Mennään naimisiin! -lehdestä löydät sekä parhaat ideat että uusimmat trendit. Monipuolisissa artikkeleissa kerrotaan juhlavalmisteluista, seremonioista, hääpuvuista, kampauksista, morsiuskimpuista, sormuksista, häämatkoista – kaikesta mikä tekee häistä onnistuneen ja ikimuistoisen juhlan.

Osta uusin lehti

Mennään naimisiin järjestää myös vuosittain Suomen kattavimmat häämessut. Häämessut ovat Wanhassa satamassa 13.-14.1.2018.

Kirjaudu tai tarkastele tiliäsi:

Kirjaudu

© 2017 www.mennaannaimisiin.fi! Powered By: Noora´s Design

Filosofin morsian

Mennään naimisiin / Hääblogit  / Filosofin morsian

Kiitos kaikille

Syksy on täällä. Viikonlopun juoksulenkeillämme ihailemme Töölönlahden ja Seurasaaren kellastuvia lehtiä, ja arkisin alkuillasta kotimme täyttää olohuoneemme tuikkujen ja moninaisten muiden valolähteiden lämpimän pehmeät värit.Hääpäivästämme on nyt muutama päivä vaille kaksi kuukautta, ja polkumme avioparina on lähtenyt käyntiin odotetusti – ilman sen suurempia mullistavia muutoksia. Hääaiheisten keskusteluidemme painopiste on tosin siirtynyt varsinaisesta suunnittelusta miellyttävään ja kenties hieman kaihoisaankin muisteluun. Hyvä näin.Syyskuun alkupuolella saatoimme vielä viimeisenkin hääaskareen maaliin, kun tilasimme verkosta vieraille lähetettävät/toimitettavat kiitoskortit. Kutsukorttien tavoin hyödynsimme kiitoksissamme myös Vistaprintin monipuolista ja mielestämme laadukasta tuotevalikoimaa, ja korttien tipahtaessa postilaatikosta viime viikolla olimme tuotoksiin jälleen kertaalleen tyytyväisiä.Toteutimme kiitoskortit ”yksinkertainen on kaunista” –mentaliteetilla, eli emme – tällä kertaa – lähteneet sen suuremmin runoilemaan. Etupuolelle valikoimme yhden monista hääpäivämme hienoista kuvista, ja kuvan viereen askartelimme omat nimemme ja kiitossanat.Tämän viimeisen hääaskareen myötä on aika kiittää myös sinua, lukijaamme, tästä (kuitenkin jollain tavoin) yhteisestä matkasta. Nämä kiitossanat muodostavat nyt näillä näkymin viimeisen Filosofin Morsian –kirjoituksen Mennään Naimisiin –lehden alaisuudessa. Tätä kirjoittaessani muistelen lämmöllä kesällä 2016 morsiamen kanssa juoksulenkillä läpikäytyjä ensimmäisiä keskusteluita mahdollisesta hääblogista. Projektista, joka Wordpressin kautta lopulta löysi tiensä tänne Mennään Naimisiin –lehden alaisuuteen alkuvuodesta 2017. Blogi auttoi meitä jäsentelemään häitämme, ja olen erittäin onnellinen siitä, että pystymme näin jälkikäteen läpikäymään hääsuunnittelumme moninaisia vaiheita tämän jonkin sortin dokumentoinnin välityksellä.Bloggaaminen ja kirjoittaminen ei kuitenkaan ole osaltamme jäämässä tähän. Hääblogimme, Filosofin Morsian, taltioi yhteistä taivaltamme kohti 10 vuoden parisuhteen kulminoivaa hääpäiväämme. Elämä ja askareet kuitenkin jatkuvat, ja olemmekin aloittamassa uutta kirjoitusprojektia, joka kantaa nimeä Polulla. Tässä uuden arjen blogissa kirjoitamme arjestamme, tekemisistämme, pohdinnoistamme sekä muista kuvioistamme nyt avioelämän tällä puolen. Jos sinulta löytyy tahtotilaa jatkaa mukana ja osallistua tällä tavoin arkeemme, tutustu uuteen blogiimme täällä. Näillä saatesanoilla haluamme vielä kertaalleen kiittää Filosofin Morsian –blogin seuraamisesta. Kiitämme myös Mennään Naimisiin –lehteä, joka mahdollisti meille tämän ainutlaatuisen kokemuksen. Kiitos meiltä teille kaikille! Viimeistä kertaa.- Filosofin Morsian –tiimiJonna ja Santeri...

Häämme kuvina – inspiroidu näistä

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.

