Tervetuloa uudet hääbloggaajat!
Hääblogiäänestyksen tulokset ovat ratkenneet – tervetuloa uudet hääbloggaajamme!...
Tervetuloa uudet hääbloggaajamme!
Nettisivumme uudistuvat tammikuussa. Tutustu uusiin hääblogeihimme etukäteen ja ala seurata jo nyt!...
Kannattaako hääpuku myydä?
[caption id="attachment_2441" align="alignnone" width="2048"] Kuva: Jaakko Kahilaniemi[/caption]Voi tätä luopumisen tuskaa! Ennen häitä ajattelin, että hääpuvusta luopuminen eli sen eteenpäin myyminen on minulle itsestään selvyys. Mitä tehdä puvulla, jota ei voi käyttää kuin vain kerran elämässään? Mutta mitä enemmän sitä nyt häiden jälkeen mietin, sitä isommalta ja hieman surulliselta ajatukselta mekosta luopuminen tuntuu.Mekkoni tarina on melko ainutlaatuinen. Sovitin sitä siis ensimmäistä kertaa noin vuosi ennen kuin minua edes oltiin kosittu. Olin työkeikalla häämessuilla ja siellä, ihan vain kuvaa varten laitoin yhden, käytetyn hääpuvun ylleni. Puku osoittautuikin todella upeaksi, mutta tuolloin sen ostamiselle ei todellakaan ollut tarvetta (varsinkin kun hintalapussa komeili summa 900 euroa!). Kun hääpuvun etsiminen tuli ajankohtaiseksi, en saanut tuota mekkoa mielestäni. Etsintää vaikeutti muun muassa se, ettei minulla ollut hajuakaan mekon merkistä tai nimestä. Blogini ja teidän lukijoideni avulla oikea mekko kuitenkin löytyi, tosin niinkin kaukaa kuin Britanniasta. Otin riskin ja tilasin mekon nettihuutokauppa eBayn kautta. Tämäkin mekko oli käytetty, mutta juuri sellainen kuin mitä olin muistelukin.Pukuni on siis Pronoviaksen Diango, pitsinen puolimerenneito malliltaan, pitkällä laahuksella. Aivan ihana, etenkin kaikkien muokkauksien jälkeen. Mekkoani siis lyhennettiin, sekä sitä kavennettiin pariinkin otteeseen. Ostin pukuun myös sopivan pitkän hunnun, jossa myös oli lähes samanlaista pitsiä kuin puvussa. Hääpäivänä mekko istuikin, kuin hansikas. Siinä oli helppo olla ja tanssikin sujui, sillä pitkän laahuksen sai kätevästi ylös kiinnitysnapin avulla.Ymmärrät varmaan, miksi voi tuntua haikealta luopua mekosta? Sen etsimiseen on käytetty niin paljon vaivaa, että tuntuu hullulta myydä se eteenpäin. Toisaalta olisi ihana ajatus, että mekko voisi ilahduttaa vielä jotakuta toista morsianta, niin kuin se ilahdutti minua. Toinen mieltä lämmittävä ajatus on, jos mahdollinen tuleva tyttäreni voisi mekkoa käyttää omissa häissään. Siihen tilaisuuteen säästäminen on kyllä oikeastaan hullun hommaa, mutta ihan varmasti moni muukin ajatellee näin oman hääpuvun kohdalla, eikö niin? Vielä en ole siis itse päättänyt mitä puvulleni teen.[caption id="attachment_2445" align="alignnone" width="1367"] Kuva: Jaakko Kahilaniemi[/caption][caption id="attachment_2446" align="alignnone" width="2048"] Kuva: Jaakko Kahilaniemi[/caption][caption id="attachment_2447" align="alignnone" width="2048"] Kuva: Jaakko Kahilaniemi[/caption]Facebook on täynnä hääkirpputoreja, joissa mekko on helppo myydä itse, mutta jos haluaa ammattilaisen apua puvun myyntiin, niin ainakin täällä pk-seudulla on muutama käytettyjä hääpukuja myyvä liike. Käytettyjä hääpukuja myyvä liike voi olla hyvä vaihtoehto, jos omistaa esimerkiksi hyvin arvokkaan puvun. Näin siitä osaa myyjän avustuksella pyytää oikean hinnan. Lisäksi pukuun yleensä joutuu tekemään joitakin korjauksia, jotka ammattitaitoinen hääpukujen myyjä osaa jo kättelyssä kertoa....
