia. Sormus hehkui puhdistuksesta palattuaan kuin uutena ja tämä saikin aikaan ensimmäisen sysäyksen kohti hopeista vihkisormusta. Mitä tulee omaan henkilökohtaiseen mielipiteeseeni, on hopea mielestäni kaunis materiaali. En ole järinkään materiaaliuskollinen korujeni suhteen, mutta en ole koskaan osannut kuvitella vihkisormustani kelta- tai punakultaiseksi, vaikka niistä sävyinä asukoruissani pidänkin. Musta...