Meidän hääpäivämme (3/3)

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.Hetken hengähdystaukoTahtomiset lausuttu, kuohuviinit korkattu ja matka limusiinilla kohti Katajanokan kulmia koristavaa juhlatilaa käynnistetty. Näin ensimmäistä kertaa nimenomaan hääauton sisäpuolella istuskellessani, oli allekirjoittaneella antoisaa seurata Aleksanterinkadun väenpaljouden kääntyviä silmäpareja ja hymyileviä suita, kun tämä kilisevä ja koliseva saattue porhalsi kera tölkkiviritelmien Mannerheimintien poikki, Tuomiokirkon editse ja lopulta Ravintola Sipulin etuoven eteen parkkiin. Polaroidilla pikaiset kuvat tuoreesta parista ja kuvaajan kimpsut ja kampsut juhlatilaan, minkä jälkeen matka jatkui kolmen koplana Katajanokan syövereihin – vielä kertaalleen potrettikuvauksen pariin.  Katajanokan jugend-miljöössä meistä napsittiin vielä muutamat fotot, minkä jälkeen luovuimme hääautostamme (kuljettajalle kiitos ja kumarrus) ja kävelimme takaisin Ravintola Sipulille. jossa vieraat – bestmanin whatsapp ilmoitusten mukaisesti - jo odottelivatkin paria saapuvaksi. Pienoiset jännityspuhallukset ovien ulkopuolella, ja sitten astuminen Sipulin Bankettisaliin ”Onnea!” huutojen ja alkumaljojen saatellessa parin omille paikoille nk. ykköspöydän kärkeen. Let’s get the party startedMorsiamen isä, traditiota noudattaen, toivotti hääparin ja -vieraat tervetulleeksi, minkä jälkeen alkuruoka ja -viinit tarjoiltiin puheensorinasta pikkuhiljaa täyttyviin pöytiin. Jo ensipuraisusta alkaen tiesimme, että olimme tehneet täysin oikean valinnan buffetin ja pöytiin tarjoillun illallisen välillä. Fine dining –henkinen orkesteri oli viritetty, ja kokonaisuutta säesti henkilökunnan ammattitaidolla suosittelema viinikokonaisuus.  Alkuruoka nautittiin lämpimissä tunnelmissa, ja ruokailun jälkeen päivänvalon näki myös illan ensimmäinen puhe morsiamen isän noustessa pöytien lomaan estradille.”Missä on se pieni tyttö, joka nauravin silmin aina leikki pikku prinsessaa häähunnussaan”, alkoi isän puhe Janne Raappanan Kaksi Onnellista –laulun sanoja mukaillen, ja ensimmäiset kyynelkanavat oli aukaistu.   Pöydästä toiseen kierrellenOlimme jo etukäteen päättäneet, että emme halua juhlatilaisuudessamme eristäytyä yksioikoisesti omaan pöytäämme. Puheen jälkeen käynnistelimmekin lyhyen pöytäkiertelyn. Itse suuntasin suoraviivaisesti morsiamen suvun pöytään, kun taas morsian löysi jutusteluseuraa vastavuoroisesti sulhon sukulaisista. Kiertely, kaartelu ja keskustelu saatettiin kuitenkin sukkelasti päätökseen, kun henkilökunta ilmoitti hääparille toisen alkuruoan tarjoilusta. Ruoasta toiseen puheiden jatkuessaToisen alkuruoan (ja viinilasillisen) jälkeen vuorossa oli morsiamen rovaniemeläistä syntyperää tributoiva pääruoka poropaisti – erittäin hyvä valinta tämäkin. Sulhasen mieltä lämmitti erityisesti oiva punaviinivalinta :) Viimeisten poropalojen vielä sujahdellessa seurueen suihin, viritti sulhasen isä vastavuoroisesti oman puheensa alkusäveliä vieraiden odotellessa kuumeisesti pääsyä jälkiruokasorbetin kimppuun. Tunteita herättelevä puhe tämäkin :)  Viilentyminen ennen kakkuaJälkiruoan jälkeen juhlaväki ohjattiin tilasta ulos Sipulin edessä sijaitsevan pienen sillan kupeeseen. Hääpari kiinnitti siltaan oman nk. rakkauslukkonsa, ja avain viskattiin muihin maisemiin. Tätä seurasi lyhyt ulkoilmassa suoritettu kuvaussessio, jonka jälkeen suunta kävi takaisin juhlatilaan hääkakun korkkaamista varten.  Näin jälkikäteen voin...