Vieraskynässä sulhanen: Stressaaja! Näin selviät häistä
Häät ovat luonnollisestikin jännittävä tapahtuma. Vaikka päivän tarkoituksena onkin tarjota hääparille mahdollisuus juhlia avioliiton satamaan purjehtimista ja ilkamoida yhteisestä virstanpylväästä, harva pystyy olemaan miettimättä vieraiden viihtyvyyttä.[caption id="attachment_2431" align="alignnone" width="1367"] Kuva: Jaakko Kahilaniemi[/caption]Itse olen H E R V O T O N stressaaja. Vaikka olenkin ekstrovertti ja sosiaalinen ihminen, hermoilen suunnattomasti, mikäli olen järjestämässä juhlia. Juu-u, vaikka kyseessä olisi muutamalle läheiselle ystävälle järjestetyt vapaamuotoiset illanistujaiset, jännitän silti aina suunnattomasti.Suurin stressinaihe on poikkeuksetta vieraiden viihtyminen. Onko kaikilla varmasti hauskaa. Entä jos jollain onkin tylsää tai jos joku ei vain viihdykään? Vaikka yritän aina rauhoitella itseäni, tuntuu silti lähes katastrofaaliselta ajatukselta, mikäli jollain juhliini kutsumalla vieraalla ei ole hauskaa. Kuulostaa aika älyttömältä, tiedän. Tiedän myös sen, että syitä tällaiseen stressailuun varmasti voisi kaivaa enemmänkin vaikkapa psykologin pakeilta, heh. Vaan ounastelen, etten ole ainut joka pohtii samanlaisia asioita.Tämän luonteenpiirteeni huomioon ottaen häiden järjestäminen tuntui lähtökohtaisesti todella haastavalta tilaisuudelta.Naimisiin meneminen ja avioliiton satamaan purjehtiminen: Piece of cake, helppo homma. Ei tuota vaikeuksia sanoa Petralle ”tahdon”.Juhla, johon kutsuisimme useita kymmeniä läheisiä ihmisiä – ystäviä ja perheenjäseniä: Suunnaton stressin aihe.Eniten nimenomaan jännitti tunnelma. Mitäs sitten, jos fiilis ja ilmapiiri hääjuhlassa onkin jäykkä. Jos kaikki vain istuvat hiljaa omilla paikoillaan ja meininki on nuiva. Mitä tehdä? Koin, että järjestävänä osapuolina vastuu vieraiden viihtyvyydestä on harteillamme. Paikalla olisivat kaikkein läheisimmät ihmiset - kaverit, ystävät ja perhe ja olisi tärkeää, jotta he nauttisivat. Minua myös jännitti se, että vanhempani, jotka erosivat reilut 25 vuotta sitten, olisivat piiiiiiiiiiitkästä aikaa saman katon alla ja vieläpä meidän juhlissamme. Heidän välillään ei todellakaan ole mitään skismoja, mutta silti hermoilin tilanteen tiimoilta.Teimme Petran kanssa ennen juhlia pienimuotoisia mielikuvaharjoituksia. Tai noh, lähinnä Petra yritti parhaansa mukaan muistuttaa minulle, että tärkeintä hääpäivänä olisi meidän viihtyvyytemme. Ei sen varmistelu, että onko joka ikisellä vieraallamme hauskaa koko ajan. Tämä olikin asia, jota tietoisesti itselleni teroitin toistuvasti ja useaan otteeseen. Hoin sitä itselleni jopa ääneen.Ja hitto vie. En tiedä oliko syynä ennakkovalmistautuminen vai mikä, mutta h-hetken, eli hääpäivän aikana en sitten hermoillut laisinkaan. Lipsahdin luontevasti ”hää-moodiin” ja päivän edetessä huomasin myös ohimennen, että kaikki juhlavieraamme olivat fiiliksissä. Etukäteen tuskailin sitä, josko juhlien aikana täytyisi käydä pyörimässä vieraiden keskuudessa kyselemässä fiiliksiä ja toimia isäntänä. Vaan loppupeleissä tämä unohtui täysin, keskityin vain Petraan ja meihin. Olin fiilareissa siitä, että saimme nauttia näin upeasta päivästä läheisten ihmisten kanssa.Häiden tärkeimpänä tarkoituksena tietystikin oli se, että menimme naimisiin ja saimme juhlia unohtumatonta päivää. Vaan myönnettäköön, että mukavana sivujuonteena myös sain jonkinlaisen oppitunnin ja mahdollisuuden itsetutkiskeluun....
Kuinka pysyimme hääbudjetissamme?
Häiden rahoituksen suhteen meillä oli Samulin kanssa alusta alkaen selvät sävelet. Haluamme maksaa häämme itse ja rahoitusta tähän saimme hakemalla lainaa. Moni pari saattaa saada häiden rahoitukseen apua vanhemmiltaan tai suvulta, mutta meille tämä ei ollut vaihtoehto, toki häälahjat olivat sitten asia erikseen.Budjetista pidimme kirjaa todella yksinkertaisella Excell-taulukolla. Office-paketissa on jo valmiina todella simppeli hääbudjettipohja, jota sitten hyödynsimme. Budjettipohjaa varten tarvittiin kokonaisbudjetti, arvioidut kulut ja lopulliset menot. Pohjasta oli todella helppo seurata, kuinka paljon mihinkin häiden osa-alueeseen oli vielä budjettia ja missä paukkui yli. Kaikki kulut arvioimme totta kai yläkanttiin. Tämä on mielestäni hyvä taktiikka, sillä näin ei yleensä pääse tulemaan minkäänlaisia yllätyksiä.Isoimmat menot koostuivat ruuista ja juomista, sillä hääpaikka sinällään ei maksanut mitään (paitsi lisätunti oli hieman alle 300 euroa). Tästä emme pihistelleet, paitsi ehkä alkoholijuomista, sillä jos koko vieraskatraalle olisi avannut esimerkiksi baariin piikin, olisi budjetista suurin osa mennyt pelkästään juomiin. Halusimme tietää myös tarkan arvion siitä, kuinka paljon itse hääjuhla tulee meille maksamaan, sillä laskun saimme vasta häiden jälkeen. Näin ollen osasimme arvioida, kuinka paljon rahaa meillä on budjetista käytössä kaikkeen muuhun.Monia saattaa kiinnostaa kuinka paljon meidän 64 hengen hääjuhlamme maksoivat yhteensä, mikä oli siis budjettimme? Alun perin se oli hieman isompi, mutta saimme kutistettua sen noin reiluun 12 000 euroon. Siihen summaan sisältyi kaikki, hääjuhlasta häämatkaan (johon saimme avustusta ihanilta vierailtamme toki sitten myös lahjojen muodossa). Summa voi kuulostaa monen korvaan isolta, mutta pakko sanoa, että aikamoinen taikuri pitää olla, jos saa järkättyä hääjuhlan pk-seudulla ravintolassa alle kymppitonnilla.Meillä oli muutamia asioita, joista pihistimme ja jotka jätimme suosiolla pois, jotta saimme pidettyä kiinni budjetistamme. Meillä oli esimerkiksi alun perin haaveissa hommata hääjuhlaan karkkibuffetti, joka kuitenkin jäi pois. Jokainen varmasti saa karkkia syödäkseen myös muuallakin kuin hääjuhlassa, joten ainoastaan hääkakku sai toimia makeannälän tyydyttäjänä. Toinen iso meno, josta pihistimme, olivat sormukset. Olen aikaisemmin kirjoittanut, etten ole oikein koskaan oppinut pitämään sormuksia, eikä minulla ollut oikein mitään käsitystä siitä millaista korua olin hakemassa. Omani, yksinkertaisen ohuen kultasormuksen löysin onnekseni alekorista eli huomattavasti huokeammalla, kuin mitä se normaalisti olisi kustantanut. Myös Samulin sormus on huokea ja yksinkertainen, leveä hopeasormus, joka ei kultasepällä montaa kymppiä maksa. Jos jotakuta harmittaa, ettei sormuksiin pysty käyttämään useita tonneja, niin voi lohduttautua sillä, että häiden jälkeenkin voi ostaa sitten kalliimmat sormukset. Minusta on ainakin ihana idea, että vaikkapa jonakin vuosipäivänä voisimme ostaa vihkisormuksien kavereiksi jotakin näyttävämpää.Tässä muutama muu asia, josta hääjuhlassa voi mielestäni huoletta säästää. Nämä eivät varmasti tule vaikuttamaan siihen, kuinka juhlat onnistuvat.Vieraslahjat: Täysin...