Meidän hääpäivämme (2/3)

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.Sulhanen saapuu kirkolleOlimme varanneet reippaasti aikaa siirtymiselle kotikonnuiltamme Taka-Töölöstä vihkikirkollemme, Helsingin keskustassa sijaitsevalle Vanhalle kirkolle. Sulhasen saattue käynnisti moottorit jo 40 minuuttia ennen vihkitilaisuutta, kun taas morsiamen kuljetus lähti liikenteeseen hieman tämän jälkeen – noin 35 minuuttia ennen h-hetkeä. Tunnelma sulhasen tilataksissa oli sanalla sanoen (ja hieman ennalta arvattavasti) jännittynyt. Noin 20 minuuttia kestänyt kyyti sisälsi hermostunutta jutustelua, viimeisiä sormustarkistuksia ja vihkitilaisuuden pintapuolista läpikäymistä. Kun konklaavi porhalsi kirkon pihaan, noin 15 ennen vihkitilaisuuden alkamista, oli suurin osa vieraista jo kirkon portailla odottelemassa edellisen tilaisuuden päättymistä.Pimennettyjen lasien läpi seurue seurasi tovin yleisen tunnelman kehitystä, kunnes bestman riensi tarkistamaan edellisen tilaisuuden tilanteen. Vihreä valo välkkyi, ja kaaso, bestman ja sulhanen ”ulostautuivat” kirkon pihalle häävieraiden pariin ja siitä kirkon uumeniin sakastiin. Siitä käynnistyi, näin sulhasen silmin, kymmenen minuuttia kestänyt rauhaton tepastelu, jonka vasta suntio seisautti usuttamalla kolmen koplan alttarille sovittuihin asetelmiin seisoskelemaan.  Morsiamen matka Siinä missä sulhasen siirtyminen kirkolle suoriutui mutkitta, meinasi morsiamen matka aikaisesta lähtöajasta huolimatta tyssätä tyystin Helsingin keskustan ruuhkaan. Samaisena päivänä juhlitut Helsinki Pride sekä Tuska-festivaali olivat paikoittain tukkineet Helsingin kadut, ja tekivät nyt tepposiaan tälle hääparille.Myöhästymisiltä kuitenkin vältyttiin, kiitos Kovasen pätevän sekä omistautuneen kuljettajan. Osittain jopa jalkakäytävää hyödyntäen, hoiti kuljettaja morsiamen seurueen kirkolle ilman sen suurempia komplikaatioita – 10 minuuttia ennen tilaisuuden alkamista. Mitään sen suurempia odotteluita ei tarvittu, vaan morsian ja morsiamen isä pääsivät kävelemään suoraan autosta jo aukeamistaan odottavien ovien taakse.Suntio antoi merkin, ja ystävämme soitti alkumusiikin ensimmäiset soinnut kirkon eteen sijoitetulla pianolla. Vieraat nousivat seisomaan ja kääntyivät kohti nyt avautuvia ovia. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkää.Häämme olivat alkaneet.Sinä ja minä olemme nyt meTätä seuranneet noin 30 minuuttia ovat sumentuneet mielessäni hajanaisiksi muistikuviksi.Siitä olen varma, että morsian oli kaunis astellessaan isänsä rinnalla kohti alttaria. Kulkiessani vastaan ja kumartaessani tulevalle appiukolle, koin voimakkaan herkistymisen tunteenpuuskan, joka puski viimeisetkin alkujännityksen rippeet syrjemmälle. Alkumusiikin viimeisten segmenttien soidessa marssimme morsiamen kanssa käsikädessä papin eteen alttarille. Alkusiunaus ja johdantosanat johtivat raamatunlukuun, jonka suoritti lapsuudenajan hyvä ystäväni ja naapurini. Papin puheen jälkeen seurasi varsinainen vihkiminen. Sormustenvaihto sujui omien muistikuvieni perusteella varsin sutjakkaasti, vaikkakin jälkikäteen olen kuullut sulhasen sormuksen sujauttamisen näyttäneen tiukahkolta. Yllätyksiä ei tässä yhteydessä nähty – tahdoimme molemmat.Yllätyksiltä emme kuitenkaan täysin välttyneet. Sormusten vaihtamisen jälkeen oli vihkiohjelmaamme nimittäin merkitty virsi, jota emme missään vaiheessa kuulleet. Totaaliseksi yllätyksekseni pappi nimittäin...

Meidän hääpäivämme (1/3)

Hääpäivän kirjoituksiamme koristavat meille rakkaan kuvaajamme, Astrid Mannerkosken, aivan huikeat hääkuvat. Astrid Mannerkoski Photography löytyy sekä Facebookista että Instasta (@astridmannerkoskiphotography). Kyseessä on mielettömän lahjakas ja tunne edellä toimiva valokuvauksen moniosaaja, joka saa tältä parilta vilpittömät suosittelut myös muille hääsuunnittelijoille.

Hääviikon vipellys (video)

Viimeinen viikko ennen 1.7.2017 juhlittuja häitämme oli, kuten arvata saattaa, kiireistä aikaa. Tätä viimeisen seitsemän päivän tiukkaa aikataulua kuvailin jo aiemmassa kirjoituksessa, mutta näin häiden jälkeen työstimme tästä tiuhasta tahdista vielä oheisen kollaasimaisen videopläjäyksen. Viikon aikana tuli parannuttua kuumeesta, suunniteltua viimeisiä hääpäivän yksityiskohtia sekä – luonnollisesti – hoidettua häähuumassa niitä konkreettisia askareitakin.