Mitä tekisin nyt häiden suhteen toisin? – Viisi tärkeää vinkkiä hääparille
Näin muutama viikko häiden jälkeen pystyy jo hyvin katsomaan juhlaa eri tavalla ja näkemään kyseisessä päivässä ne niin sanotut tärkeimmät pointit. Moni on kysynyt, että sattuiko jotain kommelluksia tai mitä tekisin nyt toisin? Tähän ainut oikea vastaus on, etten tekisi mitään eri tavalla. Päivä oli täydellinen! On toki joitakin asioita, jotka nousevat enemmän esiin ja joihin erityisesti kannattaa panostaa (tässä tapauksessa, olisi kannattanut panostaa) häitä suunnitellessa.[caption id="attachment_2386" align="alignnone" width="2048"] Kuva: Jaakko Kahilaniemi[/caption]Näitä juttuja tulee mieleen varmasti vielä enemmän kuin nämä viisi, joten olkoon tämä nyt osa yksi aiheen tiimoilta.Suunnittele, suunnittele, suunnittele!En voi korostaa tätä tarpeeksi! Huolellinen suunnittelu on ihan oikeasti puoliksi tehty, myös hääjuhlassa! Tämä korostui erityisesti niiden juttujen suhteen, jotka minä ja Samuli koimme tärkeiksi. Näitä olivat esimerkiksi hääpaikan valinta (josta ihan kohta lisää), musiikki, koristelut, puvut ja ohjelma. Juhlan suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa! Tämä on toki yksilöllistä, joillekin kaksi vuotta on tarpeeksi, toisille saattaa taas riittää puoli vuotta. Tarkoitan vain, että ei kannata kiirehtiä liikaa.Pidä kiinni omasta visiosta!Hääparit luottakaa omaan visioonne ja tunteeseen. Pitäkää siitä kiinni, vaikka sisko, kummi, anoppi, ystävä jne. sanoisivat mitä! Häät järjestetään ihan oikeasti sille hääparille ja vieraat ovat siitä tuotoksesta nauttimassa. Järjestäkää juhla ainoastaan itseänne ajatellen. Eli jos haluatte juhliinne vaikkapa suklaalähteen, poniratsastusta ja tulen nielentää, niin toteuttakaa visionne, vaikka muut eivät pitäisi ideasta. On myös tärkeää luottaa siihen ensimmäiseen visioon. Varsinkin h-hetken lähestyessä voi tulla epäilyksiä. Saattaa ruveta pohtimaan esimerkiksi onko hääpaikka sittenkään oikea? Tai pitäisiköhän sittenkin hommata pitkähihainen pitsi puku? Tai onkohan tämä hääkuvaaja sittenkään paras mahdollinen? Jne. Unohda epäilys! Mieltään saa toki muuttaa, mutta silti usein se ensimmäinen fiilis on se oikea.Luota ammattilaisiinValitse ammattilaiset tarkkaan. Älä juokse halvimman kampaajan, puvun tekijän tai hääkuvaajan perässä, vaan tutkaile ja vertaile. Päivä menee oikeasti hujauksessa, joten on tärkeää, että kun itse nauttii juhlasta täysillä, ammattilaiset osaavat hoitaa homman.Valitse kaasot ja bestmanit tarkkaanTämä oikeastaan liittyy tuohon edelliseen kohtaan. Oikeasti kaasoilla ja bestmaneilla on todella iso merkitys siinä, kuinka juhlat onnistuvat. Heidän käsissään on monta yksityiskohtaa ja sellaista asiaa, joista hääparin ei pidä edes tietää koko päivänä. En voisi olla onnellisempi meidän valinnoistamme. Kaasot ja bestmanit hoitavat homman niin lahjakkaasti, etten oikein tiedä miten voisin heitä kylliksi kiittää <3Ole tarkkana hääpaikan valinnassa äläkä tyydy sellaiseen, josta et oikeasti pidä!Meille yksi tärkeimmistä elementeistä juhlassa oli hääpaikka, joka määritteli oikeastaan koko juhlan tunnelman. En olisi voinut kuvitellakaan, että juhlat olisi järjestetty missään muualla. Hääpaikan valintaan kannattaakin panostaa ja siitä kannattaa maksaa. Eli...
Häämatkamme: romanttinen Kreikka
Odotuksemme ja toiveemme häämatkallemme olivat simppelit: lämpöä, rentoutumista ja hyvää ruokaa. Tätä kaikkea ja hieman enemmänkin tarjosi ehdottomasti häämatkakohteemme Kreikan Lindos. Varasimme matkan jo hyvissä ajoin, Matkamessujen aikaan keväällä.Lindos sijaitsee noin 45 minuutin ajomatkan päässä Rodoksen kaupungista. Olimme varanneet Lindoksen kylän liepeiltä olimme deluxe-sviitin Lindos Blu Luxury -hotellista. Mieletön paikka, joka on rakennettu vuorenrinteeseen niin, että jokaisesta huoneesta on henkeäsalpaavan kaunis näkymä Vlichan-lahdelle.Lämpöä kyllä riitti, sillä parhaimpina päivinä hellelukemat näyttivät + 38 astetta. Aurinko portti joka päivä, eikä pilvistä tai sateesta ollut tietoakaan. Olo ei kuitenkaan ollut tukala, sillä ihanan Rodoksen tuuli vilvoitti mukavasti oloa. Koska kyseessä oli häämatka, halusimme kerrankin panostaa hotellin valintaan ja tällä kertaa valinta osui täysin nappiin. Lindos Blu -hotelli on kerännyt ylistäviä arvioita muun muassa Tripadvisorissa ja pakko todeta, että ne pitivät täysin paikkaansa. Loistavan sijaintinsa lisäksi hotellissa panostetaan todella paljon asiakaspalveluun, joten heti saapumishetkestämme lähtien tunsimme olomme erittäin tervetulleeksi.Huoneemme oli deluxe-svitti, jonka parvekkeella oli oma poreamme, huoneesta oli tietenkin myös huikea näköala lahdelle. Kun näimme ensi kertaa huoneemme, olimme aivan ällistyneitä: eteinen oli koristeltu ruusun terälehdillä, joita oli (karkkien lisäksi) ripoteltu myös sängylle. Huoneessa oli meitä odottamassa myös kuohuviinipullo, hunajaa, pähkinöitä, pientä naposteltavaa sekä tuoreita hedelmiä. Emme olleet todellakaan odottaneet mitään sellaista tervetuliaisyllätystä. Ensimmäiset pari tuntia menikin näköalaa ja herkkuja ihmeteltäessä sekä tietenkin poreammetta testaillessa. Kävimme heti saapumisiltana myös tutustumassa Lindoksen kylään, jonne hotellilta pääsi todella kätevästi suoraan taksilla.Kuten mainittu, kaipasimme häämatkaltamme lämpöä ja rentoutusta, joten rannalla löhöily oli ehdottomasti yksi tärkeimmistä matkamme aktiviiteeteista. Hotellillamme oli oma privaattiranta, aivan muutaman (hissi-) matkan päässä huoneestamme. Rannalla oli valkeaa, pehmeää hiekkaa sekä kristallinkirkasta vettä. Biitsille sai myös tilata huonepalvelun kautta ruokaa ja juomaa, joten siellä pystyi löhöilemään oikeastaan ihan koko päivän. Iltaisin suuntasimme aina Lindoksen kylään illallistamaan ja vaikka kyseessä onkin aikamoinen turistimesta, löytyi sieltä myös muutamia erittäin hyviä rauhallisempia ravintoloita.Voin lämpimästi suositella esimerkiksi Broccolino-nimistä ravintolaa, jossa oli erinomainen, rento palvelu ja tarjolla taivaallisia italialaisia herkkuja. Toki myös muut kylän vilkkaammat raflat toimivat todella hyvin, sillä Kreikassa harvoin saa huonoa ruokaa mistään. Herkuttelimme myös muutaman kerran pita gyroksilla, jotka ovat mitä parhainta paikallista pikaruokaa. Koin myös ehkäpä elämäni romanttisimman illallisen hotellillamme, jossa sijaitsi huikea Five Senses -ravintola. Siellä meille oli katettu isolle kattoterassille pöytä valkoisine pöytäliinoineen ja kynttilöineen. Nautimme siellä erittäin herkullisen kreikkalaisen illallisen ja sen lisäksi saimme nauttia huikeasta auringonlaskusta. Valehtelematta kokemus oli kuin suoraan jostain romanttisesta elokuvasta.Rannalla löhöilyn ja syömisen lisäksi teimme toki muutakin, piipahdimme Rodoksen kylässä ja kiipesimme Lindoksen Akropolikselle, josta oli huikeat näkymät. Tarjolla olisi...
Häiden jälkeinen masennus
No niin, paluu arkeen…Saavuimme eilen kotiin ihanalta häämatkaltamme Kreikan Rodoksen Lindokselta. Täytyy myöntää, että kontrasti oli aikamoinen, Rodoksen + 38 asteen helteistä, Helsingin + 14 asteeseen ja harmaaseen vesisateeseen. Rusketukseni tuntui katoavan saman tien, kun astuin kotiovesta sisään heh!Lievittääksemme suurempaa matka-masennusta suuntasimme Samulin kanssa elokuviin heti eilen, sillä olimme kotosalla jo hyvissä ajoin iltapäivästä. Rodokselta lentää vain reilu kolme tuntia tänne Suomeen (hei, sehän on vähemmän kuin vaikkapa junalla Kuopioon!), joten matka ei todellakaan ollut rasittava. Kävimme katsastamassa Kerro minulle jotain hyvää -elokuvan, samaisen kirjan luin muuten tuolla häämatkalla rantatuolissa löhötessäni.[caption id="attachment_2333" align="alignnone" width="1000"] Hääpäivämme ilta. Kuva: John Wuatai-Tariau[/caption]Kirjoitan matkasta ihan oman postauksen, mutta sitä ennen haluaisin avautua hieman ”häiden jälkeisestä masennuksesta”.Sivusinkin aihetta jo tuossa Meidän päivämme -kirjoituksessa heti häiden jälkeen, mutta ajattelin nyt kertoa aiheesta vielä hieman laajemmin. Kyseessä ei ole mikään vakava juttu, eikä tämä ”masennus” ole missään nimessä eikä tietystikään verrattavissa esimerkiksi synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka on ihan oikeasti vakava juttu. Kyseessä on ehkä enemmänkin ilmiö, joka voi tulla monelle morsiamelle ja sulhaselle häiden jälkeen hieman yllätyksenä. Se on olo, jota ei ihan heti odottaisi tuntevansa yhden ehkä elämän onnellisimman päivän jälkeen.[caption id="attachment_2337" align="alignnone" width="1000"] Kuva: John Wuatai-Tariau[/caption][caption id="attachment_2335" align="alignnone" width="1000"] Kuva: John Wuatai-Tariau[/caption]Minulle häiden jälkeinen haikeus iski heti seuraavana aamuna, kun heräsimme ensimmäiseen päiväämme avioparina. Pakko myöntää, että olin jotenkin todella maassa. Takana oli täydellinen päivä onnea ja rakkautta. En vain voinut uskoa, että se kaikki oli ohi niin nopeasti. Mielessäni mietin kesken hääjuhlan, että ”nauti nyt Petra, keskity hetkeen!”. Aika kiiti silti pikavauhtia ja niistä hetkistä oli vaikea pitää kiinni. Ensimmäinen hääaamumme alkoi siis kyynelehtien. Toki osa syy oli taatusti stressin ja jännityksen purkautuminen, mutta en vain voinut sille mitään ajatukselle: tässäkö tämä nyt oli? Tajuntaani iskostui ajatus, etten enää koskaan tule kokemaan samaa.Samuli yritti parhaansa mukaan lohduttaa minua sanomalla, että tästähän se meidän yhteinen seikkailumme vasta alkaa ja juhlia tulee vielä. Vaan vaikka edessämme oli loistelias hotelliaamiainen upeassa sviitissä, en silti pystynyt karistamaan apeutta koko päivänä. Kun saavuimme kotiin, rojahdin vain surullisena sohvannurkkaan selailemaan vieraiden ottamia hääkuvia ja enkä pystynyt lopettamaan niiden tuijottamista. Tämä saattaa kuulostaa jonkun mielestäni nyt todella typerän ylidramaattiselta ja hupsulta, mutta en vain päässyt ajatuksesta yli, että päivä oli nyt ohi.[caption id="attachment_2336" align="aligncenter" width="600"] Kuva: John Wuatai-Tariau[/caption]Minulle tuli myös todella kova ikävä kaikkia lähimmäisiä ja meidän vieraitamme. Mieleen juolahti ajatus, miten ihanaa olikaan olla kaikkien niiden ihmisten ympäröimänä ja miten tärkeää onkaan viettää aikaa lähimmäisten ja perheen kanssa. Onneksi tähän...
Meidän hääpäivämme
Lauantaina 6.8.2016 viettiin vihdoin häitämme <3 Lähes kahden vuoden suunnittelu ja odotus huipentui ihanaan lauantaihin ja pakko sanoa, että kaikki meni täydellisesti. Meillä oli maailman paras päivä.[caption id="attachment_2269" align="alignnone" width="2048"] Kuva: Jaakko Kahilaniemi[/caption]Aamuni alkoi ihanasti yhteisellä aamiaisella kaasojen kanssa. Valmistimme aamupalaherkut yhdessä äitini kanssa. Onneksi äiti yöpyi meillä kanssani, sillä yksin olisin varmasti saanut jonkun hepulikohtauksen jännityksen takia. Samuli vietti yönsä bestmanin luona.Häälookkini luomisesta vastasivat mielettömät ammattilaiset. Olimme sopineet meikkauksen tänne meille kotiin ja ihana Pinksu saapuikin heti aamusta ehostamaan minua ja kaasojani. Oli myös todella kätevää, että kampaukset tehtiin tässä lähikampaamossamme, joten minun eikä kaasojeni tarvinnut reissata ympäriinsä. Mekkoni istui kuin hansikas, vaikka jossain vaiheessa jännitikin onko se minulle sopiva. Puku oli mielettömän kaunis ja pitkä, kaksitasoinen huntu kruunasi kokonaisuuden. Kun kaikki oli valmiina suuntasimme ottamaa valokuvia, jotka startattiin first look -otoksilla ihan kotimme vieressä Arabianrannassa. Kuvaajana meillä toimi Jaakko Kahilaniemi ja häntä ei voi kuin kehua, äärimmäisen mukava mies ja aivan mielettömiä kuvia![caption id="attachment_2270" align="alignnone" width="2048"] Kuva: Jaakko Kahilaniemi[/caption]Kohtasin Samulin hääpäivänä ensimmäistä kertaa siis kuvauksissa ja tunteelliseksihan se meni, itku ei meinannut loppua millään. Toisaalta oli myös hienoa, että heti kun näimme toisemme jännitys kaikkosi. Kaikki tuntui heti paljon yksinkertaisemmalta ja rennommalta. Potrettien ottamisen jälkeen suuntasimme porukalla kohti Kulosaaren kirkkoa.Kirkolla ehdottomasti unohtumattomin hetki oli se, kun ovet aukenivat ja näin kaikki vieraat kirkossa seisomassa ja sulhaseni alttarilla. Minut valtasi ihana onnentunne, en voinut kuin hymyillä. Vihkiminen oli muutenkin upea, vaikka pappi sanoikin pari kertaa nimeni väärin. :) Siinä hetkessä mikään ei oikeasti haitannut, kaikki oli niin kaunista! Vihkimisen kruunasi Samulin siskon Marleenan viululla esittämä Moon River -klassikko, jonka hän soitti kitaran säestyksellä. Kappale on yksi suosikeistani, joten se oli ehdottomasti yksi päiväni kohokohdista ("tahdon"-sanan sanomisen lisäksi, tietenkin)! Kirkosta poistuimme Guns N' Rosesin Sweet Child O´Minen -soidessa.[caption id="attachment_2271" align="alignnone" width="2048"] Kuva: Jaakko Kahilaniemi[/caption]Hääautona meillä oli käytössä todella upea autoharvinaisuus, Nash Big Six Convertible vuosimallia 1933. Näitä autoja on maailmassa olemassa enää tämä yksi kappale! Auton omistaja toimi myös kuljettajana ja hänellä oli aivan mieletön, ajan henkeen sopiva kuljettajan asu. Kaarasta saamme kiittää Samulin mahtavaa työkaveria ja hänen isäänsä.Juhlapaikkana meillä toimi tosiaan Kulosaaren Casinon Sun Marine -puoli. Tila on aivan mieletön, seinät ovat pelkkää lasia, maisemana upea avomeri ja käytössä on myös tilaan kuuluva puutarha. Kaasot, bestmanit ja hovimestari olivat hoitaneet koristelut paikalle ja tila näytti uskomattomalta. Kun astelimme Samulin kanssa sisään valmiiksi koristeltuun tilaan, olimme pakahtua onnesta, miten upealta kaikki oikein näyttikään! Häiden teemana ja punaisena lankana meillä oli musiikki ja...